Soiro – mistä näitä senttejä oikein tulee?
Lähetetty:
Soiron verkkopäiväkirja, elikäs blogi näin trendikkäästi, tulee pureutumaan satunnaisesti ja harvakseltaan yhteen jos toiseenkin päivänpolttavaan. Pääsääntöisesti pysytään kuitenkin urheiluvedonlyönnissä.
Paketoidaanpa ensi alkuun Ykkösen kausi 2011. Suluissa ennen kautta paperille piirtyneet arviot joukkueen maalimäärästä ja pisteistä.
1. Lahti 51-19 52 (50-17 54)
FC Lahti voitti odotetusti, joskaan ei vakuuttanut. Sijoille 2-5 päätyneiltä joukkueilta Lahti raapi ainoastaan 6/24 pistettä. Sen sijaan ”helpot” pelit Lahti hoiteli huikealla saldolla 46/48. Ainoastaan Jipon kanssa pelattiin vierastasuri, muuten sarjan keskikasti ja pohja sai säännöllisesti kyytiä.
2. OPS 46-26 49 (32-27 36)
Nähtyäni kauden ensimmäisen kotipelin FC Espoota vastaan, olin entistä vakuuttuneempi siitä että Miigan rosterissa ei syvyys riitä kärkikamppailuun. Luizao, (Vanderlei), Hosio ja Jibrin vaikuttivat todella hyviltä Ykköseen, muu joukkue ei juuri säväyttänyt. Alkukaudesta Edereho aiheutti lähinnä myötähäpeää, ilmasillan kautta piipahtaneet, eläköityneet kreikkalaiset ex-futarit huvitusta. Taikalanteen katsomovalmennus, OPS:n tahtotila sekä semilaadukkaat loppukauden vahvistukset kuitenkin saivat suistettua allekirjoittaneen esikausianalyysin vihkoon. Muutamasta yksilöstä ja tusinamassasta hitsautui loppukautta kohti joukkue, joka olikin yllättäen mukana nousukamppailussa. Pelaajasiirroista varmaan oudoin oli Ederehon vaihto Adrianoon. Tämän mahdollisti joko Juntusen kauppamiehen taidot tai Kemiläisten jalkapalloscouttien elinympäristön rajoittuminen Sauvosaareen. Paikallislehdessä Ederehoa mainostettiin supernopeaksi liigatason pelaajaksi. Eihän se Adrianokaan sadetta tehnyt, mutta Edereho feidattiin vauhdilla kakkosdivariin Haukiputaalle ja sieltä kai tämä käsien levittelijä katosi jonnekin. Joku asioista perillä oleva voisikin kertoa mitä herralle tapahtui HauPa:ssa?
3. AC Oulu 51-22 48 (36-24 41)
Sarjan moraalinen voittaja. Keräsi sarjan sijoille 1-5 päätyneiltä joukkueilta 18/24 pistettä. Malisen kikkapussille ei kuitenkaan kausi riittänyt heikompien joukkueiden bussiparkin murtamiseen. KPV-Oulu 1-1, Oulu-KPV 0-1, Oulu-Hämeenlinna 0-0, Oulu-HIFK 1-1. Näistä nyhjäämisistä 3 pisteen sijasta yhdeksän ja Oulussa olisi voitu joutua miettimään rahoitusta liigaseuran pyörittämiseen. Kesken kautta haalitut Stafsula ja R. Edwini-Bonsu ehtivät tehtailemaan 55% joukkueen maaleista. Ilman tätä tutkaparia olisi ACO:n maalit ja pisteet olleet maltillisemmat, kenties jossain preseasonarvailun liepeillä.
