Ylikerroin.com
Suomen suurin vedonlyöntisivusto
Tänään on 17.12.2017, 15:09

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia



Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 10 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: MM 2014 Rankingit
ViestiLähetetty: 03.06.2014, 23:23 
Avatar
Status: JäsenLiittynyt: 20.08.2008, 15:45Viestit: 1493Paikkakunta: Tre
Pisteitä: 730
Kassa: +95.53 yks. Palautus%: 104.62% Panosten ka: 2.88 yks. Vetoja: 718
Ajattelin avata rankingeille oman ketjun, etteivät huku tuonne yleisen kisakeskustelun sekaan. Hommat vielä pahasti kesken, mutta laitan nyt alustavaa rankingia, josko se kirvottaisi jonkinlaista keskustelua. Haukkukaa vapaasti, muutama joukkue hakee paikkaansa vielä aika isolla skaalalla.

Brasilia A+
Saksa A
Espanja A
Argentiina A

Italia B+
Ranska B+
Belgia B
Portugali B
Englanti B-
Uruguay B-
Hollanti B-/C+

Chile C+
Kolumbia C+
Venäjä C
Sveitsi C
Kroatia C-
Meksiko C-

Norsunluurannikko D+
Japani D+
Bosnia D+
Ecuador D
Nigeria D
Ghana D
Kameroon D
USA D
Kreikka D-
Etelä-Korea D-
Algeria D-

Costa Rica E+
Iran E
Australia E
Honduras E
9

_________________
Panostus x/10, missä 10 yksikköä = 3 % kassasta.
Ylös
  Profiili Seuranta
 
03.06.2014 23:45 <Hese> Kärkipää ainakin sama. Oma kesken.
04.06.2014 08:08 <Henkka> Ite oon painanu Japaniaa mestariksi ja merkattuna on jo.
04.06.2014 08:09 <Henkka> En oikein keksi miten vois mennä väärin.
04.06.2014 11:23 <Pontus> Iso käsi tälle, pyrin laittamaan omani piakkoin näkyviin
07.06.2014 13:15 <Zizou> Saksalla viimeisin putoaja Reus - todella tärkeä pelaaja,IMO
07.06.2014 13:16 <Zizou> Alkaa olemaa aika kasa loukkaantuneita ja puolikuntoisia
07.06.2014 15:43 <Spurs77> Jep. Pikkusen pudotellut tuota.
07.06.2014 15:43 <Spurs77> Nys Spanskien ja Argentiinan takana
 Viestin otsikko: Re: MM 2014 Rankingit
ViestiLähetetty: 05.06.2014, 08:20 
Avatar
Status: JäsenLiittynyt: 02.04.2008, 18:58Viestit: 311
Pisteitä: 287
Kassa: -126.66 yks. Palautus%: 96.02% Panosten ka: 4.14 yks. Vetoja: 770
Toisessa ketjussa olinkin jo laittanut alustavat "arvosanat" joukkueille. Tässä vielä oma ranking samalla tyylillä kuin edellisellä.

Brasilia A+
Espanja A
Saksa A
Argentiina A-

Italia B+
Ranska B
Uruguay B
Belgia B
Kolumbia B
Chile B-
Hollanti B-
Portugali B-

Englanti C+
Kroatia C
Venäjä C
Sveitsi C
Bosnia C-
Meksiko C-
Japani C-

USA D+
Norsunluurannikko D+
Nigeria D+
Ghana D+
Kreikka D
Etelä-Korea D
Kamerun D
Algeria D
Ecuador D

Costa Rica E+
Iran E
Honduras E
Australia E-
2
Ylös
  Profiili Seuranta
 
05.06.2014 09:55 <Pontus> Samaa mieltä englannista.
 Viestin otsikko: Re: MM 2014 Rankingit
ViestiLähetetty: 05.06.2014, 12:04 
Status: JäsenLiittynyt: 11.03.2003, 17:18Viestit: 561Paikkakunta: Jyväskylä
Pisteitä: 159
Kassa: -22.66 yks. Palautus%: 96.86% Panosten ka: 6.61 yks. Vetoja: 109
Laitetaas omat alustavat rankingit. Nää pohjautuu enempi tilastoihin kuin pelaajatuntemukseen.

Brasilia A++
Espanja A+
Saksa A--
Argentiina A--

Hollanti B+
Englanti B+
Italia B-
Portugali B--
Uruguay B--

Ranska C++
Belgia C++
Kolumbia C+
Japani C+
Chile C
Venäjä C
Sveitsi C
Meksiko C
Ecuador C-
USA C--

Kroatia D+
Norsunluurannikko D
Iran D
Australia D-
Etelä-Korea D-
Nigeria D--
Ghana D--

Bosnia E++
Algeria E
Kreikka E
Honduras E
Kamerun E-
Costa Rica E-


Muutamia huomioita

Brasilia ja Espanja viime vuosien tulosten valossa selvästi yli muiden.

Italian saldo top50 futismaita vastaan viimeisten kuuden vuoden ajalta on huippumaaksi järkyttävän huono vaikka pääsivät kaksi vuotta sitten EM-finaaliinkin. 14-22-15 maalierolla 57-61 joka on mm. Venäjää, Sveitsiä ja Ecuadoria huonompi. Toki ovat onnistuneet usein arvokisoissa tiukoissa paikoissa.

Belgia on ollut kovasti nousussa. Toisaalta pelaajat on kokemattomia arvokisakävijöitä ja joukkue muutenkin nuori. En uskaltanut B-tasolle nostaa.

Mulla on aasialaiset joukkueet ylempänä kuin muilla. Iran on vaikea rankata kun ovat pelanneet suht vähän otteluita kovia maita vastaan. Toisaalta ovat pärjänneet niissä melko hyvin ja mielestäni menneet mm. Etelä-Korean ja Australian ohi.
1
Ylös
  Profiili Seuranta
 
 Viestin otsikko: Re: MM 2014 Rankingit
ViestiLähetetty: 05.06.2014, 14:37 
Avatar
Status: JäsenLiittynyt: 16.03.2004, 18:33Viestit: 4655
Pisteitä: 2278
Kassa: +28.59 yks. Palautus%: 105.82% Panosten ka: 1.38 yks. Vetoja: 355
Pistän omat näkemykset tänne, vaikka maat tulevat lohkoittain. Olen kirjoitellut muistiinpanoja hiljalleen kevään aikana, ja mukana on taatusti asiavirheitä, eli kaikki korjaukset ja lisäykset ovat tervetulleita. Isokynä vapaa.
Ihannekokoonpanot, taktiikat ja mahdolliset ryhmitykset ovat omia mielipiteitäni, suuntaa antavia pohdiskeluja.


LOHKO A

RANK (suluissa FIFA-rank toukokuun 8.päivä):

Bra (4.) A
Mex (19.) C
Kroatia (20.) D
Kamerun (50.) E

A-lohko on kuin tehty tai arvottu isännille. Kolmella muulla maalla on taitoa, mutta jo tie kisoihin on kaikilla ollut kivikkoinen. Brasilia voittaa lohkon helposti.

1. BRASILIA

Brasilia on kotikisoissaan suurin suosikki, ja tulee selvittämään tiensä alkulohkosta jatkoon ilman vaikeuksia. Itse asiassa Brasilia on vuoden 1978 Argentiinan kisojen jälkeen joka kerta varmistanut jatkopaikkansa jo kahden ensimmäisen ottelun jälkeen, ja selvittänee tällä kertaa itselleen sopivan lohkon ilman pistemenetyksiä.

Brasilia ei kuitenkaan ole sellainen tähtisikermä kuin monesti aikaisemmin, ja nytkin sen vanha maine saattaa luoda vääränlaisia pelillisiä odotuksia. Scolarin johtama selecao brasileira pelaa aiempaa enemmän alakerran kautta. Kaikki lähtee vankasta puolustuksesta, jossa keskellä pelaavat David Luiz (Chelsea) ja Thiago Silva (PSG). Laitapuolustajiksi tarjolla ovat esimerkiksi kokenut Daniel Alves (Barcelona) ja Real Madridin Marcelo. Atletico Madridin Filipe Luiz – joka monien mielestä oli kauden paras puolustaja La Ligassa - ei mahtunut 23 pelaajan ryhmään, vaan on varalla. Tämäkin kertoo joukkueen puolustuspään vahvuudesta.

Vasta 22-vuotias Neymar oli tähti Brasiliassa jo ennen muuttoaan Barcelonaan, ja on kotiyleisön suosikki. Eikä syyttä; Neymar ampui ”vain” 9 maalia ensimmäisellä kaudellaan La Ligassa, mutta maajoukkueessa tahti on ollut parempi. Brasilia voitti viime kesällä Confederations Cupin nimenomaan loistavalla joukkuepelillä, jossa hyökkäyspään liiderinä vasemmalla laidalla viiletti Neymar, joka ampui viidessä ottelussa neljä maalia. Finaalissa kaatui Espanja 3-0. FIFA:n sivuilla kisojen Dream Teamiin valittiin seitsemän Brasilian pelaajaa.

Neymarin lisäksi joukkueesta löytyy valtavasti taitoa, mutta ei suuria maailmanluokan tähtiä. Moni on tietysti eri mieltä esimerkiksi Chelsean kvartetista David Luiz, Oscar, Ramires ja Willian, mutta useimpiin menneiden vuosikymmenten Brasilian ryhmiin verrattuna tästä joukkueesta puuttuvat todelliset supermiehet, taiturit, jotka tuottivat kentällä enemmän taidetta kuin hikeä. Mutta kaikki tämä on vain eduksi Brasilialle. Nimilista on kivikova joka osaltaan, ja tietynlainen tasaisuus ilman suuria egoja saattaa olla joukkueelle helvetinmoisten paineiden keskellä vain eduksi.

Suomalaisille joukkue on kovin tuttu; edellä mainitun Chelsean nelikon lisäksi mukana ovat muun muassa Tottenhamin Paulinho ja Manchester Cityn Fernandinho. Kaikki ovat huippupelaajia, mutta kuinka moni heistä kuuluu edes Valioliigan All Stars kentälliseen? Joukkueena kotiyleisön edessä näitä miehiä on kuitenkin vaikea pysäyttää.

Kokenut huippuvalmentaja Luiz Felipe Scolari vaatii joukkueiltaan aina hyvin organisoitua yhteispeliä, ja perinteinen samba menneiltä vuosikymmeniltä jää tarkoituksella näkemättä. Silti luova taito on saatu jo äidinmaidossa. Niinpä joukkue myös hyökkää mielellään jopa puolustajien voimin, mutta keskikenttä tukee tunnollisesti alakertaa Luis Gustavon johdolla.

Pelaajien kunnioitus Scolaria kohtaan on syystäkin suuri; meriitit ovat tällä vuosituhannella vertaansa vailla. Vuonna 2002 Scolari valmensi Brasilian toistaiseksi viimeiseen maailmanmestaruuteen, ja sen jälkeen viiksivelho luotsasi Portugalin EM-kisojen finaaliin 2004 ja MM-kisojen semifinaaliin 2006. Nyt Brasiliassa isäntien odotetaan nappaavan 12 vuoden tauon jälkeen FIFA World Cup -pokaali takaisin kotiin.

Tilastojen mukaan isäntämaa voittaa mestaruuden keskimäärin joka kolmas kerta. Seleção Brasileira onkin menossa ainakin neljän parhaan joukkoon. Scolarin itsensä mukaan mestaruus tulee ”100 prosenttisen varmasti”. Kannattaa kuitenkin muistaa, että viime elokuussa Sveitsi voitti Brasilian ykkösmiehistön Baselissa 1-0.

Arvio: Arvostetun valmentajan johdolla selvittää alkulohkon pistemenetyksittä. Jokainen vedonlyöjä tietää, että mikään ei ole 100% varmaa, mutta en pistäisi senttiäkään panosta Brasilian jatkoon pääsyä vastaan. Isäntämaa on vedonlyöjien suosikki maailmanmestariksi, mutta hiukan yli neljän kertoimilla jätän itse vedot lyömättä.



2. MEKSIKO

Meksiko oli neljäs CONCACAF-lohkossa. Edellä USA, Costa Rica ja Honduras. Taakse jäivät Panama ja Jamaika. Playoffsissa kaatui Uusi-Seelanti yhteismaalein 9-3.
 Mexico  10ott. 2 5 3 7-9 −2 11p.

Lohkon toisen jatkoon menijän voisi arpoa FIFA rankingissa peräkkäisillä sijoilla olevien Kroatian ja Meksikon kesken – niin tasaisilta molemmat vaikuttavat kaikkine vaikeuksineen – mutta uskotaan Meksikon saavan koti- tai mantere-etua ja selviytyvän jatkoon.

Meksiko voitti Lontoossa 2012 olympiakultaa, ja nuoren, lahjakkaan ryhmän tulevaisuus näytti kaksi maalia finaalissa brassien verkkoon ampuneen Oribe Peraltan johdolla auvoiselta.

Karmea MM-karsinta meni kuitenkin kaikkea muuta kuin suunnitellusti, ja kuudes perättäinen lopputurnaus oli lipsahtaa jaloista. Pahimmassa vaiheessa myrskyisään tilaan ajautuneella Meksikolla oli neljä (!) valmentajaa puolentoista kuukauden aikana, ja valmentajat käyttivät karsinnan aikana yhteensä 47 eri pelaajaa... Tuollaisessa myllerryksessä on vaikea luoda yhtenäistä, samaan hiileen puhaltavaa ja omaan pelifilosofiaan uskovaa joukkuetta.

Lopulta Meksiko pääsi lokakuussa muiden joukkueiden avustuksella jatkokarsintaan heikkoa Uutta-Seelantia vastaan, ja tuossa vaiheessa joukkueen peräsimeen tuli Miguel Herrera. Meksiko selvitti play offsin helposti yhteismaalein 9-3, ja on MM-kisoissa mukana jo 15:ttä kertaa – vain Brasilia, Argentiina, Saksa ja Italia ovat tässä tilastossa edellä. Kuitenkaan menestystä ei viime aikoina ole enää tullut; viisissä viime kisoissa Meksiko ei ole selviytynyt 16 parhaan joukkoon.

On huomioitava, että vaikka Brasilian tilastot Meksikoa vastaan ovat MM-tasolla hienot, ovat meksikaanit MM-kisojen ulkopuolella olleet Brasilialle kivulias kivi futiskengissä. Meksiko on lyönyt Brasilian neljän eri turnauksen finaalissa: 1999 Confederations Cupissa, 2012 Lontoon Olympiafinaalissa ja kahdesti CONCACAF Gold Cupin finaaleissa. Samoin nuorempien ikäluokkien arvoturnauksissa Meksiko on yllättänyt Brasilian viime vuosina, viimeksi U17 MM-kisoissa viime vuonna. Kunnioitus isoveljeä kohtaan on kadonnut, mutta 17. kesäkuuta Fortalezassa Meksiko jäänee jyrän alle ja palloa poimitaan omasta verkosta.

Meksikon tunnetuin pelaaja on Manchester Unitedin ikuinen vaihtomies Javier Hernandez, joka kuitenkin maajoukkueessa on avainpelaaja. Herrera luotti heti tultuaan maajoukkueen peräsimeen omiin, tuttuihin luottomiehiinsä, ja jätti MM-ryhmänsäkin ulkopuolelle muun muassa Euroopassa pelaavat Villarealin Javier Aquinon ja Real Sociedadin Carlos Velan. Meksiko on tasainen, mutta suuria tähtiä joukkueessa ei ole.

Entinen puolustaja Miguel Herrera on valmentajana kansainvälisellä tasolla tuntematon kortti, mutta seuratasolla hän on ollut mukana vuodesta 2002 asti. Herrera oli hätävalinta maajoukkueeseen lokakuussa 2013, mutta Meksikon lopulta selviydyttyä kisoihin tilanne haluttiin rauhoittaa, ja Herreran sopimusta jatkettiin.

Arvio: Jatkoon, mutta sen jälkeen nousee seinä vastaan.



3. KROATIA

Kroatia oli toinen karsintalohkossa, jonka voitti Belgia. Loput maat järjestyksessä Serbia, Skotlanti, Wales ja Makedonia.
 Croatia 10 5 2 3 12-9 +3 17p.

Kroatian tie lopputurnaukseen oli pitkälti samanlainen kuin Meksikolla. Lohkovoitto jäi saamatta, ja playoffsissa vastaan tuli Islanti. Maalittoman vierastasapelin jälkeen joukkue voitti Zagrebissa 2-0, mutta kaiken kaikkiaan esitys oli vaatimaton.

Kroatian joukkueella on edelleen 1990-luvun taiturien perintönä maine pallollisena, supertaitavana joukkueena, mutta tämän päivän Kroatian pelaajamateriaali ei yllä noiden aikojen loistoon. Joukkueesta puuttuvat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tähtipelaajat ja näiden säihke. Mukana on paljon tuttuja sarjajyriä Euroopan kentiltä, jotka eivät parhaimpiin joukkueisiin mahtuisi edes penkille. Pitkälti Kroatiaa voi verrata sen päävastustajaan Meksikoon. Hyvä joukkue, mutta taidot eivät näissä kisoissa aivan riitä.

Iso ottelu on Meksikoa vastaan 23. kesäkuuta Recifessä. Kaupungissa sataa 224 päivänä vuodessa, ja kosteus on kova lämpötilan kohotessa 28 celsiukseen. Näissä oloissa ratkaistaan, kumpi joukkueista menee Brasilian seuraksi jatkoon. Mikäli ottelu pelattaisiin Euroopassa, vaaka kallistuisi Kroatian puolelle, mutta Etelä-Amerikassa Meksiko on mielestäni muutaman celsiuksen suosikki. Vaikka sen enempää Meksikolta kuin Kroatialtakaan ei voi odottaa suuria, tuo ottelu on yksi alkulohkovaiheen mielenkiintoisimpia. Puutteistaan huolimatta molemmat pyrkivät pelaamaan hyökkäävää jalkapalloa, ja tätä kuolemanottelua ei voi jättää katsomatta. Molemmilta joukkueilta löytyy kovuutta ja temperamenttia, ja tässä ottelussa jalkojen ja punaisten korttien lisäksi heiluu viikate jommankumman jatkomahdollisuuksille.

Kroatian joukkue vilisee tuttuja nimiä. Alustavaan ryhmään on nimetty muun muassa Southamptonin Dejan Lovren ja Hullin hyökkääjä Nikica Jelavic. Joukkueen ehdoton tähti on Real Madridin Luka Modric, vaikka Pep Guardiola onkin sanonut omasta hyökkääjästään Mario Mandzukicista, että tämä on ”maailman paras pelaaja ilmassa”. Bayern Munchenin hyökkääjältä odotetaankin ratkaisuja vastustajan maalin edessä. Champioshipissä QPR:ää Valioliigaan nostamassa ollut Niko Kranjcar loukkaantui viimeisessä pelissä Wembleyllä. Krancjarin lisäksi toukokuun viimeisellä viikolla pois joutuivat jäämään loukkaantumisten takia FC Dnipron puolustaja Ivan Strinic ja Hamburger SV:n keskikenttäpelaaja Ivo Ilicevic. Ei hyvä...

Valmentajana untuvikko, vasta tammikuussa 2013 maan U21 valmentajaksi valittu Niko Kovac tuli ruoriin lokakuussa juuri ennen playoff -otteluja piskuista Islantia vastaan.
Saksalaissyntyinen Kovacs edusti pelaajana saksalaisia huippuseuroja Bayernista ja Leverkusenista lähtien, ja oli mukana vielä EM-kisoissa 2008. Valmentajana hän on luonnollisesti iso kysymysmerkki.

Arvio: Jää niukasti kolmanneksi. Yhden ottelun playoff Meksikoa vastaan 23.6.


4. KAMERUN

Kroatian ja Meksikon tie kisoihin kulki vaikeimman kautta, mutta Kamerun tarvitsi avukseen kabinettipäätöksiä. Kamerun hävisi 7.7.2013 Togolle 2-0, mutta Togo peluutti kahta pelikiellossa ollutta pelaajaa, ja FIFA muutti kentällä tulleen kahden maalin tappion 3-0 voitoksi. Jatkossa Kamerun voitti lohkon ennen Libyaa, Kongoa ja Togoa. Playoffsissa Kamerun pelasi nollanollan Tunisiassa, ja varmisti kimuraisen kisapaikan kotivoitolla 4-1.
 Cameroon 6 4 1 1 8-3 +5 13p.

Kamerun henkilöityy Samuel Eto'oon, mutta Chelsean mies ei ole entisensä. Sinisissä iätön mies oli tällä kaudella ykköshyökkääjä muiden epäonnistuneiden hyökkääjien joukossa, mutta maajoukkueessa Eto'o on ollut sukset ristissä niin valmentajien kuin muiden pelaajien kanssa. Ratkaisevan karsintavoiton 4-1 Tunisiaa vastaan jälkeen Eto'o syytti joukkuetovereitaan siitä, että ei saanut tarpeeksi syöttöjä. Valmentaja Volker Finken kanssa erimielisyydet olivat niin syviä, että viime syyskuussa Eto'o ilmoitti lopettavansa maajoukkueuran, mutta perui nopeasti päätöksensä.

