Sivu 1/1

NBA kausiennakko (osa I/III)

Lähetetty:
Kirjoittaja Berrie
On tullut jonkin verran kasailtua aatoksia NBA-kautta silmälläpitäen. Tarkoitus oli lätkäistä tekstit omalle osastolle, mutta laitan ne kuitenkin esiluettavaksi tänne. Tässä on näköjään 11 joukkuetta 30:stä eli alussa vasta ollaan. Mitään logiikkaa ei joukkueiden järjestykselle ole.

Kommentit ja korjaukset tervetulleita. Tärkeimmät miehet lisäilin melkoisen nopeasti.

New Orleans Hornets

Vai pitäisikö puhua Oklahoma City Hornetseista, no mennään NO:lla. Joukkue pelaa siis suurimman osan kotipeleistään Oklahoma Cityssä eli 35 kappaletta, 6 ottelua pelataan Baton Rougessa, joka sijaitsee New Orleansin vieressä. Hornetsien joukkue on tuntunut olevan melkoisen uudelleenrakennuksen kourissa jo pidemmän aikaa. Viime kaudella laivattiin ykköstykki Baron Davis pois, lisäksi lähtijöitä oli David Wesley ja Dan Dickau. Tämän kauden kynnyksellä Jamaal Magloire treidattiin Buckseihin, joten palapeli on pistetty totaalisesti uusiksi.

Tämä kausi tulee olemaan nuorten pelaajien opettamista tavoille. Joukkueessa on koko sarjan mielenkiintoisimmat uudet kasvot, Chris Paul ja Arvydas Macijauskas. Paulista odotetaan Hornetsien tulevaisuuden kulmakiveä ja Macijauskasista odotetaan kovaa tykkiä viivan takaa. Tau Ceramicasta tullut liettualainen ei välttämättä heti lupauksia lunasta, mutta mielenkiintoa riittää. Lisäksi takakentällä häärii lupaava J.R Smith, joten tulevaisuus tuntuu olevan takakentän osalta varsin lupaava, tämä kausi kuitenkin menee vielä kokemusten kartuttamiseen. Penkki ei ihmeitä esitä, Speedy Claxton taitaa olla ainoa mainitsemisen arvoinen mies, joten loukkaantumisiin ei juuri ole varaa.

Hornetsien Front court. "Niin mikä?", tekisi mieli kysyä. Magloiren lähtö jättää ison aukon jo varsin heikkoon osastoon. Tokihan siellä on etukentällä kokenut PJ Brown, mutta selkeä ykkössentteri puuttuu. Chris Andersen on toki mielenkiintoinen nimi, mutta sentteri ei ole välttämättä ihan oikea paikka tälle donkkimiehelle eli lihaa luiden ympäriltä puuttuu reippaasti. Brown joutunee pelaamaan myös sentteriä, mutta kyllä joukkue selkeitä vahvistuksia kaipaisi. Magloire kaupassa saatiin Milwaukeesta Desmond Mason, kieltämättä ihan kelvollinen kaveri, mutta lännessä ei kovin vahvaa kaikua herätä, pelannee varmaan David Westin kanssa SF paikan melkolailla puoliksi. Penkiltä löytyy tännekin tusinamiestä tusinamiehen perään, joten odotetaan suosiolla seuraavaa kautta.

Numeroiden valossa ajateltuna potentiaalisen takakentän tuo jonkinlaiset mahdollisuudet parantaa viime kautista saldoa. Ihmeitä ei toki voi odottaa, mutta nuoret jalat tuovat ehkä lisää nopeutta peliin ja pistemäärät kasvavat, vastaavasti puolustus ei ihmeellistä tule olemaan tänäkään vuonna, joten merkittävää parannusta ei joukkue tule missään tapauksessa tekemään.

