Lohko B: Kroatia, Englanti, Ranska, Sveitsi
Lähetetty:
No niin, seuraavassa on tuttuun tyyliin "parilla lauseella" tiivistetty mun näkemykset Englannista. Arviot ovat täysin subjektiivisia ja perustuvat allekirjoittaneen tekemiin huomioihin kauden mittaan - aika monta peliä olen nähnyt ja ikävä kyllä ajattelen näin, vaikka olenkin brittifutiksen ystävä
Edit: ukot vääriä
Yleistä
Lyhyesti sanottuna joukkuetta on yliarvostettu, se on nyt yliarvostettu ja sitä tullaan yliarvostamaan. Englanti tulee taas saamaan varsinkin pörsseissä reiluja alikertoimia ja sitä vastaan tullaan tekemään rahaa, jos joukkue ei veny aivan ihmeellisiin suorituksiin jokaisella osa-alueella. Kokonaisuutena joukkue ei ole lähelläkään huippumaita millään mittarilla, mutta sillä on tapana kuitenkin maajoukkue-tasolla aina venyä hieman parempiin suorituksiin mihin materiaali oikeasti kantaisi.
Maalivahdit
David James (Man City)
Paul Robinson (Leeds)
(Ian Walker Leicester)
Yleisesti ottaen en keksi yhtään maata, jolla voisi ennakkoon olla huonompia vaihtoehtoja ykkösmaalivahdiksi. Englannin kaksikko on todella epäilyttävä, ja niskavillat nousevat pystyyn muistellessa viime kauden tuloksia näiden herrojen osalta. Paul Robinson on tulevaisuuden nimi ja miehessä on kyllä ainesta & siirto Tottenhamiin voi tuoda ensi kaudella lisää itseluottamusta ja hyviä pelejä. Robinson ei kuitenkaan ole kuin varamiehenä näissä kekkereissä, eikä hänellä ole sellaista itseluottamusta surkean kauden jälkeen, että mies voisi käytännössä kuvitella hyppäävänsä tolppien väliin. Tämä tarkoittaa sitä, että David James on maalilla – eli mies joka seisoi melkeinpä Valioliigan haparoivimman puolustuksen (Man City) ns. lukkona tällä kaudella. Kokonaisuutena maalivahtipelissä tarvitaan järkyttävää tason parannusta jos Englanti meinaa päästä lohkostaan edes jatkoon. Molemmat maalivahdit ovat pelanneet joukkueessa, joiden kausi meni täysi penkin alle, jonka vuoksi itseluottamuskaan ei ole millään erikoisella pohjalla.
Puolustus
Ledley King (Tottenham)
Gary Neville (Man Utd)
Wayne Bridge (Chelsea)
Ashley Cole (Arsenal)
John Terry (Chelsea)
Phil Neville (Man Utd
Sol Campbell (Arsenal)
Jonathan Woodgate (Newcastle)
Jamie Carragher (Liverpool)
Puolustuspäätä kuvaisin ehkäpä sanalla keskinkertainen – siellä löytyy kokemusta ja myös hieman taitoa (Cole), ja se on kyllä parempi mitä aivan heikoimmilla mailla. Rio Ferdinandin puute kuitenkin näkyy väistämättä, jonka vuoksi Englanti häviää myös peräpään vertailussa kaikille huippumaille: ”pissa-Rio” on kuitenkin Englannin paras puolustaja ja jokainen muistaa kuinka Man Unitedille kävi kun Ferdinand lähti (käytännössä koko kausi romahti). Sol Campbell ja Ashley Cole pelasivat Arsenalin takalinjoilla tämän kauden ja he ovatkin ihan hyvää Eurooppalaista tasoa - Cole noussee tukemaan myös hyökkäyksiä ja Campbell on perusvarma ja kova toppari, hyvä pääpelaja, joskin hieman kankea.
