Toronto Maple Leafs kaudella 14-15

[maibou]

Toronto Maple Leafsin kausi oli erikoinen. Ensimmäinen puolisko kaudesta oli tilastojen mukaan heikko mutta tuloksellisesti varsin hyvä. Jälkimmäinen puoli kaudesta oli tilastollisesti parempaa suorittamista mutta joukkue keräsi tänä aikana puolet vähemmän pisteitä kuin ensimmäisellä puoliskolla. Vedonlyönnissä on ainakin itselleni tärkeää ymmärtää seuraamani sarjan tapahtumat mahdollisimman hyvin joten otin Maple Leafsin kauden erityiseen tarkasteluun.

Iso muutos Toronton tilastoissa tapahtui kauden puolessa välissä kun se vaihtoi valmentajaa. Randy Carlyle sai lähteä ja tilalle tuli apuvalmentaja Peter Horachek. Välittömästi vaihdoksen jälkeen Toronton kiekonhallintaa kuvaavat tilastot (Corsi, Fenwick, Laukaukset maalia kohti) nousivat selvästi mutta Carlylen ajan korkea laukaisuprosentti laski valtavasti. Jääkiekkotilastoissa PDO:ta (Shot%+Save%) pidetään yleisesti ”tuurimittarina” eli jos PDO on keskimääräistä korkeampi niin joukkueella on yleisen käsityksen mukaan ollut tuuria matkassa.

Toronton tapauksessa laukaisuprosentti laski niin selvästi heti valmentajan vaihtumisen jälkeen, etten usko sen olevan sattumaa. Horachekilla oli varmasti myös huonoa tuuria matkassa mutta isompi syy täytyy löytyä taktisista jutuista ja pelitapaan liittyvistä asioista. Syyskausi jäi itseltä väliin lähes kokonaan armeijan takia mutta olen katsonut paljon pelejä jälkikäteen.

Carlylen alkukausi oli tilastollisesti vähintään kohtuullista suorittamista joten jaan Maple Leafsin kauden kolmeen osaan:
Ensimmäinen osa eli Carlylen hyvä kausi (pelit 1-21), toinen osa eli Carlylen huono kausi (22–40) ja kolmas eli Horachekin kausi (41–57). Jätin viimeiset pelit pois Horachekin kaudesta koska joukkue oli jo menettänyt pudotuspelimahdollisuudet ja pelaajia kaupattiin jo helmikuussa pois.

Tilastot näyttävät näiltä ajoilta seuraavaa:

Kauden ensimmäinen osa:

Corsi for% (5vs5, Close): 47.6% (24. Liigassa)
Laukaisu%: 10.5% (4.)
Torjunta%: 91.1% (14.)
PDO: 101.5 (7.)
Maaliero: +5 (12.)

Kauden toinen osa:

Corsi for% (5vs5, Close): 41.9% (29.)
Laukaisu%: 11.4% (2.)
Torjunta%: 91.3% (15.)
PDO: 102.7 (2.)
Maaliero: +1 (15.)

Kauden kolmas osa:

Corsi for% (5vs5, Close): 49% (21.)
Laukaisu%: 5.9% (30.)
Torjunta%: 89.9% (24.)
PDO: 95.7 (30.)
Maaliero: -21 (28.)

Vertailun vuoksi myös loppukausi eli pelit 58–82:

Corsi for% (5vs5, Close): 43.3% (28.)
Laukaisu%: 6.8% (28.)
Torjunta%: 90.2% (26.)
PDO: 97.1 (28.)
Maaliero: -36 (29.)

(tilastot: war-on-ice.com)

Näiden tilastojen pohjalta lähden katsomaan otteluita ja yritän löytää seuraavia asioita:

- Tapahtuuko Toronton pelitavassa muutoksia kauden ensimmäisen ja toisen osan välissä kun Corsi-lukemat laskevat reippaasti

- Mitä muutoksia Horachek tekee joukkueen pelitapaan kun Corsi-luvut nousevat paljon mutta laukaisuprosentti romahtaa.

Erot tilastoissa ovat niin merkittävät että uskon löytäväni isojakin muutoksia pelitavassa.

