Heti alkuun haluan huomauttaa, että tässä viestissä ei ole yhtään vedonlyöntivihjettä. Sitäkin enemmän turhaa paskanjauhamista.
Joskus on hyvä ottaa vähän etäisyyttä betsitouhuihin ja kuten aiemmin mainitsin niin lähdin kisapettymystä kadottamaan kesäiseen Prahaan parin hyvän kaverin kanssa. Lentokentällä vielä reissufiilis oli vähän hakusessa, mutta Prahaan saavuttuamme ja majoituspaikkamme kyydityksellä kämpille päästyämme silmät avautuivat. Lähes taivaallisen suloinen brunette odotti siellä ja söpöllä tsekkiaksentillaan esitteli kämppää ja antoi yleisiä vinkkejä. En tiedä johtuiko aksentista, meikäläisen heikosta englannin taidosta vai tytyn suloisuudesta, mutta about kaikki tipsit meni ihan ohi kun olin hänen suklaasilmiensä lumoissa. Pari keilaa elikkäs kiloa korunoiksi ja ensimmäinen olut paikallisessa ravintolassa maistui uskomattoman hyvältä. Loppuillan yksityiskohdat saavat luvan jäädä väliin, mutta Prahan yö kutsui kuin Veikkauksella roikkumaan jäänyt ylikerroin.
Kämppä oli ihan Karlovy Laznen vieressä ja täältä joku heitteli tipsiä että mennä sinne. Noh, ei menty ennen toiseksi viimeistä iltaa. Kouluarvosanana paikalle antaisin jotain kutosen luokkaa. 16-vuotiasta brittiteiniä ja muuta kyllä löytyi, mutta samanlaista kuraripulia pääosin kuin mukamuodikkaat Sedulat eri puolella Suomea. Tosin Laznen vieressä oleva kebabbipaikka oli vielä surkeampi. Siitä huolimatta joutui yömättöä hakemaan sieltä turhan monta kertaa. Henkan gulasseihin en koskenut. Ei se että lähtee Prahaan tarkoita että täytyy kiskoa kaikenlaista paikallista paskaa kun tarjolla on huomattavasti laadukkaampaakin ruokaa. Njoo noihin kebabeihin oisin vaihtanut, mutta mistä sää vedät gulassia aamuviideltä? Ei ainakaan ihan läheltä Laznea. Kämpän kanssa samassa rakennuksessa oli pubi mistä sai myös erinomaista ruokaa. Tarjoilijatyttö oli sen verran suloinen, että joutui heittelemään tippiä vähän turhan paljon. Söpöliinin ilme oli vähän hämmentynyt kun 1300 korunan laskuista tuli heiteltyä 500 korunaa tippiä. Ehkä vähän rakastuin. Tai ihastuin. Myös Tsekin jääkiekon Hall of Famessa tuli käytyä. Ihan hauska paikka aktiviteettipisteineen, joissa sai esim. kokeilla tarkkuusammuntaa, kiekonkäsittelyä kikkaradalla ja harjoitella lättysyöttöjä. O2 Arenan yhteydessä olevassa minigolfissa kyykytin matkaseuralaisia ja fiilis oli ns. hjyva.