Uskoisin että tämä kaksikko on ykkösvalintana, Colen tilalle on sitten heittää Chelsean Wayne Bridge, joka
pelasi sinipaidoissa myös hyvä kauden.Vasen laita on siis hyvin suojattu myös loukkaantumisten osalta. Toiseksi toppariksi olisikin tarjolla sitten Chelsean John Terry, joka keräsi myös todella paljon kehuja ja hieman pienestä koostaan huolimatta veti upean kauden Valioliigassa. Pidän hänen valintaansa avaukseen täysin ansaittuna. Terryn ja Campbellin jälkeen keskustaan jää käytännön tasolla vaihtoehdoksi Jonathan Woodgate tai jompi kumpi Nevillen siskoksista, ehkä myös Wayne Bridge, mutta Terry & Campbell pelaavat joka sekunnin jos vain ovat kunnossa. Oikea laita on selkestä heikoin osa-alue, sillä Carragher & Gary Neville ovat vain välttävää tasoa eivätkä edes erityisen vahvaa Valioliiga-leveliä. Ranskaa vastaan tulee Svennikselläkin äitiä ikävä, sillä tuolta laidalta tullaan sisään koko ajan, varsinkin jos Beckhamille sattuu vähänkin huono päivä eikä hän jaksa aina raataa alas päin. Kokonaisuutena Englannin puolustus on ”ihan OK”, mutta sieltä puuttuu selkeä johtohahmo eikä se aivan kestä vertailua huippumaihin.
Keskikenttä
Steven Gerrard (Liverpool)
David Beckham (Real Madrid)
Frank Lampard (Chelsea)
Paul Scholes (Man Utd)
Nicky Butt (Man Utd)
Owen Hargreaves (Bayern Munchen)
Kieron Dyer (Newcastle)
Arvoisa lukija kuvittelee todennäköisesti tässä vaiheessa ennakkoa minun lähteneen Englannin kimppuun kera tervan ja höyhenien. Olettaisin että kirjepommit on jo postitettu (osoitteen saa ylläpidosta) ja mailiosoiteeni lisätty n. 200 eri viagra-listalle. Mutta! Jos pinnasi ei vielä palanut niin katso ja hämmästy, sillä plussan pilkahdusta on luvassa seuraavaksi. Nimittäin keskikenttä on Englannilla selvästi joukkueen paras osa-alue, vaikka näen senkin yläpuolella muutamia arvoituksellisia pilviä. Keskikenttähän tunnetusti on sekä moottori hyökkäyksiin että puolet joukkueen puolustuksesta, joten näiden herrojen työmoraalista on paljolti kiinni Svenniksen ryhmän menestys.
Ykkösnimenä tietysti kaikkien ah-niin-rakastama David Beckham, jolla on kuitenkin alla sotkuinen kausi sekä pelillisesti että siviilielämässä. Miehen taidot tuskin ovat kadonneet mihinkään, ja julkisuudessa ollaan taas Victorian kanssa pusi-pusi, joten alkaisiko ne pallot löytää taas tietään häkkiin? Syytä ainakin olisi. On kuitenkin selvää että Beckhamiin joko kaadutaan tai Beckhamin avulla mennään finaaliin, ja Davidin on kyllä nostettava nyt tasoaan ja pelattava hyvin jos kisoissa meinataan mennä edes alkua pidemmälle. Frank Lampard on ehkä Englannin kehutuin ja kohutuin keskikenttämies - en itse oikein ymmärrä vieläkään onko hän lintu vai kala, mutta kyllä ”juniori” paikkansa keskustassa täyttänee oikein hyvin. Sen jälkeen riippuu hyvin paljon paikkojen säätämisestä, eli missä kukin pelaa, sillä Scholes vetää Man Unitedissa aika vapaata roolia ja Liverpoolin Gerrard pystyy pelaamaan melkeinpä missä tahansa. Tämän nelikon näkisin kuitenkin aloittavan, joskin Hargreaves on mulle hieman tuntematon nimi, joten hänestä en osaa sanoa juuta enkä myöskään sitä jaata.
Butt on kuitenkin suht hyödytön pelaaja hyökkäyssuuntaan, ja voisin kuvitella että hän ja/tai Hargreaves otetaan kentälle johtoasemassa jos halutaan vähän jarruttaa peliä, esim Scholesin tilalle. Tai mahdollisesti Ranskaa vastaan Butt pelaisi Lampardin paikalla. Dyer epäonnistui myös tällä kaudella, mutta Harakoiden miehessä on hurja potentiaalia ja hänet voidaan jopa iskeä oikelle laidalle pakin paikalle jos tarvetta on saada lisää tulivoimaa tappiotilanteessa. Kokonaisuutena kuitenkin nelikko Scholes – Lampard – Gerrard – Beckham on selkeästi paras osa-alue Englannilla ja heidän pelihuumoristaan on pitkälti Englannin jatkopaikka kiinni, sillä mikään muu osa-alue Englannilla sitä tuskin tulee ratkaisemaan.