Ottelut

Seuraan otteluista vain 5vs5 pelitapahtumat.

Kauden 1. Osa

NY Islanders – Toronto 21.10.2014

Ottelu päättyi Toronton 2-5 voittoon mutta mielestäni tämä oli varsinainen tuurivoitto Torontolle. Islanders oli mielestäni parempi joukkue ja Toronto sai pari maalia varsin onnekkaiden pomppujen myötä. Corsi-tilasto 61–43 kuvaa ottelun tapahtumia melko hyvin.

Tämän pelin perusteella Toronton pelitapa on hyvin vahvasti pystysuunnan jääkiekkoa. Pystysuunnan jääkiekkoa pelaava joukkue ei tee ns. ”kiekkokontrollitekoja” eli viivelähtöjä, hidastuksia tai palautuksia. Tässä pelissä Torontolla oli monta sellaista tilannetta jossa se olisi voinut pitää kiekon itsellään mutta pääosin se yritti joka tilanteessa pelata nopeasti pystysuuntaan. Laskin Toronton tehneen vain yhden hitaan viivelähdön koko ottelun aikana. Toronton taktiikkana tuntui olevan tiivis oman pään puolustaminen ja nopea iskeminen vastahyökkäyksillä. Vastahyökkäyksissä Toronto myös onnistui muutaman kerran ja sai luotua paikkoja siten.

Toronto – Boston 25.10.2014

Boston oli hieman parempi ja otti ansaitun voiton. Toronto pelasi vähemmän pystysuuntaan kuin Islandersia vastaan, se teki enemmän viivelähtöjä ja palautuksia mutta osittain Boston myös pakotti sen siihen. Kotijoukkue oli koko ajan vaikeuksissa Bostonin karvauksen kanssa ja se menetti jatkuvasti kiekkoja omalla alueellaan. Tämä myös maksoi maalin ylivoimalla. Toronton oma karvauspeli oli monesti myöhässä ja Boston pääsi pois omista suhteellisen helposti. Toisaalta Maple Leafs puolusti kurinalaisesti omalla alueella. Bruins sai luotua suhteellisen vähän maalipaikkoja siihen nähden kuinka paljon kiekko oli Maple Leafsin puolustusalueella.

Näiden kahden pelin perusteella näyttäisi että Carlylen perusajatus altavastaajana pelaamisessa on seuraava: Pyritään puolustamaan omaa aluetta tiivisti ja sitten isketään nopeasti vastahyökkäyksin. Lähtökohtaisesti tällainen pelitapa aiheuttaa aina sen että vastustaja saa enemmän laukauksia kohti maalia mutta toisaalta tämä pelitapa toimii jos vastustajaa ei päästetä hyville paikoille ja itse onnistutaan tehokkaasti vähemmistä paikoista. Ei se määrä, vaan laatu!

Toronto – Buffalo 28.10.2014

Lähtökohdat tähän otteluun olivat hyvin erilaiset kuin kahteen aikaisempaan peliin sillä tähän Toronto lähti selkeänä ennakkosuosikkina. Maple Leafs lähti pelaamaan myös tähän peliin pystysuunnan jääkiekkoa ja viivelähtöjä se käytti noin kerran erässä. Boston pelissä kritisoin Leafsin karvausta ja sitä kuinka se on monesti myöhässä. Tämä näkyi myös tässä pelissä kun Sabres sai avauserässä pari vaarallista hyökkäystä aikaan kun kaikki kolme Leafs karvaajaa ajoivat itsensä ulos tilanteesta. Sabres pääsi näin helposti parilla syötöllä ulos omalta alueelta. Lisäksi Toronto-puolustus oli tässäkin pelissä epävarma omalla alueella ja kiekonmenetyksiä tuli liikaa.

Toronto – NY Rangers 8.11.2014

Rangers oli ottelussa hieman parempi ja voitti Corsi-tilaston 5v5 pelissä 51–49 ja maalipaikat 19–13. Toronton karvaus oli tällä kertaa parempaa ja se sai aiheutettua vieraille ongelmia omassa päässä. Toisaalta Rangersin hyökkäyksiin lähdöt eivät olleet yhtä hyviä ja kuin aiemmilla vastustajilla. Leafsin iso ongelma oli tässäkin pelissä oman alueen kiekon menetykset. Jatkuva sekoilu tarjosi paljon huippupaikkoja Rangersille.