4. PK-35 38-19 44 (41-22 47)
PK-35 arvostettiin kauden alla lähes jokaisessa läpyskässä keskikastiin. Omissa papereissani sarjan toiseksi kovinta nippua sai hakata kauden alkupuoliskon paita hiessä. Vieläkö maistuisi PK-35 kotonaan PoPaa vastaan kertoimella 2,20? Joukkue hankki kelvollisia vahvistuksia vain toteuttaakseen huhun ”PK-35 on nousukiellossa”. Ehdottomasti hämärin peli oli saldolla 5-2-0 10-3 aloittaneen PK-35:n konttaaminen Espoossa. Peliraporteissa vilahdelleet ”Espoo dominoi aika ajoin” ja ”Espoon suvereenia näytöstä” otsikot lätkäisivät pienen epäilyksen varjon joukkueen motivaation ylle. Molemmat joukkueet nähneenä uskallan väittää että Espoon olisi yksinkertaisesti ollut mahdotonta ”dominoida” jos PK-35 olisi pelannut edes puolivaloilla. Joukkue kuitenkin jatkoi hyviä otteitaan kauden loppuun saakka ja olikin vielä taistelemassa noususta, kunnes PS Kemin isännöimässä suofutismatsissa otettiin 3-0 pipoon ja kuopattiin samalla käytännön nousuhaaveet. Viimeisen parin kierroksen velttoilut eivät pisteposaa lihottaneet ja näin kauden ideajoukkue jäi sijalle 4.
5. FC Viikingit 50-28 43 (40-28 41)
Pisteiden ja sijoituksen perusteella omalla paikallaan. Ykkösen tehokkain viimeistelijä, Salmikivi heilutteli verkkoja 20 maalin edestä. Parin heikomman vastustajan (+ACO 5-2) murjominen venytti tehtyjen maalien määrän hieman yläkanttiin.
6. FC KooTeePee 37-26 41 (29-24 36)
Kotkan preseasonrankkaamista kärkikahinoihin en oikein ymmärtänyt. Pelasikin materiaalinsa edellyttämään sarjasijoitukseen. Hajutonta ja mautonta. Tugushi ainoa mikä jäi mieleen. ”Bega on nyt luvannut parantaa tapansa kymmenennen kerran” ja hieman myöhemmin: ”Ei tässä jäänyt muita vaihtoehtoja...”
7. FC Hämeenlinna 30-34 33 (28-37 27)
Monissa papereissa putoamaan tuomittu Hämeenlinna pelasi pisteiden valossa hienon alkukauden. Yhden loppukauden matsin nähneenä voisin kuitenkin väittää sarjapaikan säästyneen vain muutaman muun joukkueen totaalisessa surkeudella. Graciano kenties Ykkösen tärkein yksittäinen pelaaja joukkueelle. Tuli puolustajan paikalta toiseksi joukkueen sisäisessä maalipörssissä ja piteli välillä joukkuetta yksin pystyssä. Ossin hyvyyttä vai hyökkääjien saamattomuutta? Varmasti molempia.
8. Jippo 24-20 30 (25-26 32)
Jipon matseista hieman yli 70% päättyi u2,5. Silti joukkueen matseihin sai pelata kauden loppuun saakka undereita. Ei hävinnyt kertaakaan yli yhdellä maalilla. Sympaattinen, aina loppuun saakka taisteleva joukkue.
9. HIFK 26-30 29 (30-33 31)
Säilytti Stadin Kingien säestämänä sarjapaikkansa odotetulla esityksellä. Napsi tarvittavat pisteet kovalla prosentilla putoajilta.
10. PS Kemi 25-43 19 (38-32 37)
PS Kemi lähti kauteen vähäisin muutoksin. Kapea, ykkösdivaritasolle hyvä alakerta, leveä kelvollinen keskikenttä ja piikissä Adriano. Kaikki eväät helppoon sarjassa säilymiseen. Ensimmäinen nähty PS Kemin peli auttoi hieman hahmottamaan syitä joukkueen konttaamiselle. Pelinrakennus oli unohtunut Kemin harjoitteista kokonaan. Hyvärinen, Ikäläinen ja Berg hieroivat palloa aikansa alakerrassa ja sitten lähti pitkä. Ilmeisesti kantavana ajatuksena oli se että Adriano tekee näistä palloista kauden aikana 20 maalia ja loput painetaan kulmista, vapareista ja maalinedushässäköistä. Brassin turhautuneisuus paistoi kuitenkin kirkolle saakka hänen hakiessaan palloa keskikentältä kaverin jalasta ja kuskatessaan sen vastustajan lihamuuriin saakka. Pelityylin lisäksi roolitukset joukkueessa olivat perseellään. Keskikentän samettisen kosketuksen omaava Huuskon Keke olisi esimerkiksi voinut pelata jollain toisella paikalla. Pallo luultavammin kuolettuisi kelohonkaankin pehmeämmin. Keken velipojan Kallen valmennushommissa korvannut Juhani ”Hiski” Himanka ei myöskään ehtinyt vakuuttaa. Huuskon alaisuudessa 0,8pts/peli, Hiski kasasi tuomareiden morkkaamisen ohessa 0,77pts/peli.