Hyökkääjät
Emile Heskey (Liverpool, nyk. Birmingham)
Michael Owen (Liverpool)
Wayne Rooney (Everton)
Darius Vassell (Aston Villa)
No niin, päästään taas heittämään miehiä giljotiiniin eli käsittelyssä on niin sanottu Englannin hyökkäysvoima. Tuosta setistähän voidaan suoraan karsia pois yksi nimi, joka ei ole edes Valioliiga-tasoa, eli Darius Vassell. Vassell on maajoukkueessa siitä syystä kun ketään parempaa ei sinne yksinkertaisesti ole heittää, ja toiseksi hän on niin sanotusti Svenniksen lempipuudeli. Vassell oli Aston Villassa Angelin kakkosmies ja hänestä ei ole mitään hyötyä maajoukkuetasolla. Emile Heskey onkin sitten ruumisarkku johon on isketty koivet kiinni, ja maalipotentiaali Valioliigassa ”vahva 5 maalia per kausi”. Heskey on myös joukkueessa siksi kun hänet on sinne aina erehdytty valitsemaan, eikä ketään parempaakaan taaskaan ole. Jokainen joka on nähnyt yhdenkään Liverpoolin pelin tietää kyllä tuon miehen niin sanotut taidot. Sitten jäljelle jääkin kaksikko Wayne Rooney & Michael Owen. Rooneystä voin sanoa jopa pari positiivista sanaa, sillä ex-nyrkkeilijä on yksi Englannin ehdottomasti lupaavimpia hyökkääjiä yhdessä Blackburnin ihmeen Jon Steadin kanssa. Rooney on isokokoinen ja vahva pelaaja, hänellä on hyvä laukaus mutta pahoja puutteita EM-kisoja ajatellen: kokemus arvokisoista ja tärkeistä peleistä käytännössä nolla. Ongelmana on tämän lisäksi todella surkea Evertonin kausi, kun Rooneyn piti tällä kaudella vihdoin näyttää kykynsä ja iskeä se 15-20 häkkiä. Toffees kuitenkin veti susipaskan setin ja hyvä etteivät divariin tippuneet, Rooney otti kortteja ja kiukutteli. Mutta Rooney voi olla yllättävän kova sana sillä näyttöhaluja luulisi löytyvän - jos Svennis vain tajuaa pistää kaverin kentälle. Owenin tietävät kaikki nimeltä, mutta harva tajuaa miehen parhaiden aikojen menneen jo kauan sitten. Tämä kausi on ollut Owenille vaikea, sillä takana on pitkä loukkaantumisjakso eikä hän päässyt missään vaiheessa kunnon vireeseen kuten ei myöskään koko Liverpool. Lisäksi Owen munasi myös rankkareita ja itseluottamusta koeteltiin urakalla.
Kokonaisuutena hyökkäyspää on jokseenkin yhtä arvoitus mitä maalivahtipeli, eli joukkueessa ei ole yhtään oikeasti hyvää Eurooppalaista tasoa olevaa kärkipelaajaa. Owen on sellainen ollut mutta mitä hän on nykyään – sitä ei kukaan tiedä. Portugali, Espanja, Italia, Ranska jne ovat kaikki valovuoden edellä brittejä tälläkin osa-alueella.
Yhteenveto
Englannin jatkopaikan tulee pelastamaan helppo lohko, ja sille olisi pikkaisen huonommalla arvontatuurilla voinut tulla lähdöt jopa alkulohkovaiheessa. Vaikka Englantia haukuinkin paljon, niin toki tiedostan kaksi tärkeää asiaa: 1) Svennis on todella pätevä mies virassaan ja hän kyllä tietää miten joukkueesta revitään kaikki irti. 2) Englannilla on tapana venyä arvokisoissa yli rajojensa, ja varsinkin Beckahm voi liekkeihin päästyään tehdä ihan mitä vain – parhaimmillaan hän on koko maailman eliittiä omalla paikallaan. Mutta pelaajamateriaali ryhmällä vain yksinkertaisesti on huono, kun sitä vertaa kaikkiin muihin maihin joiden oletetaan pääsevän jatkoon lohkoistaan. Olen yllättynyt jos a) Englanti ei häviä Ranskalle ja b) jos se pääsee jatkopeleistä yhtään kierrosta eteen päin.