Tärkeimmät miehet:
PJ Brown **
JR Smith
Chris Paul

Los Angeles Clippers

Hmm... Clippers, tuo ainainen korisvitsien aihe. Franchise-miehet Corey Maggette ja Elton Brand jatkavat edelleen joukkueessa ja heihin joukkueen peli perustuukin. Nuoria kavereita katseltiin pari vuotta ja tuloksia ei juurikaan tullut ja joukkue pisti hieman pakettia uusiksi. Siirtomarkkinoilla seura uudisti lähinnä takakenttäänsä, lähtöpuolelle kirjattiin Bobby Simmons ja Marko Jaric. Vastaavasti tulopuolelle kirjattiin roppakaupalla kokemusta Cuttino Mobleyn ja Sam Cassellin muodossa. Korvaamattomia menetykset eivät ole ja joukkuetta voikin pitää hienoisena voittajana offseason hankinnoissaan. Jaricista odotettiin kovaakin pelimiestä, mutta ainakin itse katson miehen floppaajaksi. Simmonsia voidaan pitää selkeänä menetyksenä, vaikkei välttämättä ihan avausviisikon mies ollutkaan. Mutta viime kaudella saatu eniten kehittyneen pelaajan palkinto ei ole mikään arvottava palkinto. Tulijoista Cuttino Mobley on etenkin hyökkäyspäässä varsin hyvä kaveri. Cassellin tuoma kokemus ja myöskin taito auttaa varmastikin joukkuetta edellisvuosia parempiin suorituksiin, mutta playoff-paikka on kiven ja vielä kannonkin takana.

Avausviisikko on joukkueella melkoisen selkeä, Cassell rakentaa peliä ja Mobley on heittävä takamies. Nuori Shaun Livingston olisi varsin mielenkiintoinen peluri PG:ksi, mutta valitettavasti loukkaantumiset vaivasivat viime kaudella eikä hirmuisen hyvältä näytä nytkään. Quinton Ross on Mobleyn takana selkeä penkkimies, mutta ei mitenkään huono sellainen. Corey Maggette on SF paikalle selviö ollessaan kunnossa, eikä hänelle Simmonsin lähdön myötä valitettavasti ole ketään selkeää paikkaajaakaan. Maggette on kärsinyt pienistä loukkaantumisista varsin paljon, joten paikkaaja olisi hyvä olla olemassa. Mutta toisaalta Mobley ja Cassell pystyvät heittämään varsin hyvin, joten edelliskausien kaltaista ongelmaa ei hänen poissaoloistaan tule.

Isojen miesten tonteille vaihtoehtoja ei myöskään ole liikaa. Yksinoikeutettu PF paikan avausmies on Elton Brand ja sentteriä pelaa Chris Kaman. Brand antaa aavistuksen tasoitusta koossa muille PF paikan staroille, mutta korvaa atleettisuudellaan ja oikea-aikaisuudellaan tätä melko hyvin. Kaman on oikeastaan perusvarma ratkaisu sentteriksi, Chris Wilcox on penkiltä lähestulkoon samanlainen korvaaja. Brandin takana ei luonnollisestikaan samanlaista korvaajaa ole, James Singleton lienee ykkös backup.

Todennäköisesti Clippers parantaa viime kaudesta. Mistään huippurosterista ei kesän päivityksen jälkeenkään voida puhua, mutta alin kasti pitäisi kuitenkin pystyä välttämään. Lännessä on edelleenkin niin kova taso, että playoff-paikka vaatii keskitason joukkueelta huippukauden ja nähtäväksi jää tuleeko tästä sellainen.

Tärkeimmät miehet:
Elton Brand **
Corey Maggette *
Sam Cassell *

New York Knicks

Knicks ja Isiah Thomas, siinä on melkoinen yhdistelmä. Thomasin offseason ratkaisut ovat yleensä melkoisen mielenkiintoisia, eikä yleensä kauden aikanakaan ihmeellisyyksiltä voida välttyä. Tänä vuonna suurin tempaus oli Eddy Curryn siirto Chicagosta. Curry on kärsinyt sydänvaivoista viimeisinä kausina ja näin ollen muodostaa melkoisen riskin seuralle. Varsinkin kun viime vuosien korinaluspelin tärkein mies eli Kurt Thomas siirtyi Quentin Richardson kaupassa Phoenixiin, Curryn taakka on melkoisen suuri. Toivottavasti siellä on lääkärit hereillä eivätkä anna Curryn pelata liikaa, hengellä ei kannata leikkiä edes New Yorkissa.

Toinen mielenkiintoinen hankinta oli Detroitista viime kauden päätteeksi lähtenyt valmentajavelho Larry Brown. Jos Brownilla on ollut urallaan haasteita, niin nyt taitaa olla yksi suurimmista ellei suurin. Tosin Knickseille menestystä ei viime vuosina juuri ole tullut, mutta heidän budjetilla sitä voidaan jo syystäkin odottaa. Joukkueenrakennus on valitettavasti niin ihmeellistä ettei tänäkään vuonna ihmeitä voida välttämättä odottaa.

