Blues
Bluesin lähtö kauteen on hyvin mielenkiintoinen. Lähtijöitä on lukuisia, joista merkittävin tietysti on Tommi Huhtalan lähtö. Mikäli asiaa puntaroidaan lähteneiden ja tulleiden välillä häviää Blues ehdottomasti tässä vertailussa. Tulopuolelta nousee oikeastaan ainoastaan Giliati esiin. Joskin on muistettava ja mietittävä kuinka usein nämä pikkuseuroissa menestyvät pelaajat floppaavat sitten kun pääsevät suurempiin ympyröihin pelaamaan. Odotusarvoisesti Giliatia voidaan kuitenkin pitää ehjänä ollessaan noin 30 tehopisteen miehenä. Mies vain käy hyvin usein pelin aikana todella kuumana ja on enemmän haitaksi joukkueelle kuin hyödyksi. Tämä pitäisi Jyrki Ahon saada ehdottomasti kitkettyä pois. Espoon leirissä odotetaan Kai Kantolasta jonkinlaista maalipyssyä. Voin kertoa, että turha luulo. Kantolan viime kauden hieno saldo 19 maalia voidaan laskea vain ja ainoastaan Michael Keräsen ansioksi. Ne paikat mitä Keränen tarjoili ja pelasi Kantolalle pitäisi maalimäärän olla vähintään tuplaten parempi tuosta saldosta, niin paljon Kantola tuhlaili varmoja paikkoja mistä kuka tahansa muu olisi laittanut kiekon häkkiin. Muutoinkin Kantola viettää enemmän aikaa jäällä makoillen kuin pystyssä, miehen tasapaino on uskomattoman heikko liigatason pelaajaksi.
Hyökkäyksestä olisi varmasti todella helppoa nostaa esille esimerkiksi Hirschovits, mutta jätän näiden jo tunnettujen nimien hehkuttamisen tai ylöstuomisen vähemmälle. Kokoonpanoja ja tulevaisuutta pohdittaessa olisi hyvä huomioida esimerkiksi Iikka Kangasniemi ja Timi Lahtinen, jotka olivat viime kaudella hyvin oleellinen osa Bluesin A-junioreiden menestystä. Molempia pelaajia voisi hyvinkin verrata vaikkapa Mikael Granlundiin ja en olisi lainkaan yllättynyt mikäli nämä pelaajat löytyisivät ainakin Bluesin sisäisen pistepörssin kärjestä. Edellyttää tietysti sopivassa määrin peliaikaa mitä Jyrki Ahon tulisi ehdottomasti kavereille antaa. Bluesin hyökkäysosasto ei kuitenkaan niin järkyttävän vahva ole, etteikö tuonkaltaisille tulevaisuuden tähdille löytyisi tilaa pelaavasta kokoonpanosta.
Bluesin puolustuksesta lähti muutama hyvinkin oleellinen palanen Bluesin puolustuspeliä ja kun tulopuolella ei Zamorskyn lisäksi ole toistaiseksi ollut ketään on Bluesin puolustus ehkä aavistuksen turhan kapea. Tosin tässä on syytä muistaa myös valmennus ja se, että yleensä Jyrki Aho on saanut hyvin koko joukkueeseen iskoistettua puolustuksen ja hyökkääjät paikkaavat hyvällä puolustuksella aavistuksen kapeaa puolustusta. Maalivahdeissa Jani Nieminen kantanee torjuntavastuun suurimman osan aikaa ja näistä on hyviä esimerkkejä kuinka maalivahti lopulta on kauden tärkeimpien pelien alla jo aivan loppu ja suoritustaso heikkenee. Puolustus ja maalivahti eivät järin vakuuta jos mietitään paikkoja TOP-6 sijoille, säälipleijarit ovat realistisempia.
Valmennusosasto joukkueella puolestaan on kunnossa ja yksi kenties Liigan parhaimpia Jyrki Ahon johdolla. Bluesin kokoonpano on kuitenkin hyvin nuori ja en ole ollenkaan varma onko Jyrki Ahosta kehittämään nuoria pelaajia ja saamaan heistä parhaan mahdollisen tuloksen revittyä irti? Aho kun on yleensä saanut valmiiksi hyviä liigatason pelaajia käsiinsä ja saanut heistä kyllä mahdollisen potentiaalin hyvin irti. Joukkueessa on hyvää potentiaalia olla jopa TOP-6 joukkue, mutta kuten todettua realistisempia sijoja ovat 7-10.