Rangers oli Torontolle hieman erilainen vastustaja kuin esimerkiksi Islanders tai Bruins. Rangers on profiloitunut erityisesti hyväksi vastaiskujoukkueeksi. Tämä tuotti ongelmia Leafsin aluepainotteiselle oman alueen puolustukselle kun se ei ehtinyt ryhmittyä tarpeeksi nopeasti ja vieraat löysivät hyvin tilaa parhaasta maalintekosektorista.

Jääkiekossa siis omaa aluetta puolustetaan joko mies-miestä vastaan tai aluepuolustusta. Mies-miestä vastaan puolustuksen ongelma on että se on melko riskialtis koska jos yksi pelaaja häviää kaksinkamppailun parilleen niin vastustajalle aukeaa yleensä aina hyvä maalintekopaikka. Tämän puolustustyylin etuna on se että vastustajalle saadaan lyötyä kovempi paine ja näin vastustajan on hankala saada aikaan pitkiä hyökkäyksiä. Aluepuolustuksessa ensisijaista on pitää vastustaja poissa parhaalta maalintekosektorilta. Aluepuolustus ei ole niin riskialtista kuin miesvartiointi mutta vastustaja voi saada pitkiä hyökkäyksiä kun se saa pyöriä kulmissa suhteellisen vapaasti.

Todellisuudessa harva joukkue pelaa puhtaasti joko miesvartiointia tai aluepuolustusta. Yleensä puolustustapa on näiden yhdistelmä. Näiden pelien perusteella Toronton puolustustapa vaikuttaisi olevan aluepuolustus painotteista. Oman arvioni mukaan tämä toimii hyvin joukkueita vastaan jotka hyökkäävät kontrolloidusti. Tällöin puolustuksella on enemmän aikaa ryhmittäytyä. Näissä tilanteissa hyökkäävä joukkue pääsee siis hyökkäämään pitkiä hyökkäyksiä mutta se ei pääse huippupaikoille jos aluepuolustus toimii. Rangers oli tässä suhteessa poikkeava vastustaja sillä se käänsi peliä nopeasti ja suoraviivaisesti.

Eräs huomio Carlylen aluepainotteisessa puolustuksessa on se että Leafs-viisikko menee välillä hyvin pieneksi ja jättää näin paljon tilaa viivaan. Tämä voi olla yksi tekijä mikä selittää Carlylen heikkoja Corsi-lukemia.

Kauden 2. osa

Pittsburgh – Toronto 26.11.2014

Toronto onnistui viemään pelin jatkoajalle vaikka oli mielestäni huonompi joukkue jälleen kerran. Penguins voitti 5v5 Corsi-tilaston 42–33. Lukemat ovat hyvin tyypilliset Carlylen Torontolle kun se pelaa altavastaajana. Ylipäänsä peli oli Leafsin kannalta hyvin samanlaista kuin aiemminkin, se teki 3 maalia joista 2 tuli nopeista vastahyökkäyksistä. Toronto pelasi edelleen pystysuunnan kiekkoa mutta se käytti hieman enemmän viivelähtöjä kuin aiemmin.

Toronto – Washington 29.11.2014

Toronto voitti ottelun numeroin 6-2. Todellisuudessa peli oli paljon tasaisempi ja Washington voitti 5v5 Corsi-tilaston kahden ensimmäisen erän osalta 39–36 (kolmas erä jätetty pois koska Toronto ei juuri hyökännyt selvässä johtoasemassa). Tästä pelistä ei löytynyt paljoa lisättävää aiempiin huomioihin Toronton pelaamisesta.

14.12 ja 16.12 Kings ja Ducks ottelut.

