Todella hyviä kommentteja powerilta ja Oliverilta ... oikeastaan olennaisimmat pointit ovat jo suurin piirtein tulleet esille, mutta pistänpä minäkin vielä lusikkani soppaan.
power kirjoitti:No periaatteessahan menetelmä toimii, jos maaliodotusarvojen tiedetään olevan lineaarisesti toisistaan riippumattomia(mutu?).
Kyllä kahden joukkueen maalimäärien (tai niiden odotusarvojen) riippumattomuus on sellainen oletus, että sen voi ainakin jääkiekon ja jalkapallon osalta heittää romukoppaan - muista lajeista en sano varmasti. Itsekin olen toki joskus laskeskellut todennäköisyyksiä maaliodotusarvojen perusteella, ja varmaan aloittelevalle betsarille niiden pyöritteleminen on ihan hyödyllistä siinä mielessä, että tulee tutuksi tuo vedonlyöntiharrastuksen matemaattinen puoli. Väittäisin kuitenkin, ettei tuolla menetelmällä voi ikinä päästä kovin hyviin tuloksiin. Jossain yksittäisessä sarjassa menetelmä saattaa toimia, mutta yleisesti ottaen arviot heittävät pahasti - jos mitään korjauskertoimia ei käytetä.
power kirjoitti:
Sama juttu näiden rankingarvojen kanssa. Jos alkuarvot etsii esim. edellisten kausien sarjataulukosta, niin erot lienevät hieman liioteltuja, koska yleensähän ne parhaimmat joukkueet ovat vähän ylisuorittaneet (siksi ovatkin siellä kärjessä) ja huonoimmat taas alisuorittaneet.
Itse väittäisin jopa, että jos puhutaan esim. Euroopan suurten jalkapallomaiden pääsarjoista (Italia viime vuosina ehkä poikkeus), niin ylisuorittaminen on ollut jo vuosikausia suorastaan
välttämätön ehto mestaruuksien voittamiselle. Samoin on yleensä putoamistaisteluissa: putoajat ovat lähes aina alisuorittaneet kauden aikana enemmän tai vähemmän selvästi.
power kirjoitti:
Tämän takia myös joukkueiden voima-arvoja kannattanee hieman tasoitella "todellisesta maailmasta" lähemmäs sarjan keskiarvoa.
Itse puhun edelleen sen puolesta (olen tästä varmaan jo muutamaan ketjuun tällä foorumilla kirjoittanut), että pidettäisiin ne voima-arvot, voimaluvut yms. puhtaasti matemaattisesti laskettuina lukuarvoina, joihin ei mennä koskemaan subjektiivisten näkemysten, arvostusten tai mieltymysten perusteella. Voimaluvut antavat perusprosentit, joita voi sitten viilailla näkemykseen yms. seikkoihin perustuen. Ei ole oikein mitään järkeä sorkkia voimalukuja ja laskea sen jälkeen niistä otteluihin prosenttiarvioita; ihan yhtä hyvin voisi heittää ne prosentit suoraan hatustaan ilman mitään "voimalukuvaihetta" siinä välissä. (Täysin eri asia on sitten se, miten ne voimaluvut pitäisi laskea, ja mitkä laskentakaavat antavat parhaita tuloksia.) Perusongelma voimalukujen sorkkimisessa on siis se, että jos niitä lähtee muuttelemaan omien näkemystensä pohjalta, niin sitten ei ole enää mitään työkalua, joka suojaisi omilta virheellisiltä näkemyksiltä.
Osa samaa ongelma on se, että vaikka jotkin joukkueet ylisuorittavat kauden aikana ja toiset alisuorittavat, on melko mahdotonta sanoa, kuinka paljon joukkue on ylisuorittanut - vai onko ylisuorittanut lainkaan - ja arvioida tulevaa yli- tai alisuorittamista oikein. Onnistumiset ruokkivat onnistumisia ja epäonnistumiset johtavat uusiin epäonnistumisiin. Edellisen voisi muotoilla vaikka siten, että joukkue, joka on ylisuorittanut kauden alussa, jatkaa todennäköisemmin ylisuorittamista kuin palaa omalle tasolleen tai alkaa alisuorittaa. Otetaan esimerkiksi Inter tämän kauden Veikkausliigasta: Joukkue on varmasti ylisuorittanut, mutta todennäköisesti paljon vähemmän kuin monet luulevat. Lisäksi Inter on jatkanut "ylisuorittamista" koko kauden, vaikka moni odotti joukkueen palaavan omalle tasolleen mahtavan alkukauden jälkeen (oliko Interillä peräti 6 perättäistä voittoa kauden alussa?). Kaikesta huolimatta paras arvio joukkueen tulevasta suoritustasosta on siis usein se, miten se on kauden edellisissä otteluissa pelannut.
power kirjoitti:
Sitten voisi miettiä, kannattaako erikseen pitää koti- ja vierasarvoja jokaiselle joukkueelle, sillä se on loppujen lopuksi aika iso homma ja siinä vielä nuo aikaisemmin mainitsemani vääristykset korostuvat. Kotietu kuitenkin lienee enemmän sarja- kuin joukkuekohtainen arvo, joten sarjan keskiarvokotiedulla pärjännee aika pitkälle. Toki ottelukohtaisesti voi itse hieman viilailla sitä aina suuntaan ja toiseen, mutta lähtökohtaisesti kannattaisi ehkä käyttää vakiomallista kotietua kaikille joukkueille. Yksinkertaistaa systeemiä ja helpottaa rankingien ylläpitämistä selvästi.
Näissä ajatuksissa olen samoilla linjoilla. Itse olen yrittänyt pitää erillisiä koti- ja vierasvoimalukuja, mutta se on osoittautunut useimmiten huonoksi ratkaisuksi. Varsinkin kauden alussa, kun otteludataa on vielä vähän, tulee usein ihan pöhköjä tilanteista, kun jonkun joukkueen vierasvoimaluku on parempi kuin kotivoimaluku, koska joukkue on aloittanut kauden hyvin sujuneella vieraspelikiertueella pelaten etupäässä heikkoja joukkueita vastaan. Näin siis siitä huolimatta, että kyseisessä sarjassa joukkueella kuin joukkueella on selkeä kotietu. Kyseessä on tradeoff: Jos pitää erillisiä koti- ja vierasvoimalukuja, dataa on turhan vähän ja luvut heittävät väistämättä todellisista arvoista enemmän kuin silloin, kun jokaiselle joukkueelle on vain yksi voimaluku. Jos taas laskee vain yhtä voimalukua kullekin joukkueelle, ei yksittäisissä otteluissa ole toivoakaan päästä parhaaseen mahdolliseen arvioon, jos ei osaa yksittäistapauksissa arvioida, kuinka paljon kotietu poikkeaa sarjan keskimääräisestä kotiedusta.
power kirjoitti:
Parhaiten nämä systeemit saa toimimaan kuitenkin itse kokeilemalla ja testaamalla eri menetelmiä. Mitään matemaattista faktaa näihin on tuskin olemassa. Kaikki on loppujen lopuksi pelkkiä arvioita.
Tämä on niin totta kuin vain voi olla. Ainoa tapa edetä vedonlyönnissä on kokeilla jotain systeemiä, sitten joko parantaa sitä tai hylätä se toimimattomana ja kokeilla jotain uutta. Eteneminen tapahtuu siis yrityksen ja erehdyksen kautta. Pitää vain muistaa olla itse avoin uusille ajatuksille ja yrittää olla rakastumasta omiin ideoihinsa, jos näyttää siltä, että ne eivät toimi.