Edit: ukot vääriä
Yleistä
Lyhyesti sanottuna joukkuetta on yliarvostettu, se on nyt yliarvostettu ja sitä tullaan yliarvostamaan. Englanti tulee taas saamaan varsinkin pörsseissä reiluja alikertoimia ja sitä vastaan tullaan tekemään rahaa, jos joukkue ei veny aivan ihmeellisiin suorituksiin jokaisella osa-alueella. Kokonaisuutena joukkue ei ole lähelläkään huippumaita millään mittarilla, mutta sillä on tapana kuitenkin maajoukkue-tasolla aina venyä hieman parempiin suorituksiin mihin materiaali oikeasti kantaisi.
Maalivahdit
David James (Man City)
Paul Robinson (Leeds)
(Ian Walker Leicester)
Yleisesti ottaen en keksi yhtään maata, jolla voisi ennakkoon olla huonompia vaihtoehtoja ykkösmaalivahdiksi. Englannin kaksikko on todella epäilyttävä, ja niskavillat nousevat pystyyn muistellessa viime kauden tuloksia näiden herrojen osalta. Paul Robinson on tulevaisuuden nimi ja miehessä on kyllä ainesta & siirto Tottenhamiin voi tuoda ensi kaudella lisää itseluottamusta ja hyviä pelejä. Robinson ei kuitenkaan ole kuin varamiehenä näissä kekkereissä, eikä hänellä ole sellaista itseluottamusta surkean kauden jälkeen, että mies voisi käytännössä kuvitella hyppäävänsä tolppien väliin. Tämä tarkoittaa sitä, että David James on maalilla – eli mies joka seisoi melkeinpä Valioliigan haparoivimman puolustuksen (Man City) ns. lukkona tällä kaudella. Kokonaisuutena maalivahtipelissä tarvitaan järkyttävää tason parannusta jos Englanti meinaa päästä lohkostaan edes jatkoon. Molemmat maalivahdit ovat pelanneet joukkueessa, joiden kausi meni täysi penkin alle, jonka vuoksi itseluottamuskaan ei ole millään erikoisella pohjalla.
Puolustus
Ledley King (Tottenham)
Gary Neville (Man Utd)
Wayne Bridge (Chelsea)
Ashley Cole (Arsenal)
John Terry (Chelsea)
Phil Neville (Man Utd
Sol Campbell (Arsenal)
Jonathan Woodgate (Newcastle)
Jamie Carragher (Liverpool)
Puolustuspäätä kuvaisin ehkäpä sanalla keskinkertainen – siellä löytyy kokemusta ja myös hieman taitoa (Cole), ja se on kyllä parempi mitä aivan heikoimmilla mailla. Rio Ferdinandin puute kuitenkin näkyy väistämättä, jonka vuoksi Englanti häviää myös peräpään vertailussa kaikille huippumaille: ”pissa-Rio” on kuitenkin Englannin paras puolustaja ja jokainen muistaa kuinka Man Unitedille kävi kun Ferdinand lähti (käytännössä koko kausi romahti). Sol Campbell ja Ashley Cole pelasivat Arsenalin takalinjoilla tämän kauden ja he ovatkin ihan hyvää Eurooppalaista tasoa - Cole noussee tukemaan myös hyökkäyksiä ja Campbell on perusvarma ja kova toppari, hyvä pääpelaja, joskin hieman kankea.