Kamerun selviytyi kisoihin siis vaikeuksien ja kabinetinkin kautta. Kaksista viimeisistä Afrikan mestaruuskisoista Lannistumattomat Leijonat karsiutuivat, eikä joukkue ole enää lempinimensä veroisessa iskussa. Kaiken lisäksi pelaajien ja maan liiton välillä on jatkuvaa eripuraa.

Eto'o on fanien suosikki, mutta Barcelonan Alex Song on joukkueen tärkein pelaaja. Kisoissa Kamerun todennäköisesti pyrkii pitämään oman maalinsa puhtaana ja iskemään nopeita vastaiskuja, mutta yksikin voitto olisi pieni yllätys.

Toukokuussa 2013 valmentajaksi nimetty Volker Finke on Kamerunin seitsemäs valmentaja neljässä vuodessa, eli Brasiliaa lukuun ottamatta A-lohkon maat ovat vaihtaneet vetäjää karmeaan tahtiin. Seurajoukkueessaan Freiburgissa Finke toimi 16 vuotta valmentajana, joten kokemusta seuratasolta on riittämiin. Nähtäväksi jää, miten eripurainen ryhmä taipuu saksalaiskomentoon?

Arvio: Jää lohkon viimeiseksi.


LOHKO B
RANK
ESP (1) A
HOL (5) B
CHILE (13) C
AUSTRALIA (59, Suomi 52) E


”Kuoleman lohko” kuulostaa hienolta, ja Brasilian kisoissa se on lohko B. Miksi? No lohkon avausottelu sattuu olemaan edellisten kisojen finaalin uusinta, ja lisäksi mukana on Chile. Kengurut koittavat raapia edes pisteen pussiinsa.

1. ESPANJA

Espanja voitti tutun lohkon, jossa toisena oli Ranska ja kolmantena Suomi. Sen jälkeen Georgia ja Valko-Venäjä.
 Spain 8 6 2 0 14-3 +11 20p.

Espanja oli vuosikymmeniä alisuorittaja arvokisoissa, mutta kun voitto tuli, ketsuppipullo räjähti ja nyt alla on kolmien arvokisojen kulta – maailmanmestaruus ja kaksi EM-kultaa. Espanja on taas suosikkeja, mutta ei mielestäni enää yhtä hyvä kuin neljä vuotta sitten. Kaiken lisäksi Espanja on joukkue, jonka peliä muut ovat opiskelleet enemmän kuin mitään muuta maata viimeiset vuodet.

Joukkueen runko on pysynyt samana – jopa viiden liigamaalin Fernando Torres on jostain syystä mukana – eikä ikä paina vielä runkomiehiä. Lisäksi avauskentälliseen pyrkii miehiä, jotka taidoiltaan ovat aivan maailman huippua (Cesar Azpilicueta, Javi Martinez ja Isco esimerkkeinä).

Del Bosquen valttikortti ja joukkueen yllättäjä voi kuitenkin olla Diego Costa, joka olisi yhtä hyvin voinut valita Brasilian maajoukkueen, jossa mies aikoinaan debytoi, mutta Espanjan onneksi Ticon mies valitsi nykyisen kotimaansa joukkueen. Yhdessä seurakaverinsa David Villan kanssa Costa on tänä vuonna jo nostanut Atleticon Euroopan huipulle. (huom. Costan pelikunto arvoitus)

Espanjan voima on sen yhtenäisyys (todella outoa kun ajatellaan menneitä vuosia ja Barcan ja Real Madridin pelaajien erimielisyyksiä). La Rojan pelaajat ovat kuitenkin puhaltaneet yhteen hiileen jo 2008 EM-kisoista lähtien, eikä joukkuehenki petä Brasiliassakaan.

Kokenut ja menestynyt valmentaja Del Bosque on valinnut tuttuun tapaansa mukaan selviä seurakokonaisuuksia. Perinteisesti runko tulee Real Madridin ja Barcelonan pelaajista - joita tällä kertaa on ryhmässä tasan joukkueellinen eli yksitoista - Barcelonan miesten dominoidessa yhteensä seitsemällä pelaajallaan, vaikka ryhmästä puuttuu Barca vahti Valdes.

Maalilla on Iker Casillas, ja tässä saattaakin olla joukkueen akilleenkantapää; mies ei ole koko kauden aikana ollut seuransa ykkösveskari, ja ottelutuntuman puute voi näkyä ainakin turnauksen alussa. Mestarien liigan finaalissa mies selvästi aristeli. Pyhän Ikerin onkin löydettävä itseluottamus jo harjoitusotteluiden aikana. Kakkosveskarina vaihtoehto olisi tällä tasolla liian kokematon Manchester Unitedin De Gea.

Espanjan keskikenttä hakee vertaistaan: Sergio Busquets, Xavi Hernandez, Andres Iniesta, Cesc Fabregas, Xabi Alonso, David Silva, Santi Cazorla ja niin edelleen. Keskikenttä on luova, taitava, maaliahne, nopea – mielestäni lähes perfecto. Lisäksi joka paikalle löytyy vaihtoehtoja. La Roja tulee taas jauhamaan tuttuun tyyliinsä halliten palloa ja otteluja.

Joukkue on täynnä tähtiä, mutta tärkeimmät pelaajat saattavat olla yllättäviä. Puolustuksessa Sergio Ramos on aloittanut 18 kertaa Espanjan viimeisistä 19:stä turnausottelusta, ja pelasi karsinnoissa joka ottelun. Maaotteluja on jo 115 eikä mies ole kuin 27-vuotias. Joukkueen tärkein pelaaja saattaa silti olla Iniesta, mies joka Barcassa jää muiden tähtien varjoon. Iniesta oli ottelun tärkein pelaaja ja ampui voittomaalin neljä vuotta sitten loppuottelussa, ja samoin hän ratkaisi viimeisen Euroopan mestaruuden maalleen: suurien otteluiden mies suurien otsikkojen ulkopuolelta. Maailman aliarvostetuimpia pelaajia, joka pystyy pelaamaan monissa rooleissa keskikentällä Del Bosquen toiveiden ja tilanteen mukaan.

Viime kesän Confederations Cupin selvä finaalitappio Brasilialle saattoi olla Espanjalle vain hyväksi; kaiken saavuttanut joukkue palautettiin maan pinnalle, ja kaikki on kunnossa neljännen tittelin metsästämiseen. Ehkä maalivahtitilannetta lukuun ottamatta?

ARVIO: Del Bosquen ryhmä voittaa kuoleman lohkon ja etenee välieriin asti. Ei kuitenkaan voita neljättä mestaruutta putkeen.

2. HOLLANTI

Hollanti voitti kovan karsintalohkon selvästi. Seuraavina järjestyksessä Romania, Unkari, Turkki, Eesti ja Andorra.
 Netherlands 10 9 1 0 34-5 +29 28p.

Samoin kuin A-lohkossa, näen ”kuoleman lohkon” lähtötilanteen niin, että lohkovoittaja on selvä, ja toisesta jatkopaikasta käydään katkera taistelu kahden hyvin tasaväkisen joukkueen kesken. Tässä lohkossa toinen jatkaja ratkeaa Sao Paulossa 23.6. Hollannin ja Chilen kamppailussa. Toisin kuin A-lohkossa, nyt arvioin jatkajaksi eurooppalaisen joukkueen.

Hollanti on pelannut tuloksellisesti loistavia otteluita, tosin vastus ei ole ollut kovimmasta päästä. Karsintavaiheen saldossa ei ollut sattumalle sijaa. Kymmenessä ottelussa vain yksi tasapeli ja 34 tehtyä maalia.

Joukkueen tulivoima on yksi kisojen pelottavimmista; Bayer Munchenin Arjen Robben, kuntoutunut Robin van Persie ja pelintekijä Wesley Snejder yhdistettynä pelityyliin, jossa koko joukkue tukee niin hyökkäystä kuin puolustusta, saavat vastustajan puolustuksen varpailleen.

Tärkeä tekijänä asettaessani Hollannin Chilen edelle on mestarivalmentaja Louis Van Gaal, jota pidän yhtenä maailman parhaista luotseista. Miehellä on mestaruuksia Barcelonan, Ajaxin, Bayernin ja AZ Alkmaarin peräsimessä, ja näissä MM-kisoissa hän haluaa viedä lahjakkaan ryhmän mahdollisimman pitkälle. Kovin moni kokeneemman pään pelaaja on mukana MM-kisoissa viimeistä kertaa, mutta vielä ei ikä paina. Van Gaalin apurit ovat myös tuttuja. Luottomiehet Kluivert ja Blind muodostavat loistavan kaksikon päävalmentajan tukena. Kisojen alla Van Gaal ilmoitti tekevänsä muutoksia Hollannin pelityyliin sen enempää tarkentamatta, mutta Klas-Jan Huntelaarin mukaan valmentaja oli pelaajille vihjannut harkitsevansa kahdella hyökkääjällä pelaamista. Joka tapauksessa näemme samaa tuttua ”total” jalkapalloa kuin aikaisemminkin.

Joukkueen tärkeimpiä pelaajia on turha nimetä. Keskikenttä ja hyökkäys on täynnä taitoa. Vuoden 2013 Mestarien liigan ratkaissut, arrogantti Arjen Robben pitää itseään luultavasti maailman parhaana pelaajana, mutta muun muassa kokeneet van Persie ja Snejder ovat parhaassa kunnossaan ja joukkueen pelin rullatessa miehiä, joita vastustajan on melkein mahdoton saada kiinni. Robin van Persie ampui karsintavaiheessa 11 maalia, ja samalla hänestä tuli Hollannin maajoukkueen kaikkien aikojen paras viimeistelijä. Melkoinen saavutus Oranssien pelaajahistoria tuntien. Ei pidä myöskään unohtaa Klaas-Jan Huntelaaria.

Kokeneiden pelaajien rinnalle on noussut lahjakkaita nuorukaisia, kuten Bruno Martins-Indi ja Jordy Clasie.

Hollantikin on suomalaisille hyvin tuttu joukkue. Pelkästään Valioliigasta ryhmään mahtui seitsemän pelaajaa.

Ennen viime MM-kisoja joukkueen heikkoutena pidettiin maalivahti Stekelenburgia, joka kisoissa pelasi itsensä hollantilaisten sydämiin ja kaikkien jalkapallon ystävien tietoisuuteen. Nyt mies on loukkaantunut, ja jälleen maalivahtitilanne on pieni kysymysmerkki.

Siinä kun Hollannin keskikenttä ja hyökkäys kestävät vertailun muihin huippumaihin, puolustuksen pitävyys on arvoitus. Linja on kovin kokematon, ja vanhempaa kaartia edustaa esimerkiksi Aston Villan kapteeni Ron Vlaar, joka on kelpo pelaaja mutta ei kelpaisi huippumaiden avausmiehistöön. Feyernoordista tulee peräti viisi puolustajaa, joiden taso riittää Hollannin liigassa, mutta Brasiliassa mittari on korkeammalla. Verrattuna 2010 joukkueeseen mukana on paljon nuoria pelaajia Eredivisiestä.

ARVIO: Taistelee Chilen kanssa jatkopaikasta. Ei mene pitkälle, sillä Hollannin pitäisi lyödä heti Espanja välttääkseen jatkossa Brasilian.
Hurja voima ja halukkuus hyökkäämiseen yhdistettynä puolustuksen kokemattomuuteen tekee Hollannin otteluista etukäteen overmaisia.


3. CHILE

Chile oli kolmas CONMEBOL-lohkossa Argentiinan ja Kolumbian jälkeen. Seuraavina Ecuador, Uruguay, Venezuela, Peru, Bolivia ja Paraguay.
 Chile 16 9 1 6 29-25 +4 28p.

Chile oli karsinnoissa vaikeuksissa, ja kuuluu suureen joukkoon kisoihin selviytyneitä maita, jotka joutuivat vaihtamaan valmentajaa. Chilellä uudeksi valmentajaksi tuli meillä varsin tuntematon Jorge Sampaoli. Mies toi tappioputken keskellä rämpineeseen ryhmään valtaisan piristysruiskeen; Chile alkoi pelata hienoa futista, voitti viisi ottelua kuudesta viimeisestä ja nousi Etelä-Amerikan karsintaryhmän kolmanneksi.

Chileä pidettiin aikoinaan joukkueena, jonka peli oli tylsää seurattavaa, jopa rumaa. Sampaolin joukkueen peli on kaikkea muuta. Kolmella puolustajalla joukkue pyrkii pitämään palloa, hyökkää nopeilla syötöillä, prässää korkealta ja määrää tempon. Chilen otteluita kannattaa katsoa jo viihdearvon takia.

Kovan prässin ja hyökkäysinnon vastapuolena on kolmen miehen puolustuksen pitävyys. Sampaoli onnistui rohkealla pelityylillään nostamaan Chilen kisoihin, mutta B-lohkossa vastus on kivikova. Puolustuksen keskellä pelaa Valioliigasta tippuneen Cardiffin Gary Medel, ja Espanjaa ja Hollantia vastaan liika hyökkäysinto saattaa kostautua alakerrassa.

Chilen keskikenttää hallitsee yksi maailman huippupelaajista, Juventuksen Arturo Vidal. Mies on Etelä-Amerikan oman La Rojan tärkein pelaaja, joka kapellimestaroi hyökkäystä ja auttaa puolustusta. Siksi miehen polvivaivat langettavatkin suuren varjon ja kysymysmerkin Chilen menestysmahdollisuuksien ylle. Vidalin polvi operoitiin keväällä, ja tieto on totta kai huolestuttanut Chilen kannattajia. Huippukunnossa ja parhaimmillaan Vidal kuuluu turnauksen ykköskentälliseen. Päinvastaisessa tapauksessa vajaakuntoinen Vidal jättää niin Chilen hyökkäykseen, keskikentälle kuin puolustukseen aukon, jota kukaan ei voi korvata.

Toinen avainpelaaja on Barcelonan kärki Alexis Sanchez. Joukkueessa riittää kuitenkin taitoa joka puolella kenttää ykkösmiesten pysyessä kunnossa - muun muassa Eduardo Vargas ja Mauricio Isla ovat mukana. Silti vedonlyönnin ja Chilen jatkomahdollisuuksien suhteen kannattaa seurata Vidalin tilannetta tarkkaan. Mikäli mies pelaa harjoitusotteluissa omalla huipputasollaan, Hollanti saa Sao Paulossa olla varpaillaan. Jompikumpi maista menee jatkoon, ja huippukuntoinen Vidal yhdistettynä joukkueelle tuttuihin oloihin tekisi Chilestä jopa pienen suosikin.

ARVIO: Jää omassa rankissa kolmanneksi. Vidalin tilanne ratkaisee paljon. Kokemattoman valmentajan rohkea pelityyli on riskaabeli, eikä Chilen historia ole menestyksekäs. Viime vuosikymmeninä lopputurnaus on useimmiten jäänyt haaveeksi.

4. AUSTRALIA

Sijoittui AFC-lohkossa toiseksi Japanin jälkeen. Taakse jäivät Jordan, Oman ja Irak.
 Australia 8 3 4 1 12-7 +5 13p.

FIFA-rankissa Suomen takana oleva Australia on koko kisojen epätodennäköisin 16 joukkoon menijä. Australian ranking on myös kaikkein huonoin turnauksessa pelaavien maiden joukossa. Taitavat Espanja, Hollanti ja Chile tekevät Australian puolustustaistelusta huolimatta tarvittavat maalit.

Aussien ryhmässä on pelaajia, jotka tuskin mahtuisivat Suomen joukkueeseen. Muun muassa League Onessa pelaavat Prestonin puolustaja Bailey Wright ja Swindonin keskikentän nuori Massimo Luongo ovat mahtuneet mukaan.

Joukkueen tutuin ja tärkein pelaaja on nykyään New York Redd Bulssissa pelaava 34-vuotias konkari Tim Cahill. Myös Chrystal Palacen kapteeni Mile Jedinak tulee olemaan isossa roolissa keskikentän moottorina.

Australian pääsy lopputurnaukseen oli vaikea. Alkuun kolme ottelua voitoitta, ja lopulta paikka varmistui pari minuuttia ennen loppua viimeisessä ottelussa Irakia vastaan.

Olen verrannut Australian ja Suomen rankkia, ja mikäli Suomi olisi aussien paikalla tässä lohkossa, aivan samat sanat sopisivat molempiin maihin: yritystä, tahtoa ja voimaa on, mutta ”mikä on kun ei taidot riitä?” Australia on täynnä ruiskumaalareita, mutta öljyvärimaalaukseen sopiva pensseli ei ole näille duunareille oikea väline.

ARVIO: Vasta viime lokakuussa valmentajaksi tullut Ange Postecoglou on täysin tuntematon kortti, ja Australian jatkoon pääsy olisi jättiyllätys. Ei ole välttämättä kisojen huonoin joukkue, mutta lohko ei anna armoa.
52
Ylös
  Profiili Seuranta
 
05.06.2014 18:11 <S.Mäenala> Isokynä, paljon taustatyötä, vahvaa näkemystä!
05.06.2014 20:41 <lammpa-1 v2.0> haa.... kuningas :) ja hulluna peukkuja :D
 Viestin otsikko: Re: MM 2014 Rankingit
ViestiLähetetty: 07.06.2014, 14:45 
Avatar
Status: JäsenLiittynyt: 16.03.2004, 18:33Viestit: 4655
Pisteitä: 2278
Kassa: +28.59 yks. Palautus%: 105.82% Panosten ka: 1.38 yks. Vetoja: 355
Lohkot C ja D

LOHKO C

RANK (suluissa uusi FIFA-rank kesäkuun 5. päivä):

1. Kolumbia (8) C
2. Japani (46) D
3. Norsunluurannikko (23) D
4. Kreikka (12) D


1. KOLUMBIA

Kolumbia selvitti CONMEBOL karsinnan menestyksekkäämmin kuin koskaan aikaisemmin. Brasilia puuttui joukosta, mutta kakkossija vain 2 pistettä Argentiinan takana oli kaikkien aikojen paras suoritus. Mukana esim. loistoesitykset Uruguayta (4-0) ja Chileä (3-1) vastaan. Kivikovan lohkon järjestys Argentiinan ja Kolumbian jälkeen oli Chile, Ecuador, Uruguay, Venezuela, Peru, Bolivia ja Paraguay.
 Colombia 16ott. 9 3 4 27-13 +14 30p.

Kolumbia on paperilla kova, mikäli avainpelaajat pysyvät kunnossa. (Eivät pysyneet. Falcao loukkaantuneena pois.)

Joukkue vilisee Italian ja Ranskan liigoista tuttuja huippupelaajia. Puolustuksen runko kootaan Serie A:n miehistä Cristian Zapata ja Mario Yepes (AC Milan), Camilo Zuniga (Napoli), Pablo Armero (Napolin mies pelasi koko kauden West Hamissa lainalla). Ryhmityksessä Napolin Armero ja Zuniga pelaavat nousevina laitapakkeina. Pieni kysymysmerkki on joukkueen kapteeni Yepes, joka alkaa olla uransa iltapuolella, eikä nopeus ole enää parhaalla tasolla.

Joukkueen keskikenttä on täynnä taitoa. Huippuja joka paikalle ja vaihtopenkille asti: Monacoon viime keväällä 38.5m punnalla ostettu James Rodriguez on vasemmalla laidalla keskikentän avainpelaaja, ja mukana ovat myös Abel Aguilar (Toulouse), Juan Fernando Quintero (Porto), Juan Cuadrado (Fiorentina) ja niin edelleen. Lisäksi löytyy liuta kovia nimiä Etelä-Amerikan huippujoukkueista.

Joukkueen argentiinalainen valmentaja Jose Pekerman haluaa lahjakkaan ryhmän pelaavan vahvuuksillaan eli hyökkäävästi, ja hänen aikanaan Kolumbia on ottanut askeleen kohti maailman kärkeä. Pekermanin luotsaama Kolumbia pelaa aina neljän miehen puolustuslinjalla, mutta keskikentän ja hyökkäyksen osalta löytyy variaatioita. Ei vähiten sen ansiosta, että joukkueesta löytyy yksi maailman parhaista kärkimiehistä, eli 51m punnalla Monacoon kesällä 2013 ostettu Falcao, joka pystyy operoimaan tarvittaessa ylhäällä yksinäänkin, niin huppuvaarallinen mies on kyseessä. EI MUKANA!

(Falcaon tehot Euroopan sarjoissa ovat käsittämättömät. KAIKKI NÄMÄ MAALIT NYT POISSA. Vanhalla mantereella pelaamissaan 193 seuraottelussa mies on tehnyt 151 kassia eli keskimäärin 0.8 maalia/ottelu. Maajoukkueelle hän on korvaamaton; MM-karsinnoissa Falcao ampui Kolumbian maaleista tasan kolmanneksen eli yhdeksän. Siksi Kolumbian menestyksen yllä on suuri kysymysmerkki. Tätä kirjoitettaessa toukokuun puolessavälissä Falcao ei ole pelannut minuuttiakaan tammikuisen polvivamman jälkeen. Ilman Falcaoa maailman johtavan huumevaltion kärjestä puutuu terävin piikki, jota ei kukaan voi korvata.)

