Lentopallon mestaruusliiga 2016-2017
Lähetetty:
Tervehdys.
Nyt on taas se aika vuodesta kun usean eri lajin sarjat alkavat pyörähtää käyntiin. Niin tekee myös korkein kotimainen lentopallosarjamme, eli mestaruusliiga. Noin kuukausi sarjakauden alkuun, joten varmaankin hyvä aika pukata ennakko ilmoille. Yritin tehdä siitä tänä vuonna vielä hieman kattavamman kuin aikaisemmin. Ja pituutta kertyikin aika mukavasti, ei mahtunut nimittäin yhteen viestiin kun 60 000 on raja, ja 66 000 merkkiä tekstissä on. Myös aikaa siihen kului jonkin verran, joten jos pidit siitä, niin sitä voi hyvällä omalla tunnolla jakaa esim twitterissä tai Facessa =)
Vaikka kesä oli täynnä vaikka minkä sortin kisaa olympialaisista mm-kisoihin ja maailman liigaan, on se silti aina yhtä mahtavaa kun kotimainen lentopallo alkaa. Itselle ehdottomasti yksi talven kulmakivistä! =) Erittäin mukavaa ja myös tasokasta seurattavaa. Suosittelen kokeilemaan edes yhden pelin verran, jos ei ole aiempaa kokemusta lentopallosta livenä.
Joukkeita on yhteensä 11 ja jokainen pelaa jokaista vastaan kolme kertaa. Yhteensä matseja per joukkue kertyy siis 30. Tämä on siis ennallaan edellisestä kaudesta. Tuleva kausi on kuitenkin lähtökohdiltaan hieman erilainen kuin viime kausi. Täyttä kokonaisuutta ajatellen on taso ehkä hieman tippunut, sillä kovia lähtijöitä on enemmän kun tulijoita. Budjettien kanssa on oltu ehkä myös tarkempana (kuten on erittäin toivottavaa) ja ulkomaalaisten pelaajien tilalle on tullut kotimaisia lupaavia nuoria. Sarja tulee olemaan myös erittäin tasainen. Totta kai sieltä löytyy ne pari selvää suosikkia ja myös pari joukkuetta jotka lähtökohtaisesti on helppo sijoittaa peräpäähän, mutta todella paljon on tasaisia joukkueita ja etenkin sarjan keskiosa on aivan auki. Kovimpana kärsijänä tälle kaudelle lähtee selvästi Isku, kun se menetti aivan elintärkeitä pelaajia hankkimatta tilalle uusia laadukkaita. Valepa puolestaan on toinen ääripää. Heillä on erittäin kova rosteri jolta sopii odottaa menestystä myös Euroopan kentiltä.
Yhdysvaltojen yliopistopelaajien virta Suomeen tuntuu olevan vahva. Eritoten keskitorjujia sieltä ollaan erittäin hanakoita tänne tuomaan, sillä Suomen ollessa heidän ensimmäinen ammattilaisseuransa, ovat sopimukset hyvin kohtuuhintaisia. Usa myös tuottaa lupaavia ja laadukkaita keskitorjujia hirvittävällä tahdilla.
Kotimaisessa liigassamme muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ovat joukkueet liikkeellä hyvinkin ohuilla rostereilla. Pelaajia voi kyllä olla jopa pöytäkirja täynnä, mutta oikeasti liigatasoisia ja pelin tasoa edistäviä pelaajia on usealla joukkueella juuri sen aloitusseitsikon verran. Jollekin pelipaikalle voi olla kyllä varamies, mutta ei jokaiselle. Tässä kohdin myös tuuri näyttelee siis isoa osaa. Mahdolliset loukkaantumiset tulevatkin olemaan taas jopa hyvinkin suurissa rooleissa. Osalla joukkueista voi olla kassassa rahaa hankkia korvaajia kesken kaudenkin ulkomailta, kun taas osalla ei yksinkertaisesti ole. Useissa joukkeissa yhdenkin pelaajan loukkaantuminen voi muuttaa voimasuhteita hirvittävän paljon, kun saman pelipaikan korvaaja on vain todellinen varamies, tai pahimmassa tapauksessa tätä varamiestäkään ei ole lainkaan ja korvaajaa joudutaan ottamaan muilta pelipaikoilta. Toivotaan siis mahdollisimman tervettä kautta jokaiselle joukkueelle. Mutta lajin tuntien ei hyppääjän polvilta, olkapäävaivoilta ja nilkkojen pyörähdyksiltä voida yksinkertaisesti välttyä. Tämä voi toki vedonlyönnin kannalta tuoda suorastaan erinomaisia kohteita ja hurjia vääristymiä kertoimissa. On myös pari joukkuetta joita hyvänkään pelaajan poissaolo ei välttämättä hetkauta juuri millään lailla.