11. FC PoPa 23-58 19 (40-28 41)
Ehkä sarjan paras maalivahti, alakerrassa liigatason Äijälää ja Viljasta. Ehdottomasti sarjan top3- keskikenttä, potentiaalinen hyökkäys. Kokkolaa vastaan pelatun sarja-avauksen jälkeen merkkasin vihkoon isolla PoPan pelin olevan vielä todella keskeneräistä. Jos tarkastelujaksona oli yksi kausi, niin pelihän olikin valmista, joskin valovuoden päässä siitä tasosta mitä paperilla annettiin olettaa. PoPan käsittämättömään neppailuun tuli kuitenkin herättyä hieman liian myöhään. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei silloinkaan. Kauden suurin yksittäinen panostus lähti PoPa-Jippo matsiin. Vierasvoittoa ripoteltiin eri pelimuodoissa ja seurantaan suora voitto 53% arviolla kertoimella 2,50. Sumialan ylpeyden pohjanoteerauksien äiti koettiin matkalla Ouluun Ruisniemen puhkuessa alkometriin jyhkeät 2,60 promillen lukemat.
12. KPV 19-58 16 (23-45 19)
Kokkolan arvioin kauden alussa vielä yleistä mielipidettäkin huonommaksi. Green Family sai nähdä kuitenkin jotain vieläkin surkeampaa. Jos ei huomioi Espoota vastaan pelattuja pelejä, teki KPV kauden aikana 0,55 maalia/peli. Kirsikkana 8-1 turpajuhlat Vuosaaressa. Liigatasoinen Sirbiladzekin oli käsittääkseni ilmoittanut jo ennen kautta haluttomuutensa jauhaa ykköstä. Sirbin lähdettyä joukkueessa oli ehkä kolme divarimitat täyttävää pelaajaa. Surkean rosterin kanssa linjassa ollut valmentajatyö sinetöi tippumisen hyvissä ajoin.
13. FC Espoo 19-56 14 (24-46 19)
Samat sanat Espoon suhteen. Optimistisimmat haaveilivat säilymisestä, omissa papereissa Espoo oli pakan pohjalla. Kauden päättyessä statistiikka osoitti joukkueen kuuluvan ehkä jonnekin ~kakkosen keskikastiin. Jos Espoon matseista jätetään huomioimatta ”aina arvaamattomat” paikallispelit ( Viikkareilta 4pts, PK-35:ltä 3pts) tuli ainoa voitto vieraissa Hämeenlinnasta, loput 4 pistettä 1-1 kotitasureista muita rimpuleita vastaan.
Vedonlyönnillisesti hyvä lopputulos kaudesta, joka toimi lähinnä valmistavana harjoituksena tulevaa kautta varten. 169 vetoa, kerroinsumma 238. Pelattuja yksiköitä 668, voitettuja 817. Palautus% mureat 122.
Edellä mainittuja lukemia tärkeämpänä seikkana pidin kuitenkin arvioiden ja pelitapahtumien välillä havaittavaa, ainakin jonkin asteista riippuvuutta. Kauden alkukolmanneksen peleistä lähes kaikissa pelitapahtumat vastasivat arvioita. Ehkä pieni hyvänolon tunne hiipi puseroon ja kauden keskivaiheilla (oli toki muuttokiireet yms) kuvittelin pärjääväni vasemmallakin kädellä. Muutamia todella räikeitä virheitä arvioissa tuli tehtyä, osa tuli tuurilla kotiin, isossa osassa lusmu sai palkkansa. Loppukolmanneksella skarpattiin taas ja arviot vaikuttivatkin vastaavan jälleen pelitapahtumia. Loppukauden kiemuroiden ymmärtäminen ja osaltaan huono tuurikin saivat luiston kuitenkin viimeisessä laskussa loppumaan.