Kolumbia on C-lohkon ehdoton suosikki, eikä FIFA:n rankkaus maailman kahdeksanneksi ole harhaa; Falcaon ollessa kunnossa Kolumbia voi mennä finaaliin asti. Brasilian olosuhteet suosivat taitavaa joukkuetta, ja Euroopan huippusarjoihin tottuneet miehet osaavat pelata myös eurooppalaisia maita vastaan. Täytyy muistaa, että hyökkäysvoiman lisäksi Los Cafeteros päästi vähiten maaleja Etelä-Amerikan karsinnoissa.

ARVIO: Helppo lohko - helposti jatkoon. Jose Pekerman on kokenut valmentaja, joka jo vuonna 2006 vei Argentiinan kahdeksan parhaan joukkoon, ja tietää miten tähtipelaajia käsitellään. Kolumbia on päässyt aikaisemmin vain kerran 16 ryhmään, ja vähintään tuo saavutus on uusittava. Andres Escobarin muistoa kunnioittaen toivon, että ryhmä on kunnossa ja menestyy. EDIT. Vaikka Falcaon mukana lähti paljon maaleja, niin pidän Kolumbiaa edelleen lohkon suosikkina. Tie kisoissa on nyt vaikeampi, ja selitykset valmiina.



2. JAPANI

Japani voitti helpon lohkon. Muut maat järjestyksessä Australia, Jordania, Oman ja Irak.
Japan 8ott. 5 2 1 16-5 +11 17p.

Japani oli ensimmäinen lopputurnaukseen selvinnyt maa, kun se jo viime kesäkuussa varmisti paikan Keisuke Hondan tasapelimaalilla Australiaa vastaan helpossa Aasian lohkossa, jossa Siniset Samurait hävisivät vain yhden ottelun (Jordanialle 2-1 vieraissa).

Japania valmentaa italolegenda Alberto Zaccheroni, joka Serie A:ssa valmensi Interia, Juvea, Laziota ja AC Milania, jonka peräsimessä tuli scudetto pelipaidan rintaan kauden 1998-99 päätteeksi.

Monet joukkueet ovat vaihtaneet valmentajaa jopa useamman kerran kesken karsintojen, mutta Zaccheroni on ollut Japanin luotsina jo elokuusta 2010, mitä pidän etuna. Hän peluuttaa hyvin tuntemaansa joukkuetta tilanteen mukaan neljän tai kolmen miehen puolustuslinjalla. Ryhmityksestä riippumatta tyypillistä on nopea suunnanvaihtopeli, jossa miehet vaihtavat paikkaa ja puolustajilla on lupa ja oikeus nousta tukemaan hyökkäyksiä. Kärjessä viilettää yksi tai tarvittaessa jopa kolme miestä.

Lopputuloksena on iloisen näköistä jalkapalloa, jossa maaleja tulee molempiin päihin. Monet muistavat viime kesän Confederations Cupin ottelun Italiaa vastaan, jossa Japani hyökkäsi läpi ottelun ja Italia teki 4-3 voittomaalin viimeisellä minuutilla.

Japanin peli lepää pitkälti keskikentän taitavien samuraiden Shinji Kagawan (ManU) ja Keisuke Hondan (AC Milan) harteilla. Kagawa on käsittämättömästi jätetty penkille ManU:ssa niin Sir Alexin kuin fakkiutuneen Moyesin aikana, mutta lahjat ovat kiistattomat. Dortmundissa pelatessaan mies valittiin Bundesliigan All Starsiin ja Aasian vuoden pelaajaksi. AC Milaniin siirtyneen Hondan kanssa Kagawa pyörittää joukkueen peliä, ja kuten ryhmän filosofiaan kuuluu, myös nämä keskikentän maestrot vaihtavat paikkaa keskenään laidalta keskustaan ja takaisin, pyrkien pelaamaan palloa nopeasti ylöspäin. Näin taitavien ja nopeiden pelaajien liikkeitä on entistä vaikeampaa ennustaa. Jommankumman puuttuminen loukkaantumisen tai pelikiellon takia olisi vertauskuvallinen harakiri Japanin jatkomahdollisuuksille. Penkiltä ei löydy kummallekaan korvaajaa.

Japani selviytyi viime kisoissa 16 parhaan joukkoon, ja sopivien lohkovastustajien avulla samaan on myös nyt mahdollisuus. Toinen jatkopaikka Kolumbian seuraksi on tarjolla. Mutta lohko on äärimmäisen tasainen, eikä jumbosijakaan ole poissuljettu.

Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että tasaisen lohkon omissa arvioissani vahvimmat joukkueet - eli Kolumbia ja Japani - pelasivat viime marraskuussa samalla viikolla maaottelut kahden eurooppalaisen huippumaan vieraina. Niin Kolumbia kuin Japanikin voittivat Belgian ja pelasivat tasapelin Hollannissa.

ARVIO: Kaikki sijat 2-4 ovat mahdollisia, mutta kokenut valmentaja Zaccheroni ja huippukuntoiset Honda ja Kagawa tuovat jatkopaikan.


3. NORSUNLUURANNIKKO

Norsunluurannikko voitti karsintalohkonsa. Seuraavina Marokko, Tansania ja Gambia.
Jatkokarsinnassa Senegal kaatui 3-1 ja 1-1.
 Ivory Coast 6ott. 4 2 0 15-5 +10 14p.

Monet pitävät Norsuja Afrikan mantereen suurimpana toivona. Toistaiseksi menestystä ei Afrikkaan ole tullut, ja tämä on Norsunluurannikon ”kultaisen sukupolven” viimeinen mahdollisuus. Monet seikat kuitenkin puhuvat menestystä vastaan.

Ensinnäkään joukkue ei ole koskaan voittanut mitään suurista odotuksista huolimatta. Les Éléphants voitti Afrikan mestaruuden 1992, mutta tämä sukupolvi on ennakkosuosikin asemassa hävinnyt finaalit niin 2006 kuin 2012. Lisäksi joukkue alkaa ikääntyä, eikä esimerkiksi kärjen ikoni, sadan maaottelun Didier Drogba (36) ole missään nimessä lähelläkään parhaiden päiviensä huipputasoa. Valmentaja Sabri Lamouchi pudotti Drogban maajoukkueringistä jo epäonnistuneiden vuoden 2013 Afrikan mestaruuskisojen jälkeen, mutta otti miehen paineiden keskellä viime syksynä takaisin.

Drogba saattaa olla Norsujen kannattajien suosikki, mutta joukkueesta löytyy paljon tärkeämpi mies, jota pidän yhtenä kisojen parhaista pelaajista. Ya Ya Toure pelasi loistavan kauden Manchester Cityssä ja oli mielestäni sarjan paras keskikenttäpelaaja. Citizens ei olisi voittanut Valioliigaa ilman miehen panosta keskikentän monitoimimiehen roolissa. Hirveän työmäärän lisäksi Ya Ya Toure (Premierin maalipörssin kolmonen) pystyy myös ratkaisemaan otteluja. Hänen veljensä Kolo Toure (Liverpool) kuuluu myös avaukseen, ja mukana ovat niin ikään tutut Wilfried Bony (Swansea) ja Cheick Tiote (Newcastle).

Kärjessä konkari Drogban rinnalle tai sijaan löytyy monia vaihtoehtoja. Kunnossa ollessaan Lacina Traore olisi konkreettisesti iso pelote, mutta Evertonin mies on ollut pitkät ajat loukkaantuneena, joten pelikunto ja -tuntuma on suuri kysymysmerkki. Mutta Gervinho (Roma), Salomon Kalou (Lille) tai Bony ovat kaikki maailmanluokan hyökkääjiä unohtamatta CSKA Moskovan Seydou Doumbiaa.

Keskikenttä ja hyökkäys kestävät parhaimmillaan ja kaiken onnistuessa vertailun huippumaihin, mutta puolustus alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt. Puolustuksen keskellä nähtäneen Trabzonsporin kokenut kaksikko Sol Bamba ja Didier Zokora, ja laidoille haetaan oikeaa koostumusta. Kolo Toure, Serge Aurier (Toulouse) ja Arthur Boka (Stuttgart) lienevät ykkösvaihtoehtoja. Maalivahti on Lokerenissa pelaava Boubacar Barry.

Norsunluurannikko ei ole kahdella aikaisemmalla kerralla selviytynyt lopputurnauksessa alkulohkoa pitemmälle. Nyt helppo lohko suo mahdollisuuden, mutta joukkueen ikääntymisen, menestymättömyyden ja ajoittaisten sisäisten riitojen lisäksi kokemattoman valmentajan Sabri Lamouchin asema ja taito tuottavat päänvaivaa. Entinen Ranskan maajoukkuemies tuli Norsujen valmentajaksi toukokuussa 2012 Canal+:n kommentaattorin paikalta (!) ilman aikaisempaa kokemusta valmentajana, ja erimielisyydet muun muassa Drogban kanssa eivät paranna paikallisen Pasi Rautiaisen asemaa. Mikäli jatkopaikkaa ei tule, Lamouchin eriskummallinen ura ainakin maajoukkuevalmentajana loppuu lyhyeen.

ARVIO:  Les Éléphants omaa helpossa lohkossa mahdollisuudet jatkoon, mutta Japani on yhtenäisempi ja paljon paremmin valmennettu ryhmä. Ikävä kyllä pettymyksiä kokenut joukkue jää taas alkulohkoon.

4. KREIKKA

Kreikka jäi tasapistein toiseksi Bosnia-Hertsegovinan jälkeen helpossa lohkossa, jossa muut maat olivat järjestyksessä Slovakia, Liettua, Latvia ja Liechtenstein. Jatkokarsinnassa Kreikka tiputti Romanian 3-1 ja 1-1.
 Greece 10ott. 8 1 1 12-4 +8 25p.

Kreikka voitti vuonna 2004 Euroopan mestaruuden, ja näkymät ovat nyt pitkälti samat. En uskonut silloin – enkä usko nyt – joukkueen mahdollisuuksiin. Syytkin ovat samat, joihin silloin sorruin. Tämä ryhmä ei osaa tehdä maaleja.

Kreikka pelaa omalla tyylillään. Maa keräsi peräti 25 pistettä karsintalohkossa tekemällä vain 12 maalia, joten Kreikan karpaasit tietävät mitä tekevät. Kun omiin päästää kymmenessä ottelussa vain neljä maalia, joukkueen puolustuspeli on kunnossa. Mutta kuinka pitkälle MM-kisoissa voi edetä pelaamalla ylipassiivisesti parkkeeraamalla oman maalin eteen komppanian panssarivaunuja? Mietitään hetki.

Pelkästään puolustamalla ei otteluja MM-kisoissa voiteta, ja Kostas Mitrogloun synnynnäinen maalivainu harvoissa paikoissa olikin Kreikalle korvaamaton karsinnoissa. Ensimmäisessä jatko-ottelussa Romaniaa vastaan hän ratkaisi voiton henkilökohtaisilla ratkaisuillaan. Ilman hänen maalejaan Kreikka ei olisi päässyt kisoihin. Tammikuussa mies siirtyi Fulhamiin, mutta ei pystynyt loukkaantuneena auttamaan sarjasta tippuneita mökkiläisiä. Mitroglou pelasi ainoastaan 150 minuuttia koko kevään aikana, ja hänen valintansa joukkueeseen kuvastaa akuuttia pulaa hyökkääjistä. Valmentaja Fernando Santosin oli pakko ottaa loukkaantunut pelaaja mukaan, ja nyt Kreikassa toivotaan kädet ristissä, että mies tulee ajoissa huippukuntoon.

Kreikka pelaa kovaa, se on yhtenäinen ja jokainen pelaaja tietää mitä häneltä odotetaan. Vain Espanja päästi karsintavaiheessa vähemmän maaleja kuin Kreikka. Hyvän joukkuepuolustuksen lisäksi odotin mielenkiinnolla näkeväni, miten yksi Euroopan mielenkiintoisimmista topparipareista, eli Sokratis Papastathopoulos (Borussia Dortmund) ja Kyriakos Papadopoulos esiintyy, mutta Schalkessa vain neljässä pelissä kentälle päässyt nuori Papadopoulos ei ole mukana.

Joka tapauksessa Kreikan puolustus ja varsinkin puolustuspelaaminen joukkueena on maailmanluokkaa. Ongelma on siinä, että vaikka Mitroglou olisi huippukunnossa tai hänelle olisi korvaaja, Kreikan keskikentän taito rakentaa peliä ei riitä. Kreikka perustaa pelinsä puolustukseen, se on parhaimmillaan ilman palloa eikä ryhmästä löydy taitoa eikä edes kunnon pelinrakentajaa. Kuvaavaa on, että keskikentälle on valittu 37-vuotias Mitrogloun seurakaveri Giorgos Karagounis, joka aloitti maajoukkueessa jo vuonna1999 ja oli voittamassa Euroopan mestaruutta 10 vuotta sitten. Eikä emerituskapteenin valinta ollut mikään yllätys. Parempia miehiä ei ole tarjolla.

Valmentaja Fernando Santos yritti neljän vuoden aikanaan ennen lopputurnausta muuttaa Kreikan tyyliä aktiivisemmaksi, mutta raaka tosiasia on, että näillä pelaajilla ei pystytä pallonhallintaan. Kreikkaa on vaikea lyödä, mutta joukkueen hyökkäyspelin taito keskikentältä lähtien ei riitä suurten maiden joukossa maalipaikkojen luomiseen.

ARVIO: Maa on kahdesti aikaisemmin ollut lopputurnauksessa ja jäänyt alkulohkoon. Nyt käy samoin.



LOHKO D

1. Italia (9) B
2. Uruguay (7) C
3. Englanti (10) C
4. Costa Rica (28) E


1. ITALIA

Italia selvitti karsintalohkonsa ilman tappiota. Seuraavina Tanska, Tshekki, Bulgaria, Armenia ja Malta.
 Italy 10ott. 6 4 0 19-9 +10 22p.

Vuoden 2006 maailmanmestari kompuroi pahoin Etelä-Afrikassa neljä vuotta sitten, mutta jo EURO 2012:ssa palattiin mitalikantaan.

Italia selvitti tiensä alkulohkosta kisoihin ilman tappiota, varmistaen kisapaikan jo kolmanneksi viimeisellä kierroksella.

Azzurri on sopiva sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Kentällä jokainen pelaaja tietää oman paikkansa ja roolinsa. Kokemusta on siellä missä sitä tarvitaan: joukkueen kapteeni Buffon (36) on taas kunnossa, ja puolustuslinja kootaan lähinnä Juventuksen ja AC Milanin kaiken nähneistä miehistä. Muutenkin nämä kaksi seuraa ovat hyvin edustettuina; Juvesta on eniten pelaajia (6) ja AC Milanista neljä. Puolustukseen on konkarien ohella tarjolla myös nuoruutta; Mattia De Sciglio (21) olisi varteenotettava vaihtoehto pakin paikalle, mutta voi olla, että Cesare Prandelli turvautuu italialaiseen tapaan kokeneempaan kaartiin.

Keskikentän moottori, erikoistilanteiden mestari ja myös puolustussuuntaan tärkeä Andrea Pirlo on edelleen joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja Buffonin ohella. ”Mozart” edustaa kokenutta vuosikertaa, mutta vanhat herrat syttyvät varmasti neljän vuoden takaisen katastrofin jälkeen. Silloin Italia jäi voitoitta alkulohkossa, joka etukäteen näytti varsin helpolta. Se oli arrivederci ja saapasmaan suuri suru.

Hyökkäyksen avauksessa nähdään takuuvarmasti Mario Balotelli, joka on vasta 23-vuotias, vaikka miehen ympärillä on kohistu vuosia milloin mistäkin syystä. Maajoukkueessa Balotelli on tehnyt pelaamissaan 29 ottelussa 12 maalia, eikä Italia ole koskaan hävinnyt, kun Balotelli on maalannut. Karsinnoissa Balotelli oli Italian tärkein pelaaja hyökkäyspäässä.

Balotellin rinnalle hyökkäykseen ovat Rossin jäätyä pois tarjolla Antonio Cassano (Parma) tai Torinon Ciro Immobile (24), jonka Serie A:ssa laukomat 22 maalia riittivät maalikuninkuuteen.

Cesare Prandelli on kokenut valmentaja, jonka auktoriteettia jopa Balotelli kunnioittaa. Prandelli peluuttaa joukkuettaan totutusti neljän miehen puolustuslinjalla (4-3-2-1/4-3-1-2), jossa keskikentän pohjalla peliä pyörittää joka tapauksessa Pirlo. Taktisesti joukkue on maailman eliittiä. Valmentaja on hakenut seurakokonaisuuksia, ja pelaajat tuntevat pelityylin omakseen. Italia on konttaillut harjoitusotteluissa - viimeksi tasapelit Luxemburgin ja Irlannin kanssa – mutta kannattaa muistaa, että MM-karsinnoissa saldo oli puhdas. Italia on kunnossa kun 14.6. Manauksessa vastaan asettuu Englanti. Prandellin asema tähtiä vilisevässä joukkueessa on vahva, ja hänen johdollaan Italian viimeinen peli saattaa olla vasta turnauksen lopussa?

ARVIO: Azzurri on ollut mukana kaikissa lopputurnauksissa vuodesta 1962 lähtien, ja kaikkiaan Italialla on neljä maailmanmestaruutta. Joukkue on hyvä yhdistelmä kokemusta puolustuksessa ja nuoruutta hyökkäyksessä, ja pääsy kahdeksan parhaan joukkoon on minimitavoite. Italia on tottunut menestykseen, vaikka viime kisat olivat pannukakku. Odotettavissa imperiumin vastaisku.


2. URUGUAY

Uruguayn tie CONMEBOL-karsinnassa kulki vaikeimman kautta. Kovassa lohkossa sijoitus oli vasta viides, ja jatkokarsinassa kaatui Jordania. Lohkon järjestys oli Argentiina, Kolumbia, Chile, Ecuador, Uruguay, Venezuela, Peru, Bolivia ja Paraguay.
 Uruguay 16ott. 7 4 5 25-25 0 25p.

Uruguayn korkea FIFA-rank ei ole sattumaa. Joukkuetta ennustetaan näiden kisojen ”mustaksi hevoseksi”, mutta voiko kaksinkertainen maailmanmestari, 15-kertainen Copa American voittaja ja hallitseva mestari, sekä viime MM-kisoissa neljänneksi sijoittunut maa olla ”musta hevonen”?

Uruguayn peli on parhaimmillaan loistavien artistien esittämää hyökkäystaidetta nurmikentällä, mutta siitä löytyy myös haavoittuvuuksia. Karsintalohkossaan La Celeste voitti vain seitsemän ottelua, ja syy löytyy puolustuksesta. Ei välttämättä puolustajista, vaan koko joukkueen puolustuspelaamisesta. 16 ottelua ja omiin yhtä paljon kuin vastustajan verkkoon eli 25. Lopputurnauksessa yksikin virhe voi ratkaista kaiken, ja karsintalohkossaan Uruguay konttasi nimenomaan oman pään heikkouksien takia.

Puolustuksesta löytyy tuttuja nimiä, mutta linjan nopeus ei aina riitä. Peliä johtaa joukkueen kapteenina WBA:n Diego Lugano (33). Albion oli viimeinen Valioliigassa säilynyt joukkue, ja senkin ongelmat löytyvät tilastoja katsomalla nimenomaan alakerrasta. Lugano oli vuosituhannen alussa maailman parhaita toppareita, mutta tänään kaukana vuoden 2002 tasostaan, jolloin hänet valittiin Etelä-Amerikan parhaaksi puolustajaksi. Muut ”varmat” nimet neljän miehen linjassa ovat mielestäni Maxi Pereira (Benfica) ja Atletico Madridissa menestykseen tällä kaudella tottunut Luganon topparipari Diego Godin.

Keskikentältä löytyy Etelä-Amerikassa pelaavien miesten lisäksi tuttuja nimiä Euroopan kentiltä; Walter Gargano (Parma), Gaston Ramirez (Southampton), Diego Perez (Bologna) ja Christian Rodriguez (Atletico Madrid), joka tosin pysyi pääosin vaihtopenkillä pelaten vain hajaminuutteja (328) - toisin kuin puolustuksen Godin, joka oli Atletin luottomiehiä.

Uruguayn vahvuus on hulppeassa, dynaamisessa hyökkäyspelissä. Avainpelaaja on Luiz Suarez, jolle ei löydy korvaajaa. Suarezin kuntoutumista leikkauksesta on pakko seurata, sillä ilman häntä Uruguay menettää liikaa. Suarez on 27-vuotiaana jo maansa kaikkien aikojen paras maalintekijä, ja parhaimmillaan hän on pysäyttämätön. Kaikki muistavat, millaisen vaikutuksen hän teki palatessaan viime syksyllä Liverpoolin paitaan kannibalismista tulleen pelikiellon jälkeen (söi Chelsean Ivanovicia). Vuonna 2010 Suarez oli Hollanin sarjan vuoden pelaaja tehden 35 maalia, 2011 Copa Americassa hänet valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi, mutta tämä kausi oli Suarezin uran paras. Suarez auttoi tynkäkaudellaan Liverpoolia maalilla tai maaliin johtaneella syötöllä 43 kertaa (Ronaldolla luku oli 40 ja Messillä 39). Mikäli Suarez on terävimmillään, joukkuetta on miltei mahdoton pysäyttää, sillä El Pistoleron edellä hyökkäyksen kärjessä häärii Edinson Cavani, mies joka ei esittelyjä kaipaa.