Mutta siirrytänkin sitten suoraan joukkueiden arviontiin. Kannattaa huomioida että sarjakauden alkuun on vielä noin kuukausi, ja osa seuroista voi tehdä vielä viime hetken hankintoja jos kassasta löytyy tarpeeksi tuohta. Yritin tehdä arvioista selkeitä, mutta silti tarpeeksi informatiivisia. Joukkueet eivät nyt ole missään erityisessä järjestyksessä, vaan ihan sattumanvaraisesti listattu.
Oulun Etta:
Päävalmentaja: Olli Kuoksa
2. Valmentaja: Juha Keihäskoski
Eetu Pennanen YP
Anssi Hakala YP
Oskari Seppä YP
Niko Haapakoski P
Jussi Mäkinen P
Ville Kaksonen KT
Markus Väisänen KT
Petteri Kiilunen L
Heikki Lehtoniemi H
Markus Kaurto KT
Antti Ronkainen YP
Jiri Hänninen YP
Joonas Jokela H
Ettan joukkue pysyi pitkälti hyvin samanlaisena kuin viime kaudellakin, mutta nyt luotetaan täysin kotimaiseen osaamiseen. Yhtään ulkomaalaisvahvistusta ei ainakaan vielä ole siis hankittuna. Heikentyneestä hakkuritilanteesta huolimatta, (olkapäävaivoista kärsinyt Bittner oli loukkaantuneenakin erinomainen) on se mielestäni vahva joukkue. Sen selkärangan muodostaa edelleen yleispelaajakaksikko Hakala/Pennanen. Molemmat ovat joukkueelleen aivan elintärkeitä, sillä koko Ettan loppuun asti taisteleva ja puolustava identiteetti kulminoituu heihin (toki myös valmentaja Kuoksaan). He kantavat myös leijonaosan joukkueen vastaanotto, sekä hyökkäysvastuusta. Tänä vuonna vielä enemmän kuin aiemmin, koska joukkueen hakkuritilanne on melkoisen huolestuttava. Lehtoniemi ja Jokela ovat kyllä molemmat kenties potentiaalisia tulevaisuuden nimiä, mutta tämän hetkinen liiga on heille vielä aikamoinen kynnys noustavaksi.
Keskitorjujaosasto Ettalla vahvistui merkittävästi kun maajoukkuemies Kaurto siirtyi Rovaniemeltä etelämmäksi Ouluun. Hän tuo lisää sekä torjunta-, että hyökkäysvoimaa ja antaa tälle vuodelle Kuoksalle myös realistisen mahdollisuuden vaihtoihin keskitorjujien osalta, kun Kaksonen ja Väisänen täydentävät kolmikon. Viime kaudella erittäin vahvoilla otteilla esiin tullut libero Kiilunen puolestaan on erinomainen paikallaan, ja tekeekin Ettan vastaanottoryhmityksistä yhden parhaista koko liigassa. Passareina Ettalla jatkaa nuori Haapakoski, joka todisti viime vuonna että kyky pelata ykköspassarina on jo taskussa. Nyt vain odotetaan mille tasolle saakka kaveri lopulta yltää. Pienehkö, mutta taitavasorminen kakkospassari Mäkinen pystyy myös pyörittämään peliä tarvittaessa varsin hyvin. Ongelmat muodostuvat hänen osaltaan verkolla, jossa vastustajat pystyvät hieman liikaa käyttämään hänen torjuntaulottuvuuttaan hyväksi. Joukkuetta valmentaa edelleen yksi omista suosikeistani liigassa; Olli Kuoksa, joka tuo jo pelkällä olemuksellaan aina lisää tunnetta hieman tylsempiinkin peleihin. Lisäksi hänen taktisia taitoja ja peliymmärrystä ei missään nimessä pidä väheksyä vaikka showmies kyseessä onkin. Kyseessä hyvin tykätty valmentaja myös pelaajien osalta. Vaatii paljon, mutta on reilu, suorasanainen ja hyvin pelaajalähtöinen.