Uskoisin että tämä kaksikko on ykkösvalintana, Colen tilalle on sitten heittää Chelsean Wayne Bridge, joka
pelasi sinipaidoissa myös hyvä kauden.Vasen laita on siis hyvin suojattu myös loukkaantumisten osalta. Toiseksi toppariksi olisikin tarjolla sitten Chelsean John Terry, joka keräsi myös todella paljon kehuja ja hieman pienestä koostaan huolimatta veti upean kauden Valioliigassa. Pidän hänen valintaansa avaukseen täysin ansaittuna. Terryn ja Campbellin jälkeen keskustaan jää käytännön tasolla vaihtoehdoksi Jonathan Woodgate tai jompi kumpi Nevillen siskoksista, ehkä myös Wayne Bridge, mutta Terry & Campbell pelaavat joka sekunnin jos vain ovat kunnossa. Oikea laita on selkestä heikoin osa-alue, sillä Carragher & Gary Neville ovat vain välttävää tasoa eivätkä edes erityisen vahvaa Valioliiga-leveliä. Ranskaa vastaan tulee Svennikselläkin äitiä ikävä, sillä tuolta laidalta tullaan sisään koko ajan, varsinkin jos Beckhamille sattuu vähänkin huono päivä eikä hän jaksa aina raataa alas päin. Kokonaisuutena Englannin puolustus on ”ihan OK”, mutta sieltä puuttuu selkeä johtohahmo eikä se aivan kestä vertailua huippumaihin.
Keskikenttä
Steven Gerrard (Liverpool)
David Beckham (Real Madrid)
Frank Lampard (Chelsea)
Paul Scholes (Man Utd)
Nicky Butt (Man Utd)
Owen Hargreaves (Bayern Munchen)
Kieron Dyer (Newcastle)
Arvoisa lukija kuvittelee todennäköisesti tässä vaiheessa ennakkoa minun lähteneen Englannin kimppuun kera tervan ja höyhenien. Olettaisin että kirjepommit on jo postitettu (osoitteen saa ylläpidosta) ja mailiosoiteeni lisätty n. 200 eri viagra-listalle. Mutta! Jos pinnasi ei vielä palanut niin katso ja hämmästy, sillä plussan pilkahdusta on luvassa seuraavaksi. Nimittäin keskikenttä on Englannilla selvästi joukkueen paras osa-alue, vaikka näen senkin yläpuolella muutamia arvoituksellisia pilviä. Keskikenttähän tunnetusti on sekä moottori hyökkäyksiin että puolet joukkueen puolustuksesta, joten näiden herrojen työmoraalista on paljolti kiinni Svenniksen ryhmän menestys.
Ykkösnimenä tietysti kaikkien ah-niin-rakastama David Beckham, jolla on kuitenkin alla sotkuinen kausi sekä pelillisesti että siviilielämässä. Miehen taidot tuskin ovat kadonneet mihinkään, ja julkisuudessa ollaan taas Victorian kanssa pusi-pusi, joten alkaisiko ne pallot löytää taas tietään häkkiin? Syytä ainakin olisi. On kuitenkin selvää että Beckhamiin joko kaadutaan tai Beckhamin avulla mennään finaaliin, ja Davidin on kyllä nostettava nyt tasoaan ja pelattava hyvin jos kisoissa meinataan mennä edes alkua pidemmälle. Frank Lampard on ehkä Englannin kehutuin ja kohutuin keskikenttämies - en itse oikein ymmärrä vieläkään onko hän lintu vai kala, mutta kyllä ”juniori” paikkansa keskustassa täyttänee oikein hyvin. Sen jälkeen riippuu hyvin paljon paikkojen säätämisestä, eli missä kukin pelaa, sillä Scholes vetää Man Unitedissa aika vapaata roolia ja Liverpoolin Gerrard pystyy pelaamaan melkeinpä missä tahansa. Tämän nelikon näkisin kuitenkin aloittavan, joskin Hargreaves on mulle hieman tuntematon nimi, joten hänestä en osaa sanoa juuta enkä myöskään sitä jaata.
Butt on kuitenkin suht hyödytön pelaaja hyökkäyssuuntaan, ja voisin kuvitella että hän ja/tai Hargreaves otetaan kentälle johtoasemassa jos halutaan vähän jarruttaa peliä, esim Scholesin tilalle. Tai mahdollisesti Ranskaa vastaan Butt pelaisi Lampardin paikalla. Dyer epäonnistui myös tällä kaudella, mutta Harakoiden miehessä on hurja potentiaalia ja hänet voidaan jopa iskeä oikelle laidalle pakin paikalle jos tarvetta on saada lisää tulivoimaa tappiotilanteessa. Kokonaisuutena kuitenkin nelikko Scholes – Lampard – Gerrard – Beckham on selkeästi paras osa-alue Englannilla ja heidän pelihuumoristaan on pitkälti Englannin jatkopaikka kiinni, sillä mikään muu osa-alue Englannilla sitä tuskin tulee ratkaisemaan.