Napolissa Cavani oli mielestäni Serie A:n paras hyökkääjä ja ampui viimeisellä kaudellaan sarjaotteluissa 29 maalia. PSG:ssä mies jäi turhan vähälle peliajalle, mutta se voi maajoukkueen kannalta olla vain hyväksi – nälkää riittää. Hyökkäystrion täydentää tammikuussa J-Liigaan siirtynyt Diego Forlan, joka on maajoukkueessa ollut vakionimi ja luottomies. 35-vuoden ikä ei ole toistaiseksi painanut, mutta tarvittaessa Forlanille löytyy korvaaja kaksikosta Abel Hernandez (Palermo) tai Christian Stuani (Espanyol).

On selvää, että mikäli joukkue aikoo ottaa kolmannen maailmanmestaruutensa, sen pitää jossain vaiheessa voittaa Euroopan huippujoukkueita. Kokenut valmentaja Oscar Tabarez on valinnut alustavaan ryhmään peräti 18 Euroopassa pelaavaa miestä, joten täkäläinen pelityyli on tuttu.

Tabarez peluutta joukkuettaan tutulla 4-4-2 ryhmittymällä, jossa Cavani on kärjessä ja Suarez pelaa omaa peliään vapaassa roolissa. Tarvittaessa ryhmitys muuttuu niin, että hyökkäykseen nostetaan jopa kolme miestä. Tabarez on ollut päävalmentajana jo vuodesta 2006, mistä on eittämättä etua Uruguaylle. Tuona aikana hän on ansainnut kaikkien arvostuksen viemällä La Celesten viime kisoissa pronssiotteluun ja sen jälkeen vuoden 2011 Copa American voittajiksi.

ARVIO: Uruguaylla on perinteitä MM-kisoissa. Kaksi mestaruutta ja kolme kertaa maa on hävinnyt pronssiottelun. Uruguay menee jatkoon, ja omaa mahdollisuudet pitkälle. Kisoissa on kuitenkin maita, joiden puolustuspeli on varmempaa. Uruguay tekee maaleja, mutta pysyykö oma verkko puhtaana? Korvaamattoman Suarezin tilanne on auki.

3. ENGLANTI

Englanti voitti karsintalohkonsa ilman tappioita yhden pisteen erolla, mutta ei vakuuttanut. Englannin jälkeen tulivat Ukraina, Montenegro, Puola, Moldova ja San Marino.
 England 10ott. 6 4 0 31-4 +27 22p.

Englannin paperitilaston takaa löytyy totuus: mukana oli paljon heikkoja esityksiä - vierastasapelit Montenegroa sekä Puolaa vastaan ja kotitasapeli Ukrainan kanssa – ja kisapaikka varmistui vasta viimeisessä ottelussa.

Englannin kohtalonottelu tulee heti 14.6. Manauksessa. Kaupungin nimi on enne, sillä pelkään että Kolme Leijonaa häviää Italialle, ja sen jälkeen pääsy 16 joukkoon olisi epätodennäköinen.

Kovin monta vuotta ei ole siitä, kun Englannin maailmanmestaruutta pystyi myymään pörsseissä 10 pintaan olevilla kertoimilla, ja sen jälkeen saattoi naureskellen seurata kisoja, kun saldo oli periaatteessa plussalla jo ennen ensimmäistäkään ottelua. Ajat muuttuvat; Roy Hodgsonin valitsema joukkue on kovin nuori, eivätkä edes hullut brittifanit usko joukkueeseen. Englannin mestaruudesta tarjottu kerroin 32 on kutakuinkin kohdallaan.

Englannin joukkue on outo yhdistelmä (liian) nuoria ja parhaat päivänsä nähneitä pelaajia. Nuorisoryhmään kuuluvat muun muassa Arsenalin Jack Wilshere (22) ja Alex Oxlade-Chamberlain (20), Luke Shaw (18), Ross Barkley (20) sekä Reheem Sterling (19). Jopa kapteeni Steve Gerrard on kuvannut joukkueen nuoruutta ”pelottavaksi” tekijäksi. Näillä pelaajilla on ikänsä puolesta luonnollisesti vähän kokemusta aikuisten tasolta edes seuratasolla, eikä arvokisoista lainkaan. Iso miinus joukkueelle.

On vaikea ymmärtää esimerkiksi loistavan kauden pelanneen Luke Shawn valintaa ryhmään Ahley Colen tai jonkun muun sijasta. Poika pelasi vakuuttavasti, mutta Hodari saa sormet ristissä toivoa, että Leighton Baines pysyy kunnossa. On vaikea kuvitella Southamptonin teini-ikäistä Shawta MM-avaukseen Italiaa tai myöhemmin Uruguayta vastaan. Näin monien kaksikymppisten valinta herättääkin kysymyksen, onko Hodari jo tehnyt jatkosopimuksen, ja katseet on käännetty EURO 2016-kisoihin?

Leighton Baines puolustuksen vasemmalla laidalla on kansainväliset vaatimukset täyttävä mies, samoin pienin varauksin Chelsean Gary Cahill. Muuten puolustuslinja ei vakuuta, ja mukana on miehiä, jotka oli valittava koska parempia ei ole. Esimerkiksi Chris Smallingin (ManU) epävarmuus tulee aiheuttamaan sydämentykytyksiä, mikäli hänet avaukseen valitaan; omassa sarjassaan hyvä, mutta ei kansainväliset mitat täyttävä pelaaja. Tämä tuli selväksi 5.5. ottelussa Ecuadoria vastaan, jossa koko puolustuslinja Shaw, Smalling, Jones ja Milner (!) haparoi täydet 90 minuuttia. Herää kysymys, onko Hodarilla kaikki palaset kohdallaan, kun viikkoa ennen avausta valitaan moinen puolustusnelikko?

Melkein sama pätee keskikentälle valittuihin miehiin. Niin kapteeni kuin varakapteenikin, eli todennäköisesti keskikentän keskustassa pelaavat Steven Gerrard (33) ja Frank Lampard (35), ovat pelanneet loistavan uran, mutta näiden herrojen parhaat esitykset on takuulla nähty. Frank Lampard on muutaman kerran näyttänyt tippuvan lopullisesti Chelsean avauksesta, ja tämä oli ensimmäinen kerta kauden 2002-03 jälkeen, kun sympaattinen mies ei tehnyt kymmentä maalia liigassa. Gerrard on korvaamaton mies niin Liverpoolille kuin maajoukkueelle, mutta kumpi näistä herroista pyörittää Kolmen Leijonan peliä? Vai pelaavatko molemmat puolustavassa roolissa? Vai jätetäänkö pelintekeminen nuoren Wilsheren harteilla, vaikka mies on ollut koko kevään loukkaantuneena, ja pelituntuman puute näkyi Ecuadoria vastaan?

Joukkueessa on mielestäni liian paljon kysymysmerkkejä ja taidoiltaan vajavaisia pelaajia, alkaen maalivahti Joe Hartista, jonka arvioin viime syksyllä ennen kauden alkua Valioliigan maalivahtien rankkauksessa alle keskitason veskariksi. Englannin onneksi Manchester Cityn mies kokosi itsensä ja nousi vaihtopenkiltä takaisin avaukseen seurajoukkueessaan. Silti esimerkiksi Mignolet ja De Gea ovat Hartia parempia pelaajia, ja kumpikaan edellä mainituista ei missään nimessä ole maansa ykkösvahti.

Hyökkäyksestä löytyy Englannin ainoa kansainväliset mitat täyttävä pelaaja, eli Wayne Rooney. Toivottavasti hän on kypsynyt ja rauhoittunut, sillä aikaisemmissa arvokisoissa Wäiski on ollut aina pettymys.

Englannilla on kuitenkin vahvuutensa. Hienot perinteet ynnä Valioliigan tasaisuus ja kierroksesta toiseen jatkuvat fyysiset pelit takaavat sen, että ryhmästä löytyy kovuutta ja nopeuttakin ainakin keskikentän laidoilla ja hyökkäyksessä. Englanti taistelee vahvuuksillaan, eikä luovuta missään vaiheessa. Taidoiltaan Three Lions ei ole kärkimaiden tasolla.

ARVIO: Kaikkien tuntema Hodgson on vanha kettu (Sveitsi, Arabiemiirikunnat, Suomi), mutta osin kovin kokematon Englanti on onnekas, mikäli selviytyy 16 joukkoon.

4. COSTA RICA

Costa Rica sijoittui ratkaisevassa CONCACAF-lohkovaiheessa toiseksi USA:n jälkeen. Taakse jäivät Honduras, Meksiko, Panama ja Jamaika.
 Costa Rica 10ott. 5 3 2 13-7 +6 18p.

Costa Rica on Australian jälkeen toiseksi epätodennäköisin jatkaja omasta alkulohkostaan, vaikka jättikin CONCACAF-lohkossaan taakseen muun muassa Meksikon. Hyvin organisoitu joukkue selvitti karsinnan tyylillä, mutta kaikki viisi voittoa tulivat kotikentällä.

Kolme muuta maata D-lohkossa ovat kuitenkin niin kovia, että nuoren joukkueen yllätyssaumat ovat pienet.

Los Ticos perustaa pelinsä puolustukseen, jossa kolmen keskuspuolustajan tukena operoi tilanteesta riippuen kaksi nousevaa laitapuolustajaa. Karsintavaiheessa valmentaja Jorge Luis Pinton systeemi toimi hienosti, ja Costa Rica päästi vähiten maaleja omassa lohkossaan.

Joukkueen tutuin pelaaja on Fulhamin keskikentällä kärjen takana pelaava Bryan Ruiz, joka menneen kauden pelasi lainalla PSV:ssä, koska peliaikaa lopulta Valioliigasta tippuneessa Fulhamissa ei ollut luvassa.

Maalissa pelaa joukkueen tärkein pelaaja, La Ligasta tuttu Levanten ykkösveskari Keylor Navas, jonka pitää onnistua täydellisesti, jotta oman maalin varjeluun keskittyvä joukkue säilyttää yllätysmahdollisuudet. Silti Costa Rican hyökkäys vaikuttaa kovin köykäiseltä, kun vastassa on fyysisesti vahvoja ja Costa Rican lailla hyvin organisoituja joukkueita. Pitkässä ja monimutkaisessa karsintavaiheessa Navas piti nollan seitsemän kertaa 14:ssä ottelussa, mutta Brasiliassa kyyti on kovempaa.

Costa Rican joukkue ei kestä loukkaantumisia, ja Evertonin puolustaja Bryan Oviedon puuttuminen ryhmästä murtuneen säären vuoksi oli ikävä uutinen. Vielä suurempi takaisku oli karsintavaiheessa kahdeksan maalia ampuneen Alvaro Sabarion loukkaantuminen kaksi viikkoa ennen kisoja. Mies on ulkona joukkueesta.

ARVIO: Hyvin puolustava joukkue, mutta kun kolme muuta maata on rankattu sijoille 7-10, jatkopaikka olisi suuri yllätys.
27
Ylös
  Profiili Seuranta
 
 Viestin otsikko: Re: MM 2014 Rankingit
ViestiLähetetty: 09.06.2014, 18:15 
Avatar
Status: JäsenLiittynyt: 16.03.2004, 18:33Viestit: 4655
Pisteitä: 2278
Kassa: +28.59 yks. Palautus%: 105.82% Panosten ka: 1.38 yks. Vetoja: 355
Jaoin joukkueet viiteen ryhmään ilman plussia tai miinuksia. E-lohkossa tilanne oli vaikea, sillä sattumalta Sveitsi mahtui juuri C-ryhmään, ja vain hieman heikompi Ecuador jäi D:hen. En muuttanut jakoa tämän takia, vaikka joukkueet ovat hyvin tasaisia.

LOHKO E

RANK (suluissa FIFA-rank kesäkuun 5.päivä)

1. RANSKA (17) B
2. SVEITSI (6) C
3. ECUADOR (26) D
4. HONDURAS (33) E

1. RANSKA

Ranska jäi Suomelle tutussa lohkossa Espanjan jalkoihin, ja ”ansaitsi” playoffsissa Ukrainaa vastaan kisapaikan. Ranska oli jo tippumassa, mutta tuomareidenkin avustuksella pääsi epäselvien (väärien) paitsiopäätösten jälkeen lopputurnaukseen. Mikään eurooppalainen maa ei ole noussut kahden maalin vierastappion jälkeen playoffsissa voittoon, joten Ranska voi pitää itseään todella onnekkaana. Karsintalohkon voitti Espanja, kolmantena Suomi, neljäs Georgia ja viides Valko-Venäjä.
France 8ott. 5 2 1 15-6 +9 17p.

Lohkoarvonnassa Ranskalla oli edelleen onnea suosiollisen tuomaripelin jatkeeksi. Tällä kertaa uskon joukkueen käyttävän mahdollisuutensa ja menevän helposti jatkoon. Paikka kahdeksan joukossa on realistinen tavoite. Mikäli Ranska voittaa lohkonsa, jatkossa vastaan voisi tulla jompikumpi kaksikosta Nigeria tai Bosnia-Hertsegovina - molemmat varmasti sopisivat Deschampsin joukoille.

Neljissä viime kisoissa Ranska on ollut totaalinen ”ON” tai ”OFF” -joukkue. Kaksi kertaa se on jäänyt alkulohkoonsa voittamatta otteluakaan, ja kaksi kertaa Ranska on ollut finaalissa (2006 ja 1998).

Ranska on edelleen huippumaa, ja Ranskan liigassa pelataan perinteisesti taktisesti erittäin kurinalaista peliä, vaikka tänä vuonna mukana olikin yksi ylivoimainen joukkue ja muutenkin tasoerot olivat tavallista suuremmat. Silti ranskalaisiin pelaajin on iskostunut pelitapa, jossa omaa maalia vartioidaan tunnollisesti koko joukkueen voimalla.

Maalissa on tuttu naama Tottenhamista – Hugo Lloris.

Myös puolustuksesta löytyy kaikkien tuntemia laatunimiä: Laurent Koscielny ja Bacary Sagna Arsenalista, Mamadou Sakho (Liverpool), Patrice Evra (ManU), Eliaquim Mangala (Porto), Raphael Varane (Real Madrid), Mathieu Debuchy (Newcastle) ja Lucas Digne (Paris St-Germain).

Suurin osa puolustuksen miehistä tulee Valioliigasta, ja kaikkiaan joukkueessa on yhdeksän Englannissa pelaavaa. Topparipariksi arvioin Koscielnyn (28) ja Varanen (21), vaikka mies ei 14 ottelullaan vakiokalustoa Real Madridissa ollutkaan. Toukokuussa mies kuitenkin juhli pettymysten kauden jälkeen Mestarien liigan voittoa. Oikeaksi pakiksi Debuchy (28) on vahvoilla, vasemmalle Digne (21) tai kokenut Evra (33).

Joukkueen vahvuus on kuitenkin keskikentällä ja hyökkäyksessä. Valmentaja Didier Deschamps teki kovan päätöksen jättäessään Manchester Cityssä loistaneen Samir Nasrin pois joukkueesta, mutta valmentajan mukaan tämän asenne on maajoukkueessa ollut huono. Deschamps totesi, ettei Nasri ”missään nimessä olisi mahtunut avaukseen eikä vaihtomiehen rooli sovi Nasrille, ja voin kertoa, että sellainen asenne vaikuttaa koko joukkueeseen.” Deschamps lienee oikeassa ainakin Nasrin asenteen suhteen, sillä heti putoamisensa jälkeen alkoi sosiaalisessa mediassa Deschampsin haukkuminen. Nasri ei kehdannut käyttää omaa nimeään, mutta tyttöystävän nimellä twitteri kiehui...

Keskikentän keskustan miehittävät PSG:n kaksikko Johan Cabaye ja Blaise Matuidi sekä Paul Pogba (Juve). Vasta 21-vuotias Pogba on tehnyt nopean nousun pelipaikkansa parhaimmistoon, ja täytyy ihmetellä miksi hän ei kelvannut Manchester Unitedille?

Vasemmalta laidalta siis puuttuu Frank Ribery (Bayern Munchen). Jamaikaa vastaan 8.6. Benzema otti Riberyn paikan ja Giroud oli jälleen kärjessä kuten Paraguaytakin vastaan viikkoa aiemmin. Pogba tuli vasta vaihdosta kentälle, joten Ranskalla todella riittää vaihtoehtoja. Homma toimi 8-0. Oikealle laidalle on pelitavasta ja -tilanteesta riippuen vaihtoehtona esimerkiksi Marseillen Mathieu Valbuena.

Hyökkäyksessä varma avauksen mies on Karim Benzema (Real Madrid), ellei avaa laidassa kuten kenraalissa. Olivier Giroud (Arsenal), Antoine Griezmann (Real Sociedad) ja Loic Remy (Newastle) takaavat tulivoiman.

Vaikka on tällä tasolla kokematon, Didier Deschampsin asema Ranskan valmentajana on vahva – heikompi valmentaja ei olisi uskaltanut jättää Nasria joukkueesta ulos. ”Rakensin mielestäni parhaan joukkueen, en valinnut 23 parasta yksilöä.” Vuoden 1998 maailmanmestaruusjoukkueen kapteeni nauttii kuitenkin myös kokeneempien pelaajien kuten Evran kunnioitusta, ja hänen valmentajasopimustaan jatkettiinkin jo vuoteen 2016.

Deschamps peluuttaa joukkuettaan hyvin joustavalla 4-3-3 systeemillä, jossa pelaajilta vaaditaan kovaa asennetta puolustuksessa, mutta hyökkäyksessä sallitaan omaperäisetkin ratkaisut.

ARVIO: Lohkovoitolla Ranskan tie kahdeksan joukkoon näyttäisi helpolta, mutta Ranskan futiksen lähihistorian tuntien kannattaa seurata joukkueen menoa kentällä ja sen ulkopuolella. Vuoden 1998 maailmanmestaruus ei uusiudu, mutta sopivan lohkon ja todennäköisesti sopivien jatkovastustajien avulla tie kahdeksan joukkoon on hyvinkin mahdollinen. Vaikka Ribery ei ole mukana, uskon Ranskan voittavan lohkon. Vedonlyönnillisesti kannattaa huomata, että Ranskan vastustaja mahdollisen lohkovoiton jälkeen olisi todennäköisesti Bosnia-Hertsegovina tai Nigeria. Silti 2.0 kertoimet kahdeksan joukkoon pääsystä pitää skipata, koska lohkokakkosena vastaan tulisi Argentiina.


2. SVEITSI

Sveitsi selvitti helpon karsintalohkon tappioitta ja varmisti paikan jo ennen viimeistä ottelua. Islanti jäi lopulta seitsemän pisteen päähän, seuraavina Slovenia, Norja, Albania ja Kypros.
 Switzerland 10ott. 7 3 0 17-6 +11 24p.

Ranskan tavoin myös sijoitettu Sveitsi voi kiittää arpaonnea, sillä omalla tasollaan pelaamalla toisenkin eurooppalaisen joukkueen jatkopaikka on lähellä. Monet ihmettelevät Sveitsin korkeaa FIFA-rankkia ja naureskelevat, että karsintalohkonsa tappioitta selvittänyt käkikellomaa sai lian helpolla liian paljon FIFA pisteitä, ja Sveitsin oikea taso mitataan vasta Brasiliassa.

Varmasti näin on, mutta uskon Sveitsin pääsevän 16 joukkoon, sillä maassa on jo pitkään tehty hienoa työtä juniorifutaajien keskuudessa, ja työn ensimmäiset hedelmät aikuisten tasolla poimitaan seuraavien viikkojen aikana. Sveitsi taistelee toisesta jatkopaikasta Ecuadorin kanssa, ja kurinalainen, tiivis ryhmä on marginaalinen suosikki jatkamaan. Sveitsi ja Ecuador kohtaavat heti ensimmäisellä kierroksella 15.6., ja se saattaa olla kerrasta poikki jommallekummalle ottelussa, jossa tappiota vältetään viimeiseen asti.

Sveitsin joukkue on kovin nuori. Ryhmässä ei ole yli kolmekymppisiä(!), ja suuri osa pelaajista on tuttuja toisilleen joukkueesta, joka voitti U17-maailmanmestaruuden vuonna 2007 ja oli U21-vuotiaiden EM-kisojen kakkonen vuonna 2011. Tämä on myös joukkueen vahvin ase; yhtenäisyys ja hyvä joukkuehenki, joka on jo tuonut menestystä ilman suuria maailmantähtiä.

Nimettömän Sveitsin vahvuudet ovat puolustuspelaamisessa. Alkulohkon kymmenessä ottelussa seitsemän kertaa oma verkko pysyi puhtaana, ja puolustamaan Sveitsi lähtee Brasiliassakin.