Kokonaisuutena Ettan peli perustuu hyvin vahvasti erittäin laadukkaaseen vastaanotto- sekä puolustuspelaamiseen. Hyökkääjien mitassa, fyysisyydessä ja lyöntiulottuvuudessa Etta ei varmasti montaa joukkuetta voita, mutta heidän taitotasonsa on sitäkin korkeampi. Etta hyökkää paljon torjunnan käsiä hyväksi käyttäen, sekä runsaasti peipaten. Ylipäätään vähillä virheillä ja järkevästi. Tämä onkin Kuoksan painotuksessa korkealla, ja on nykyään myös maailmalla selvästi vallitseva pelitapa. Tämä ei tietenkään poista sitä, että hyvistä paikoista on edelleen hyökättävä todella agressiivisesti, mutta ne hieman huonolaatuisemmat paikat yritetään pelata vähemmillä virheillä ja jatkuvuudella kuin pelkkää isoa riskiä käyttäen pallo nopeasti kenttään. Ettan vaihtopenkki ei aivan hirveästi apua tarjoa, varsinkin jo aiemmin mainittujen yleispelaajien Hakalan ja Pennasen terveenä pysyminen on aivan elintärkeää menestykselle, sillä yhtään liigakelpoista yleispelaajaa ei ole reservissä. Eritoten Pennanen hyökkää sekä laidoista että paipista niin paljon ja tehokkaasti, että korvaajaa sille on mahdoton löytää. Erityisen hienoa oli viime kaudella nähdä, että vaikka joukkueet tämän tiesivätkin, pystyi Eetu silti erinomaiseen suoritustasoon ja hyökkäystilastoihin. Ettan pelaava seitsikko on mielestäni hyvin tasavahva ja dynaaminen. Kunnon hakkurin puuttuminen on selkeä heikkous, mutta odotetaan nyt kuitenkin ensin mitä nuoret kaverit sillä tontilla pystyvät kentällä näyttämään ennen kuin tyrmätään täysin.
Etta on myös nostanut profiiliaan ottelutapahtumien järjestäjänä. Se on onnistunut viime kausina yleisön aktivoimisessa ja saanut enemmän porukkaa hallille. Oulussa, jossa Kärpät on aivan valtava tekijä, on jokainen lentopallonseuraaja lisää erinomainen asia. Etta myös tekee erinomaista työtä netissä, kun otteluista tulee videoita youtubeen erien ratkaisuhetkistä heti kesken ottelun, eikä vasta ottelun jälkeen. Erinomainen lisä ja toivoisi todellakin lisääntyvän seurojen keskuudessa, jos otteluiden kokonaan nettiin suorana striimaaminen jostain syystä on vastoin toimintatapoja. Televisiosta pelejä ei näe kuin aivan yksittäisiä koko kaudella, joten näkyvyyttä olisi hyvä jotenkin lisätä kautta liigan, ja nettistriimaus on seuralle todella halpa ja yksinkertainen vaihtoehto. KepitTV tätä yhteistyötä onkin jo useamman seuran kanssa toteuttanut onnistuneesti. Jonkun mielestä vajaa 10e on ehkä hieman liikaa kyseisen laatuisesta striimistä runkosarjaottelusta, mutta ehkäpä tässäkin olisi mahdollista löytää kultainen keskitie. No nyt eksyttiin hieman jo aiheesta, mutta se sopi hyvin tähän perään, kun Ettan työtä sosiaalisessa mediassa kehaistiin. Ne pienet teot vievät pitkälle.
Tuloksellisesti Ettalta voi odottaa onnistuneelta kaudelta jopa kotietua pudotuspeleihin. Pudotuspeleihin pääsy pitäisi olla käytännössä varmaa, mutta loukkaantumisia he eivät kuitenkaan kestä hyvin. Joten niinkuin yleensäkin, hyvin pienistä asioista sekä myös onnesta on paljon kiinni. Itse pidän Ettan kasaamasta joukkueesta, vaikka jo aiemmin mainittu kovan hakkurin puute on hyvin ilmeinen. Selvästi fiksumpaa kuitenkin on, että seurat pysyvät maltillisina, eivätkä heitä vähiä eurojaan hukkaan ulkomaisiin kokeiluihin, jos siihen ei 100% varmuudella ole varaa. Peluuttavat sitten sen sijaan tarvittaessa juuri esim. hieman kokemattomampia, mutta tulevaisuuden nimiä.