Etenkin takakenttä on hieman oudosti rakennettu. Ykköstykit Stephon Marbury ja Jamal Crawford pelaavat samaa paikkaa samalla tavalla eli molemmat pelaavat pointtia ja kumpikin tykkää heittää, tämä toki mahdollistaa miesten yhtäaikaisen kentälläolon, mutta varsinaista SG paikan tykkiä ei löydy. Nate Robinson on myöskin kohtalainen pointti, joten periaatteessa näillä kolmella pointilla voidaan hoitaa PG/SG-paikat. SG paikalta poistui yksi NBA:n ylipalkatuimmista pelaajista eli loukkaantumisistakin kärsinyt Allan Houston. Aikanaan ja ajoittain hän oli huikea vastuunkantaja, mutta vuodet veivät parhaan terän, mutta aivan käsittämättömän rahakas sopimus oli melkoinen taakka Knickseille. Trevor Ariza ei ainakaan vielä ole esittänyt sellaisia otteita, että Houston olisi saanut seuraajan, nimenomaan pelillisessä mielessä.

SF paikalle hommattiin Quentin Richardson Phoenixista. Q-Rich pelasi hyvän viime kauden, joskin melkoinen kiitos kuulunee Sunsien superruokkija-Steve Nashille. Sacramentosta treidattu Matt Barnes on kohtuullinen backup.

PF paikalta kaupattiin kokenut Kurt Thomas. Thomas oli Knicksien ehdoton ykkönen korinaluspelissä. Keväällä kaima-Isiah pisti palettia uusiksi ja Thomas sai lähteä. Nyt Knickseillä on 4 paikalle heittää Antonio Davis, Maurice Taylor ja Malik Rose. Koko porukka on ihan kelvollista tavaraa, mutta ihan huippuluokkaa ei ole kukaan. Kokemusta kyllä riittää, sama näkyy myös sopimuksissa (jälleen kerran).

Ykkössentteri on oikeutetusti Eddy Curry. Edellämainitut sydänvaivat vaatisivat toki hyvän kakkosenkin, Jerome James ja tulokas Channing Frye ovat backupit. James ei ihmeellinen mies ole, mutta sai melkoisen pahvin eli edustaa "perinteistä NYK-miehistöä" hänkin. Fryestä saattaa pelimies tullakin, joten melko hyvin on pullat uunissa ellei Curryn sydän totaalisesti petä.

Tärkeimmät miehet:
Eddy Curry **
Stephon Marbury **
Quentin Richardson
Jamal Crawford

Memphis Grizzlies

Memphis teki ainakin ulkopuolisin silmin katsottuna aivan käsittämättömän kaupan kesällä. Jason Williams ja James Posey siirtyivät Miamiin ja tilalle saatiin Eddie Jones ja Raul Lopez. Vaikka diiliä kuinka mutustelisi suussa, ei siinä vaikuta olevan mitään järkeä Memphisin kannalta ainakaan pelilliseltä kantilta katsottuna, mutta jälleen ollaan täällä Pohjolan perukoilla ja meikäläisen mielipiteet eivät paljoa paina. Toisaalta tyhmiä diilejä on ammattilaissarjojen historiassa nähty ennenkin, eikä tuo varmaan viimeinen naula siihen arkkuun tule olemaan.

Myös toinen pointti eli Bonzi Wells laitettiin kiertoon, Sacramentosta tuli tilalle kokenut Bobby Jackson. Ykkös pelinrakentajaksi Wellsiä ja Williamsia korvaamaan hankittiin Portlandista Damon Stoudamire, joka parhaimmillaan on varsin kova pelimies. Valitettavasti hatun ja kaulan välissä välillä tuntuu pätkivän ja typeriä temppuja voi sattua, etenkin kentän ulkopuolella. Eddie Jones on kohtalainen uhka kaaren takaa, mutta suurimmat teot ovat varmasti jo tehtynä. Ihan turha mies hän ei kuitenkaan ole ja pelannee aikalailla minuutit puoliksi Mike Millerin kanssa. Raul Lopez taitaa pelata kauden Espanjassa, joten kaupoista ei ihmeitä kostuttu. Shane Battier on ykkösvaihtoehto SF paikalle, Brian Cardinal kuntouduttuaan ja Mike Miller/Eddie Jones pelaavat loput minuutit SF:na.