Alakerran avainhahmo on jo 30-kymppinen nestori Stephan Lichtsteiner, joka saa hyvin peliaikaa Juventuksessa. Sveitsi on noussut top10:een puolustusryhmittymällä, jossa neljän miehen alakerta usein muuttuu käytännössä kuuden miehen puolustukseksi, jossa keskikentän keskustan Napolin kaksikko Inler ja Behrami laskeutuvat hyvin alas. Sen jälkeen Sveitsi pyrkii nopeisiin vastaiskuihin.

Systeemi toimi karsinnoissa, mutta kysymysmerkkinä on maalinteko. Joukkueelta puuttuu huipputason hyökkääjä, ja karsinnoissa joukkueen paras maalintekijä oli toppari Fabian Scaer kolmella maalillaan.

Ykkösvaihtoehto kärkeen lienee Haris Seferovic (Real Sociedad), joka ei kuitenkaan seurajoukkueessaan pelannut kaikki vaihtominuutitkin laskien edes täyttä kymmentä ottelua.

Keskikentän hyökkäävässä roolissa oikealla pelaava Xherdan Shaqiri (22 v. ja Bayern Munchen) onkin tärkeä palanen Otmar Hitzfieldin hyökkäyssuunnitelmissa, mutta Shagirikaan ei ole vakiomiehiä Bayernin avauksessa. Kaikkiaan minuutteja Bundesliigassa 782. Shagirin ohella toinen kosovalaissyntyinen mies keskikentällä on Granit Xhaka (Borussia Monchengladbach), joka johtaa joukkueen peliä keskeltä.

Entinen Saksan maajoukkuepelaaja Ottmar Hitzfeld tuntee sveitsiläisen jalkapalloilun. Hän valmensi uransa alussa kahdeksan vuotta Sveitsin pääsarjassa ennen siirtymistään Dortmundin ja myöhemmin Bayern Munchenin peräsimeen. Sveitsin valmentajana hän on ollut jo vuodesta 2008, eli tuntee joukkueen pelaajat juniorivuosilta asti. Paperilla ryhmittymä on tuttu 4-4-2, mutta kuten sanottu, usein keskikenttä valuu hyvin alas puolustuksen tueksi, ja sen jälkeen pyritään pallonriiston jälkeen nopeisiin vastaiskuihin. Materiaali on vajavainen ja kovin kokematon, mutta koska monella peliaika on seurajoukkueessa ollut kortilla, nälkää riittää, eikä kroppa huuda väsymyksestä hoosiannaa ennen ensimmäistä ottelua.

ARVIO: Sveitsi menee jatkoon ennen Ecuadoria. Sen jälkeen nousee seinä armotta vastaan.

3. ECUADOR

Ecuador sijoittui neljänneksi CONMEBOL-lohkossa ja sai suoran kisapaikan ennen Uruguayta.
 Ecuador 16ott. 7 4 5 20-16 +4 25p.

Ecuadorin esitykset karsinnassa olivat kaksijakoiset kahdella tavalla. Karsinta alkoi loistavasti, mutta viimeisistä kuudesta ottelusta tuli vain yksi voitto. Tuo kotivoitto Uruguaysta kuitenkin varmisti kisapaikan.

Toisaalta lopputurnauspaikka tuli yksinkertaisesti tilastoja katsomalla korkealla Quitossa pelattujen kotiottelujen ansiosta, joissa äärimmäisiin olosuhteisiin tottumattomat vierasjoukkueiden pelaajat eivät yksinkertaisesti kestäneet fyysisesti. Quitossa (joka on La Pazin jälkeen ja ennen Addis Ababaa maailman toiseksi korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki 2850m) Ecuador pelasi tasan Argentiinan kanssa ja voitti kaikki muut vieraansa. Vierasotteluissa esitys oli vaatimaton ilman ainuttakaan voittoa. Tämä Quiton korkeaan ilmanalaan ja sen tuomaan etuun turvautuminen ei Brasiliassa auta, ja siksi en usko Ecuadorin selviytyvän jatkoon sinänsä helposta alkulohkosta. Ecuadorin alkulohkon pelipaikoista Brasilian kaupunki sijaitsee 1100m korkeudessa, Curitiba 943m korkeudessa. Rio De Janeiro on korkeimmillaan myös yli 1000 metrissä, mutta stadion käsittääkseni alempana.

Ecuadorin joukkueen runko tulee valtameren tuolla puolen pelaavista pelaajista. Euroopasta Reinaldo Ruedan ryhmässä ovat vain Cristian Ramirez (Fortuna Duesseldorf), Carlos Gruezo (Stuttgart), Renato Ibarra (Vitesse), Christian Noboa (Dynamo Moscow) ja Antonio Valencia (Manchester United).

Ecuador pyrkii pelaamaan nopeaa peliä laitojen kautta, ja tämä tyyli toimi karsinnoissa, joissa maa otti kotiotteluissaan olosuhteista kaiken hyödyn. Brasiliassa joukkue ei saa tätä etua, ja ryhmän heikkoudet varsinkin puolustuspäässä paremmin organisoituja – kuten Ranska ja Sveitsi - maita vastaan pelatessa korostuvat. Ecuadorilla ei ole puolustuksessa maailmanluokan pelaajia; 2. Bundesliigassa pelaava Cristian Ramirez on tuttu nimi, mutta Brasiliassa Rueda luottanee Etelä-Amerikassa vakituisesti pelaaviin miehiin.

Keskikentältä löytyy tutumpia nimiä. Kokeneet Dynamo Moskovan Christian Noboa keskellä ja ManU:n Antonio Valencia oikealla laidalla lienevät varmuudella avauksessa.

Kapteenina toimiva Antonio Valencia on joukkueen tärkein pelaaja. Laitojen kautta ylöspäin lähtevä joukkue pelaa paljon hänen kauttaan, ja oikealla viilettävä Valencia on mittauksissa arvioitu maailman nopeimmaksi pelaajaksi pallon kanssa, uskokaa tai älkää! Valencian peli on parhaimmillaan loistavaa; nopeuden lisäksi keskitykset löytävät omat miehet, mutta Valencian heikkoutena on epätasaisuus. Huonona päivänä joukkueen kapteenista ei ole paljon hyötyä - tosin MM-kisoissa mielialapelaajan luulisi syttyvän parhaimmilleen. Ecuadorin kannalta on hyvä, että tämä kausi oli Valencialta kokonaisuudessaan yksi parhaista Valioliigassa. Hän pääsi säännöllisesti avaukseen ja ManU:n keskikenttämiehistä vain Carrick sai enemmän minuutteja. Toiselle laidalle on tarjolla ainakin Jefferson Montero, joka pystyy tarvittaessa pelaamaan kärjessäkin.

Ecuadorin mahdollisuuksia heikentää nimetön ja ennakkoon liian kevyt hyökkäysarsenaali. Montero ampui kolme maalia karsinnoissa, mutta joukkueen ykköskärjeksi kaavaillun Christian ”Chucho” Benitezin kuolema viime heinäkuussa oli iso takaisku joukkueelle. Keskikentältä ei löydy apuja, ja Valencia ei ole hyökkäävästä roolistaan huolimatta maalinsylkijä, vaikka joukkueen peli paljon hänen laidaltaan kulkeekin.

Valmentaja Reinaldo Rueda on arvostettu mies Etelä-Amerikassa. Hän valmensi pitkään Kolumbiassa, ja johti Hondurasin 2010 MM-kisoihin. Nyt oli Ecuadorin vuoro, ja kisapaikan varmistuttua Rueda omisti saavutuksen edesmenneen Christian Benitezin muistolle, jota joukkue kunnioittaa myös Brasiliassa.

ARVIO: Ecuadorin neljäs tila karsintalohkossa tuli puhtaasti korkealla pääkaupunki Quitossa ansaittujen kotipisteiden avulla. Joukkue ei menesty kotikenttänsä ulkopuolella, ja uskon paremmin organisoidun Sveitsin menevän jatkoon. Sveitsille olosuhteet ovat oudot, mutta edes Brasilian tutut ”talviset” lämpötilat eivät auta Ecuadoria tarpeeksi.

4. HONDURAS

Honduras sijoittui CONCACAF-lohkossaan kolmanneksi USA:n ja Costa Rican jälkeen. Taakse jäivät Meksiko, joka selviytyi kisoihin karsinnan kautta, sekä Panama ja Jamaika.
 Honduras 10ott. 4 3 3 13-12 +1 15p.

Honduras on ennakkokaavailuissa helpon mutta tasaisen lohkon jumbo, mutta jo viime kisoissa Etelä-Afrikassa Honduras taisteli tasapelin taas samassa lohkossa olevan Sveitsin kanssa, vaikkei kolmessa ottelussaan saanutkaan yhtään maalia aikaiseksi. Edelleen joukkueelta puuttuu taitoa, mutta kokenut ryhmä on yhtenäinen ja lähtee hakemaan vähintään historiallista avausvoittoa kolmannessa lopputurnauksessaan (1982 ja 2010). Aikaisemmilta vuosilta on taskussa kolme tasapeliä ja tappiota.

Joukkue on kokenut, ja runko tulee jo Etelä-Afrikan kisoissa mukana olleista pelaajista kuten Maynor Figueroa (Hull City) ja Stoken sarjajyrä Wilson Palacios.

Valmentaja Luis Fernando Suarez kokeili karsintojen aikana peräti 54 pelaajaa(!). Lopputurnaukseen hän valitsi kuitenkin odotetun ryhmän ilman suuria yllätyksiä. Mukana on kuitenkin jokerikorttina vasta 20-vuotias huippulupaus, eli maalivahti Luis Lopez (Real Espana). Luultavasti tolppien välissä pelaa silti Noel Valladares (Olimpia).

Puolustuksessa Figueroan lisäksi löytyy sieniliigaa pelannut Juan Carlos Garcia (Wigan Athletic) ja vasempana pakkina Celticin Emilio Izaguirre.

Keskikentän tärkein mies on Stokesta tuttu Palacios, vaikka mies ei seurajoukkueessaan enää suuressa roolissa olekaan. Peliaikaa Mark Hughesin alaisuudessa tuli koko kaudella vain 514 minuuttia, mutta puolustavan pelaajan roolissa keskikentän pohjalla hän on Hondurasin avainpelaajia.

Kärjessä pelaavat ryhmityksestä riippuen meillä tuntemattomat Carlo Costly (Real Espana, joka on siis paikallinen seura) tai Jerry Bengtson (New England Revolution), jotka karsintavaiheessa tekivät yhteensä 16 maalia. Yhden kärjen taktiikalla 4-2-3-1 ykkösvalinta lienee Costly.

Kolumbialainen Luis Fernando Suarez on ollut Hondurasin valmentaja vuodesta 2011. Hän johti maan U23-joukkueen olympialaisten neljännesfinaaleihin Lontoossa. Suarez on kokenut valmentaja, joka on kiertänyt Etelä-Amerikkaa. 2006 MM-kisoissa hän vei nyt samassa lohkossa pelaavan Ecuadorin 16 joukkoon, joten Suarez tuntee ainakin Ecuadorin pelitavan hyvin.

ARVIO: Los Catrachosin täytyy onnistua täydellisesti, mikäli joukkue aikoo 16 joukkoon. Tasaisessa ja jopa tylsältä tuntuvassa lohkossa yksikin voitto ja tappioiden välttäminen antaa mahdollisuuden, mutta Hondurasin taidot ovat puutteelliset.


LOHKO F

RANK

Argentiina (5) A
Bosnia ja Hertsegovina (21) D
Nigeria (44) D
Iran (43) E


Suurimpiin mestarisuosikkeihin lukeutuva Argentiina sai joka korista makupalan arvonnoissa. Kolme ensimmäistä ottelua menee lauleskellen, sillä F-lohkon kamppailu käydään toisesta sijasta.

1. ARGENTIINA

Argentiina selvitti tien helposti CONMEBOL karsinnasta. Viimeisen ottelun tappio Uruguaylle oli Argentiinalle merkityksetön (Uruguay meni jatkokarsintaan), sitä ennen tappio vain Venezuelalle.
Argentina 16ott. 9 5 2 35-15 +20 32p.

Argentiina pelasi maaliskuun alussa maalittoman tasapelin Romanian vieraana, ja kesäkuun 5. ja 7. päivä perättäiset ottelut Trinidad ja Tobagoa (3-0) ja Sloveniaa (2-0) vastaan Buenos Airesissa. Vaikka omiin ei kolmessa ottelussa mennyt yhtään ja Argentiina on perinteisesti Etelä-Amerikan parhaiten puolustavia ja organisoiduimpia joukkueita (unohdetaan Maradonan kokkeliaika ”valmentajana”), tämän joukkueen vahvuudet ovat hyökkäyspelissä ja pienet uhat löytyvät puolustuksesta.

Maalivahti Sergio Romero on ollut maajoukkueen ykkösvahti pitkään. Muun muassa FIFA2010:ssä ja Copa Americassa hän oli selvä valinta. Mutta Monacossa Romero ei ole saanut luottoa. Peliaikaa koko kaudella vain 226 minuuttia, ja Romeron ykkösvaihtoehdolla Andujarilla oli samantapainen tilanne Cataniassa. Oltuaan pitkään penkkimiehenä, Andujar päästi ensimmäisessä ottelussaan keväällä neljä maalia. Argentiinan maalilla aloittaa 15.6. Romero, asia on aivan selvä, mutta lähinnä vanhoilla näytöillä. Ei optimaalinen tilanne...

Myös puolustuksessa on kysymysmerkkejä ainakin brittifutista seuranneiden mielestä. En tiedä kuinka paljon valmentaja Sabella on seurannut eurooppalaisia pelaajiaan paikan päällä, mutta on vaikea ymmärtää, millä ansioilla Demichelis tekee paluun maajoukkueen toppariksi ensimmäisen kerran lokakuun 2011 jälkeen? Mielestäni Manchester City voitti liigan Demichelisistä huolimatta, ei hänen ansiostaan. Kaikki joukkueet tiesivät tällä kaudella, mistä Cityn heikkoudet puolustuksessa löytyvät, ja käyttivät Demichelisin epävarmuutta törkeästi eli fiksusti hyödykseen. Mies on parhaimmillaan hyvä, mutta ainakin eurooppalaiset huippumaat tietävät puolustuksen heikon kohdan, mikäli Demichelis avaa.

Mutta toki Sabellalla on vaihtoehtoja. Napolin keskuspuolustaja Federico Fernandez on maajoukkueessa kokematon, mutta takana on hyvä kausi ja paljon vastuuta. Monterreyssä pelaava kokenut Jose Basanta saattaakin muodostaa Fernandezin kanssa toppariparin. Oikealla avaa Manchester Cityn Zabaleta, joka on takuumiehiä. Samoin vasemmalla Marcos Rojo (Sporting Lisbon). Mutta ykkösmaalivahdin ja selvän puolustuksen keskustan parin puuttuminen hirvittää Argentiinan kannattajia ja maan puolesta vetoa lyöneitä. Ja heitä riittää, sillä mikäli puolustuspää onnistuu, Argentiinaa on vaikea pysäyttää.

Puolustuksen yläpuolella Argentiina on kulta-ainesta; maailman paras. Valmentaja Sabellalla oli varaa jättää muun muassa Juventuksen 19 maalin Carlos Tevez, PSG:n Javier Pastore ja Tottenhamin Erik Lamela joukkueesta. Todellakin, sillä mukana on muun muassa Los Cuatro Fantasticos – Angel Di Maria (Real Madrid), Sergio Aguero (Man City), Gonzalo Higuain (Napoli) ja Lionel Messi (Barcelona). Kunnossa ollessaan tämä nelikko pelaa joka ottelun, ja heidän kauttaan Argentiina tulee hallitsemaan ottelujaan ja luo joustavalla 4-3-3 -systeemillään jatkuvasti tilanteita. Messi on tietysti kaiken keskipisteessä pelatessaan paperilla Agueron ja Higuainin takana hieman oikealla nelikon dynamona. Aguero ja Higuain liukuvat usein kärjestä kauas laidoille, vaihtelevat paikkoja keskenään ja antavat näin Messille tilaa nousuihin boxin sisälle, jossa häntä on liki mahdoton pysäyttää.

Messillä on myös näyttöhaluja - yksi aikamme parhaista pelaajista haluaa kruunun päähänsä. Mielestäni on turhaa kinastella esimerkiksi Ronaldon ja Messin paremmuudesta; portugalilainen on loistava hyökkääjä, joka ei kuitenkaan halua osallistua puolustamiseen, ja miehen kaikki avut löytyvät ylöspäin pelaamisessa. Messin työmoraali on eri tasolla. Viime MM-kisoissa Kirppu ei tehnyt maaliakaan, mutta on vaikea uskoa, että sama toistuisi. Lokakuun 2011 ja maaliskuun Romania tasapelin välisenä aikana Messi teki maajoukkueessa 20 maalia 21 ottelussa!

Albicelesten hyökkäyspeli tulee pyörimään Fabulous Fourin ympärillä. Tasapainottavana tekijänä keskikentällä ainakin karsinnoissa operoi Fernando Gago (Boca Juniors), joka on linkki näiden neljän ja puolustuksen välillä, jotta etäisyydet eivät kasva liian suuriksi.

Mielestäni kaikki on kuin käsikirjoitettu Argentiinan loppuottelupaikka varten: käsittämättömän hyvä arpaonni lohkovastustajien kanssa sekä tutut olosuhteet. Argentiinan tippuminen lohkovaiheessa olisi yllätys, ja kunhan sijoittuu kahden joukkoon F-lohkossa, Argentiina hyötyy turnauksen loppuun asti arpaonnestaan pelipaikkojen suhteen. Maa tulee pelaamaan kaikki ottelunsa mahdolliseen finaaliin asti verrattain lähellä omaa maataan, eli kannattajien on helppo tulla paikalle, ja ennakkosuosikeista Argentiina näin todella hyötyy kotiedusta toiseksi eniten Brasilian jälkeen. Yhtä tärkeää on se, ettei Argentiinan tarvitse pelata otteluakaan kaikkein kuumimmilla ja kosteimmilla paikkakunnilla. Mitä pidemmälle turnaus etenee ja lähestytään finaalia, tämä tuo Argentiinalle fyysistä etua verrattuna maihin, jotka ovat hikoilleet mahdollisesti pahemmissa olosuhteissa. Heinäkuun 13. päivä Argentiina finaalissa ollessaan saa helpohkojen lohkovastustajien ja olosuhteiden ansiosta edun, jolla pitkä turnaus kenties ratkaistaan.

Argentiinan tilanne näyttää kaikin tavoin paremmalta (maalivahtitilannetta lukuun ottamatta) kuin neljä vuotta sitten. En tiedä millä valmennuksellisilla perusteilla Maradona valittiin aikoinaan valmentajaksi, mutta entinen Sheffield Unitedin pelaaja Alejandro Sabella oli mukana Albicelesten valmennusryhmässä jo Ranskan kisoissa 1998, ja toimi pitkään Daniel Passarellan apuvalmentajana. Hänen meriitteihinsä kuuluu muun muassa Estudiantesin luotsaaminen Copa Libertadoresin voittoon 2009 ja Argentiinan Aperturan voittoon 2010. Kun Argentiina menestyi huonosti Copa Americassa, hän nousi maajoukkueen ykköseksi 2011. Sabella peluuttaa joukkuetta hyökkäävästi 4-3-3 -systeemillä, joka tarvittaessa laskeutuu hyvin puolustusvoittoiseksi 5-3-2 -ryhmitykseksi. Joka tapauksessa Sabellan Argentiina on hyvin organisoitu ryhmä toisin kuin neljä vuotta sitten.

ARVIO: Argentiinan kokeneet maailmantähdet ovat tiivis ryhmä, joka Messin johdolla haluaa voittaa maailmanmestaruuden 28 vuoden jälkeen takaisin Argentiinalle. Joukkue esiintyi vakuuttavasti karsinnoissa, ja arpaonni niin vastustajien kuin pelikaupunkien kanssa lisää joukkueen mahdollisuuksia. Albiceleste menee finaaliin asti.

2. BOSNIA JA HERTSEGOVINA

Bosnia ja Hertsegovina (B&H) voitti oman alkulohkonsa maalieron turvin ennen Kreikkaa. Näiden kahden jälkeen tulivat Slovakia, Liettua, Latvia ja Liechtenstein.
 Bosnia and Herzegovina 10ott. 8 1 1 30-6 +24 25p.

Nuori valtio (maa ei ole täysin itsenäinen, vaan sitä valvoo edelleen YK) osallistuu ensimmäistä kertaa lopputurnaukseen, mutta taitavia fudispelaajia entisen Jugoslavian alueelta on aina tullut.

Tämä ryhmä on täynnä taitureita, ja kannattaa katsoa B&H:n otteluja – maalivaroitus on koko ajan ilmassa. Hiukan kärjistäen voidaan sanoa, että B&H:n vahvuudet ja heikkoudet löytyvät samoilta alueilta kuin lohkon ennakkosuosikki Argentiinalla – sillä poikkeuksella, että Argentiina pelaa aivan eri luokassa ja taistelee maailmanmestaruudesta. B&H olisi tyytyväinen jo yhteen voittoon ja jatkopaikkaan.