Nämä pelit katsoin aikanaan joulukuussa ja muistiinpanojeni ja tilastojen mukaan Leafs oli heikompi joukkue molemmissa peleissä vaikka se voitti nämä pelit. Olen opiskellut jääkiekon taktista puolta vasta kauden jälkeen, joten kelailin näitä pelejä uudestaan läpi tarkoituksena löytää Toronton pelistä asioita joita en ennen osannut katsoa. Tässä joitain huomioita:

- Kings-ottelu oli varsin hyvää pelaamista Torontolta vaikka vastustaja oli hieman parempi. Toronto käytti ottelussa poikkeuksellisen paljon viivelähtöjä verrattuna syyskauden aiempiin peleihin mutta en näe tässä mitään pelitavallista muutosta vaan viivelähtöjen käyttö johtui enemmän Kingsin hyökkäysalueen puolustamisesta kuin Toronton omasta taktisesta valinnasta.

- Anaheim-ottelu oli selvästi heikompaa peliä Torontolta vaikka se pelin voittikin. Anaheim vei maalipaikat ja laukaisutilaston selkeästi 5v5 pelissä ja Torontolla oli rutkasti tuuria matkassa. Tässä pelissä ei Torontolta nähty juurikaan viivelähtöjä.

Kauden ensimmäisen ja toisen osan johtopäätökset

Ensimmäisen ja toisen osan välissä Toronton Corsi-tilastot laskivat huomattavasti. En kuitenkaan löytänyt tähän mitään pelitapaan liittyvää muutosta. Löysin kuitenkin Toronton pelistä paljon asioita jotka osaltaan selittävät huonoja kiekonhallintalukemia ja korkeaa laukaisuprosenttia.

Aiempien huomoiden lisäksi Carlylen pelitavassa on huomioitavaa myös se että silloin kun joukkue ei päässyt nopeaan vastahyökkäykseen, se yleensä pyrki saamaan pitkän pyörityksen vastustajan alueelle. Monesti kävi kuitenkin niin että hyökkäysalueen pyöritys meni hätäiseksi roiskimiseksi eikä Toronto saanut kunnon laukauksia aikaan. Eräs selitys tilastojen heikkenemiseen alkukauden jälkeen voisi olla se että vastustajat scouttasivat Leafsin pelistä tämän tekijän ja opettelivat pelaamaan sitä vastaan tehokkaasti. Ylipäänsä Carlylen pelikirja oli mielestäni melko yksinkertainen ja vanhanaikainen nyky-NHL:ään joten vastustajien oli helppo löytää heikkouksia siitä kauden mittaan.

Kauden kolmas osa: Horachekin aika

Los Angeles – Toronto 12.1.2015

Ottelu päättyi Kingsin 2-0 voittoon mutta Toronton kannalta ottelussa oli paljon hyviä merkkejä. Horachek oli selkeästi muokannut joukkueen pelitapaa kiekkokontrolli painotteisemmaksi. Toronto hyökkäsi useasti viiveellä eikä kiekkoa enää yritetty puskea joka tilanteessa väkisin ylöspäin. 5v5 Corsi-tilasto meni Kingsille lukemin 43–37.

Anaheim – Toronto 14.1.2015

Toronto lähti tähän peliin hyvin samankaltaisella pelisuunnitelmalla kuin edelliseen Kings-otteluun. Tilastojen valossa peli oli näennäisesti tasainen (5v5 Corsi 38–38) mutta todellisuudessa Anaheim oli parempi joukkue sillä Leafsin hyökkäyspeli oli todella mielikuvituksetonta eikä se saanut luotua ensimmäisen erän jälkeen juurikaan maalipaikkoja.
Toronto pelasi tässäkin pelissä kiekkokontrollijääkiekkoa. Kun nämä joukkueet kohtasivat Carlylen aikana joulukuussa, Leafs hyökkäsi vain muutaman kerran viiveellä mutta tässä pelissä se käytti viivelähtöä lähes 20 kertaa. Ero Carlylen ja Horachekin pelisysteemeissä on siis merkittävä.

Näissä kahdessa pelissä Toronto pyrki selkeästi kontrolloimaan ja hidastamaan peliä ja siten minimoimaan maalipaikat. Tässä se myös onnistui, sillä Kings-pelissä lauottiin maalia kohti vain 39 kertaa. NHL:n runkosarjassa laukauksia maalia kohti nähtiin keskimäärin 59,8 ottelua kohti. Ottelussa Anaheimia vastaan lauottiin myös tavallista vähemmän (53 kertaa) vaikkakin Anaheimin karvaus ja nopea pystysuunnan peli tuotti ongelmia Leafsille.