HIFK
Floppi, katastrofi... Nämä sanat näkyvät varmasti otsikoissa, joissa käsitellään IFK:n pelillisiä asioita. Yksi asia on kuitenkin varma: HIFK on Stadin ykkönen. Naapuriseura lähti KHL ympyröihin, joten paikallismatseja ei tällä kaudella nähdä. Mielenkiintoista onkin nähdä kuinka paljon tuo nostaa HIFK:n yleisömäärää aikasempaan verrattuna. Paikalliset ja ei niin suuret yritykset varmasti panostavat kotimaiseen markkinointiin ja kun on vain yksi liigaseura mistä valita ei päätöksen pitäisi olla vaikeaa. Asiaa voisi käsitellä enemmänkin, mutta siirrytäänpäs itse pelillisiin asioihin. Viime kaudella IFK:n miljoonat menivät jälleen kerran täysin hukkaan ja tuloksena oli putoaminen säälipleijareissa. Yksi positiivinen asia, joka tulee joukkueesta mieleen oli Ville Husso. Kaveri onkin jälleen tänä vuonna suuressa roolissa ja tuskin on ainuttakaan syytä miksei kaveri pelaisi samalla tasolla kuin viime kaudella. Tämä asia on syytä huomioida tarkasti, sillä maalivahdit ovat nykypäivän jääkiekossa todella ratkaisevassa osassa. Ville Peltonen lopettaa hienon uransa ja tämä on varmasti suuri ja näkyvä menetys IFK:n pelissä. Tulopuoli onkin sitten ollut mielenkiintoisempi. Michael Keränen hankittiin IFK:sta, mutta taas kerran IFK jäi nuolemaan näppejään kun Keränen sai NHL-sopimuksen ja tätä kautta HIFK ei minkäänlaista rahallista korvausta miehestä saa. Pitkän aikaa oli tulopuolella hiljaista, kunnes lopulta rävähti: Zaborsky HIFK:iin. Tästä syntyy todella kaksijakoiset ajatukset. Mies oli joskus kova ja teki hyvää jälkeä Ässissä, mutta mikä onkaan sitten tuohon tulokseen Dixonin panos ja kuinka monta maalia lopulta mies tekikään tyhjään maaliin? Voin kertoa, että niitä oli todella monta. Ura on ehkä ollut aavistuksen laskusuunnassa ja mies voikin pettää monien odotukset. Riippuu toki siitä kuinka korkealle ne ovat asetettu, omissa papereissani mies ei taistele pistepörssin kärkisijoista.
Joka tapauksessa IFK-hyökkäys näyttää ihan hyvältä ainakin nimellisesti. Toinen asia on jatkavatko pelaajat edelleen löysiä otteita ja se mitä joskus ovat esittäneet onkin vain sattumaa tai yksi suonenveto-kausi? Toistaiseksi harjoitusotteluissa joukkue ei ole vielä ainakaan mitään kovin järisyttävää esittänyt ja kuten olen jo useaan kertaan aiemmin todennut ja naureskellut totean vielä kerran: IFK ei todellakaan ole TOP-3 kamaa tällä kaudella, toisin kuin monet ennakoivat ja ennen kaikkea eri bookerit. Mielenkiinnolla odotankin minkälaisia kausihedareita pääsee vetämään IFK:ta vastaan. Joukkue on kuitenkin kaikista yliarvostetuin tällä hetkellä.
IFK-puolustus on tällä hetkellä onnettoman kapea, Honkaheimo ja Söderholm ovat oikeastaan ainoat varmat suorittajat ja pienellä varauksella JYP:istä hankittu Auvitu. Taipalus pelasi hyvän viime kauden SaiPassa, mutta onnistuuko mies tekemään itselleen lopullisen läpimurron IFK:ssa. Heikkoa puolustusta onnistutaan varmasti paikkaamaan Hussolla ja se voi näyttää paremmalta kuin onkaan. Kuitenkin mitä pidemmälle kausi etenee sitä selkeämmäksi joukkueiden heikkoudet käyvät ja loppukaudesta nähdäkseni IFK-puolustus on kuin paperia kovimpien joukkueiden käsittelyssä. Todella kaukana TOP-3:sta.