Kolmas suurempi menetys oli Stromile Swift, joka siirtyi vapaana agenttina Houston Rocketseihin. Kaikkia noita menetyksiä ei kovin helposti korvattaisi missään joukkueessa, eikä Memphis ole mikään poikkeus. Joten jonkin verran tulee takapakkia verrattuna viime vuoden rosteriin. Pau Gasol on ollut isossa roolissa joukkueessa jo vuosikaudet, eikä siirrot ainakaan helpota hänen urakkaansa. Selkeiden vaihtoehtojen puuttuminen helpottaa vastustajien puolustuspelaamista kun Gasol voidaan ottaa melko rauhassa kahdella miehellä kiinni. Gasol voi pelata sekä sentteriä että nelospaikkaa, mutta omimmillaan hän on PF paikalla. Swiftin poistuminen tuntuu nimenomaan Gasolin pelatessa sentteriä. Lorenzen Wright on varsinainen ykkössentteri ja muodostaa Gasolin kanssa kohtalaisen korinaluskaksikon. Gasolin taakse saatiin draftissa mielenkiintoinen nimi eli tulokas Hakim Warrick. Tulevaisuudessa miehestä varmasti kuullaan ja häneltä voi odottaa jo tällä kaudellakin välähdyksiä.

Kaiken kaikkiaan Memphis on viime kautista heikommalla materiaalilla liikenteessä ja playoff-paikka tulee varmasti olemaan työn ja tuskan takana ja eikä ole ihme jos paikkaa ei saavuteta. Mutta keväällä taas nähdään miten veikkaus meni.

Tärkeimmät miehet:
Pau Gasol ***
Damon Stoudamire *
Shane Battier

Milwaukee Bucks

Lottovoittajan on helppo hymyillä eli Bucksit voittivat varaustilaisuuden arpajaiset ykkösvalinnasta todella yllättäin. Joukkue varasi kohutun aussihujopin Andrew Bogutin, josta odotetaan suuria tulevaisuudessa ja Buckseille vahvaa korinaluspelaajaa vuosiksi. Toinen suuri voitto oli Michael Reddin jääminen Buckseihin. Henkilökohtaisella tasolla suurimpana voittajana voi kuitenkin pitää T.J. Fordin kuntoutumista erittäin vakavasta selkärankavammasta.

Takakenttä Buckseilla näyttää varsin hyvältä. Huonomminkin olisi voinut käydä eli Reddillä oli ottajia luonnollisesti useita, mutta hän päätti jäädä Milwaukeehen. Ehdoton ykköskaksikko G-paikoille on juuri Ford ja Redd. Viime kauden Reddin aisapari Maurice Williams on hyvä vaihtoehto eli pystyy heittämään ja rakentamaan peliä. Eli tuo ehdottomasti syvyyttä hyökkäyspeliin. Muuten penkki on tasapaksua keskitasoa. Jiri Welsch ei ole noussut lähellekään odotettua tasoa, mutta potentiaalia nousuun kuitenkin on. SF paikalta laivattiin kauden kynnyksellä pois pomppuihme Desmond Mason. Korvaajaksi aiemmin tuli kuitenkin Bobby Simmons Clipperseistä, joka palkittiin viime kauden päätteeksi MIP-palkinnolla (Most Improved Player) eikä Masonin lähtö tule juurikaan näkymään.

Mason kaupassa Hornetseista tuli kokenut sentteri Jamaal Magloire. Mielestäni melko mielenkiintoinen valinta ainakin pitkällä tähtäimellä. Bogutista voidaan odottaa selkeää ykköstä vuoden-parin kuluttua. Toki Bogut-Magloire kaksikkoa peluutetaan yhtaikaakin ja onhan Magloirella varmastikin jotain annettavaa Bogutille. Magloire toisaalta takaa, että jo tänä vuonna voi odottaa pienoista menestystäkin sarjassa. Joe Smith lienee ykkösvalinta nelospaikalle eli Bogut ei varmaankaan vakiinnuta paikkaansa avauksessa ilman loukkaantumisia. Penkiltä korinalle löytyy Dan Gadzuric ja kyseinen nelikko pelannee korinaluspaikat melko tarkkaan. Milwaukeella on siis melkoisen hyvä paketti kasassa, varsinaisia heikkouksia ei ole. Penkki on hieman kapea, mutta rungon pysyessä kasassa viime vuodesta mentänee eteenpäin eli playoff-paikka on selkeästi haarukassa.

Tärkeimmät miehet:
Michael Redd ***
Jamaal Magloire *

Phoenix Suns

Joukkueena viime kauden ehdottomasti kovin hyökkääjä, vastaavasti puolustus oli mitä oli, mutta pääasia on että tulosta tuli. Tulokset jäivät toki pitkälti runkosarjaan, mikä ei varmasti tyydytä ketään. Kesän aikana joukkueessa on tehty suuria muutoksia ja joukkue pyrkii puolustavampaan pelityyliin. Poistuneiden pelaajien listalta löytyy ykkösniminä Quentin Richardson ja Joe Johnson, tulijoiden ykköset ovat Raja Bell, James Jones ja Kurt Thomas.