Onnea kuitenkin Lahdelle (+kenties Miigalle kabinetin kautta? ) liigaan.
Paketoidaanpa ensi alkuun Ykkösen kausi 2011. Suluissa ennen kautta paperille piirtyneet arviot joukkueen maalimäärästä ja pisteistä.
1. Lahti 51-19 52 (50-17 54)
FC Lahti voitti odotetusti, joskaan ei vakuuttanut. Sijoille 2-5 päätyneiltä joukkueilta Lahti raapi ainoastaan 6/24 pistettä. Sen sijaan ”helpot” pelit Lahti hoiteli huikealla saldolla 46/48. Ainoastaan Jipon kanssa pelattiin vierastasuri, muuten sarjan keskikasti ja pohja sai säännöllisesti kyytiä.
2. OPS 46-26 49 (32-27 36)
Nähtyäni kauden ensimmäisen kotipelin FC Espoota vastaan, olin entistä vakuuttuneempi siitä että Miigan rosterissa ei syvyys riitä kärkikamppailuun. Luizao, (Vanderlei), Hosio ja Jibrin vaikuttivat todella hyviltä Ykköseen, muu joukkue ei juuri säväyttänyt. Alkukaudesta Edereho aiheutti lähinnä myötähäpeää, ilmasillan kautta piipahtaneet, eläköityneet kreikkalaiset ex-futarit huvitusta. Taikalanteen katsomovalmennus, OPS:n tahtotila sekä semilaadukkaat loppukauden vahvistukset kuitenkin saivat suistettua allekirjoittaneen esikausianalyysin vihkoon. Muutamasta yksilöstä ja tusinamassasta hitsautui loppukautta kohti joukkue, joka olikin yllättäen mukana nousukamppailussa. Pelaajasiirroista varmaan oudoin oli Ederehon vaihto Adrianoon. Tämän mahdollisti joko Juntusen kauppamiehen taidot tai Kemiläisten jalkapalloscouttien elinympäristön rajoittuminen Sauvosaareen. Paikallislehdessä Ederehoa mainostettiin supernopeaksi liigatason pelaajaksi. Eihän se Adrianokaan sadetta tehnyt, mutta Edereho feidattiin vauhdilla kakkosdivariin Haukiputaalle ja sieltä kai tämä käsien levittelijä katosi jonnekin. Joku asioista perillä oleva voisikin kertoa mitä herralle tapahtui HauPa:ssa?
3. AC Oulu 51-22 48 (36-24 41)
Sarjan moraalinen voittaja. Keräsi sarjan sijoille 1-5 päätyneiltä joukkueilta 18/24 pistettä. Malisen kikkapussille ei kuitenkaan kausi riittänyt heikompien joukkueiden bussiparkin murtamiseen. KPV-Oulu 1-1, Oulu-KPV 0-1, Oulu-Hämeenlinna 0-0, Oulu-HIFK 1-1. Näistä nyhjäämisistä 3 pisteen sijasta yhdeksän ja Oulussa olisi voitu joutua miettimään rahoitusta liigaseuran pyörittämiseen. Kesken kautta haalitut Stafsula ja R. Edwini-Bonsu ehtivät tehtailemaan 55% joukkueen maaleista. Ilman tätä tutkaparia olisi ACO:n maalit ja pisteet olleet maltillisemmat, kenties jossain preseasonarvailun liepeillä.
4. PK-35 38-19 44 (41-22 47)
PK-35 arvostettiin kauden alla lähes jokaisessa läpyskässä keskikastiin. Omissa papereissani sarjan toiseksi kovinta nippua sai hakata kauden alkupuoliskon paita hiessä. Vieläkö maistuisi PK-35 kotonaan PoPaa vastaan kertoimella 2,20? Joukkue hankki kelvollisia vahvistuksia vain toteuttaakseen huhun ”PK-35 on nousukiellossa”. Ehdottomasti hämärin peli oli saldolla 5-2-0 10-3 aloittaneen PK-35:n konttaaminen Espoossa. Peliraporteissa vilahdelleet ”Espoo dominoi aika ajoin” ja ”Espoon suvereenia näytöstä” otsikot lätkäisivät pienen epäilyksen varjon joukkueen motivaation ylle. Molemmat joukkueet nähneenä uskallan väittää että Espoon olisi yksinkertaisesti ollut mahdotonta ”dominoida” jos PK-35 olisi pelannut edes puolivaloilla. Joukkue kuitenkin jatkoi hyviä otteitaan kauden loppuun saakka ja olikin vielä taistelemassa noususta, kunnes PS Kemin isännöimässä suofutismatsissa otettiin 3-0 pipoon ja kuopattiin samalla käytännön nousuhaaveet. Viimeisen parin kierroksen velttoilut eivät pisteposaa lihottaneet ja näin kauden ideajoukkue jäi sijalle 4.