St. Louis – Toronto 17.1.2015

Tämä peli osoitti kuinka vaikeaa pelitavan muuttaminen on kesken kauden. St. Louisin aggressiivisen karvauksen myötä Toronto ei pystynyt rytmittämään ja kontrolloimaan peliä. Leafsilta ja Horachekilta loppuivat keinot työkalupakista ja näin ollen se joutui osittain palaamaan vanhaan yksinkertaiseen pystysuunnan peliin.

Avauserässä Leafs oli vielä hyvin mukana pelissä mutta toisen erän edetessä ote siirtyi enemmän ja enemmän Bluesille. Kolmannessa erässä kotijoukkue hieman rauhoitti peliä ja Toronto pääsi pelaamaan omaa kiekkokontrolliaan mutta hyökkäyspäässä se ei saanut mitään aikaan. Erityisesti kolmannessa erässä tappioasemassa Toronton olisi pitänyt saada enemmän vaarallisia hyökkäyksiä.
5v5 Maalipaikat: 1. Erä: 6–10 2. Erä: 10–6 3. Erä: 10-4

Toronto – Carolina 19.1.2015

Maple Leafs hävisi ottelun numeroin 4-1 vaikka se pelasi melko hyvän ottelun. 5v5 pelissä se voitti Corsi-tilaston 43–35 ja vaaralliset maalipaikat 13-5. Leafs onnistui kontrolloimaan kiekkoa ja taktisesti ajatellen se pelasi hyvin mutta epäonnistumiset maalipaikoissa maksoivat voiton.

Toronto on ehkä NHL:n hankalin kotipaikka häviävälle joukkueelle, median paine on valtava ja fanit turhautuvat helposti. Leafsilla oli ennen tätä peliä suuria vaikeuksia maalinteon kanssa ja se heijasteli pelaajiin tässä pelissä. Joukkue oli ikään kuin henkisessä lukossa, eikä kotiedusta ollut tietoakaan. Leafs olisi todennäköisesti ollut lähempänä voittoa jos peli olisi pelattu Hurricanesin kotihallissa.

Philadelphia – Toronto 31.1.2015

Philadelphia voitti tasaisen ja tylsähkön pelin 1-0. Toronto kontrolloi kiekkoa enemmän (5v5 Corsi: 35–53) mutta Flyers puolusti hyvin eikä Leafs saanut montaa vaarallista tekopaikkaa (maalipaikat 6-8). Toronto hyökkäsi useasti kontrolloidusti mutta se ei päässyt hallitusti keskialueen yli ja silloin kun pääsi, Flyers ohjasi pelin kulmiin eikä keskustaan jäänyt tilaa.

Montreal – Toronto 14.2.2015

Ottelu meni jatkoajalle numeroin 1-1. Montreal oli mielestäni hieman parempi joukkue ja voitti 5v5 pelissä Corsi-tilaston 45–35 ja vaaralliset maalipaikat 9-5.

Tämän ja esimerkiksi St. Louis ottelun perusteella voi sanoa ettei Horachekin joukkue osaa käyttää kiekkokontrollipelin tuomia vahvuuksia. Tässä pelissä Toronto onnistui kontrolloimaan peliä ensimmäisessä erässä mutta sen jälkeen pelin virtaus muuttui enemmän ja enemmän Montrealille suotuisaksi coast-to-coast peliksi. Esimerkiksi kolmanteen erään Toronto olisi voinut rauhoittaa pelin ja alkaa kontrolloida peliä vahvasti kiekonhallinnan kautta mutta tässäkin se antoi Montrealin pelata vahvuuksillaan. Samoin kävi aiemmassa St. Louis ottelussa jossa Leafsilla olisi ollut mahdollisuus hallita ja rytmittää peliä pitämällä kiekkoa mutta se lähti mukaan St. Louisin nopeaan pystysuunnan peliin ja antoi näin vastustajan pelata vahvuuksillaan. Näiden pelien perusteella voi siis sanoa että Horachekin Toronto reagoi pelin tapahtumiin ja vastustajan pelitapaan huonosti.