Valmennus on ehkä aavistuksen kokematon vielä ja Törmäsen ura on ollut todella kaksijakoinen. Potkuja ja mestaruuksia. Sveitsin mestaruus ei mikään itsestään selvyys ole, joten tuosta voidaan varmasti antaa osa kunniasta Törmäselle, mutta seuraavalla kaudella tulikin sitten jo potkut. En loppujen lopuksi olisi edes hirveän yllättynyt mikäli IFK olisi ensimmäisen joukossa tälläkin kaudella vaihtamassa valmentajaa. Joukkueelta odotetaan jostain syystä paljon ja mikäli alkukaudesta ei suju kuten odotettavissa on, niin yleensä valmentajaan kohdistetaan syyttävä sormi. Vielä en minkäänlaista sijoitusveikkausta uskalla antaa ennen kuin lopullisesti on kaikki seurat läpikäytynä, mutta sen tiedän jo nyt, että TOP-3 ei ole IFK:n sijoitus runkosarjassa.
HPK
Joukkue oli viime kaudella osa erikoista tilastohistoriaa. Joukkue nimittäin pudotti viimeisellä kierroksella Ilveksen pudotuspeleistä, joka ei sinällään vielä niin erikoista ole, mutta erikoisuus piilee siinä, että 59 kierroksen ajan Ilves oli pudotuspeli viivan yläpuolella ja viimeisellä kierroksella tipahti ulos ja kerho nousi tilalle. Kerhon viime kausi oli todella vaikea ja valmentajan vaihdos tuli oudon myöhään. En itse kerholta odottanutkaan suuria viime kaudella ja oikeastaan tuo 10:s sija runkosarjassa oli minulle jopa yllätys. Tästäkin sijasta käy kiittäminen Juuse Sarosta. Mies oli aivan maaginen ja tällä kaudella nähdään varmasti samoja otteita. Maalivahtiosasto onkin ainoa varma asia kun käsitellään HPK:n kokoonpanoa. Puolustuksen kokemus ja liideri Marko Tuulola lopetti uransa ja hänen saappaitaan onkin hyvin vaikea täyttää. Muutoinkin kun puolustus on ehkä hivenen kapea joskin varmasti riittävä taistelemaan viime kauden kaltaisista sijoista. Schiralta joka viime kaudella onnistui voidaan jälleen odottaa tulosta. Kuitenkin oma mielenkiintoni kohdistuu Petteri Nikkilään, josta varmasti tullaan vielä kuulemaan jatkossakin. Viime kausi mieheltä ainakin oli erinomainen. Näiden kahden jälkeen onkin aavistus kokemusta, mutta kenties jo parhaat päivät takanapäin elikkä Antti Bruun ja O-P Grönholm. Aleksi Laakso, Jyri Niemi ja Juuso Vainio ja miksei myös Joni Tuulola tulevat sitten täydentämään loput puolustuksesta.
Hyökkäysosasto on kuitenkin hyvin hyvin kapea ja noista äijistä on vaikea raapia kovin montaa tehokasta ketjua aikaiseksi. Varsinkin kun joukkueesta lähti Viitaluoma, Rautiainen, Kiilholma, Kerälä, Rendulic ja Karjalainen ja tulopuolelle ei ole ollut tunkua. Toistaiseksi nähdyt harjoitusottelut ovat varmasti olleet hyvää kuvaa antavia tulevasta kaudesta. Omissa ei paljoa soi, mutta maalinteko on todella vaikeaa tuolla rosterilla. Pasi Arvosella onkin todella kova työ saada joukkue samanlaiseen lentoon kuin edellisen kauden lopulla. Omien näkemyksieni mukaan tämä on todella mahdoton tehtävä ja vaikka kerho yleensä on kaivanut itsensä materiaalilla kuin materiaalilla pudotuspeleihin tulee tähän tällä kaudella muutos ja joukkuetta ei tulla näkemään pudotuspeleissä. Joukkue pystyy todennäköisesti jättämään taakseen Sportin ja KalPan, mutta sen jälkeen voi tehdä tiukkaa parannella sijoitusta, joten sijoitusarvioksi jätetään 11-14.