Loppuosan tekstistä haluan pyhittää yhdelle nuorelle naiselle. Hän on tästä tekstistä tunnistettavissa jos tuntee kiekkosceneä, joten toivon että pidätte nimen itsellänne ne jotka mahdollisesti oikeaan henkilöön osaavat yhdistää. Kaveri pelaili tinderiä kämpillä yksi ilta ja matcheja ei juurikaan tullut. Lopulta sieltä tuli muutama ja yksi heistä hyppäsi heti kaverin silmille. Ihmetys oli suunnaton kun näin naisen kuvan, koska tiesin hänet kiekkopiirien kautta. Toimittajan hommia atm. En ollut koskaan jutellut hänelle, mutta olin hänet pari kertaa nähnyt ohimennen kiekkopeleissä Prahassa ja muistaakseni yhden mailin laittanut hänelle pari vuotta sitten kun Lev Praha vielä pelasi KHL:ssä. Kyseinen nainen on kaunis kuin enkeli. Tai ennemmin se on enkeleille kunnianosoitus jos vertaan niitä tähän naiseen. Ja nyt tuo nainen oli kaverini match tinderissä. Lupasin kaverilleni ilmaiset safkat ja vinettokauppaostokset jos hän järjestäisi tapaamisen. "I have time tomorrow
"
En voinut uskoa tätä todeksi. Mietin jättäisinkö illan kesken ja lähtisin salille pumppaamaan hauista, mutta tajusin etten pysty ylipainolleni tekemään mitään vajaassa vuorokaudessa. Siispä lähdin baariin. Seuraavana päivänä kello 14 Vltavan rannalla olevassa baarissa tulisin näkemään jotain kaunista, mutta en vielä siinä vaiheessa voinut kuvitellakaan kuinka kaunista. Herätyskello soi 12.30. Tinderissä mätsäillyt kaverini oli ihan yössä lyhyiden unien jälkeen, mutta en vaan voinut antaa tämän tilaisuuden mennä ohi. Olin reissun aikana nähnyt vaikka minkälaista naista, mutta kukaan heistä ei ollut edes lähelläkään tätä tyttöä. Pienellä jännityksellä odottelin kavereideni kanssa häntä sovitussa paikassa ja lopulta menimme jokilaivalle vääntämään stooria. Tilasin heti alkuun isot pullot valkoviiniä ja kuohuviiniä ja kaverini tilasivat vielä lisää juomaa. Olin jo tässä vaiheessa aivan sekaisin eikä se todellakaan johtunut alkoholista. Se hymy oli jotain käsittämättömän kaunista. Mitkään sanat eivät tee oikeutta hänen hymylleen. Voin myöntää että elämässä on joskus ollut vaikeitakin hetkiä. Sellaisia, jolloin tekisi mieli vaipua synkkyyteen. Väitän etten valehtele kun sanon, että tuo tyttö on hymyllään pelastanut ihmishenkiä. Epätoivoisinkin ihminen sillan reunalla hyppäämistä miettiessä muuttaisi mieltään jos näkisi tuon hymyn.
Juteltiin paljon jääkiekosta, Suomesta, Tsekistä ja kaikesta. Hänen kaverinsakin tuli paikalle lopulta. Mietin jo tuliko vedettyä vituiksi kun hänen kaverinsa kertoessa japanilaisesta poikaystävästään tuli heitettyä vahingossa kommenttia aasialaisten miesten meisseleiden keskimitasta. Aina on poikkeuksia, mutta sen verran luotan tilastomatematiikkaan, että uskalsin asian nostaa puheeksi. Viinipullot tyhjenivät toinen toisensa jälkeen ja lopulta oli aika lähteä. Päätimme ottaa polkuveneen ja lähteä seilailemaan Vltavaa pitkin. Olisittepa nähneet tuon tytön innostuksen kun kiskottiin mojitoja ja jahtailtiin joutsenia jotka kovasta yrityksestämme huolimatta kerta toisensa jälkeen livahtivat pakoon. Tunti pyörittiin veneilemässä ja nälkä alkoi hiipiä ja lähdimme kämppämme alakerran pubiin jälleen kerran syömään. Tämän enkelin kaveri joutui siinä vaiheessa lähtemään, mutta ihmisillä on omat aikataulunsa. Tilattiin safkat. En enää tosin muista mitä tämä tyttö söi. Muistan vain hänen hymynsä. Hänen kevyen kosketuksen pöydän alla kun jalkamme hetkellisesti kohtasivat.
Tilasimme juotavaa, juttelimme lätkästä. Juttelimme vielä vähän lisää lätkästä. Lopulta toinen kaverini näytti jotain korttitemppuja. Yritin itsekin tehdä vaikutuksen korttitempuilla, mutta onni ei tällä kertaa ollut puolellani. En osannut yhtään korttitemppua, mutta laskin että jos kaksi jokeria sisältävästä pakasta yrittää arvata oikean kortin, niin todennäköisyys on 1/54. Tiesin sen olevan epätodennäköistä, mutta ei mahdotonta. Päätin jättää hänen valitsemansa kortin viimeiseksi, mutta lopulta onnetar sabotoi yritykseni kun n. 5-6 korttia oli jäljellä. Olisin vaihtanut kaikki MM-kisojen osumatkin tappioiksi jos tuon olisin saanut oikein. Mutta huonot runit seuraavat näköjään tuonnekin.