Johtopäätökset

Tarkoitukseni oli etsiä eroja Carlylen ja Horachekin pelitavoissa ja löytää syitä siihen miksi joukkueen tilastot ovat niin erilaiset eri valmentajan alaisuudessa. Selkein ero Carlylen ja Horachekin välillä on se että Carlylen Toronto pelasi pystysuunnan jääkiekkoa ja Horachekin Toronto pelasi (ainakin yritti pelata) kiekkokontrollijääkiekkoa. Jo tämä muutos selittää paljolti eroja tilastoissa, kiekkokontrollijoukkue pitää kiekkoa enemmän ja siten myös sen Corsi-prosentit ovat paremmat.

Carlylen Toronto teki paljon nopeita vastahyökkäyksiä. Vastahyökkäyksessä pääsee usein nopeasti hyvälle maalintekopaikalle eli joukkue saa vähän maalipaikkoja mutta silloin kun se niitä saa ne ovat erittäin laadukkaita. Tämä nostaa laukaisuprosenttia vaikkakin Carlylen ajan lukemissa on varmasti myös tuuria mukana. Horachekin aikana vastahyökkäykset vähenivät kun joukkue piti itse kiekkoa. Ongelmana oli se että Toronto pääsi hyökkäämään kontrolloidusti vain keskialueelle asti, jonka jälkeen se joutui tyytymään vaarattomaan laukukseen tai kiekonmenetykseen.

Ylipäänsä Horachek joutui erittäin vaikeaan paikkaan. Pelitavan muokkaaminen kesken kauden on hankalaa sillä muut joukkueet ovat harjoitelleet omia kuvioitaan syksystä lähtien. Horachekin pelitapa jäi vajaaksi sillä joukkue pelasi hyvää kiekonhallintapeliä omalla alueellaan mutta hyökkäyksissä loppuivat keinot kesken. Lisäksi joukkueella oli paljon epäonnea Horachekin ajan ensimmäisissä peleissä ja heti valmentajan vaihdoksen jälkeen alkanut tappioputki romahdutti joukkueen itseluottamuksen. Yksi tekijä Horachekin ajan huonossa hyökkäyspelissä oli Phil Kesselin ja James Van Riemsdykin tilanne. Valmentajan vaihdoksen jälkeen kärkihyökkääjien puolustusvelvoitteet lisääntyivät yleisen pelitapamuutoksen myötä ja tämä näkyi tehoissa. Carlylen aikana Kessel teki 5v5 pelissä 1,08 maalia 60 minuuttia kohti. Horachekin aikana lukema on yli puolet pienempi 0,41. Van Riemsdykin vastaavat lukemat olivat 0,96 ja 0,41.

Ensi kaudella Toronto saa vaihtopenkkinsä taakse todellisen huippuvalmentajan kun Mike Babcock siirtyy Detroitista Maple Leafsiin. Babcockin Detroit pelasi ajoittain ihailtavan hienoa kiekkokontrollijääkiekkoa. Toronton joukkue ei ole kuitenkaan lähellekään Detroitin tasoinen, sieltä puuttuvat Zetterbergin ja Datsyukin kaltaiset kahden suunnan hyökkääjät eikä Leafsin kiekollinen taso ole yhtä korkea joten on mielenkiintoista nähdä kuinka Babcock joukkuetta peluuttaa.

[ptets]

Erittäin mielenkiintoinen ja hyvä kirjoitus. Tuosta laukausprosentista sellainen kysymys että eikö se ole hieman heikko mittari onnekkuudelle? Eikö ohjaus maalin edestä tai läpiajo ole paljon arvokkaampi maalipaikka kuin jokin siniviivalämäri? Katselin eilen lunatuksen blogista linkkejä ja käsittääkseni nuo corsit ja fenwickit eivät ota millään tavalla huomioon miltä sektorilta laukaus tulee ja mitä tyyppiä se on. Onko sellaista tilastoa missä laukaukset on jaoteltu tyypeittän ja etäisyyksittäin edes julkisesti missään saatavissa?

edit. lisätty linkki tutkimukseen laukausten laadusta
http://hockeyanalytics.com/Research_fil ... uality.pdf

Tuon perusteella tip-init sisään n. 20% ajasta ja slap shotit n. 6,7%.