Ilves
Konkurssi, katastrofi, hyväveli-kerho... Kyllä, melkoista puuhastelua on ollut Ilveksen oikeastaan koko 2000-luku. Viime kaudella nähtiin jo pientä valoa tunnelin päässä ostajaehdokkaan merkeissä, mutta nämäkin kaupat lopulta kariutuivat ja joukkueen suoritustaso laski kuin lehmän häntä. Kolppanen, Gysbers ja Keränen voidaan pitää merkittävimpinä lähtijöinä seurasta, mutta oikeastaan näistä ainoastaan Keräsen korvaaminen on lähdes mahdotonta. Kolppanen oli loppukaudesta suhteellisen heikko alkukaudeen verrattaessa ja ihmettelin miksei Korpisaloa peluutettu enempää. Gysbers oli jatkuvasti heikko puolustuspäässä ja jatkuvissa ongelmissa, joten Gysbersin lähtö vain parantaa Ilveksen hyvin toiminutta puolustuspeliä. Ilves oli kuitenkin viime kaudella yksi vähiten 5vs5 pelissä maaleja päästäneistä joukkueista, mutta alivoimaa oli paljon ja silloin yleensä vastustajat rankaisivat ja kääntivät ottelut voitoksi. Gysbersin lähtöä lukuunottamatta puolustus on pysynyt samana kuin viime kaudella, joten tämä lupailee hyvää Ilveksen kannalta kun pelaajat tuntevat ennestään toisensa. Tulopuolella puolustukseen löytyy nuori Saku Salmela, joka on ollut harjoitusotteluissa todella vakuuttava ja varmasti tulee taistelemaan paikasta kokoonpanossa. Varsinaista viivapyssyä ei joukkueesta löydy, mutta Mikko Kukkosen nousut maalille tuottavat hyvin usein ainakin vaarallisen tilanteen ja Jarkko Näppilä pystyy tarvittaessa viivalta kiekon laukomaan reppuun. Maalivahti Joonas Korpisalo oli vakuuttava loppukaudesta ja tämä kausi on paikka läpimurrolle enkä usko tai näe syitä miksi mies jättäisi sen käyttämättä. Tulee ehdottomasti lukeutumaan kovimpien maalivahtien joukkoon tällä kaudella. Hyvä puolustus ja maalivahtipeli lupailevat hyvää Ilvekselle.
Entäpäs sitten hyökkäys? Kuten tulikin jo todettua, Keränen lähti ja tämä on suuri menetys. Muutoin oikeastaan Korhonen ja Kangasniemi ovat vain menetyksiä hyökkäyspäässä, joskin täysin korvattavissa. Kovia alivoimapelaajia ja Kangasniemi loistava aloittaja, mutta ei mitenkään korvaamattomia. Tulopuolella niinkuin ei lähtöpuolellakaan kovin kovaa liikettä ole ollut, mutta muutama mielenkiintoinen hankinta joukkueeseen on tullut. Näistä nuori Teemu Rautiainen ehkä mielenkiintoisin nimi, hyvää jälkeä loppukaudesta kerhossa ja jos sama tahti jatkuu niin potentiaalia on uudeksi Keräseksi. Riekkinen on myöskin tulopuolella ja varmasti kuten kaikki muutkin pelaajat niin täysin Tuokkolan haluamia budjetin rajoissa. Tyrväinen tuli Jokereista ja Hurtubise ruotsista. Kyllä näistä jo saadaan Keräsen tehot paikattua ja ehkä vielä vähän päällekkin. Hurtubise omaa hyvän laukauksen, mutta onko mies aavistuksen liian hidas Liigaan? Harjoitusotteluissa nähty Hurtubise - Sandell - Tyrväinen ei ole ehkä tuottanut toivottua tulosta, joskin pisteitä on syntynyt. Sen sijaan nostaisin esille kakkosen Rautiainen - Asplund - Ruuttu, jossa Asplund näyttää yhtä vahvalta kuin viime kaudella ja 30 pistettä tälläkin kaudella ei ole mahdottomuus vaan oikeastaan itsestäänselvyys. Laidoilla nuoret Ruuttu ja Rautiainen ovat olleet nopeita ja tulevat varmasti tekemään läpimurtoa ja aiheuttamaan vastustajille vaikeuksia. Sandell pystyy ehjänä ollessaan myöskin 30 pisteen kauteen ja mikäli yhteiset sävelet Hurtubisen kanssa löytyvät on Ilveksellä lähtökohtaisesti ainakin 2 maalintekoon pystyvää ketjua. Harjoitusottelut ovat sujuneet mukavasti ja ennen kaikkea onnistumisia on tullut laajalle osastolle mikä on vain hyvä asia. Eero Savilahti, Juuso Rämö ja Roope Hintz tulee myöskin nähdä kun lopullisia kokoonpanoja mietitään. Viime kaudella osittain loukkaantumisten myötä saivat näytönpaikan ja käyttivät sen hyvin hyödykseen. Myöskin Jussi Pesonen on vaisun viime kauden jälkeen ainakin harjoitusotteluissa väläytellyt, joten maalintekovoimaakin joukkueesta pitäisi löytyä.