En muista milloin olen ollut yhtä onnellinen kuin tuona päivänä. Juotiin, syötiin, pidettiin hauskaa 8-9h ajan ja lopuksi halattiin. Annoin toki yhteystietoni jos hän on tulossa Suomeen katsomaan kiekkoa ja lupasin järjestää kaiken täällä päässä. Hänen oli tarkoitus tulla vaihto-opiskelijaksi Suomeen reilun vuoden päästä. Saan hänelle kiekkopuolelta järjestettyä töitä. Toki omalla osaamisellaan paikan lunastaa, mutta uskon pystyväni auttamaan silti. Mutta loppujen lopuksi tiedän, että vaikka hän tulisi Suomeen, niin ei hän ikinä ota yhteyttä. Elämän kauneimmat asiat ovat monesti samalla iloisia, mutta myös surullisia. Voin tietysti yrittää kusettaa itseäni ja haaveilla että joku päivä tämä kaunis tsekkitoimittaja on vaimoni. Todellisuudessa hän kuuluu erääseen harvinaislaatuiseen joukkoon. Täysin poikkeuksellisen ihanien ja aitojen ihmisten joukkoon. Kyseessä on poikkeusyksilö, jonka jokainen haluaisi omakseen, mutta kuten harvinaisimmat ja kauneimmat linnut, heitä ei vaan voi kahlita. Heidän täytyy antaa olla vapaita. Heidän täytyy saada nauttia elämästä. Mennä kun on mentävä. Tulla kun on tultava. Ei ole helppoa katsoa vierestä tuollaista, sillä ihmisluonteessa omistamisen halu on niin vahva. Mutta yritän päästä tuon osalta ihmisyyden yläpuolelle. Siinä ikinä onnistumatta.
Kun kirjoitin, että tuolla hymyllä hän on varmasti pelastanut ihmishenkiä, niin en tietenkään voi todistaa mitään. Sen voin kuitenkin luvata, että yhden ihmisen elämään tämä tyttö jätti lähtemättömän vaikutuksen. Tapahtui tulevaisuudessa mitä tahansa, niin muistoja tuosta päivästä ja siitä hymystä ei multa voi viedä kukaan muu kuin dementia. Onneksi mulla on pari valokuvaa hänen kanssaan otettuna. Kuvia joissa hän hymyilee jonkun paskan juttuni jälkeen. Voin kiikkustuolissa katsella niitä kuvia. Ehkä emme tapaa enää koskaan, ehkä näemme jossain pelissä Suomessa, Tsekissä tai jossain muualla, mutta muutit tapaani ajatella ja nähdä asioita. Sait minut tajuamaan kuinka pienet asiat voivat olla kauniita. Se kun tyynessä Vltavassa polkuveneillä seikkaillessamme käänsit katseesi mojitolasi kädessäsi minuun ja hymyilit. En ikinä unohda. Kaverini yrittivät ja varmaan yrittävät vieläkin hillotella tätä tyttöä. He ovat hyviä ihmisiä ja jos he hillotteluissaan onnistuvat niin en voi kuin onnitella. Kateus ei ole oikea sana. En tunne enkä halua tuntea kateutta. Saatan biitata KHL:n vedonlyöntimielessä tai olla biittamatta arvokisamarkkinoita. Tuon hymyn jälkeen sillä ei ole mitään merkitystä.
Paluulennolla kuuntelin herkkää musiikkia ja mietin tätä tyttöä. Toki putsasin kinkkipokerissa kaverini ja tienasin ilmaisen paluulennon sitä kautta. Ilma Helsinki-Vantaan kentän ovesta ulos astuttaessa oli kylmä ja kolea. Mutta vaikka fyysisesti olisikin ollut kylmä, niin henkisesti oloni on enemmän kuin lämmin. Sinä kaunis tsekkitoimittajatyty. Vaikka et koskaan tätä tekstiä lue tai ymmärrä siitä huolimatta että suomea vähän olet opiskellutkin, niin haluan sinun tietävän että olet ainakin yhden ihmisen tehnyt onnellisemmaksi kuin koskaan aiemmin pelkällä hymylläsi ja olemuksellasi. Vilpittömyydelläsi. Vaikeina hetkinä tulevaisuudessa ammennan voimaa hymystäsi. Rakkaus on voimakas sana ehkä käytä sitä usein, mutta tässä yhteydessä melkein haluaisin käyttää. Jos kaikki pitäisi tiivistää kahteen sanaan. Děkuji Karo. Toivottavasti vielä tavataan.
Whill 1,75. Unipaffit 1,73.