Kirjoittelin vuosia sitten jutun, jossa kerroin millainen on normaali työpäiväni NBA:n parissa. Nyt voisi olla hyvä hetki kirjoittaa uusi, kun niin moni asia on ainakin pienissä asioissa muuttunut. Mennään tätä vähän päiväkirjamaisesti läpi, vaikka en sellaista pidäkään, mutta omat blogitekstit ovat toimineet itselleni monesti päiväkirjana, jossa olen usein puhunut henkilökohtaisesti vaikeistakin asioista mitä työhöni liittyy minun näkökulmastani. Näistä toki tulee aina välillä kettuilua niskaan varsinkin tappioputkien aikaan, mutta olen saanut myös paljon positiivistakin palautetta ja yhdellä lauseellakin on usein iso merkitys, kun ui tuolla pohjamudissa monnien seurassa. Lisäksi olen aina halunnut, että tämä työ ymmärrettäisiin työnä muiden joukossa, kun usein varsinkin nykyään sosiaalisessa mediassa annetaan aivan väärä kuva.
Tosiasiassa tämä on rankkaa ja kuluttavaa työtä siinä missä muutkin ammatit ja kaukana niistä mielikuvista mitä jotkut haluavat tarjota. Monacon huvipursilla julkkisten parissa selfie-tikun kanssa heiluntaa tämä ei todellakaan ole, vaan helvetin kaukana siitä. Joskus joku sanoi, että olisi mielenkiintoista seurata minun elämääni kärpäsenä katossa, mutta hänellekin totesin, että se on sitä, että istun ruudun ääressä tuntikaupalla, välillä katon leffan ja syön niin varmasti lähes mitä tahansa muuta ammattia olisi varmasti mielenkiintoisempaa seurata ja meikäläisen katossa viihtyy vaan oikeat kärpäset, kun huonekorkeuden takia pörisiöitä on vaikea häätää. Sosiaalisessa mediassa jotkut vain haluavat luoda kuvan kuinka hienoa ja helppoa vedonlyönti onkaan ja rahanteko lastenleikkiä, vaikka todellisuudessa mitään seurantoja vedonlyöntimenestyksestä ei olekaan esittää. Tämä ala ei ole mitään ennustamista, jossa eteen vaan otetaan ottelulista ja valitaan kohteet ja sen jälkeen vain Domppa pullo poksautetaan ja lähetään kiertämään maailmaa lompakko räjähdyspisteessä. Minultakin usein tullaan kysymään baarissa, että mitä mieltä olet, vaikka viikonlopun Barcelona – Real Madrid ottelusta, niin aina pitää selittää, että minulla ei käsitystäkään futiksesta, kun ei minun aikani riitä seuraamaan kuin NBA:ta ja en tiedä edes muista korisliigoista mitään. Monilla vain on jostain muodostunut kuva, jotka eivät ole vedonlyöntiin paremmin tutustunut, että tämä on jonkintapainen ennustajan lahja, eikä että arvioiden teko ole kovan työn takana.
