Peli muuttuu (kovenee)

[pikkupikkuliikeri]

Joukkueet ammattimaistuvat. Vanhat angle betting ideat ja kaikenlainen vireen haistelu menettävät merkitystä kun joukkueiden tekemisen taso ei enää heittele samalla tavoin kuin ennen. Myös ongelmat pystytään paremmin identifioimaan ja korjaamaan. Joukkueet eivät slumppaile eivätkä väsy samalla tavoin kuin ennen. Suorittaminen pysyy suht vakiona. Kaiken A ja O on nykyään joukkueen rankingin absoluuttisen tarkka määrittäminen (ei sillä ettei se aina olisi ollut tärkeintä).

Pienemmät sarjat ovat isompia ammattimaisuudessa jäljessä, ja sarjakohtaisia eroja varmaan löytyy muutenkin. Mutta esim. NHL alkaa olla ilman kunnon tilastomurskausta paha pala. Ajatuksia/huomioita?

[A.Javanainen]

Joukkueet ammattimaistuvat. Vanhat angle betting ideat ja kaikenlainen vireen haistelu menettävät merkitystä kun joukkueiden tekemisen taso ei enää heittele samalla tavoin kuin ennen. Myös ongelmat pystytään paremmin identifioimaan ja korjaamaan. Joukkueet eivät slumppaile eivätkä väsy samalla tavoin kuin ennen. Suorittaminen pysyy suht vakiona.

Varmastikin sarja- ja lajikohtaista. Katse tämän kauden valioliigaan kyllä taistelee vahvasti huomioitasi vastaan. Chelsea viime kauden mestari ja yksi euroopan vahvimpia joukkueita taisteleekin tällä kaudella lähempänä putoamisrajaa kuin mestaruuden uusintaa. Potentiaali joukkueessa on silti edelleen liigan kärkeä. Leicester puolestaan rankattiin taistelemaan putoamista vastaan, mutta onkin luomassa kaikkien aikojen yllätystä ja marssimassa kohti mestaruutta.

Yleisestikin valioliigassa ollut hyvin erikoinen kausi kun joukkueiden suoritukset heittelehtinyt laidasta toiseen. Liverpool esimerkiksi piti pilkkanaan Man Cityä, mutta heti seuraavassa pelissä onkin peli täysin luokatonta. Monella muulla joukkueella samanlaista tarpomista.

Saksassa Dortmund hyvä esimerkki viime kaudelta. Ehkä tuo huomiosi pitää paikkansa NHL:ssä, en ota siihen kantaa kun en tunne ja seuraa lajia niin hyvin, mutta jalkapallossa tasojen vaihtelut ovat arkipäivää.

[Darren]

Osittain samaa mieltä mitä op.

Vielä 90-luvun sm-liigassa saatto pelaajat peliä seuraavana päivänä todeta naureskellen, ettei ihan napannut pelata täysillä edellistä peliä et koitetaan josko tänään kulkis paremmin ja peli lähtis natsaaamaan. Peliin valmistautuminen oli heikompaa, mutta toisaalta itse peliin suhtauduttiin intohimoisemmin varsinkin silloin kun tosiaan lähti natsamaan. Tuli yllättäviä tapahtumia pelin sisälle. Mielenkiinto oli suuri.

Nykyisin lähinnä nimenomaan suoritetaan ja vältetään virheitä. Se on tämän päivän trendi. "Hävittiin peli ku tehtiin kolme räikeää virhettä". Jotakuinkin noin vaikkapa eilen selitteli Sport tappiotaan Kärpille. Ilmankos pelaajat pelkäävät niitä virheitä, kun heti on pelipaikka vaarassa ja tulevan kauden sopimusneuvottelutkin kun on syksystä asti käynnissä. No sitten kun se seuraavan kauden soppari on takataskussa marraskuussa pahimpaan kilpailijaan voi tietty hiukan löysätä siimaa. Kehittääkö tämä kaikki sitten yksilötasolla? Resurssit olisi tänä päivänä kunnossa. Pintaa syvemmällä vaan mättää eikä niitä resursseja siten hyödynnetä täysissä määrin.

