Pekka Sulkusen vastaus Kimmo Levän mielipidekirjoitukseen Hesarissa.
Yksinoikeusjärjestelmän tulevaisuus näyttää kyseenalaiselta
Kansakunnan yhteinen etu on rahapelaamisen määrän vähentäminen.
RAHAPELIMONOPOLISTA rahoitusta saavien tahojen edustaja, Veikkauksen edunvälittäjät -verkoston puheenjohtaja Kimmo Levä vaati mielipidesivulla (HS 6.3.) tukea yksinoikeusjärjestelmälle. Perusteluna on edunsaajien etu.
On hienoa, että asiasta puhutaan sen oikealla nimellä.
Monopoli hyödyttää miljardilla eurolla järjestöjä sekä taiteen, tieteen ja urheilun piirissä toimivia instituutioita. Tämä on kansainvälisesti oikein hyvä tulos. Se perustuu siihen, että pelivoittojen osuus Veikkauksen tuloista on alhainen, siis ”riiston aste” korkea. Toinen syy on rahapelaamisen korkea taso: suomalaiset kuluttavat rahapeleihin asukasta kohden kolmanneksi eniten maailmassa.
Eri asia on, kuinka järkevää tämä on. Yhden miljardin kerääminen rahapeleillä maksaa lähes kaksi miljardia kuluina, ja kaikesta tästä vastaa pääasiassa hyvin pieni joukko, noin viisi prosenttia pelaajista. Eivätkä he ole asiakkaiden maksukykyisimmästä päästä.
Edunsaajat tekivät virheen, kun eivät ajoissa vaatineet rahoituksensa siirtämistä valtion budjettiin. Tämä olisi ollut mahdollista monopolijärjestelmän perustamisvaiheessa.
Kuten Kimmo Levä itsekin totesi, Veikkaus menettää markkinoita ulkomaisille kilpailijoille sitä mukaa kuin pelaaminen siirtyy nettiin. On hyvä, että Veikkauksessa ja useissa puolueissa on viimein havahduttu tiedostamaan, että tämä pitäisi estää. Se olisi mahdollista rajoittamalla asiakkaiden pääsyä ulkomaisten yhtiöiden sivustoille ja valvomalla rahaliikennettä niiden kanssa. Ikävä kyllä tämäkin on nyt myöhäistä ja tulee liian kalliiksi. On ehditty jo tottua vapaaseen asiointiin verkossa, ja sen torjumiseen tarvittaisiin paljon voimavaroja.
Veikkauksen käytettävissä on kaksi toimintatapaa. Kilpaillakseen asiakkaista sen on lisättävä pelivalikoimaan entistä koukuttavampia pelejä, ja sen täytyy laskea pelaamisen hintaa eli nostaa voittoina pelaajille palautettavaa rahamäärää. Ensimmäinen näistä sotii haittojen vähentämisperustetta vastaan, toinen alentaa tuottoja edunsaajille.
Kansakunnan yhteinen etu on rahapelaamisen määrän vähentäminen. Se tapahtuu itsestäänkin, mutta jokainen toimenpide tähän suuntaan on yleisen edun mukainen.
Asiassa täytyy tehdä jotain. Edunsaajien on varauduttava rahapelituottojen vähenemiseen, tapahtui mitä tahansa. Väistämätöntä siirtymää budjettirahoituksen piiriin ei voi torjua vaatimalla tukea yksinoikeusjärjestelmälle, jonka tulevaisuus näyttää kyseenalaiselta.
Pekka Sulkunen
sosiologian professori emeritus, Helsingin yliopisto, rahapelihaittojen arviointiryhmän puheenjohtaja 2016–2018
Minikommentit
10.03.2019 10:17 <HR Juz> Kehtaatko copypastee ku ei oo enää dimangii