Itselleni seurannan puute on suora merkki tappiollisuudesta, koska voittavan vedonlyöjän ei ole mitään syytä salailla tuloksiaan. Esimerkiksi Ylikertoimen automaattiseuranta on erityisen kätevä työväline, joka säästää aikaa. Tuossa kun tein tuon viime +-0-kauden seurannan manuaalisesti, niin olihan se helvetin puuduttavaa hommaa, kun Exceliin piti naputella lähes tuhat ottelua ja tottahan se tietenkin on, kun tietää että tuloskin on huono niin sen tekemisenkään motivaatio ei katossa ollut. Kuitenkin tein sen valmiiksi ennen tämän kauden alkua, kuten lupasin ja ei toi itsellenikään hukkaan käytettyä aikaa ollut, sillä siinäkin pysty hyvin tekemään jälkianalyysiä, joista toivottavasti tällä kaudella on hyötyä. Vedonlyönnissä jokaiselle tulee heikkoja ajanjaksoja, joko tuurin tai työnlaadun vuoksi. Itse tein viime kaudella paljon virheitä ja, kun näitä ei vaikka kuinka etsin löytynyt nämä kertaistuivat, kun samat joukkueet ja pelaajat sen 82 ottelua runkosarjassa. Kauden aikana en näitä virheitä löytänyt vaan vasta kun kävin vetoja läpi useamman kuukauden sen jälkeen, kun runkosarja oli loppunut. Koko viimekauden vallitsi heikon menestyksen ja kovan stressin vuosi hyvin alakuloinen ja masentunut mieliala, niin vaikka siinä yritti ja yritti tehdä asiat niin hyvin kuin vain pysty ja etsimään virheitä, niin olin jotenkin vain sokea näille, sillä niin helposti useat pahat ongelmakohdat selvisivät rentoutuneemmassa olotilassa, kun olin saanut etäisyyttä menneeseen kauteen useamman kuukauden päästä.
Normaalisti päiväni alkaa siinä 16-17 aikaa jolloin herään ja teen aamuaskareet. Tämän jälkeen yleensä käyn läpi sosiaaliset mediat, sekä urheilu- että uutissivuja. Sitten alkaakin arvioiden tekeminen, jotka pohjautuvat ennen kautta tehtyihin pohja-arvioihin joukkueista ja pelaajista, joita luonnollisesti muutellaan kauden mittaan, jos ne osoittautuvat virheelliseksi. Tämä on hyvinkin kaksipiippuinen ja merkittävä asia, sillä virheet toki pitää osata myöntää itsellensä, mutta kuitenkaan ei saa ylireagoida tai vetää liian nopeita johtopäätöksiä, että esimerkiksi ennen kautta tehty arvio jostain joukkueesta olisi pielessä, sillä usein varsinkin alkukaudesta useat joukkueet yli- ja alisuorittavat omaan oikeaan tasoon nähden joka korjautuu kauden edetessä. Vaikeus on siis siinä, että löytyy merkit, että mihinkä kategoriaan joukkueen menestyminen kuuluu, kun sitä vertaa omiin ennen kautta tehtyihin arviohin. Mikäli tätä ei pysty kunnolla selvittämään, niin on parasta vain asettaa joukkue seurantalistalle ja pistää sen osalta vedot hetkeksi jäihin. Vedonlyöjällä on se tärkeä etu vedonvälittäjään nähden, että vedonvälittäjä tarjoaa joka otteluun kertoimet, kun taas vedonlyöjä saa valikoida ottelunsa, että mihin tekee arviot ja jos joku tuntuu liian vaikealta arvioitavaksi, niin ei ole mikään häpeä hypätä sen yli.
Usein alkuillasta katselen edellisen yön otteluita. Aikaisemmista kausista poiketen en nykyään katso jokaista ottelua ja ne mitkä katson, niin katson vain tiettyjä jaksoja pelistä. Olen varmasti kokonaisuudessa nähnyt sellaiset vajaat 10 000 NBA-ottelua, niin olen oppinut otteluiden sisältä ne tärkeimmät asiat mitä seurata. Lisäksi netistä löytyy perustilastot jo hyvin helposti, joka säästää aikaa, mikäli verrataan tilannetta mikä oli vaikkapa 10 vuotta sitten. Kauden edetessä on myöskin melkoisen turha kuluttaa aikaa joukkueisiin, jossa ei mitään muutoksia ole tapahtunut, sillä kauden alun jälkeen niistä löytyy hyvin vähän muutoksia ja kun on oppinut tuntemaan pelaajatkin, niin match-upit pystyy arvioimaan ilman, että pelaajia seuraa 82 ottelua, tosin tässä toki se, että aikaisemmin tuijotti kaikki matsit on iso hyöty. Tietenkin jos vaikkapa päävalmentaja vaihtuu tai tärkeälle pelaajalle tulee pitkä loukkaantuminen, niin pitää joukkue ottaa uudestaan käsittelyyn, vähän kuin joukkueen kohdalla alkaisi kausi alusta eräällä tapaa.