Peliä on pyörittämässä yksi sarjan parhaimmista pointeista, samassa sarjassa taitaa pelinrakennuspuolella painia vain Netsien Jason Kidd. Parempia heittäviä pointteja toki löytyy, mutta kyllä Nashilta heitotkin lähtevät. Puolustus ei ole ollut ikinä Nashin vahvin alue, mutta missään puolustavassa joukkueessa Nashia ei juuri ole nähtykään (Dallas ja Phoenix). Muuten takakenttä meni Phoenixilla uusiksi Joe Johnsonin ja Quentin Richardsonin lähdön myötä. Paikkaajiksi on kaavailtu nelikkoa Leandro Barbosa, Boris Diaw, Raja Bell ja James Jones. Jim Jackson on kauden avauspeleissä saanut vain jämäminuutteja eikä hänelle ole löytynyt oikeaa roolia. Eli materiaalia takakentälle kyllä löytyy, peluutus voi muodostua ongelmaksi kun mitään selkeätä ykköskokoonpanoa ei ole.

Shawn Marion olisi myöskin varteenotettava vaihtoehto SF paikalle, mutta Amare Stoudemiren pitkä loukkaantuminen pakottaa hänet nelospaikalle ja Kurt Thomasin sentteriksi. Stoudemire olisi luonnollisesti ehdoton ykkönen sentteriksi ja Kurt Thomas pelaisi sentteriä ja nelospaikkaa yhdessä Marionin kanssa. Kiertolaiseksi joutunut Brian Grant on parhaat päivänsä jo nähnyt, eikä välttämättä saa kovin suurta roolia missään vaiheessa kautta, ainakaan ilman lisäloukkaantumisia. Sentteriksi ei fysiikka enää mitenkään riitä ja ison hyökkääjän paikalle on parempiakin vaihtoehtoja.

Phoenixin suurimmat ongelmat ovat tällä kaudella varmaankin peluutus ja Amare Stoudemiren loukkaantumisen tuomat yläpään ongelmat. Jopa playoff-paikka on vaarassa, paljon riippuu milloin ja miten hyvin Stoudemire kuntoutuu. Pakkaa voidaan tietenkin kaupoilla sekoittaa, mutta olisi varmaan parempi saada nykyinen järjestykseen kuin sekoittaa sitä lisää. Pistemäärät otteluissa varmasti laskevat, koska materiaali suosii tiukempaa puolustusta eikä korinalla ole Amarea pistetykkinä eli otteluiden tempo laskee.

Tärkeimmät miehet:
Steve Nash ***
Amare Stoudemire ***
Shawn Marion *

Miami Heat

Miami oli lähellä finaaleja jo viime vuonna. Dwyane Wade loukkaantui juuri kauden tärkeimpinä hetkinä ja Detroit meni idästä finaaliin. Pat Riley ja muut päättäjät tekivät melkoisia ratkaisuja ettei vastaava tilanne tapahtuisi uudestaan. Paperilla rosteri näyttää toki aivan erinomaiselta, mutta henkilökohtaisesti en kuitenkaan pidä kaikkia näitä ratkaisuja lainkaan järkevinä. Ovea näytettiin mm. Eddie ja Damon Jonesille, samasta ovesta sisään tulivat James Posey, Jason Williams ja Antoine Walker. Aiemmin Miamin runko muodostui Wade-O'Neal kaksikon varaan ja se osoittautui toimivaksi yhdistelmäksi. Muiden pelaajien rooli oli lähinnä täydentää tätä kaksikkoa ja tarvittaessa myös nousta esiin.

Miamiin siirtyneessä joukkiosta Jason Williams ja Antoine Walker on hieman hankala kaksikko survoa tuohon toimineeseen taktiikkaan. Walker pystyy omasta mielestään heittämään sellaisista paikoista ja tilanteista joista moni vaan uneksii. Valitettavasti Walkerinkin kannattaisi jättää homma vaan ajatustasolle eli tyhmiä ratkaisuja tulee liikaa. Myös Williams on innokas heittäjä eli typerät heitot syövät joukkueen tehoa. Mielenkiintoinen lisä Heatiin on yksi viimeisen vuosikymmenen pointeista eli Gary Payton. Myös Wade tykkää rakentaa peliä ja osallistuu varmasti pelinrakennukseen eli voi olla että yksi pallo on pojille liian vähän. SF paikalla vuorottelevat varmastikin James Posey ja Walker, Posey on parempi puolustamaan, hyökkäystehoissa Walker on typerine temppuineenkin edellä.