[maibou]

Erittäin mielenkiintoinen ja hyvä kirjoitus. Tuosta laukausprosentista sellainen kysymys että eikö se ole hieman heikko mittari onnekkuudelle? Eikö ohjaus maalin edestä tai läpiajo ole paljon arvokkaampi maalipaikka kuin jokin siniviivalämäri? Katselin eilen lunatuksen blogista linkkejä ja käsittääkseni nuo corsit ja fenwickit eivät ota millään tavalla huomioon miltä sektorilta laukaus tulee ja mitä tyyppiä se on. Onko sellaista tilastoa missä laukaukset on jaoteltu tyypeittän ja etäisyyksittäin edes julkisesti missään saatavissa?

edit. lisätty linkki tutkimukseen laukausten laadusta
http://hockeyanalytics.com/Research_fil ... uality.pdf

Tuon perusteella tip-init sisään n. 20% ajasta ja slap shotit n. 6,7%.

Tätä olen itsekin miettinyt ja olen samaa mieltä siitä ettei laukaisuprosentti tai PDO ole täydellinen "tuurimittari" mutta ainakin suuntaa antava se on.

Corsi ja Fenwick on alun perin tarkoitettu mittaamaan kiekonhallintaa joten ne eivät ota huomioon laukausten vaarallisuutta. En ole löytänyt tilastoa jossa laukaukset jaoteltaisiin tyypeittäin mutta War-on-ice-sivustolla on "scoring chances" tilasto jossa play by play datasta poimitaan vaarallisimmat laukaukset (selitetty täällä: http://blog.war-on-ice.com/new-defining ... g-chances/).

Toinen tilasto, jonka löysin on "Tango" eli tilasto jossa maaleja painotetaan enemmän kuin muita laukauksia (http://tangotiger.com/index.php/site/co ... -aka-tango)
Tango kuitenkin korreloi hyvin vahvasti Corsin kanssa (http://www.blueshirtbanter.com/analytic ... fferential) joten mitään mullistavaa siinä ei oikeastaan ole. Olisi toki mielenkiintoista nähdä kuinka suuria eroja yksittäisten joukkueiden Tango ja Corsi lukemissa on.

[RightinHendrix]

Todella hyvä kirjoitus Tällaista toivoisin näkeväni enemmänkin.

Mun mielestä pelitavan muutos vastahyökkäämisestä kontrollipeliin selittää aika hyvin tuon syntyneen eron tilastoissa. Vastahyökkäävälle pelille on tyypillistä - varsinkin NHL:n tapaisessa sarjassa, jossa peli on liigakiekkoa suoraviivaisempaa - että vastustaja pääsee laukomaan useammin, ja täten kiekonhallintaluvut jäävät heikommaksi.

Vastahyökkäyksiä pelaavan joukkueen saamat laukaukset ovat usein suhteessa vaarallisempia, sillä hyökkäykset tulevat usein organisoimatonta viisikkoa vastaan, tai parhaimmillaan ylivoimaisista hyökkäyksistä ja läpiajoista. Tämä selittäisi ainakin alkukauden parempia laukaisuprosentteja.

Vastaavsti kiekkokontrollia pelaavan joukkueen yleinen heikkous taitaa olla vaarallisten maalipaikkojen määrä, jonka takia sitten maalitkin jäävät vähemmälle. Vaikka pari häkkiä joukkue tekisikin, prosentti voi jäädä pieneksi jos joukkue kuitenkin kirjauttaa vetoja hyvän määrän (tosin huonommilta paikoilta). Tässä sitten tullaankin siihen, että vaikka joukkue laukoisi paljon, eivät maalipaikat välttämättä ole laadukkaita. Hyvän kiekkokontrollipelin pelaaminen vaatii paljon valmentajalta ja koko joukkueelta, sillä hyökkäyspelin organisointi on (mun saaman käsityksen mukaan) vaikeampaa kuin puolustuksen organisointi.