Tärkein pelaaja: Eetu Pennanen
Potentiaalinen yllättäjä/tasonsa nostaja: Haapakoski
Ettan aloitusseitsikko:
Lehtoniemi Väisänen Pennanen
Hakala Kaurto Haapakoski
Lib. Kiilunen
Hurrikaani Loimaa:
Päävalmentaja: Lauri Rantanen
Jesse Mäntylä L
Tuomas Koppanen KT
Luke Smith AUS YP
Matti Oivanen KT
Karri Kutinlahti KT
Tomi Mutka YP
Eemeli Kouki YP
Harrison Peacockv P
Akseli Haltia P
Manuel Leskiw Auer H
Hurrikaanilla on kasassa hyvin pitkälti sama joukkue kuin viime vuonna pronssia voittanut ryhmä, vaikka vaihtuvuuttakin on ollut. Kovilla tehoilla pelannut hakkuri Al Hahchadi ei esim jatka enää joukkueessa, ja onkin selvästi isoin menetys. Tilalle hankittu Argentiinalainen Leskiw Auer ei nimittäin ole hänen tasoisensa pelimies. Argentiinalaisen hankinta oli ylipäätään ehkä hieman omituinen ja hätäinen valinta Hurrikaanilta, sillä kovempiakin hakkureita olisi varmasti ollut tarjolla samassa hintakategoriassa. Tämä asia voi tulla vielä kummitelemaan Hurrikaania kauden aikana, sillä kovimmilla kilpakumppaneilla hakkurit ovat selvästi kovempia. Omasta mielestäni ei ole tosin lainkaan pois suljettua, että Hurrikaani vaihtaa hakkuria jo ennen kauden alkua.
Hurrikaanin onneksi hyökkäystehoja löytyy yleispelaajilta ja keskitorjujilta avuksi hyvin. Eritoten Australialainen yleispelaaja Smith on ulottuva ja tehokas hyökkääjä. Hihavastaanoton kanssa hänellä on välillä hankaluuksia, mutta leijasyöttöä hän pääsee usein nostamaan sormilla, joka helpottaa. Toinen yleispelaaja Kouki on sen sijaan hyvä vastaanottaja ja helpottaa siinä Smithin työtä. Kouki myös hyökkää järkevästi, mutta hieman on kehitys juuri lyöntipelissä junnannut paikallaan jo jonkin aikaa, ja nyt olisi hyvä aika ottaa edistysaskelia myös siinä. Potentiaalia on vielä varastossa. Kolmantena yleispelaajana on erinomaisen monipuolinen ja fiksusti pelaava Mutka. Mutka olisi ehkä ansainnut aikaisempinakin vuosina enemmän peliminuutteja seitsikossa, mutta Hurrikaanin todella laaja ja laadukas yleispelaajaosasto ei sitä ole tarjonnut. Tänäkin vuonna kilpailu peliajasta on kovaa, sillä kolme laadukasta yleispelaajaa hurrikaanilla on, joista Smith saa eniten peliaikaa jo pelkästään sen vuoksi että on paras hyökkääjä ja Hurrikaani tarvitsee hänen tehojaan. Koukin ja Mutkan isompi vahvuus puolestaan on vastaanotto, vaikka toki myös hyökkäystehojakin löytyy. Joukkuetta valmentaa Rantanen joka korvasi ykkösvalmentajana viime kaudella Italialaisen Gioliton. Rantanen on siitä turvallinen valinta että on varmasti tuttu ja myös pelaajille mieluinen. Gioliton metodit eivät viime vuonna aiheuttaneet kiitosta Hurrikaanin pelaajien keskuudessa ja tilanne johtikin lopulta teiden erkanemiseen.