5. FC Viikingit 50-28 43 (40-28 41)
Pisteiden ja sijoituksen perusteella omalla paikallaan. Ykkösen tehokkain viimeistelijä, Salmikivi heilutteli verkkoja 20 maalin edestä. Parin heikomman vastustajan (+ACO 5-2) murjominen venytti tehtyjen maalien määrän hieman yläkanttiin.
6. FC KooTeePee 37-26 41 (29-24 36)
Kotkan preseasonrankkaamista kärkikahinoihin en oikein ymmärtänyt. Pelasikin materiaalinsa edellyttämään sarjasijoitukseen. Hajutonta ja mautonta. Tugushi ainoa mikä jäi mieleen. ”Bega on nyt luvannut parantaa tapansa kymmenennen kerran” ja hieman myöhemmin: ”Ei tässä jäänyt muita vaihtoehtoja...”
7. FC Hämeenlinna 30-34 33 (28-37 27)
Monissa papereissa putoamaan tuomittu Hämeenlinna pelasi pisteiden valossa hienon alkukauden. Yhden loppukauden matsin nähneenä voisin kuitenkin väittää sarjapaikan säästyneen vain muutaman muun joukkueen totaalisessa surkeudella. Graciano kenties Ykkösen tärkein yksittäinen pelaaja joukkueelle. Tuli puolustajan paikalta toiseksi joukkueen sisäisessä maalipörssissä ja piteli välillä joukkuetta yksin pystyssä. Ossin hyvyyttä vai hyökkääjien saamattomuutta? Varmasti molempia.
8. Jippo 24-20 30 (25-26 32)
Jipon matseista hieman yli 70% päättyi u2,5. Silti joukkueen matseihin sai pelata kauden loppuun saakka undereita. Ei hävinnyt kertaakaan yli yhdellä maalilla. Sympaattinen, aina loppuun saakka taisteleva joukkue.
9. HIFK 26-30 29 (30-33 31)
Säilytti Stadin Kingien säestämänä sarjapaikkansa odotetulla esityksellä. Napsi tarvittavat pisteet kovalla prosentilla putoajilta.
10. PS Kemi 25-43 19 (38-32 37)
PS Kemi lähti kauteen vähäisin muutoksin. Kapea, ykkösdivaritasolle hyvä alakerta, leveä kelvollinen keskikenttä ja piikissä Adriano. Kaikki eväät helppoon sarjassa säilymiseen. Ensimmäinen nähty PS Kemin peli auttoi hieman hahmottamaan syitä joukkueen konttaamiselle. Pelinrakennus oli unohtunut Kemin harjoitteista kokonaan. Hyvärinen, Ikäläinen ja Berg hieroivat palloa aikansa alakerrassa ja sitten lähti pitkä. Ilmeisesti kantavana ajatuksena oli se että Adriano tekee näistä palloista kauden aikana 20 maalia ja loput painetaan kulmista, vapareista ja maalinedushässäköistä. Brassin turhautuneisuus paistoi kuitenkin kirkolle saakka hänen hakiessaan palloa keskikentältä kaverin jalasta ja kuskatessaan sen vastustajan lihamuuriin saakka. Pelityylin lisäksi roolitukset joukkueessa olivat perseellään. Keskikentän samettisen kosketuksen omaava Huuskon Keke olisi esimerkiksi voinut pelata jollain toisella paikalla. Pallo luultavammin kuolettuisi kelohonkaankin pehmeämmin. Keken velipojan Kallen valmennushommissa korvannut Juhani ”Hiski” Himanka ei myöskään ehtinyt vakuuttaa. Huuskon alaisuudessa 0,8pts/peli, Hiski kasasi tuomareiden morkkaamisen ohessa 0,77pts/peli.