Hyökkäys on tämän joukkueen paras puolustus, eikä valmentaja Safet Susic edes koita peitellä tätä tosiasiaa ja antaa poikien pelata: ”Tiedän että rohkea pelitapamme on riskialtis, mutta olemme valmiit maksamaan riskeistä koituvan laskun. Lopulta meidän täytyy vain ampua enemmän maaleja kuin vastustaja!” Wow. Vaikea uskoa, että 2014 löytyy jalkapalloromantikko ja valmentaja, joka puhuu näin ja on ilmeisen tosissaan. Jo omassa karsintalohkossaan B&H toteutti tätä filosofiaa. 30 maalia 10 ottelussa, ja samaa on odotettavissa kesäkuussa. Heinäkuu siintää vain unelmissa...

Samalla kun B&H hyökkää laajalla rintamalla laadukkaasti, puolustuksessa on kysymysmerkkejä. Maalissa on toki Stokesta tuttu Asmir Begovic, joka on huippumaalivahti. Puolustuslinjaa on turha lähteä arvailemaan muuten kuin kapteeni Emir Spahicin osalta. Leverkusenin 33-vuotias entinen Sevillan toppari on avauksessa. Bundesliigasta keväällä pudonneen Eintracht Braunschweigin Ermin Bicakcic lienee toinen keskuspuolustaja, ja laidalle on ehdolla ainakin Sead Kolasinac (Schalke), mutta vasta 20-vuotiaan pakin kovuus tällä tasolla on mittaamatta. Puolustuslinjan permanenttia kuitenkin haetaan, eikä maaliskuussa tullut 0-2 tappio Egyptille helpottanut valmentajan ongelmia.

Keskikenttä on ylöspäin taitava, mutta kovuus ja puolustavien keskikenttämiesten puute on akuutti. Alhaalla pelaavan keskikenttämiehen roolia sovitellaankin AS Roman taitavalle Miralem Pjanicille, joka on loistava pelaaja, mutta pelaisi maajoukkueessa mieluummin hyökkäävässä roolissa kymppipaikkaa. Sinne on kuitenkin tarjolla Zvjezdan ”Miske” Misimovic, johon B&H:n pelityyli hyvin henkilöityy. Saksalaissyntyinen Misimovic kuuluu joukkoon balkanilaiset taiteilijat, joita rakastetaan näiden vioista huolimatta. Wolfsburgin unelmavuonna 2009 hän teki Bundesliigan kaikkien aikojen ennätyksen 20 syöttöä. Samassa joukkueessa pelasi muuan Edin Dzeko, joka tänään on vielä suurempi tähti.

Manchester Cityn huippujoukkueessa jopa Dzeko joutuu taistelemaan peliajasta, mutta maajoukkueessa hän muodostaa yhdessä Vedad Ibisevicin (VfB Stuttgart) kanssa kärkikaksikon, joka on B&H:n täsmäase tämän lohkon kakkospaikasta taisteltaessa. Jo karsinnoissa duo Dzeko (10) ja Ibisevic (8) loivat maaleillaan pohjan maan menestykselle.

Valmentaja Safet Susicin joukkue on iloinen poikkeus nykyjalkapallossa. Kaksi kertaa (1982 ja 1990) ex-jugoslaviaa MM-kisoissa edustanut Susic on sopiva mies boheemin ryhmän peräsimeen. Hän tuntee joukkueensa hyökkäysvoiman ja antaa miesten pelata tavalla, johon nämä ovat tottuneet ja haluavat pelata. Amen.

Nigeriaa ja Irania vastaan joukkue hyökkää tuttuun tapaan 4-1-3-2 järjestelmällä, mutta Argentiinaa vastaan Dzeko saattaa aloittaa poikkeavasti yksinäisenä kärkenä.

ARVIO: Bosnia & Hertsegovina on ilmiselvistä puutteistaan huolimatta pienoinen suosikki toisen jatkajan paikalle helpossa lohkossa. Joukkueen keskikenttä ja hyökkäys on niin tekninen ja tulivoimainen, että jo Kreikan karsinnoissa taakseen jättänyt joukkue pystyy tekemään tarvittavat maalit myös Iranin ja Nigerian verkkoon. Alkulohkon jälkeen vastus on auttamatta liian kovaa.

3. NIGERIA

Nigeria voitti oman karsintalohkonsa ilman tappioita ennen Malawia, Keniaa ja Namibiaa. Sen jälkeen kaksiosaisessa jatkokarsinnassa Etiopia kaatui 4-1 lukemin (2-1 ja 2-0).
 Nigeria 6ott. 3 3 0 7-3 +4 12p.

Nigerian taitava joukkue olisi helppo sijoittaa lohkokakkoseksi ja toivoa, että mitään yllättävää ei tapahdu ja Nigeria menee jatkoon, mutta...

Nigerian joukkueesta on liikkeellä paljon negatiivisia stereotypioita, ja ikävä kyllä monet pitävät paikkansa. Joukkue on hyvä, mutta sen ympärillä tapahtuu perinteisesti liikaa peliin liittymättömiä pahoja asioita, jotka eivät voi olla vaikuttamatta joukkueen harmoniaan.

Vuoden 2010 MM-kisojen jälkeen (tasapeli ja kaksi tappiota) Nigerian presidentti Goodluck Jonathan toivotti joukkueelle hyvää onnea ja kielsi maaottelut kahdeksi vuodeksi. Viikkoa myöhemmin poliitikko myönsi virheensä, ja panna peruttiin.

Tällä kertaa Nigerialla on joukkue, joka materiaaliltaan voisi edetä ainakin kahdeksan joukkoon, mutta ilmassa on kuten ennenkin kysymysmerkkejä. Karsintojen jälkeen Nigerian liitto ei maksanut manageri Steven Keshille palkkaa moneen kuukauteen, ja mikäli Nigeria ei menesty, Keshi tietää saavansa perinteisesti potkut.

Vuonna 2006 Keshi johti Togon ensimmäistä kertaa lopputurnaukseen, mutta sai kenkää pari kuukautta ennen turnauksen alkua. 2002 hän toimi Nigerian apuvalmentajana, ja silloinkin potkut tulivat juuri ennen kisoja. Nyt Keshi toivoo kaiken menevän hyvin: ”Puhumme nyt kuitenkin Nigeriasta, joten koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu.” Liiton ja valmentajan lisäksi erimielisyyksiä on ollut myös valmentajan ja pelaajien välillä...

Kaiken mennessä hyvin Nigeria pelaa kurinalaisesti puolustaen ja keskittyy vastahyökkäyksiin. Joukkueen puolustus on fyysinen ja sopivan ilkeä, ja kaiken takana seisoo Lillen erinomainen maalivahti Vincent Enyeama.

Keskikenttää ja koko joukkuetta johtaa John Obi Mikel, joka Chelsean jatkuvassa rotaatiossa sai tänäkin kautena mukavasti peliaikaa (1063 min). Keskikentän ankkurina hän katkoo vastustajien hyökkäyksiä, mutta toimii myös pelintekijänä, ja vastahyökkäyksiin keskittyvässä joukkueessa John Obi Mikelin taklaukset ja syötöt avaavat mahdollisuuksia nopeille hyökkääjille. Miehen rooli tasapainon luomisessa hyökkäyksen ja puolustuksen välille on avain joukkueen menestykseen.

Hyökkäyksen kärjestä löytyy iso, härkämäinen Emmanuel Emenike (Fenerbahce) ja vasemmalta laidalta häntä nousee tukemaan Chelsean omistama Victor Moses, joka pelasi tämän kauden lainassa Liverpoolissa, vaikkei vakipaikkaa Poolin rosterista löytänytkään (644 min).

Kaiken onnistuessa Nigeriaa on vaikea pysäyttää, kuten edellistalven Africa Cup of Nations osoitti. Muun muassa Victor Moses loisti turnauksessa, jossa Nigeria antoi myrskyvaroituksen voittamalla Afrikan mestaruuden 19 vuoden tauon jälkeen.

Valmentaja Stephen Keshi oli pelaajana mukana Nigerian edellisissä Afrikan mestaruusjuhlissa vuonna 1994. Lisäksi hän voitti muun muassa Belgian liigan Anderlechtin paidassa. Valmentajana mies on todistanut kykynsä Togon, Malin ja nyt myös synnyinmaansa peräsimessä, mutta joutunut myös kokemaan, miten herkässä afrikkalaisessa jalkapallossa potkut ovat. Mikäli Nigeria pelaa kypsästi omaa puolustavaa peliään – periaatteessa 4-1-2-3 – jossa kuitenkin Emenike pelaa muita ylempänä piikissä, Super Eagles on potentiaalinen ryhmä kahdeksan joukkoon. Siinä vaiheessa turnausta juoksuvoimainen ryhmä voi raskaissa oloissa saada etua esimerkiksi eurooppalaisia vastustajiaan vastaan. Kahdesti aiemmin Nigeria on yltänyt 16 joukkoon (1994 ja -98), mutta sen jälkeen tie on jäänyt alkulohkoon (2002 ja 2010).

ARVIO: Nigerialla on tarvittava taito ja fyysisyys, mutta historia puhuu menetystä vastaan. Valmentaja Keshi taluttaa ryhmäänsä nuoralla, ja voi vain toivoa, että kaikki pysyvät tasapainossa ja puhaltavat yhteen hiileen. Pitkän turnauksen aikana kukaan ei saa sooloilla, ja se on aiemmin osoittautunut vaikeaksi. Mikäli Nigeria selviytyy lohkosta jatkoon, se saa etua olosuhteista mitä pidemmälle turnaus etenee.

4. IRAN

Iran voitti karsintalohkonsa ennen Etelä-Koreaa, Uzbekistania, Qataria ja Libanonia.
 Iran 8ott. 5 1 2 8-2 +6 16p.

Samassa lohkossa Iranin kanssa pelaavan Nigerian valmentaja vaihdetaan helposti, ja viime lopputurnauksen jälkeen Nigerian presidentti mr. Goodluck siis kielsi maaottelut kahdeksi vuodeksi. Iranin valmentajan pesti on paljon, paljon tuulisempi paikka, sillä maan ylimmän johtajan Ajatollah Ali Khamenein aikana maajoukkuetta on johtanut 23 valmentajaa! No joke...

Iran on tuntematon joukkue, jonka runko tulee maan menestyneimmästä seurasta Persepolis F.C:stä, josta on kuusi pelaajaa. (Jotkut voivat muistaa, miten KuPS:lla oli pari vuotta sitten rahariita juuri tämän seuran kanssa.)

Eurooppalaisittain tutuimmat nimet ovat Bundesliigasta tippuneen Eintracht Braunschweigin ykkösmaalivahti Daniel Davari, keskikentän Alireza Jahanbakhsh (NEC Nijmegen) ja Ashkan Dejagah (Fulham, 22 ottelua ja 1297 min.) sekä hyökkääjät Masoud Shojaei (Las Palmas), Reza Ghoochannejhad (Charlton) ja Sardar Azmoun (Rubin Kazan).

Kärjistäen voidaan sanoa, että Iran tulee pelaamaan ”kreikkalaisittain”. Omalle kenttäpuoliskolle rakennetaan kaksikerroksinen bussi ja kärjessä palloa odottaa yksinään todennäköisesti Championshipin Charltonissa 15 ottelua ja 897 minuuttia tällä kaudella pelannut Reza Ghoochannejhad, jonka saldo sieniliigassa oli yksi maali. Maajoukkueelle Hollannissa syntynyt ja oransseja juniorivuosinaan edustanut Ghoochannejhad on ollut korvaamaton; vuonna 2013 hän teki kuudessa ottelussa yhtä monta maalia.

Keskikentän Javad Nekounam, 33, on monille tuttu nimi ja kapteeni onkin Iranin tärkein pelaaja. Hän pelasi aikoinaan kuusi kautta Osasunassa, ja vaikka pelaa keskikentän pohjalla ankkurina, hänen kauttaan Iran rakentaa myös hyökkäyksensä. Karsintavaiheessa 135 maaottelun mies teki neljä maalia kahdeksasta, ja puolustamaan keskittyvälle joukkueelle kapteeni on Brasiliassa korvaamaton.

Iranin tutuin mies toimii valmentajana. Entinen Sir Alexin (siis Manu) apuvalmentaja Carlos Queiroz yritti vuoden 2010 turnauksessa viedä synnyinmaansa Portugalin miehistöä menestykseen puolustamiseen ja vastahyökkäyksiin perustuvalla filosofialla, mutta huonolla menestyksellä. Portugali pääsi lohkosta jatkoon, mutta kolmessa ottelussa neljästä maa jäi nollille, ja Queiroz sai kenkää siirtyen seuraavana vuonna Iranin luotsiksi.

Iran pelaa Brasiliassa Queirozin suosimalla, hyvin defensiivisellä 4-2-3-1 ryhmityksellä, ja Iranille taktiikka sopii hyvin. Karsintavaiheessa joukkue päästi ainoastaan kaksi maalia kahdeksassa ottelussa. Nyt vastus on helpossakin lohkossa kovempi, ja oman verkon suojelemisen lisäksi pitäisi pystyä saamaan maaleja aikaan. Omissa karsinnoissaan Iran kärsi Libanonia ja Uzbekistania vastaan 1-0 tappiot, ja täällä vastaan tulee huomattavasti kovempia puolustuksia. Yhden maalin koko kaudella ampunut Ghoochannejhad on yksinäisenä kärkenä melkoisen tehtävän edessä.

Tuomisina kolmista aikaisemmista kisoista Iranilla on vain yksi voitto yhdeksästä ottelusta, tosin sitäkin makeampi. Vuonna 1998 Ranskassa Iran voitti USA:n 1-0, ja joukkue sai jo silloin maata johtaneelta Ali Khameneilta kiitokset ”Suuren Saatanan” kukistamisesta.

ARVIO: ”Persian Tähdet” unelmoivat 16 joukkoon pääsemisestä, mutta se tuntuu kovin kaukaiselta tavoitteelta helpossakin seurassa. Jää neljännen kerran alkulohkoon.
25
Ylös
  Profiili Seuranta
 
 Viestin otsikko: Re: MM 2014 Rankingit
ViestiLähetetty: 09.06.2014, 22:29 
Avatar
Status: JäsenLiittynyt: 14.01.2003, 11:29Viestit: 788Paikkakunta: Joensuu
Pisteitä: 214
Kassa: +10.34 yks. Palautus%: 101.08% Panosten ka: 4.31 yks. Vetoja: 221
Tämmöistä täällä.
Markkinoita enemmän luotetaan Espanjaan, Saksaan, Algeriaan ja erityisesti Sveitsiin.

1. Brazil A++
2. Spain A+
3. Argentina A
4. Germany A
______________________________________________
5. France B
6. Italy B
7. Belgium B
8. Uruguay B
9. Portugal B-
10. England B-
11. Netherlands B-
________________________________________________
12. Switzerland C++
13. Colombia C+
13. Chile C+
14. Russia C-
16. Croatia C-
17. Ivory Coast C--
18. Japan C--
19. Bosnia & Herzeg. C—
________________________________________________
20. Mexico D++
21. USA D++
22. Nigeria D
23. Greece D
24. Ecuador D
25. Ghana D-
26. Algeria D--
_______________________________________________
27. Cameroon E+
28. South Korea E+
29. Iran E
30. Australia E-
31. Costa Rica E-
32. Honduras E--

Alustavat prossat ekalle kiesille:
Peliä saa näillä prossilla helposti ainakin Meksikolle, Sveitsille, Saksalle ja Venäjälle.

12 Jun 2014
23:00 Brazil - Croatia 72 20 08
13 Jun 2014
19:00 Mexico - Cameroon 48 28 24
22:00 Spain - Netherlands 53 30 27
14 Jun 2014
01:00 Chile - Australia 64 23 13
19:00 Colombia - Greece 48 30 22
22:00 Uruguay - Costa Rica 71 20 09
15 Jun 2014
01:00 England - Italy 31 32 37
04:00 Ivory Coast - Japan 35 30 35
19:00 Switzerland - Ecuador 48 29 23
22:00 France - Honduras 76 16 08
16 Jun 2014
01:00 Argentina - Bosnia & Herzegovina 64 25 11
19:00 Germany - Portugal 49 30 21
22:00 Iran - Nigeria 27 30 43
17 Jun 2014
01:00 Ghana - USA 30 30 40
19:00 Belgium - Algeria 60 26 14
18 Jun 2014
01:00 Russia - South Korea 50 30 20
5

_________________
Vanhemmat seurannat: viewtopic.php?f=8&t=18
Ylös
  Profiili Seuranta
 
 Viestin otsikko: Re: MM 2014 Rankingit
ViestiLähetetty: 12.06.2014, 10:21 
Avatar
Status: JäsenLiittynyt: 16.03.2004, 18:33Viestit: 4655
Pisteitä: 2278
Kassa: +28.59 yks. Palautus%: 105.82% Panosten ka: 1.38 yks. Vetoja: 355
LOHKO G

RANK (suluissa FIFA-rank kesäkuun 5.päivä): 

Saksa (2.) A
Portugali (4.) B
USA (13.) D
Ghana (37.) E

1. SAKSA

Saksa keräsi karsintalohkossaan kahdeksan pistettä enemmän kuin Ruotsi. Näiden jälkeen Itävalta, Irlanti, Kazakstan ja Färsaaret.
 Germany 10ott. 9 1 0 36-10 +26 28p.

Aloitetaan Saksan arviointi väsyneellä G.L. lainalla: ”Football is a simple game. Twenty-two men chase a ball for 90 minutes and at the end, the Germans always win.” Moni on sanonut, ettei Saksa ole vakuuttanut viime vuosina eikä tämä ryhmä ole samalla lailla briljantti kuin aikaisemmin. Totuus on, että sen jälkeen kun FIFA2014 karsinnat alkoivat 7.9.2012, Saksa on pelannut 21 maaottelua ennen MM-kisojen alkua ja niistä saldo on 14-6-1. Karsinta meni tappioitta ja ainoa tappio viimeisen 21 kuukauden aikana FIFA rankin kakkosella tuli USA:lle ystävyysottelussa Washingtonissa 2.6.2013. Viime syksyllä Saksa muun muassa pelasi vieraissa tasan Italian kanssa ja pari päivää myöhemmin voitti Per Mertesackerin puskumaalilla Englannin Wembleyllä. Saksa on kova.

Tietysti Saksankin joukkueessa on kysymysmerkkejä, ja viime hetkillä kiusana on ollut loukkaantumisia, mutta aloitetaan takuuvarmasta päästä. Bundesliigassa Bayern Munchen ja Dortmund ovat vuodesta toiseen yli muiden, ja vuosi sitten joukkueet ratkaisivat keskenään Mestarien liigan voiton. Maalissa on Manuel Neuer (Bayern Munich) ja varalla Roman Weidenfeller (Borussia Dortmund). Yhteensä nämä joukkueet ovat saaneet Brasiliaan lähtevään ryhmään 13 pelaajaa.

Puolustusta kritisoitiin raskaalla kädellä Ruotsia vastaan pelattujen karsintaottelujen jälkeen, siis kahden ottelun vuoksi joista tuli voitto ja tasapeli(!), mutta pelisysteemi toimii Saksalla silloin kun panokset nousevat ja heikommat takeltelevat. Neljän miehen linjaan ovat tarjolla muun muassa Jerome Boateng (Bayern Munich), Mats Hummels (Borussia Dortmund, Manu kiinnostunut), Philipp Lahm (Bayern Munich), Per Mertesacker (Arsenal) ja Marcel Schmelzer (Borussia Dortmund).

Puolustuslinjasta löytyy Philipp Lahm, jota Pep Guardiola on kusunut fiksuimmaksi pelaajaksi, jota on koutsannut. Seurajoukkueessa Lahm pelaa paljon myös keskikentällä, mutta sinne Saksalla riittää tähtipelaajia muutenkin, ja Brasiliassa uskon Lahmin olevan puolustuksen oikeassa laidassa. Hän johtaa sieltäkin koko joukkueen peliä esimerkillään. Parempaa ei löydy.

Lahm voi huoletta pelata linjassa ja nousta tarvittaessa omaan tapaansa tukemaan hyökkäystä, sillä keskikentälle riittää taitoa ja kovuutta. Tutussa 4-2-3-1 -ryhmityksessä alimmat miehet ovat Byern Munchen kaksikko Toni Kroos ja Bastian Schweinsteiger. Heidän yläpuolellaan vapaalla paikalla operoi Mesut Özil (Arsenal), jolla varmaan riittää näyttöhaluja pieleen menneen talven takia. Vasemmalla Marco Reus loukkaantui, tilalle esimerkiksi Podolski tai Schurrle, ja oikella Thomas Muller (Bayern Munchen). Kunnossa ollessaan Realin Sami Khedira mahtuu avaukseen, ja näiden lisäksi peliaikaa haluavat muun muassa Mario Gotze (Bayern Munich) ja Chelsean Andre Schurrle, jota itse olen pitänyt jo pari vuotta tulevana suurpelaajana. Koko miehistöä ei jaksa luetella... Pakko mainita vielä Schalken Julian Draxler (20), joka pääsi EM-kisoihin 2012 takaoven kautta, ja on tällä hetkellä kaikkien suurseurojen ostoslistoilla.