NBA:ssa yksittäisten pelaajien rooli on todella suuri ja match-upeilla selkeä merkitys, niin ainakaan itse en osaa näinä pelkkien tilastoiden pohjalta, sillä vaikka nykyään NBA on todella mainiosti tilastoitu, niin esimerkiksi puolustuspeli ja match-upit ovat asioita joista tarvittava info on vaikea saada pelkästä datasta. Lisäksi, kun NBA-joukkueessa käytännössä noin 8-9 miehellä on jotain merkitystä ja joukkueessa normaalisti 1-3 huipputärkeää pelaajaa ja loukkaantumiset NBA:ssa arkipäivää, niin monesti korvaavasta pelaajasta ei ole dataa, joka olisi tarpeeksi kattava, jotta pelaajasta voi vetää tiettyjä johtopäätöksiä vaan paremmin on selvillä, kun on nähnyt tämän pelaajan otteet kentällä, sama juttu esimerkiksi tulokkaiden kanssa. On aivan eri asia, jos pelaaja pelaa kakkosviisikossa 12 minuutin ottelukeskiarvolla kuin se, että loukkaantumisen seurauksena hänet nostettaisiin avausviisikkoon. Tällöin hän joutuu keskimäärin pelaamaan kovempia pelaajia vastaan sekä rooli muuttuu aivan täysin, niin tällöin data, jossa hän on palannut pieniä minuutteja vaihtomiehenä eri rotaatiossa eri tason jannua vastaan antaa monesti aivan väärän kuvan.
Arvioiden perushuttua on tietenkin pelirasitukset, kuten b2b pelit tai 3 ottelua 4 päivään jne. Nämä usein melko kaavamaisesti vaikuttavat ja on huomioitu kertoimissakin, mutta kuitenkin on huomioitava mahdolliset jatkoajat, murskavoitot, joissa avainpelaajat saaneet paljon lepoa, joukkueiden pelaajarungon laajuus, onko nämä olleet vieras vai kotipelejä ja missä järjestyksessä jne. jne. Motivaatiotekijät ovat myös yksi koko kauden kestävä tekijä, sillä kun 82 ottelua pelataan hyvin nopeassa tahdissa niin joka otteluun ei vain riitä samanlainen energialataus, vaan tietyt ottelut ovat tärkeämpiä kuin toiset.
Loukkaantumisten sisällyttäminen arvioihin on yksi vaikeimmista seikoista ja nämä teen usein viimeisenä, kun on mahdollisimman paljon infoa tullut tarjolle. Tosin usein pelaaja on merkitty epävarmaksi, mutta tällöin usein pystyy saavuttamaan etua tuntiessa pelaajan kipukynnyksen ja valmentajan tyylin peluuttaa loukkaantuneita pelaajiaan, myös eri valmentajien tiedotuspolitiikka pelaajien vammoista on hyvinkin erilainen. Helpoin esimerkki pelaajasta, joka pelasi suunnilleen kuljetettuna sairaspedilläkin kentälle, oli Kobe Bryant. Tämä toki oli esimerkki, jonka kaikki tiesivätkin, mutta pienemmässä mittakaavassa tälläisiä löytyy suuntaan tai toiseen helpostikin, jolloin kun poissaolot on pakko arvioissa painottaa, pystyy siitä netin loukkaantumislistan 50-50 arviosta todellisuudesta kallistamaan vaakakuppia omilla tiedollaan reilustikin johonkin suuntaan.