Hyökkääjät
Emile Heskey (Liverpool, nyk. Birmingham)
Michael Owen (Liverpool)
Wayne Rooney (Everton)
Darius Vassell (Aston Villa)
No niin, päästään taas heittämään miehiä giljotiiniin eli käsittelyssä on niin sanottu Englannin hyökkäysvoima. Tuosta setistähän voidaan suoraan karsia pois yksi nimi, joka ei ole edes Valioliiga-tasoa, eli Darius Vassell. Vassell on maajoukkueessa siitä syystä kun ketään parempaa ei sinne yksinkertaisesti ole heittää, ja toiseksi hän on niin sanotusti Svenniksen lempipuudeli. Vassell oli Aston Villassa Angelin kakkosmies ja hänestä ei ole mitään hyötyä maajoukkuetasolla. Emile Heskey onkin sitten ruumisarkku johon on isketty koivet kiinni, ja maalipotentiaali Valioliigassa ”vahva 5 maalia per kausi”. Heskey on myös joukkueessa siksi kun hänet on sinne aina erehdytty valitsemaan, eikä ketään parempaakaan taaskaan ole. Jokainen joka on nähnyt yhdenkään Liverpoolin pelin tietää kyllä tuon miehen niin sanotut taidot. Sitten jäljelle jääkin kaksikko Wayne Rooney & Michael Owen. Rooneystä voin sanoa jopa pari positiivista sanaa, sillä ex-nyrkkeilijä on yksi Englannin ehdottomasti lupaavimpia hyökkääjiä yhdessä Blackburnin ihmeen Jon Steadin kanssa. Rooney on isokokoinen ja vahva pelaaja, hänellä on hyvä laukaus mutta pahoja puutteita EM-kisoja ajatellen: kokemus arvokisoista ja tärkeistä peleistä käytännössä nolla. Ongelmana on tämän lisäksi todella surkea Evertonin kausi, kun Rooneyn piti tällä kaudella vihdoin näyttää kykynsä ja iskeä se 15-20 häkkiä. Toffees kuitenkin veti susipaskan setin ja hyvä etteivät divariin tippuneet, Rooney otti kortteja ja kiukutteli. Mutta Rooney voi olla yllättävän kova sana sillä näyttöhaluja luulisi löytyvän - jos Svennis vain tajuaa pistää kaverin kentälle. Owenin tietävät kaikki nimeltä, mutta harva tajuaa miehen parhaiden aikojen menneen jo kauan sitten. Tämä kausi on ollut Owenille vaikea, sillä takana on pitkä loukkaantumisjakso eikä hän päässyt missään vaiheessa kunnon vireeseen kuten ei myöskään koko Liverpool. Lisäksi Owen munasi myös rankkareita ja itseluottamusta koeteltiin urakalla.
Kokonaisuutena hyökkäyspää on jokseenkin yhtä arvoitus mitä maalivahtipeli, eli joukkueessa ei ole yhtään oikeasti hyvää Eurooppalaista tasoa olevaa kärkipelaajaa. Owen on sellainen ollut mutta mitä hän on nykyään – sitä ei kukaan tiedä. Portugali, Espanja, Italia, Ranska jne ovat kaikki valovuoden edellä brittejä tälläkin osa-alueella.
Yhteenveto
Englannin jatkopaikan tulee pelastamaan helppo lohko, ja sille olisi pikkaisen huonommalla arvontatuurilla voinut tulla lähdöt jopa alkulohkovaiheessa. Vaikka Englantia haukuinkin paljon, niin toki tiedostan kaksi tärkeää asiaa: 1) Svennis on todella pätevä mies virassaan ja hän kyllä tietää miten joukkueesta revitään kaikki irti. 2) Englannilla on tapana venyä arvokisoissa yli rajojensa, ja varsinkin Beckahm voi liekkeihin päästyään tehdä ihan mitä vain – parhaimmillaan hän on koko maailman eliittiä omalla paikallaan. Mutta pelaajamateriaali ryhmällä vain yksinkertaisesti on huono, kun sitä vertaa kaikkiin muihin maihin joiden oletetaan pääsevän jatkoon lohkoistaan. Olen yllättynyt jos a) Englanti ei häviä Ranskalle ja b) jos se pääsee jatkopeleistä yhtään kierrosta eteen päin.