Saksan joukkueessa löytyy mies, joka saattaa kirjoittaa nimensä historiaan tekemällä Brasiliassa kaksi maalia. Hän on Miroslav Klose, joka täyttää juuri ennen turnauksen alkua 36 vuotta. Klose on vain maalin päässä Ronaldon 15 maalin ennätyksestä, ja lienee Löwin ykkösavaus kärkeen. Sieltä löytyykin Klosen kautta mielestäni joukkueen heikkous. Miten konkari, joka seurajoukkueessaan Laziossa teki vain 7 liigamaalia, voi olla maailmanmestaruutta tavoittelevan joukkueen ykköskärki. Vai nähdäänkö kärjessä Lukas Podolski (Arsenal), joka seurajoukkueessa jäi Giroudin vaihtomieheksi?

Karsintalohkossaan Saksa teki 36 maalia kymmenessä ottelussa, mutta vastus on täällä eri luokkaa. Löwin luja luotto Kloseen perustuu historiaan enemmän kuin realismiin; Klose teki niin 2002 kuin 2006 viisi maalia ja 2010 neljä maalia, mutta jossain vaiheessa ikä alkaa painaa. Kolmas vaihtoehto olisi Kevin Volland (Hoffenheim), mutta hän on 21-vuotiaana kysymysmerkki tällä tasolla.

Saksan onneksi joukkueesta löytyy kirjaimellisesti potkuvoimaa niin keskikentältä kuin puolustuksesta. Esimerkiksi Thomas Muller (24), pääsi viime kisoihin poikasena vasta Michael Ballackin loukkaannuttua. Kaikilla pelipaikoilla kärjen takana viihtyvä Muller voitti kuitenkin Kultaisen kengän, ja tänään mies on paljon valmiimpi pelaaja. Saksalla on tälläkin kertaa joka paikalle vaihtoehtoja, ja se on pitkässä turnauksessa suuri etu. Harva huippumaa kestäisi Reusin ja Benderin kaltaisia poisjääntejä; Die Mannschaft kestää.

Joachim Löw ei enää esittelyjä kaipaa. Hänellä on pelaajien ja fanien tuki. Löwin voittoprosentti managerina, 68, on parempi kuin kellään muulla Saksan maajoukkuevalmentajalla, mutta kirkkain mitali puuttuu. Löwin joukkue pelaa hyökkäävää, nopeaa ja aggressiivista peliä, jossa pallottomana isketään vastustajaan kiinni jo ylhäällä. Löwin sopimusta on jo jatkettu vuoteen 2016, joten siinä mielessä hänellä ei pitäisi olla paineita. Mutta niiltä ei tällaisen tähtiryhmän ohjaksissa voi välttyä.

ARVIO: Saksa on S.Mäenalan hienon datan ja SM-vertailuluvun perusteella kaikkein menestynein maa vuodesta 1986 lähtien, vaikka Brasilialla onkin tältä ajalta kaksi mestaruutta. Kolmista edellisistä kisoista tuomisina on ollut mitali. Saksa on taitava ja Löwin johdolla kurinalainen joukkue, mutta tämä ryhmä on vain videoilta nähnyt, miten edellistä mestaruutta juhlittiin vuonna 1990. Nälkäinen joukkue on riittävän hyvä menemään finaaliin asti ja voittamaan sen.

2. PORTUGALI

Portugali jäi karsintalohkossaan pisteen päähän Venäjästä. Seuraavina Israel, Azerbaidžan, Pohjois-Irlanti ja Luxemburg. Playoffsissa Ronaldo löi Ruotsin 4-2.
Portugal 10ott. 6 3 1 20-9 +11 21p.

Portugali näyttää paperilla lähes joka osaltaan valmiilta paketilta...

Maalissa aloittaa Rui Patricio (Sporting), ja neljän miehen puolustus on vahva. Avaus voi olla esimerkiksi vasemmalta Fabio Coentreo (Real Madrid), keskellä Pepe (Real Madrid) sekä Bruno Alves (Fenerbahce) ja oikealla Joao Pereira (Valencia).

Keskikentän laidat ovat huippuluokkaa. Ronaldo on viimeiset pari vuotta ollut maailman paras pelaaja hyökkäyssuuntaan, ja toisella laidalla Nani on samantyylinen pelaaja. Ronaldo pystyy ratkaisemaan tiukkoja otteluja yksinäänkin. Tällä kaudella CR7 teki Realille 31 maalia 29 ottelussa La Ligassa – käsittämätön määrä tuollaisessa tähtisikermässä yhdeltä mieheltä. Real oli liigan maaliahnein joukkue 104 maalillaan,
joten neiti teki 30 prosenttia joukkueen maaleista, vaikka oli yhdeksästä ottelusta kokonaan pois. Pelkästään hyvän puolustuksen ja Ronaldon avulla Portugali voi hyvänä päivänään lyödä kenet vaan.

Keskikentän keskusta on hyvä, mutta ei aivan samaa tasoa. Ankkurina pohjalla pysyy Miguel Veloso (Dinamo Kiev) ja hänen edessään peliä rakentavat Joao Moutinho (Monaco) sekä Raul Meireles (Fenerbahce). Kaikki ok, mutta löytyykö luovuutta tarpeeksi? Portugali pelaa kuitenkin nykyisen valmentajan Paulo Benton johdolla pitkälti samanlaista peliä kuin jo potkut saaneen edeltäjän Queirozin aikana. Eli Portugali ei edes pyri näyttävään peliin. Se rakentaa kaiken tiukan puolustuksen varaan, josta lähdetään nopeisiin vastaiskuihin suoraviivaisesti laitojen kautta. Pallo siirtyy ottelun aikana joukkueelta toiselle noin 400 kertaa, ja näihin lyhyisiin hetkiin Portugali panostaa. Tällainen taktiikka ei välttämättä edellytä maailmanluokan pelintekijää.

Kärjestä löytyy Portugalin iso ongelma. Katsoo asiaa objektiivisesti tai subjektiivisesti, yksinäinen kärki eli kunnossa ollessaan Helder Postiga (Lazio), ei ole mitalia tavoittelevan joukkueen tasoa. Seurajoukkueessa vähillä minuuteilla tällä kaudella saldo oli SerieA:ssa nolla maalia. Viimeisessä harjoitusottelussa Irlantia vastaan kärjessä oli Hugo Almeida (Besiktas), ja hän onnistui mainiosti tehden kaksi maalia. Maaliskuun harjoitusottelussa Kamerunia vastaan Ronaldo otti ainakin paperilla ylimmän miehen paikan, mutta hän viihtyy luonnostaan paremmin laiturin roolissa.

Joukkue on jakautunut kategorisesti kahden kerroksen väkeen; supertähdet ja muut, eikä ole muutenkaan perinteisesti samalla lailla yhtenäinen joukkue kuin esimerkiksi saman lohkon Saksa.

Valmentaja Paulo Bento ei ole tuonut joukkueeseen taktisesti mitään uutta, eikä ole tarviskaan. Portugali odottaa alhaalla, ja saatuaan pallon pyrkii nopeasti siirtämään paineen vastustajan päätyyn. Taktiikka sopii tälle joukkueelle, ja näin Nani ja pari kuukautta sitten oman museon itselleen (!) avannut CR7 saavat pelata haluamallaan tavalla vahvuuksiaan käyttäen. Neljä vuotta sitten taktiikka ei Etelä-Afrikassa onnistunut, mutta juuri sopimustaan kahdella vuodella jatkanut Bento haluaa hyödyntää joukkueen suurimpien tähtien ominaisuuksia.

ARVIO: Portugali on kova, mutta tie karmea. Menee erittäin vaikeasta lohkosta niukasti jatkoon. Portugali joutuu pelaamaan ensimmäisestä ottelustaan lähtien (Saksa 16.6.) veitsi kurkulla taistellen joka pisteestä, ja jalka alkaa jossain vaiheessa painaa. Kovasta lohkosta selvittyään vastaan tulisi kenties Belgia tai Venäjä ja sen jälkeen Argentiina. Uskoisin, että Portugali kuitenkin hyötyy Euroopan maista eniten ”kotiedusta”, mutta ei yllä mitalipeleihin.


3. USA

USA voitti CONCACAF-karsinnan neljällä pisteellä ennen Costa Ricaa. Seuraavina Honduras, Meksiko, Panama ja Jamaika.
 United States 10ott. 7 1 2 15-8 +7 22p.

USA kuuluu MM-kisojen vakiokalustoon ja FIFA-rank (13.) heti terävimmän kärjen jälkeen on ansaittu. Tämä on seitsemäs lopputurnaus putkeen, ja vuonna 2011 USA:n peräsimeen tulleen Jurgen Klinsmannin aikana joukkue on tehnyt jatkuvasti hyvää tulosta. Klinsmannin alaisuudessa USA on muun muassa ottanut voitot Italiasta, Saksasta ja Meksikosta. Vuonna 2013 joukkue pelasi 12 ottelun voittoputken, eivätkä vastustajat olleet heikkoja.

Hyvä saavutus joukkueelta, jossa ei ole yhtään tähteä. Maalivahteina ovat tutuimmat nimet Tim Howard (Everton) ja Aston Villan Brad Guzan. Kaksikko mahtuisi lähes joukkueeseen kuin joukkueeseen ainakin penkille.
Sen jälkeen USA on saman lohkon eurooppalaisiin ryhmiin verrattuna kovin nimetön. Puolustuksessa tutuimmat nimet ovat John Brooks (Hertha Berlin), Geoff Cameron (Stoke City) ja Fabian Johnson (Hoffenheim). Johnson teki avausmaalin USA:n voittaessa Turkin 2-1 kesäkuun ensimmäisenä päivänä.

Keskikentältä löytyvät muun muassa Michael Bradley (Toronto FC), Julian Green (Bayern Munich), Jermaine Jones (Besiktas) ja Mix Diskerud (Rosenborg). Keskellä pelaava Bradley on joukkueen tärkein pelaaja, joka Turkkiakin vastaan oli harvoja täydet minuutit kellottaneita miehiä. Kausilla 2012-14 AS Romassa 41 ottelua pelannut Bradley on yhden miehen tiivistelmä koko joukkueesta: työteliäs, kovaa taklaava ja juokseva amerikkalaisen atleetin perikuva. Bradley pelaa ennen kaikkea joukkueen puolesta, ja joukkuehengessä piileekin USA:n mahdollisuus esimerkiksi epäyhtenäistä, kiukuttelevaa Portugalia vastaan.

Keskikentän täytyy tukea hyökkäystä, sillä teknisesti taitamattoman ryhmän suurimmat ongelmat löytyvät kärjestä. Niin puolustuksessa kuin keskikentällä taidolliset puutteet korvataan rajulla yrittämisellä ja amerikkalaisella kansallishengellä, mutta USA:lla ei ole tälle tasolle riittävän hyvää kärkimiestä. Klinsmannin papereissa ylimpänä on koko ajan ollut Sunderlandin Jozy Altidore, joka viimeisessä harjoitusotteussa Nigeriaa vastaan oli täydet minuutit kentällä, ja teki 2-1 voitossa molemmat maalit. Hold your horses... Valioliigassa mies teki tällä kaudella vain yhden maalin, vaikka sai hyvin peliaikaa (24 ottelua ja 1777 min). Hiukan Altidoren takana operoiva Clint Dempsey teki kahdeksan maalia karsintavaiheessa, ja onnistui 1.6. Turkkiakin vastaan New Jerseyssä. Fulhamista ja Tottenhamista tuttu 31 vuotias Dempsey siirtyi tänä vuonna Seattleen, ja yli sadan maaottelun konkarin vastuulle on asetettu suuret odotukset.

Jurgen Klinsmannin pelaajakortti ei esittelyjä kaipaa, mutta valmentajana hän on tabula rasa, vaikka USA:n luotsina menestys on ollut loistavaa. Vuoden 2013 hurjan voittoputken jälkeen hänen sopimustaan pidennettiin vuoden 2018 kisoihin asti. Siihen mennessä joukkueen on muututtava rajusti. Nyt on mukana konkareita, vaikka hieman yllättäen Klinsmann pudottikin joukkueesta futisikoni Landon Donovanin.

ARVIO: Kylmästi paperilla USA jää lohkoon, mutta Portugalin joukkueen mahdollinen heikko kohta eli epäyhtenäisyys on USA:n suurin vahvuus. Joukkue taistellee tietäen, että näiden kisojen aikana heitä seurataan ja heihin uskotaan. Jää kuitenkin niukasti kolmanneksi. USA:n mahdollisuuksia nostaa se, että viimeisessä ottelussa 25.6. vastaan tuleva Saksa saattaa siinä vaiheessa olla jo ratkaissut jatkopaikan itselleen, ja näin USA voisi saada pientä etua Saksan mahdollisista lepuutuksista.


4. GHANA

Ghana voitti karsintalohkonsa ennen Sambiaa, Lesothoa ja Sudania. Sen jälkeen etukäteen tasaiseksi arvioidussa playoffsissa Egypti murskattiin jo ensimmäisessä ottelussa 6-1. Lopulta yhteismaalit 7-3.
 Ghana 6ott. 5 0 1 18-3 +15 15p.

Ghana muistetaan viime kisojen dramaattisesta rankkarikisa tappiosta Uruguaylle, kun Asamoah Gyan oli jo tuhrinut lisäajan viime sekunneilla pilkun. Tällä kertaa tie näyttää etukäteen vielä vaikeammalta.

Ghanan alakerta on nimetön, ja runko koostuu afrikkalaisten seurajoukkueiden tähdistä. Kuitenkin puolustuspeli toimii, ja tänä vuonna Ghana on pelannut peräti kymmenen ottelua, joissa yhdessäkään se ei ole päästänyt yhtä maalia enempää! Mukana on muun muassa toukokuun viimeisen päivän niukka 0-1 tappio Hollannille ja viimeisen harjoitusottelun 4-0 voitto myös kisoihin matkaavasta Etelä-Koreasta. Saldo on hieno 6-1-3, ja yhdeksän underia!

Jos puolustus pitää Brasiliassa niin hyvin kuin tämän vuoden tilastot antavat toivoa, Ghana voi yllättää ja mennä jopa jatkoon kuten neljä vuotta sitten. Keskikentän nimilista kestää vertailun muihin maihin nähden. Michael Essien ja Sulley Muntari (molemmat AC Milan), Kwadwo Asamoah (Juventus), Emmanuel Agyemang-Badu (Udinese), Mubarak Wakaso (Rubin Kazan) ja niin edelleen. Joka paikalle löytyy kovia nimiä, ja näkemässäni Hollanti ottelussa Ghana pystyi tasapäiseen vastukseen pallosta perinteisesti pitävän isäntänsä kanssa. Hollanti voitti laukaukset ja kulmat vain niukasti, ja pallonhallinta oli Rotterdamissa melkein tasan 53-47.

Ghanan keskikentän tärkeimmäksi pelaajaksi mainitaan jatkuvasti entinen Chelsea ja Real Madrid -tähti Michael Essien, joka kuitenkin saatuaan siirron AC Milaniin tammikuussa kirjasi nimiinsä vain 324 minuuttia seitsemässä ottelussa - Chelseassa tuli syksyllä vain hajaminuutteja. Saman seuran Muntari sen sijaan pelasi Milanissa vakituisesti – 26 ottelua ja 1574 minuuttia. Tämä AC Milanin kaksikko muodostaa ryhmityksessä 4-2-3-1 keskikentän pohjan, jonka kautta Ghana rakentaa hyökkäyksensä.

Näiden yläpuolelle avaukseen voisi kaavailla kolmikkoa Andre Ayew (Marseille), Kevin-Prince Boateng (Schalke 04) ja Kwadwo Asamoah (Juventus). Näistä Boateng tuli Hollantia vastaan toiselle puoliajalle mukaan, kaksi muuta olivat avauksessa. Entinen Udinesen mies Kwadwo Asamoah on viimeisen kahden kauden aikana lyönyt itsensä maailman huippupelaajien joukkoon. Tällä kaudella Asamoah pelasi Juvessa periaatteessa koko ajan ja kirjautti 2760 minuuttia. (Ainoastaan Buffon, Chiellini ja Pogba pelasivat aavistuksen enemmän.) Asamoah omaa valtavan työmoraalin ja juoksuvoiman, ja vasta 25-vuotiaana hän tulee seuraavina vuosina olemaan maailman johtavia keskikenttäpelaajia. Maajoukkueessa hän pelannee vasemmalla laidalla, vaikka pystyy tarvittaessa ottamaan roolin kuin roolin.

Kärkeen vaihtoehdot ovat vähissä. Tarjolla ovat esimerkiksi League2:ssa pelaava nuori Jordan Ayew (Sochaux) ja viime kisojen epäonnen sankari, nykyään Arabiemiraateissa pelaava Asamoah Gyan, joka Rotterdamissa pysyi kuitenkin penkillä.

Ghanan valmentaja on maajoukkueen entinen kapteeni James Kwesi Appiah, joka tuntee ryhmänsä hyvin toimittuaan neljä vuotta maajoukkueen kakkosvalmentajana. Lempinimen Silent Killer saanut Appiah oli mukana siis jo Etelä-Afrikassa. Appiah on lempinimensä mukainen kovan linjan valmentaja, josta pelaajat eivät välttämättä pidä, mutta menestys puhuu puolestaan vaikka mies ei. Ghana on mukana jo kolmannessa perättäisessä lopputurnauksessaan, ja on sääli, että joukkue joutui näin kovaan alkulohkoon.

ARVIO: 2010 Ghana oli tehdä historiaa, mutta afrikkalainen semifinaalipaikka jäi ottamatta, kun Asamoah Gyan ampui jatkoajan lopussa pilkulta ohi. Kolmansissa perättäisissä kisoissaan Ghana on toiseksi kovimmassa alkulohkossa liian vaikean tehtävän edessä, ja viime kisojen menestys ei uusiudu.

HUOM! Korjataan klisee ”afrikkalaiset joukkueet eivät osaa puolustaa.” Tilastojen mukaan tämä ei MM-kisoissa pidä paikkaansa. Eteläamerikkalaiset (1.28) ja eurooppalaiset (1.31) maat ovat päästäneet keskimäärin vähemmän maaleja/ottelu, mutta Oseanian (1.94), Aasian (2.15) ja Concacaf maiden (2.07) joukkueet enemmän maaleja kuin afrikkalaiset (1.55).


LOHKO H

Belgia (11.) B
Venäjä (19.) C
Etelä-Korea (57.) E
Algeria (22.) E


1. BELGIA

Belgia voitti kovan karsintalohkonsa ilman tappioita. Muut maat järjestyksessä Kroatia, Serbia, Skotlanti, Wales ja Makedonia.
 Belgium 10ott. 8 2 0 18-4 +14 26p.

Karmea klisee ”kultainen sukupolvi”. Vielä karmeampi fraasi ”kultaisen sukupolven viimeinen mahdollisuus”. Belgian yhteydessä on pakko piruuttaan sanoa ”kultaisen sukupolven ensimmäinen mahdollisuus”.

Belgian ryhmitys elää koko ajan, mutta periaatteena on koko ajan varioiva 4-5-1, jossa neljän miehen tiukka, taitava ja nimekäs puolustuslinja lienee muotoa Vertonghen (Tottenham), Kompany (ManCity), Vermaelen (Arsenal) ja Alderweireld (Atletico Madrid). Keskikentän pohjalla peliä johtaa Axel Witel ja hänen tukenaan on esimerkiksi Fellaini. Kaksikon edessä operoi kolmen miehen ryhmitys Kevin De Bruyne (Wolfsburg), Eden Hazard (Chelsea) ja luultavasti Kevin Mirallas (Everton), jota on turha pistää järjestykseen vasen, kymppi, oikea, sillä miehet vaihtelevat koko ajan paikkaa keskenään. Yksinäisenä kärkenä aloittaa Romelu Lukaku (Everton), kun Benteke ei ole mukana.

Belgian joukkueessa on paljon vahvuuksia – alkaen laajasta materiaalista, jossa joka paikalle löytyy vaihtoehto paitsi puhtaan hyökkääjän rooliin. Lukaku aloittaa niin kauan kuin on kunnossa, mutta ratkaisuvoimaa Belgian joukkueessa löytyy kautta linjan.

Maalivahtitilanne on herkullinen; Thibaut Courtois (Atletico Madridin Chelsea laina) ja Simon Mignolet (Liverpool) on maailman parhaita kaksikkoja seurajoukkueet mukaan lukien. Courtois aloittaa, mutta kaudella 2012-13 Valioliigan ykkösveskariksi noussut Mignolet olisi loisto avaaja, vaikka takana ei olekaan ihan nappikausi.

Puolustuslinjassa Kompany on koko joukkueen henkinen johtaja. 28-vuotiaana hän on nuoren joukkueen isähahmo (!), ja esitykset Valioliigan parhaana topparina eivät jätä toivomisen varaa. Cityn puolustus oli hukassa, kun Kompany oli penkillä, ja sama pätee Belgiaan. Kompany on Belgian ainoa pelaaja, jota ei voi korvata vaihtopenkiltä.