Kaikki pelaajat ovat ammattilaisia ja kilpailu on kovaa. Peliä ei ohjaa niinkään enää intohimo (rakkaudesta lajiin), vaan yhä enemmissä määrin raha ja oman edun ajaminen. Pelin kuva on siis illasta toiseen jo jonkun pinttyneimmänkin fanin mielestä "sitä samaa paskaa". Jotain yllättävää tapahtuu nykyisellään ihan liian harvoin. Tämä pelaajien suorittaminen tappaa pelistä yksilöt ja niitä yleisö kaipaa. Liiga ihmettelee yleisömäärien tipahtamista. Ihmettelen itse miksi se ihmettelee. Eikö pukumiehet osaakaan samaistua lihapiirakkakansaan? Liiga ei siis voi tällä hetkellä kovin hyvin. Väitän, että yleinen kiinnostuksen puute vaikuttaa myös pelaajiin ja oranvanpyörä on valmis. Tulee niitä pelejä, joissa hoidetaan vaan oma homma jotenkuten hyvin ja on jokseenkin sama mitä tulostaululla lukee, ketään ei kumminkaan kiinnosta. Tästä tulee tätä nykyajan tasonheittelyä, kun se intohimo (välillä) puuttuu..

Eri lajit, sarjat ja liigat kulkevat tietysti omissa ajoissaan, mutta jollain lailla samalla trendillä kaikki menee, osa suunnannäyttäjinä, osa taistelee vielä sitkeästi nykysuuntausta vastaan..

[norra stå]

Pitäis olla tarpeeks iso sample niin erottaa paremmin kuka ja mikä joukkue on oikeesti hyvä.
Eli pelejä enemmän ois mun resepti tähän. Nyt ku pelattu kaiken maailman tuplahässälöitä sun muita derbykierroksia niin miten jos alettais pelaamaan kaks pelii päivässä?
Seurat sais enemmän paalua kassaan ja junnut lisää tärkeitä pelejä.
Eilenkin ois ehtiny vetää kierroksen ennen ruotsi-suomi peliä ja toinen kierros vaikka alkaen klo 22:00. Iltavuorolaisia ainakin kiinnostais nuo myöhäispelit.
Nyt ku kaupan aukioloajat vapautettu niin pitäis liigankin olla ajan hermolla ja peluuttaa joukkueita enemmän.
Kärpät ja Sporttikin ois tällä viikolla ehtiny pelata vastakkain vaikka kuus kertaa ku ois ohjelman laatija ollu tekijämies.

[A.Javanainen]

Nykyisin lähinnä nimenomaan suoritetaan ja vältetään virheitä. Se on tämän päivän trendi. "Hävittiin peli ku tehtiin kolme räikeää virhettä". Jotakuinkin noin vaikkapa eilen selitteli Sport tappiotaan Kärpille. Ilmankos pelaajat pelkäävät niitä virheitä, kun heti on pelipaikka vaarassa ja tulevan kauden sopimusneuvottelutkin kun on syksystä asti käynnissä. No sitten kun se seuraavan kauden soppari on takataskussa marraskuussa pahimpaan kilpailijaan voi tietty hiukan löysätä siimaa. Kehittääkö tämä kaikki sitten yksilötasolla? Resurssit olisi tänä päivänä kunnossa. Pintaa syvemmällä vaan mättää eikä niitä resursseja siten hyödynnetä täysissä määrin.

Kaikki pelaajat ovat ammattilaisia ja kilpailu on kovaa. Peliä ei ohjaa niinkään enää intohimo (rakkaudesta lajiin), vaan yhä enemmissä määrin raha ja oman edun ajaminen. Pelin kuva on siis illasta toiseen jo jonkun pinttyneimmänkin fanin mielestä "sitä samaa paskaa". Jotain yllättävää tapahtuu nykyisellään ihan liian harvoin. Tämä pelaajien suorittaminen tappaa pelistä yksilöt ja niitä yleisö kaipaa. Liiga ihmettelee yleisömäärien tipahtamista. Ihmettelen itse miksi se ihmettelee. Eikö pukumiehet osaakaan samaistua lihapiirakkakansaan?

Erinomaista tekstiä Darrenilta ja täysin samaa mieltä, etenkin boldattu teksti. Ongelmaksi saattaa tulla vielä pelaajat jotka tekevät pitkät ja rahakkaat sopimukset seuran kanssa, jonka jälkeen ei välttämättä suorittaminen itse pelissä olekaan niin tasaista ja laadukasta kuin aiemmin. Mikäli intohimo ja rakkaus lajiin puuttuu ja rahakas sopimus on taskussa niin loppuelämä on turvattu eikä ihan kieli vyön alla tarvitse painaa.
Koita tässä sitten betsailla samalla...