Arvioiden tekoon sisältyy paljon muutakin pientä, mutta tuollaista se periaatteessa minun kohdallani on. Tulee kuitenkin muistaa, että minun tapa tehdä arviot on vain yksi tapa. Kuitenkin se on varmaa, että voitollisen vedonlyönnin kaava ei ole seuraava: ”Mites otteluita tänään pelataankaan, katsotaanpa. Pistetääs lapulle Golden State, Cleveland ja over Golden Staten otteluun näissä buukkerit ovat ihan kujalla ja Durant ja Curry on tänään vauhdissa”
Tämän kauden mahdollisimman stressivapaa kausi on ollut toistaiseksi onnistunut. Unilääkkeitä en enää syö ja minulla on ainoastaan yksi päivittäin otettava lääke tuohon vasemman puolen CP-vammaani, joka on ennaltaehkäisevä lääke mm. kramppeihin ja lihasjännitykseen. Aikaisemmin käytin paljon särkylääkkeitä, joiden lopetusprojekti on edelleen käynnissä, kun tuo kodeiini on aika ilkeä aine päästä eroon vatsavaivojen vuoksi joita sen lopettaminen aiheuttaa. Kuitenkin olen todella tyytyväinen tilanteeseen, että neurologi löysi minulle lääkkeen, jolla ennaltaehkäistä vaivoja kuin hoitaa niitä vasta vaivojen tultua ja muutenkin huipputyyppi tuo neurologini, kun aikaisemmin käytin yleislääkäreitä.
Muutenkin stressi on pysynyt hyvin kurissa, kun olen pyrkinyt karsimaan kaiken vähänkin ylimääräisen työstä, niin sillä on ollut selkeä vaikutus mielialaan, joka toivottavasti näkyy myös jatkossakin vetojen tuloksessa. Sen olen huomannut, että stressin alentamiseen minulle sopivat asiat, jossa unohdan hetkeksi NBA:n keskittymällä johonkin muuhun, kun taas moni muu poistaa esimerkiksi liikunnalla stressiä, mutta itselläni se ei niin tehokas keino kuin nämä nykyiset mitä olen löytänyt. Elokuvafriikkinä katselen leffoja, vaikka en nuoruusvuosien tapaan jolloin vuodessa katoin jopa yli 700 elokuvaa. Lisäksi monia sarjoja seuraan ja itselleni kohokohta viikossa tällä saralla on, kun maanantaina näkee uuden Family Guy-jakson, jonka huumori uppoaa kuin DeAndre Jordanin vaparit ja muutenkin Jim Carreyn Nuija ja tosinuija, Ace Venturat tyyliset komediat ovat kovaa kamaa. Sitten taas vastapainoksi tykkään katsella usein synkkiä ja vakavista trillereitä ja draamoista johon uppoutuu kunnolla ja monesta saa jotain pohdittavaa jälkikäteenkin, kuten vaikkapa Se7en, Donnie Darko, Fight Club, Yksi lensi yli käenpesän, Epäillyt, Memento, Unelmien sielunmessu, Taksikuski, Tahraton mieli jne. Uudemmista leffoista hyviä tulee mieleen vaikkapa Room, Nightcrawler ja The Wolf of Wall Street. Sarjoista kaikkien aikojen parhaat ovat toki Twin Peaks, The Wire ja Seinfeld.
Ruuanlaiton olen huomannut erittäin hyvänä keinona päästä pakoon NBA:ta ja olenkin nyt viikottain vääntänyt vähän parempaa mättöä frendin kanssa verrattuna niihin nopeisiin perussetteihin kuten pyttipannu tai jauhelihakastike. Nyt sain juuri öljyvärimaalaus tarpeet, joten siinä taas uusi lisä stressinhallintaan ja hyvän fiiliksen ylläpitoon. Suuria mestariteoksia tuskin on tiedossa, vaikka nuorempana jonkin verran kuvaamataitoa normaalia enempi opiskelinkin, mutta toisaalta ei ne Picassonkaan taulut usein ollut teknisesti mitään huikeita, vaikka hintalaput monessa, jos myytäväksi tulevat ovat kymmeniä miljoonia
.
Näillä eväillä siis eteenpäin positiivisin mielin. Toivottavasti ei ollut liikaa höpinää ja jotain kiinnostavaakin sisälsi.
-Marko Virtanen