Nelospaikalle Udonis Haslem on selkeä ykkösvalinta, myös Walker pystyy pelaamaan paikalla. Haslem oli rajoitettu agentti viime kesänä, mielenkiintoista olisi ollut nähdä mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi siirtynyt muualle. Sentteriosasto on tiukasti Shaq O'Nealin harteilla, tosin Shaqille niin tyypilliset pienet loukkaantumiset tuovat peliaikaa Alonzo Mourningille. Kaiken kaikkiaan Miamin korinaluspeli on kunnossa, jos Shaq on kunnossa eli hänen roolinsa on valtava.

Muutokset joukkueessa mahdollistaisivat nopeamman pelityylin, mutta Shaqin takia tuskin hirveätä muutosta tähän tuskin ollaan tekemässä. Eikä Paytonkaan enää menneiden vuosien vauhdissa ole. Mielenkiintoinen ja yllättävää kyllä, materiaalista huolimatta varsin haasteellinen kausi on Miamille tulossa. Melko pitkälle, jopa finaaleihin, tuolla rosterilla on PAKKO päästä, muuten tippuu päitä.

Tärkeimmät miehet:
Shaquille O'Neal ***
Dwyane Wade **

Philadelphia 76ers

Allen Iverson. Sixersersejä mietittäessä ja heistä puhuttaessa kyseistä ukkoa ei pysty ohittamaan millään, eikä ole syytäkään. Yksi NBA:n valovoimaisimmista tähdistä ja joukkueelleen tärkeimmistä miehistä. Joukkue elää ja hengittää tämän miehen kautta ja tässä on yksi suurimmista ongelmistakin. AI pelaa jopa terveytensä uhalla eli pienet vaivat eivät tosiaankaan tätä miestä pysäytä, vaikka järkevämpää olisi peliä seurata katsomosta. Philadelphia on nyt pienoisessa rakennusvaiheessa, valmentajaksi tuli Maurice Cheeks ja vanhoja kavereita laitettiin pihalle, Aaron McKie Amnesty Clausella, Marc Jacksonille ei tarjottu uutta sopimusta->Netseihin jne.

Takakenttä on siis puhtaasti Iversonin hallussa. Muut avauksen miehet takakentällä ovat Andre Iguodala ja kolmostykki Kyle Korver. Korver on parhaimmillaan erinomainen kolmostykki, mutta ainakin vielä tuntuu epävarmuutta olevan liikaa otteissa. Iguodala on ehdottomia tulevaisuuden nimiä ja lienee yksi avainhahmoista Sixersien tulevaisuuden suunnitelmissa. Penkillä ovat tärkeimpinä PG Kevin Ollie, SF:t John Salmons ja Hornetseista tullut Lee Nailon. Willie Green loukkaantui ikävästi ja lienee koko kauden sivussa, tosin hänelle ei taidettu ehtiä edes sopimusta tehdä. Jamal Mashburn kummittelee vielä listoilla, mutta ura on tainnut olla ohi jo pidemmän aikaa.

Etukentällä on pari mielenkiintoista nimeä, Chris Webber tuli Sacramentosta ja häneltä odotettiin paljon. Pienet loukkaantumiset veivät parhaimman terän, eikä mitään ihmeellistä nähtykään. Samuel Dalembertia pidetään varsin pätevänä kaverina sentteriksi ja viime kauden playoffeissa, jotka jäivät varsin lyhyeksi Sixersien osalta, Dalembert pelasi erinomaisesti, varsinkin kun ajattelee että vastassa oli Detroitin erittäin kova korinalusmiehistö. Steven Hunter tuli varamieheksi Marc Jacksonin tilalle ja on suunnilleen samaa tasoa. Hieman turhan kapea penkki ei kestä juurikaan loukkaantumisia.

Philadelphiassa odotetaan paljon kaksikolta Iverson - Webber, Iverson tuskin ainakaan kaksikosta pettää eli paljon on C-Webbin harteilla. Playoffit eivät ole missään nimessä ulottumattomissa ja todennäköistä on viime kauden tasoinen suoritus.

Tärkeimmät miehet:
Allen Iverson ***
Chris Webber *
Samuel Dalembert

New Jersey Nets

Kenyon Martinin lähdön aiheuttamaa aukkoa ei ole paikattu vieläkään vaikka Martinin lähdöstä on jo yli vuosi aikaa. Ongelma varmasti tiedostetaan joukkueessa ja kesällä oltiinkin lähellä Shareef Abdur-Rahimin nappaamista Portlandista, mutta kalkkiviivoilla homma lyötiin jäihin ja nyt mies pelaakin Sacramentossa.