11. FC PoPa 23-58 19 (40-28 41)
Ehkä sarjan paras maalivahti, alakerrassa liigatason Äijälää ja Viljasta. Ehdottomasti sarjan top3- keskikenttä, potentiaalinen hyökkäys. Kokkolaa vastaan pelatun sarja-avauksen jälkeen merkkasin vihkoon isolla PoPan pelin olevan vielä todella keskeneräistä. Jos tarkastelujaksona oli yksi kausi, niin pelihän olikin valmista, joskin valovuoden päässä siitä tasosta mitä paperilla annettiin olettaa. PoPan käsittämättömään neppailuun tuli kuitenkin herättyä hieman liian myöhään. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei silloinkaan. Kauden suurin yksittäinen panostus lähti PoPa-Jippo matsiin. Vierasvoittoa ripoteltiin eri pelimuodoissa ja seurantaan suora voitto 53% arviolla kertoimella 2,50. Sumialan ylpeyden pohjanoteerauksien äiti koettiin matkalla Ouluun Ruisniemen puhkuessa alkometriin jyhkeät 2,60 promillen lukemat.
12. KPV 19-58 16 (23-45 19)
Kokkolan arvioin kauden alussa vielä yleistä mielipidettäkin huonommaksi. Green Family sai nähdä kuitenkin jotain vieläkin surkeampaa. Jos ei huomioi Espoota vastaan pelattuja pelejä, teki KPV kauden aikana 0,55 maalia/peli. Kirsikkana 8-1 turpajuhlat Vuosaaressa. Liigatasoinen Sirbiladzekin oli käsittääkseni ilmoittanut jo ennen kautta haluttomuutensa jauhaa ykköstä. Sirbin lähdettyä joukkueessa oli ehkä kolme divarimitat täyttävää pelaajaa. Surkean rosterin kanssa linjassa ollut valmentajatyö sinetöi tippumisen hyvissä ajoin.
13. FC Espoo 19-56 14 (24-46 19)
Samat sanat Espoon suhteen. Optimistisimmat haaveilivat säilymisestä, omissa papereissa Espoo oli pakan pohjalla. Kauden päättyessä statistiikka osoitti joukkueen kuuluvan ehkä jonnekin ~kakkosen keskikastiin. Jos Espoon matseista jätetään huomioimatta ”aina arvaamattomat” paikallispelit ( Viikkareilta 4pts, PK-35:ltä 3pts) tuli ainoa voitto vieraissa Hämeenlinnasta, loput 4 pistettä 1-1 kotitasureista muita rimpuleita vastaan.
Vedonlyönnillisesti hyvä lopputulos kaudesta, joka toimi lähinnä valmistavana harjoituksena tulevaa kautta varten. 169 vetoa, kerroinsumma 238. Pelattuja yksiköitä 668, voitettuja 817. Palautus% mureat 122.
Edellä mainittuja lukemia tärkeämpänä seikkana pidin kuitenkin arvioiden ja pelitapahtumien välillä havaittavaa, ainakin jonkin asteista riippuvuutta. Kauden alkukolmanneksen peleistä lähes kaikissa pelitapahtumat vastasivat arvioita. Ehkä pieni hyvänolon tunne hiipi puseroon ja kauden keskivaiheilla (oli toki muuttokiireet yms) kuvittelin pärjääväni vasemmallakin kädellä. Muutamia todella räikeitä virheitä arvioissa tuli tehtyä, osa tuli tuurilla kotiin, isossa osassa lusmu sai palkkansa. Loppukolmanneksella skarpattiin taas ja arviot vaikuttivatkin vastaavan jälleen pelitapahtumia. Loppukauden kiemuroiden ymmärtäminen ja osaltaan huono tuurikin saivat luiston kuitenkin viimeisessä laskussa loppumaan.
Onnea kuitenkin Lahdelle (+kenties Miigalle kabinetin kautta? ) liigaan.