Tervehdys kaikille!
Tullut ylikertoimessa palloiltua nyt reilu muutama vuosi ja pitempään käynyt mielessä oman blogitekstin aloitus. Tässäpä sitä ollaan nyt sitten valmiina suoltamaan jos minkälaista tekstiä. Muutama sananen omasta itsestäni.
Karvan alta kolmekymppinen vannoutunut futisfanaatikko Keski-Suomesta, jolla omaa urheilutaustaa nuoresta pitäen.
8 vuotta tuli pelailtua edustusjoukkueessa jalkapalloa ja jääkiekkoa, joka ei olisi ollut mahdollista ilman vanhempien jatkuvaa kuskaamista paikasta toiseen. Innostus vaihtui taisteluksi itsensä kanssa kun kehiin astui murrosikä ja erilaiset vammat ja tapaturmat.
Häntäluu murtui ja polveen tuli rasitusvamma ja lääkäri käski hiljentämään tahtia jottei paikat prakaa vanhempana.
Kuvittele liikkuvasi joka päivä ensin liikuntaluokan normaalin päivärytmin mukaisesti ja illalla joko futiksen tai lätkän parissa ja yhtäkkiä käsketään olemaan paikallaan. Ylimääräiset energiat purkautuivatkin seuraavien kuukausien ajan joko tatamilla tai yleisurheilukentällä.
Omilta peliajoilta säilynyt innostus ja intohimo urheilua kohtaan ei ole sammunut vaan nykyisin palloillaan hieman rauhallisempaan tahtiin.
Oma vedonlyönti innostukseni sai alkunsa eräänä viikonloppuisena iltana kun faija istui tapansa mukaan nahkasohvassa saunatakki päällä ja siemaili viskiä ja poron kusta. Oli lauantai ilta ja sisko oli taas kaupungilla polttelemassa norttia poskeen ja räkimässä katuun miss sixtit jalassa, pikkuveli rakenteli paskat housuissa huojuvaa tornia legopalikoista ja meikäläinen seuraili saloran töllöstä olohuoneen puolella futista, mitäpä muutakaan.
Saunan jälkeen faija sytytti takan ja heitti muutaman yli 20v alakerrassa levänneen rutikuivan klapin pesään. Sen lämpö tuntui olohuoneen toiselle puolelle saakka. Pelien kääntyessä toiselle puoliskolle faijan liikehdintä laittoi silmään ja tupakkaa paloi normaalia enemmän, jotain oli selvästi tekeillä ei sitä voinut olla huomaamatta. Normaali rento istuma-asento oli vaihtunut kyttääväksi tuijottamiseksi ja aina tilanteen ollessa päällä mökä ja huuto kuuluivat varmasti naapuritaloon asti. Eleet ja liikehdintä näyttivät lähes samalta kuin sammakko tehosekoittimessa.
Viimeinen 5 minuuttia pelistä kului nenää kaivaessa paskalla kun pusillinen dumleja tuli kertarysäyksellä pakista läpi. Ihmettelin siinä kaakeleita katsellessa että ompas ihmeellisen hiljaista ja mennessäni takaisin faija istui kuin sfinksi sohvalla ja tutki vakiolappua kädet täristen ja silmät laajentuneena.
Voi vittu sitä huudon määrää kun alkoi voitontanssi jonka koreografia oli opittu todennäköisesti nuoruusvuosien märkien pelireissujen hulahula illoista Antero Mertarannan kanssa. Suvussani ei pitäisi olla yhtään tanssitaustaa joten luulen että tuo veivaus oli ilon ja viskin huuruisen sekaannuksen aikaansaama yhtälö. Kaunista se ei sillon ollut mutta huvittava kylläkin
Täysosuma vakiosta, koko perhe etelään ja uutta pelikamaa niskaan.
Meikä oli myyty.
Panostuksessa mukailen kellyä ja omaa hyvin vahvaa takaraivosta tulevaa mustatuntuu tyyliä.
Pääsarjoina tulee seurattua Valioliigaa ja La Liigaa. Hieman vähemmälle otannalle jäävät Bundesliiga, Serie A, Ligue 1 ja Championship. Ykkösestä JJK edesottamukset lähinnä nousutoiveiden takia
.
Pelejä tulee seurattua viikossa kokonaisuudessaan ehkä hieman reilu 10 kpl + parhaat palat ja koosteet muista otteluista.
Manu ja Barca on lähellä sydäntä.
Viikonloppu aika hiljasta vetojen suhteen mutta seuraillaan europelejä silmä kovana
Eilinen Suomen matsi oli.. miten sen nyt sanois.. kuraa. Otteita paremmasta ja vapaammasta pelityylistä oli hetkellisesti, vain hetkellisesti.
Joulukuusi ja vanha pelityyli on heitetty miksun mukana polttouuniin ja korjausliike sysipaskoihin peliesityksiin on aloitettu.
Suomifutis kaipaa nyt peliesityksiä mistä kansa tykkää. Pelin ei tarvitse olla tuloksellista kunhan se on toimivaa. Ainakin näin alkuun.
On aivan turha puhua menestyksestä jos joukkue ei tunne yhtenäisyyttä ja pelaa yhteen hiileen, hätäilee kentällä ja pelaaminen näyttää siltä että ollaan ekaa kertaa yleisön edessä ja köntsät on pöksyssä kun tuomari viheltää aloituspotkun. Se tulee onnistuneitten pelien mukana jos on tullakseen.
Suomalaista urheilukansaa vaivaa junttimainen likinäköisyys ja melankolia. Otetaan nyt vaikka esimerkkinä Suomen A-Maajoukkue futiksesta.
Joukkue voittaa pelin - Paras peli ikinä luotiin yks maalipaikka ja tehtii siitä maali !
Joukkue häviää pelin - Vittu meiän joukkue on perseestä en tuu enää ikinä kattomaan yhtää matsia!
Ei joukkuetta joka on julkisesti raiskattu epätoimivan peliformaatin takia voi vaatia pelaamaan yhtä hienoa futista kuin Barcelona tai Bayern. Suomalainen pelillinen tyyli on vasta rakentumassa murusista jonka entinen päävalmentaja on jättänyt jälkeensä.
Toivotaan että Numela ja Johansson auttavat pelillisen identiteetin löytämisessä ennenkuin Hans Backe astuu ruoriin. Matka on pitkä mutta uskoa on. Sehän on sama kuin vaadittaisi kutukaloja synnyttämään valmiita poikasia.
Voisin koittaa raapustella tänne liiga kerrallaan analyysejä ja omia näkemyksiä eri liigojen top joukkueista kun aikaa on.
Tässäpä tätä tällä erää, nyt lenkille ja saunaan moikka !