Takakenttä on Netseillä suurinpiirtein loistava eli Jason Kidd, Vince Carter, Richard Jefferson muodostavat yhden idän parhaista kolmikoista. Penkillä takamiehistä mainitsemisen arvoinen on melkeinpä ainoastaan Jeff McInnis. Eli avauskolmikko on elintärkeä koko joukkuetta ajatellen ja vastaakin joukkueen pistetehtailusta lähes kolmestaan. Loukkaantumisiin ei juurikaan tämän kolmikon osalta ole varaa.

Nelos- ja vitospaikat täyttyvät viisikosta kahdella Nenad Krstic, Marc Jackson, Jason Collins, Scott Padgett ja Clifford Robinson. Kolme ensin mainittua pelaavat lähinnä sentteriä. Kukaan ei ole lähelläkään K-Martia eikä pisteitä varmastikaan tule kovin hirveästi heiltä. Nostetaan kuitenkin Nenad Krstic heistä tulevaisuuden nimenä esiin, kaveri on vielä varsin kokematon ja häviää fyysisyydessä kärkipään senttereitä vastaan, mutta pieni toivon pilkahdus sentään kaverissa on. Marc Jackson on puolustuksellisesti ajatellen tärkein, mutta pisteiden tekoon ei hänestäkään ole. Clifford Robinson on parhaat päivänsä nähnyt, eikä kolmaskaan hankinta Scott Padgett kovin suurta kohahdusta missään aiheuta. Ihmeitä ei Netseille tulevaisuudessakaan näistä kavereista tule Krsticiä lukuunottamatta eli front court tulee ennemmin tai myöhemmin uusiutumaan, jos oli tarkoitus joskus pärjätä.

Netsit eivät siis tänäkään vuonna tule nousemaan takavuosien tasolle, jolloin finaalipaikkakaan ei ollut yllätys. Takakentän kova kolmikko alkaa varmasti turhautumaan johdon otteisiin. Muutamat hankinnat toki hieman lämmittävät, mutta ainakin yhden todellisen pelimiehen tarve on edelleen olemassa. Uhraako Netsit siihen jonkun edellä mainitusta kolmikosta jää nähtäväksi. Playoff paikka on ehjän kauden sattuessa mahdollisuuksien rajoissa, sen pidemmälle ei tule olemaan ainakaan nykyisellä rosterilla mahdollisuuksia.

Tärkeimmät miehet:
Jason Kidd ***
Vince Carter *
Richard Jefferson *

Detroit Pistons

Toissa kauden mestaria ja viime kauden finalistia ei tietenkään voi missään nimessä laskea pois ennakkosuosikkien joukosta, vaikkakin suurin huomio kiinnittyy idässä Miamiin. Pistonsissa ei ole kentällä juurikaan tapahtunut muutoksia, mutta kentän laidalla tapahtui suuri muutos eli viime kaudella Minnesota Timberwolveseista kenkää saanut Flip Saunders tuli Knickseihin siirtyneen Larry Brownin tilalle. Saunders on ehdottomasti Brownia hyökkäävämmän pelityylin kannattaja ja näin ollen Detroitin otteluiden luonne muuttuu ratkaisevasti.

Takakentän tehokolmikko Chancey Billups, Rip Hamilton ja Tayshaun Prince jatkavat edelleen joukkueessa merkittävissä rooleissa. Prince sivuutetaan usein liian vähällä huomiolla Detroitista puhuttaessa, mutta miehen merkitys loistavana puolustajana ja tarvittaessa kovana pistemiehenä on syytä huomioida. Hamilton on ehdottomasti joukkueen kovin pistetykki, mutta ei missään nimessä korvaamaton eli joukkueesta löytyy ratkaisijoita laajalla rintamalla. Billups on pelintekijänä ja kovana pistemiehenä yksi joukkueen tärkeimmistä miehistä, etenkin kun joukkue alkaa pelaamaan hyökkäävämmällä taktiikalla. Penkkimiehistä mainittakoon Maurice Evans, Carlos Arroyo ja Carlos Delfino, muutenkin penkiltä löytyy ihan kelvollisia pelimiehiä eli yhden kaverin puuttuminen ei kaada joukkuetta.

Front court on yksi sarjan kovimpia. "Wallace Bros", Antonio McDyess, Darko Milicic ja kokenut Dale Davis, heistä kolme ensin mainittua muodostavat kovan rotaation. Miliciciä on pidetty Larry Brownin peluutuksen uhrina vuosikaudet, mutta nyt nähdään mitä mieltä Saunders hänestä on ja saako kaveri näyttöpaikan. Mielenkiintoista olisi nähdä onko Milicicistä todelliseksi pelimieheksi. Dale Davis saanee vain satunnaisia minuutteja ilman loukkaantumisia. Wallace-kaksikon rooli lienee kaikille selvä, Ben keskittyy lähinnä puolustamiseen ja levyreihin, Rasheed on hyökkäävämpi ja kaksikosta se joka tekee pisteet.