Tuokkola on loistava valmentaja ja ehdottomasti tulisi ottaa mukaan keskultaessa Liigan parhaista valmentajista. Nyt toinen täysi kausi joukkueen perässä ja yhä enemmän vaikuttanut joukkueen rakennukseen ja harjoituspelien perusteella se on tuottanut hyvää tulosta. Tottakai on aina muistettava, että harjoitusottelut ovat harjoitusotteluita ja niillä ei ole mitään tekemistä tosipelien kanssa. Joukkue kuitenkin näyttää nuorelta ja nälkäiseltä ja jo viime kaudella nähty nopeus saattaa aiheuttaa lukuisia vaarallisia tilanteita ja sitä kautta onnistumisia. Ylivoima tökki viime kaudella pahasti, joten tämä osa-alue on ehdottomasti saatava kuntoon. Pitäkää hulluna tai ette, mutta sijat 7-10 vaikuttavat realistisilta. Ehdottomasti aliarvostettu joukkue niin markkinoilla kuin muutoinkin.
JYP
Seuran fanikulttuuri junnaa pahasti paikallaan ja viime kaudella nähtiin todellinen pohjanoteeraus kun nuo rummut olivat mikitetty ja rummutus tuli myös kaiuttimista. Kaikkialla muualla paitsi Jyväskylässä tuo aiheuttaa lähinnä huutonaurua. Jyväskyläläisten onneksi tuo ei ole vaikuttanut seuran esityksiin kentällä vaan joukkue on viime vuosien ajan ollut jatkuvasti esillä kun mitalliehdokkaista puhutaan. Ehkä aavistuksen laskusuunta on ollut ja tällekkään kaudelle en aivan saisi mitalleille joukkuetta. Salcido, Näkyvä, Välivaara, Auvitu ja Halme poistuivat puolustuksesta ja tuossa onkin täyttämistä. Tilalle on toistaiseksi vasta saatu Mikko Mäenpää. Hyökkäyksessä sitten Louhivaara, Virtanen ja Wärn ovat kanssa suhteellisen kovia nimiä ja tilalle on hankittu Boyce ja Hännikäinen. Heikennystä on siis selvästi viime kauteen nähden. Joukkueen puolustus ei ainakaan itsessäni mitään suuria hurraa-huutoja aiheuta ja paljon tulee jäämään Mikko Mäenpään harteille ja Mikko Luomalta on syytä odottaa paljon enemmän kuin viime kaudella nähtiin. Tuomas Tarkki oli maalilla ajoittain epävarma, mutta takaa on nousemassa pari loistavaa maalivahtia, joista tunnetumpana Rajaniemi. Ehkä vastuuta pitäisi tällä kaudella jakaa hiukan enemmän, jotta Tarkista olisi sitten hyötyä myös pudotuspeleissä eikä samankaltaista romahdusta nähtäisi kuin SaiPa-sarjassa viime kaudella.
Hyökkäykseen hankittu Boyce vaikuttaa Liigaan hyvältä hankinnalta ja tähän kun lisätään esimerkiksi nimet Eric Perrin ja Jani Tuppurainen voidaan jo puhua kovasta hyökkäyksestä. Toki taustalta löytyy myös monta muutakin hyvää pelaajaa, joita voisin tässä tekstissä kehua, mutta jätän sen kuitenkin tekemättä. Tyydyn vain toteamaan, että hyökkäys on joukkueella kova. Ehkä yksi haku kummallekkin osastolle ei kovin pahasta olisi. Aikaisemmilta kausilta JYP on tunnettu kovasta puolustuksesta ja tiukoista 1-0, 2-1.. voitoistaan. Tällä kaudella tilanne voi olla erillainen kun hyökkäys onkin puolustusta selvästi kovempi ja omissa saattaa soida totuttua enemmän. En kuitenkaan täysin tuomitse tuota puolustustakaan sillä paljon siellä on potentiaalia ja nuoria nousevia tähtiä. Suora pudotuspelipaikka pitäisi tänäkin vuonna irrota, mutta kolmen kärkeä voi olla hyvin vaikea kuitenkin haastaa. Sijat 4-6 vaikuttavat realistisilta.
Aivan liian rajusti reagoitu RoPSin rasituksiin vai onko tuonne jääneet vielä jotain Santa Claus kertoimien jämiä.