Melkein yhtä tärkeä mies on keskikentän ehkä kansainvälisesti tuntemattomin pelaaja, eli Pietarin Zenitin 25-vuotias Axel Witsel. DLP:n roolissa keskikentän pohjalla Witsel pohjustaa hyökkäykset ja tukee puolustusta. Hänen rinnalleen Fellainin tilalle voi hyvin nostaa esimerkiksi Mousa Dembelen (Tottenham), mutta kaikki ottelut karsintavaiheessa pelannut ja joukkueen syöttötilaston voittanut Witsel on takuuvarma avauksen mies.

Keskikentän hyökkäävä kolmikko Hazard, De Bruyne, Kevin Mirallas tai Dries Mertens (Napoli) on parhaimmillaan tuhoisa, ja pahimmillaan itsetuhoisa. Kaikki ovat kategorisesti hyökkääviä pelaajia. Ajoittain puolustusvelvoitteet unohtuvat, ja näin taitava vastustaja pallon riistoon jälkeen saa painopisteen nopeasti ylhäältä prässäävän Belgian päätyyn. Kuitenkin nuori ryhmä on vuosien aikana hitsaantunut yhteen, ja on vaikea kuvitella, että edes suurimmat tähdet ryhtyisivät sooloilemaan kuten esimerkiksi Hollannin joukkueessa on ajoittain tapahtunut.

Kaikki osa-alueet ovat Belgialla kunnossa, ja joukkue pyrkii koko ajan aktiiviseen peliin prässäten ylhäältä ja hyödyntäen vahvuuksiaan eli nopeutta ja fyysisyyttä.

Olisi liian helppo sanoa kokemattoman valmentajan olevan joukkueen heikko lenkki. Ennakkoluulottoman Marc Wilmotsin lyhyt ura valmentajana hienojen pelivuosien jälkeen kertoo miehestä jotain; heti huipulle eli lyhyt pesti Schalken peräsimessä keväällä 2003, ja kohta sen jälkeen mies siirtyi politiikkaan. Politiikasta takaisin futiksen pariin palannut Wilmonts johti apulaisvalmentajan paikalta ykkösluotsiksi noustuaan maansa karsintalohkon voittoon ilman tappioita, eikä joukkueen esitys jättänyt toivomisen varaa. Belgia oli muutama vuosi sitten suunnilleen Suomen tasoinen yli 50 rankin omaava joukkue, joka nyt on lopputurnauksen mielenkiintoisimpia maita. Tämä jo kertoo riittävästi Wilmotsin puolesta.

Wilmontsin johtama joukkue on valmentajansa näköinen nuori ja hyvähenkinen ryhmä, joka parhaimmillaan menee jopa neljän joukkoon. Valmentaja ei voi enempää toivoa? Koko ajan pitää kuitenkin muistaa, että mukana olevassa ryhmässä ei ole kuin yksi yli kolmekymppinen pelaaja. Mahdollisuudet ovat suuret ja samalla katastrofin ainekset kasassa.

ARVIO: Nuori, nopea, fyysinen ja huipputaitava Belgia pelaa isolla sydämellä hyökkäävää futista. Menee jatkoon helpon lohkon ykkösenä, mutta pelit heinäkuun puolella loppuvat ennen aikojaan.


2. VENÄJÄ

Venäjä voitti karsintalohkon. Seuraavina Portugali, Israel, Azerbaidžan, Pohjois-Irlanti ja Luxemburg.
 Russia 10ott. 7 1 2 20-5 +15 22p.

Fabio Capellon autoritaarinen tyyli ei purrut Englannin peräsimessä, mutta Venäjän kanssa tilanne on toinen. Capello on saanut kokeneen ryhmän pelaamaan yhteen, tehnyt kovia päätöksiä (jätti mm. Arshavinin pois joukkueesta) ja on ansainnut pelaajien kunnioituksen. Venäjä voitti karsintalohkonsa ennen Brasiliassa mitalia metsästävää Portugalia, joten varokaa Venäjää!

Alakerran runko koostuu CSKA Moskovan miehistä: maalissa yksi maailman parhaista maalivahdeista Igor Akinfeev, ja puolustuksessa ovat saman joukkueen Vasili Berezutski, Sergey Ignashevich ja Georgi Schennikov. Tosin Andrey Eshchenko (Anzhi Makhachkala) ja Dmitry Kombarov (Spartak Moscow) ovat myös tarjolla avaukseen.

Keskikentän runko tulee Moskovan joukkueista, joiden lisäksi mukana ovat Zenitin miehet Victor Faizulin ja Oleg Shatov sekä Pavel Mogilevets (Rubin Kazan). Zenitin kokeneen Roman Shirokovin loukkaantuminen oli paha takaisku. Maajoukkueen kapteeni on jo leikattu käsittääkseni Suomessa, mutta aukkoa on vaikea täyttää.

Capello peluuttaa joukkuetta riskittömällä 4-2-3-1 ryhmityksellä, jossa kaikilla on tarkat puolustusvelvoitteet. Kymppipaikalla pelaa todennäköisesti Alan Dzagoev (CSKA Moskova), joka tosin voi pelata myös oikeaa laitaa. Viimeisessä ottelussa ennen lopputurnausta Marokkoa vastaan Dzagoev tuli vasta puoliajan jälkeen kentälle. Kymppipaikka saa eniten vapauksia joukkueessa, jossa periaatteessa kaikilla on Capellon määräämä oma, tiukka rooli. Tämä tyyli tuntuu sopivan Venäjälle, joka vuosien 2013 ja -14 aikana on pelannut 14 ottelua, joista kymmenen on ollut undereita, eikä yhdessäkään omiin ole mennyt yhtä maalia enempää.

Tänä vuonna ainoastaan Norja on tehnyt maalin Venäjää vastaan - Armenia, Slovakia ja Marokko (6.6) jäivät nollille. Lontoossa maaliskuussa 2013 Brasilia pelasi ykkösillään 1-1 tasapelin Venäjän kanssa, ja hyökkäysvoimainen Portugali teki kahdessa karsintaottelussa vain yhden maalin Venäjää vastaan (punakone voitti Moskovassa 1-0 ja hävisi vieraissa 0-1). Under joukkue.

Kärkeen ykkösvaihtoehto on kokeneessa joukkueessa nuori, 23-vuotias Alexander Kokorin (Dynamo Moskova). Kokorin on viimeisissä maaotteluissa ollut yksinäinen kärki, vaikka pystyy pelaamaan vasemmalla laidallakin. Karsintavaiheessa Kokorin oli joukkueen paras maalintekijä, vaikka parhaat vuodet ovat vasta edessä.

Venäjä on juoksuvoimainen joukkue, joka prässää ja pitää tempoa yllä. Joukkue luottaa loistavaan maalivahtiinsa Akinfeeviin ja häntä tukevaan tiukkaan puolustuspeliin. Capello ei ole valinnut mukaan suuria tähtiä – onko heitä? - ja esimerkiksi Arshavinin hyllytys hyvissä ajoin oli selkeä statementti Capellon tyylistä: sooloilijoita ei kaivata.

Neljä scudettoa pelaajana voittanut Capello on seuravalmentajana yksi kaikkein menestyneimmistä; Mestarien liigan voitto, viisi Italian ja kaksi Espanjan mestaruutta (Real Madrid kahteen eri otteeseen) eivät kuitenkaan riitä, sillä maajoukkuevalmentajana hän epäonnistui pahoin Englannin peräsimessä. Tuon jälkeen hän on vuodesta 2012 johtanut Venäjän joukkuetta, ja kaikki näyttää toistaiseksi hyvältä. Korkeaa työmoraalia joukkueeltaan vaativa Capello on jo jatkanut sopimustaan seuraaviin MM-kisoihin asti.

ARVIO: Venäjä menee jatkoon. Ei mene kahdeksan joukkoon.


3. ETELÄ-KOREA

Etelä-Korea oli toinen Iranin voittamassa AFC-lohkossa, ja selviytyi kisoihin maalieron turvin. Seuraavina Uzbekistan, Qatar ja Libanon. Mukaan mahtui muun muassa tasapelit Libanonissa (1-1) ja Uzbekistanissa (2-2). Iranille Etelä-Korea hävisi molemmat ottelunsa, ja karsinnan jälkeen valmentaja Choi Kang-hee erosi.
 South Korea 8ott. 4 2 2 13-7 +6 14p.

Etelä-Koreasta voi kyynisesti sanoa samaa kuin monesta haastajamaasta: näppäryyttä, työntekoa, juoksuvoimaa ja hyvää joukkuehenkeä löytyy, mutta se ei riitä. Hieman tarkentaen Etelä-Korean joukkueesta löytyy taitoa ja nopeutta keskikentällä, mutta molempien maalien edessä puuttuu voimaa ja hyökkäys on riittämätön tällä tasolla. Tänä vuonna Etelä-Korea on pelannut kuusi ottelua, joissa neljässä joukkue on jäänyt nollille, eivätkä viimeiset harjoitusottelut Tunisiaa (0-1) vastaan kotona ja Ghanaa (0-4) vastaan Floridassa lupaa paljon.

Kärjessä pelaa Park Chu-young, jonka siirto Arsenaliin 2011 oli niin pelaajan kuin seuran kannalta floppi. Peliaikaa ei ole tullut käytännössä lainkaan; siirron jälkeen Park on pelannut Gunnersin ykköspaidassa sormilla laskettavan määrän - ei otteluja vaan minuutteja. Tällä kaudella Park oli lainalla Watfordissa, joka sijoittui Chämppärissä puolenvälin taakse. Tehot olivat 0+0, mutta silti seurajoukkueen penkkimies on koko ajan Etelä-Korean avauksessa ilman varteenotettavaa haastajaa.

Joukkueen tärkein pelaaja löytyy Etelä-Koreallakin Park Chu-youngin takaa kymppipaikalta, jossa pelaa entinen Hyypiän peluri Son Heung-Min - Samin ennätysostos viime vuodelta. Vasta 21-vuotias tekninen, nopea kaveri kuului koko kauden Leverkusenin avausmiehistöön, ja hän tulee luomaan paikat, joista maalit pitää tehdä. Tässä joukkueessa Son Heung-Min täytyy pystyä myös itse ratkaisuihin, ja Bundesliigassa tämän kauden saldo olikin hienot kymmenen maalia. Nuorukainen on joukkueen ainoa tähti, ja muiden on ylitettävä itsensä, jotta maa voi haaveilla 16 joukkoon pääsemisestä.

Turnauksen helpoin lohko antaa Etelä-Korealle pienet mahdollisuudet, ja maa on ennenkin yllättänyt suuria maita. On hyvä muistaa, että Etelä-Korean turnaussaavutukset ovat paljon paremmat kuin tämän hetkinen FIFA-rank 57 antaa aihetta odottaa. Brasilia on maan kahdeksas perättäinen lopputurnaus, olkoonkin että tämänkin vuoden karsintavastustajat olivat naurettavan helppoja esim. Suomeen verrattuna. Kaikki muistavat, miten 12 vuotta sitten omissa kisoissaan Etelä-Korea oli semifinaalissa mukana, mutta moniko muistaa, että vain kaksi vuotta sitten Lontoon Olympialaisissa Etelä-Korea tiputti Ison-Britannian jatkosta rankkareilla ja otti lopulta pronssia? Jos joidenkin maiden kohdalla joukkuehenki on sanahelinää, Etelä-Korean osalta viimeisten vuosien saavutukset osoittavat, että nämä miehet pystyvät ylittämään itsensä hyvän, intensiivisen valmistautumisleirin jälkeen lyhyessä sarjassa.

Heikosti menneen karsinnan jälkeen Etelä-Korean valmentajaksi tuli maan futiksen keulakuva Hong Myung-Bo. Hong Myung-Bo oli kapteeni vuonna 2002 neljänneksi sijoittuneessa joukkueessa, ja myöhemmin itse Pele valitsi hänet maailman parhaimpien pelaajien listaansa. Mies toimi valmentajana myös Lontoon Olympialaisten pronssijoukkueessa, ja kansallissankarin statuksella valmentava Hong on mies, joka Brasiliassa voi saada joukkueen samanlaiseen hurmostilaan kuin kaksitoista vuotta sitten.

ARVIO: Vaikea arvioitava, sillä Etelä-Korea usein ylittää itsensä lyhyissä turnauksissa. Taidoiltaan kevyt joukkue voi nappisuorituksella raapia voiton ja tasapelipisteen, joilla jatkopaikka on mahdollinen. Jatkoon kertoimet 2.6 eivät kuitenkaan riitä peliin (raja yli 3).


4. ALGERIA

Algeria voitti ongelmitta karsintalohkon, jossa seuraavina olivat Mali, Benin ja Ruanda. Jatkokarsinnassa Burkina Faso voitti ensimmäisen osan 3-2, toisen ottelun Algeria voitti 1-0 ja pääsi kisoihin vierasmaalisäännöllä.
Algeria 6ott. 5 0 1 13-4 +9 15p.

Helpossakin alkulohkossa kisojen ainoa arabimaa on viiden epätodennäköisimmän jatkajan joukossa, mutta Algeria ”Aavikkokettuja” kannattaa seurata; kyseessä on mielenkiintoinen, nuori ryhmä, jolta voi odottaa iloista hyökkäyspeliä. Joukkueen parhaat vuodet ovat kuitenkin tulossa seuraavissa kisoissa.

Algerian ryhmässä on tuttuja nimiä kuten Essaïd Belkalem (Watford) ja Djamel Abdoun (Nottingham Forest). Tänä vuonna Spursissa mukavat yli 1000 minuuttia kirjannut Nabil Bentaleb voi pelata niin kärjessä kuin keskikentän keskustassa tai vasemmalla, ja on kunnossa ollessaan takuuvarma avauksen mies.

Joukkueesta löytyy luonnollisesti paljon ranskalaisia juuria, ja etukäteen Algerian kompastuskiveksi arvioituun puolustukseen ovat tarjolla Ranskan kahdesta ylimmästä liigasta Aissa Mandi (Stade Reims), Carl Medjani (Valenciennes) sekä Mehdi Mostefa (AC Ajaccio). Näistä viimeisessä harjoitusottelussa avauksessa oli oikealla Mostefa, toppareina Liassine Cadamuro (Mallorca) ja Madjid Bougherra (Lekhwya Club) sekä vasemmalla Napolin Faouzi Ghoualm. Puolustusta johtaa Bougherra, joka nykyisin pelaa Qatarissa. Hänet muistetaan muun muassa Glasgow Rangersista, mutta viimeisiä maaottelujaan pelaava 31-vuotias kapteeni ei välttämättä ole enää samassa vedossa kuin neljä vuotta sitten Etelä-Afrikassa.

Suhteellisen nimekäs keskikenttä on materiaaliltaan laadukas mutta kapea, eikä loukkaantumisiin ole varaa: Nabil Bentaleb (Tottenham), Yasine Brahimi (Granada), Medhi Lacen (Getafe), Saphir Taider (Inter Milan) ja Hassan Yebda (Udinese) muodostavat rungon. Tosin viimeisessä harjoitusottelussa Romaniaa vastaan keskikentän pohjalla pelasi 90 minuuttia hyvällä menestyksellä puolustaja Medjani, ja tämä viittaa siihen, että bosnialainen valmentaja Vahid Halilhodzic haluaa Brasiliassa joukkueen panostavan alakertaan, joka etukäteen ei ole samalla tasolla lahjakkaan hyökkäyskaluston kanssa.

Joukkueen tähti on Sofiane Feghouli, joka olisi yhtä hyvin voinut valita Ranskan maajoukkueen pari vuotta sitten. Feghouli nimettiin jo 18-vuotiaana Ranskan ykkösjoukkueen rinkiin, mutta mies valitsi Algerian paidan. Tänään Feghouli on Valencian avausmies ja Pohjois-Afrikan tähti. Feghouli voi pelata kärjessä, mutta maajoukkueessa todennäköisempi paikka on oikealla laidalla. Muun muassa Arsene Wenger on ihastellut miehen kykyjä. Kaiken taidon lisäksi kaverin fysiikka on loistava; mies jaksaa juosta täydet 90 minuuttia eikä häntä tarvitse kehottaa työntekoon.

Vaikka Algerian mahdollisuuksia on helppo vähätellä, joukkueessa on potentiaalia. Vuonna 1982 Algeria voitti ensimmäisissä MM-kisoissaan kaksi ottelua, mutta naapurukset Saksa ja Itävalta pelasivat epäurheilijamaisen tasapelin ja taktikoivat Algerian jatkosta. Sen jälkeisissä kisoissa 1986 ja 2010 voittoja ei ole enää tullut. Viime MM-kisoissa Algeria jäi alkulohkon viimeiseksi hävittyään USA:lle ja Slovenialle niukasti 0-1 ja pelattuaan Englannin kanssa maalittoman tasapelin. Tämän joukkueen potentiaali on kuitenkin parempi - joukkueessa on nuoria nousevia tähtiä ja kaiken onnistuessa jatkopaikka on mahdollisuuksien rajoissa. Vaikeiden MM-karsintojensa jälkeen Algeria on pelannut kevään harjoitusottelut hyvin tuloksin. Slovenia (2-0) kaatui kotona, ja Euroopan viimeistelyleirin aikana Algeria kaatoi Armenian (3-1) ja kesäkuun alussa Romanian (2-1).

Valmentaja Vahid Halilhodzic on tarkoituksella nuorentanut joukkuettaan, ja nykyisen ryhmän parhaimmisto tulee olemaan mukana vielä vuosia. Halilhodzic valmensi neljä vuotta sitten Norsunluurannikon lopputurnaukseen, mutta sai potkut kisojen alla.

ARVIO: Joukkueessa on paljon potentiaalia, mutta puolustus on kovin nimetön. Kolme peliä ja adieu.
15
Ylös
  Profiili Seuranta
 
12.06.2014 10:29 <betpanda> Mikäs Hesen veikkaus, kuka voittaa kinkerit ;)?
12.06.2014 10:38 <Hese> Brasilia suosikki, mutta en pelaa neljän kertoimilla.
12.06.2014 14:48 <kiltroni> Mun mielestä laitapakit eivät ole Belgialla kunnossa
12.06.2014 14:49 <kiltroni> Mutta hyvää arviota silti, peukkuja :)
12.06.2014 16:42 <S.Mäenala> Ty Hese! Venäjällä seur. turnauksen isäntänä paljon pelissä.
 Viestin otsikko: Re: MM 2014 Rankingit
ViestiLähetetty: 12.06.2014, 12:55 
Avatar
Status: JäsenLiittynyt: 12.06.2014, 12:22Viestit: 77
Pisteitä: 21
Kassa: +48.16 yks. Palautus%: 109.30% Panosten ka: 2.94 yks. Vetoja: 176
Seuraavalla näkemyksellä kisahuumaan.

Brasilia A+
Argentiina A
Espanja A
Saksa A

Italia B
Ranska B
Portugali B
Uruguay B

Belgia C+
Hollanti C+
Kolumbia C+
Chile C+
Sveitsi C+
Englanti C+
Kroatia C
Bosnia C
Venäjä C

Norsunluurannikko D+
Japani D+
Meksiko D+
Ghana D+
Nigeria D
Kreikka D
USA D
Ecuador D
Algeria D
Kamerun D
Etelä-Korea D

Iran E
Costa Rica E
Honduras E
Australia E
1
Ylös
  Profiili Seuranta
 
 Viestin otsikko: Re: MM 2014 Rankingit
ViestiLähetetty: 18.06.2014, 13:54 
Avatar
Status: JäsenLiittynyt: 12.06.2014, 12:22Viestit: 77
Pisteitä: 21
Kassa: +48.16 yks. Palautus%: 109.30% Panosten ka: 2.94 yks. Vetoja: 176
Seuraavassa ensimmäisen kierroksen jälkeen päivitetty ranking. Normaalisti joukkueiden tason muuttaminen yhden pelin perusteella on järjetöntä, mutta lyhyissä turnauksissa on reagoitava nopeasti. Lisäksi rankkauksessa oli mukana paljon henkilökohtaisia mielikuvia, jotka kumoutuivat tai vahvistuivat. Todetaan vielä, että omat prosenttiarviot otteluihin eivät kuitenkaan auringontarkasti rankingin mukaan mene,
(kuten joku on saattanut jo huomata).

Brasilia A
Saksa A
Argentiina A
Espanja A

Italia B
Ranska B
Hollanti B
Portugali B
Englanti B

Belgia C+
Kolumbia C+
Meksiko C
Chile C
Kroatia C
Sveitsi C
Uruguay C
Venäjä C
Bosnia C-

Norsunluurannikko D+
Ghana D+
Japani D
USA D
Ecuador D
Kreikka D
Nigeria D
Algeria D
Costa Rica D
Etelä-Korea D-
Kamerun D-

Iran E+
Australia E
Honduras E
1
Ylös
  Profiili Seuranta
 
18.06.2014 14:00 <Hese> Hienoa. tarkennetaan, onko tämä taidon, mestaruuden vai jatk
18.06.2014 14:01 <Hese> koonmenon rank? Espanjallahan esim. jatkoonmeno on
18.06.2014 14:01 <Hese> jo vaikeaa. Ty
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 10 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Hyppää:  


Powered by phpBB © 2008 phpBB Group | Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com
subSilver+ theme by Canver Software, sponsor Sanal Modifiye