Idän finaali pitäisi olla selkeästi tavoitettavissa. Riippuu paljon tietenkin runkosarjasijoituksesta ja mitä joukkueita playoffeissa vastaan sattuu. Mielestäni oikestaan ainoa joukkue idässä joka pystyy laittamaan kampoihin Miamille, jos heidän kautensa menee niinkuin materiaalilta voisi odottaa.

Tärkeimmät miehet:
Chauncey Billups **
Ben Wallace *
Rip Hamilton
Tayshaun Prince

Atlanta Hawks

Atlanta Hawks on kiistatta yksi sarjan heikoimmista joukkueista. Viime kaudella Antoine Walkerin ja Al Harringtonin piti olla ne pelaajat jotka pitäisivät Hawksit pystyssä. Lopputulos on tiedossa ja Walker siirtyi kauden aikana Bostoniin. Tälle kaudelle hankittiin runkopelaajaksi Joe Johnson, josta kaavailtiin pelinrakentajaa, pisteidentekijää, esimerkkiä muille eli lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna sateentekijää. Johnson on hyvä heittäjä, mutta oikeastaan siihen se jääkin. Aivan liian paljon on sälytetty hänen harteilleen, eikä Atltanta ilman muiden nousua tulisi juurikaan parantamaan viime kaudesta eli satunnaisia voittoja tulisi. Melkeinpä ainoa toivo Atlantan tuota synkkää skenaariota parempaan menestykseen on tulokkaiden (Marvin Williams ja Salim Stoudamire) onnistuminen ja suoranainen läpimurto. Tosin tämän vuoden varauksilta on melkeinpä turha hirmuisia tekoja odottaa.

Takakentällä on siis suuressa roolissa Joe Johnson, Hawksien varsinainen aloittava pointti on Tyronn Lue. Tosin Johnsonia käytetään varmasti pallonkuskaamiseen, joten näin tulokas Salim Stoudamirekin saa mukavasti peliaikaa. Stoudamire voi hyvinkin tulevaisuudessa nousta jopa Johnsonin tasolle, joten itsestäänselvyys ei Johnsonin paikka tule tulevina vuosina olemaan tai roolitusta on muutettava selkeämmin. Tällä kaudella tuskin tuollaista harppausta tuskin kuitenkaan tapahtuu. Kolmospaikkaa pääasiassa pelaa viime kaudella varsin hyvän tulokaskauden pelannut Josh Childress, nähtäväksi jää mitä toinen kausi tuo tullessaan. Vastuuta Childressille tulee varmasti, siitä ei ole epäilystäkään. Varsin kapealla materiaalilla mennään, penkiltä mainittakoon Josh Smith ja Tony Delk.

Nelospaikalla on viime kauden toinen vastuunkantaja eli Al Harrington. Harrington on Johnsonin ja pienin varauksin Childressin ohella ainoa, jolla olisi todellisia mahdollisuuksia päästä avaukseen edes jossakin keskikastin joukkueessa. Hän saa mielenkiintoisen haastajan tämän vuoden kakkosvarauksesta eli Marvin Williamsista. Ykkössentterin nimike on ja pysyy Zaza Pachulialla, vaikkei hänkään mikään varsinainen pelote ole. Yhdelle tasokkaalle vahvistukselle olisi tälläkin osastolla tilaa. Williamsin kehitystä on mielenkiintoista seurata, voi olla että tämä vuosi ainakin menee kehittymiseen, mutta Harrington saanee haastajan jo lähivuosina. Jos vaan molemmat herrat Atlantassa pysyvät.

Paljoa ei siis Hawks tule atlantalaisille tarjoamaan. Pari mielenkiintoista tulokasta tarjonnevat mielenkiintoisimmat hetket. Joe Johnson voi toki onnistua paremmin kuin mitä tässä manailen, mutta se jää nähtäväksi. Joukkueenrakennus on vielä pahasti kesken ja todennäköisesti parin vuoden päästä alkaa näkymään tuloksia. Uudet kaverit ovat kyllä jo melkoisen hyvä lähtökohta uudelle, paremmalle joukkueelle.

Tärkeimmät miehet:
Joe Johnson **
Al Harrington *
Josh Childress