Liberona Hurrikaanilla on edelleen jo aikaisemmilta vuosilta tuttu Mäntylä. Maajoukkueenkin mukana ollut libero on erittäin hyvä ja tasainen suorittaja. Hyvä vastaanotto ja puolustuspelaaminen sekä jo valmiit kemiat tuttujen yleispelaajien kanssa takaa nostopelin olevan kunnossa alusta lähtien. Viime kaudella Hurrikaanissa pelannut Shumov ei tällä kaudella enää ole mukana, ilmeisestikin korkean hinnan takia, mutta Hurrikaanin keskitorjujat ovat silti erinomaisia. Tämä tosin vaatii sen, että Oivasen selkä on kunnossa. Jos se on, Oivanen on liigan parhaita, ellei paras keskitorjuja. Koppanen puolestaan on hyvä ja varma toinen keskari. Kutinlahti pystyy tarpeentullen sitten paikkaamaan tai antamaan huilia heille. Isoin muutos Hurrikaanilla tapahtui kuitenkin passareissa kun viime kaudella aika tasaisesti peliä pyörittäneet Dolgopolov ja Kurppa lähtivät molemmat pois ja tilalle hankittiin ykköspassariksi Australian maajoukkueesta tuttu Peacock. Tämä oli erinomainen haku Hurrikaanilta, sillä Peacock on loistava passari. Pyörittää peliä nopealla tempolla passitarkkuuden pysyessä hyvänä. Ottaa erinomaisesti myös keskimiehet mukaan ja paippihyökkäys onnistuu hyvällä tempolla vaivatta. Kakkospassariksi hankittiin Korsosta vähälle peliajalle jäänyt Haltia. Haltia ei vielä ole valmis isoon vastuuseen liigassa, mutta Peacockin takana ei tarvitse ollakkaan. Voi tarvittaessa antaa pieniä hengähdystaukoja aussille.
Hurrikaanin vahvuudet ovat tasaisessa ja kokeneessa seitsikossa. Sekä kaikkien ollessa terveenä, hyökkäyspelissä. Hakkuri on kysymysmerkki, ja omasta mielestäni ei sillä tasolla mitä Hurrikaanin hankkimalta hakkurilta odottaisi, mutta annetaan nyt hänenkin ensin näyttää kykynsä tosi peleissä ennen täyttä lyttäämistä. Vastaanotto on turvallisissa käsissä Mäntylän johtamana ja passipeli erittäin hyvissä käsissä Peacockin ollessa pelinjohtaja. Kausi on Hurrikaanille selkeä pettymys jos se ei kotietua puolivälieriin saavuta, eli ole vähintään neljän joukossa runkosarjan jälkeen. Hurrikaani on ollut kestomenestyjä jo vuosia, mutta kultamitali heitä edelleen puuttuu. Olisiko tämä jo se kausi? Ainakin Valepa ja Tiikerit ovat varmasti eri mieltä.
Tärkein pelaaja: Smith
Potentiaalisin yllättäjä/tasonsa nostaja: Peacock
Aloitusseitsikko:
Auer Oivanen Smith
Kouki Koppanen Peacock
Lib. Mäntylä
Rovaniemen Team Lakkapää:
Päävalmentaja: Normunds Veinbergs
Apuvalmentaja: Henri Tuomi
Fredric Gustavsson H
Arshdeep Dosanjh P
Miikka Lemola YP
Tuomas Hautala KT
Jere Mäkinen YP/H
Roope Siliämaa L
Jouni Palokangas YP
Andre Brown KT
Matias Korhonen YP
Lakkapää menetti pari tärkeää pelaajaa (Kaurto ja Mäkinen), mutta pystyi kuitenkin raapimaan kasaan liigatasoisen joukkueen. Erittäin ohut se on rosteriltaan ja kysymysmerkkejäkin tosin riittää. Lakkapää onnistui kuitenkin pitämään joukkueessaan kesken viime kauden tulleen ruotsalaisen hakkurin Gustavssonin, joka oli koko loppukauden heidän ylivoimaisesti tärkein pelaaja. Hyvillä tehoilla hyökkäävä ja syöttävä Gustavsson tulee tälläkin kaudella olemaan joukkueen selkäranka hyökkäyspelissä. Hän hyökkä ulottuvasti ja fiksusti. Tälle kaudelle vastustajilla on kuitenkin saatavilla hänestä enemmän dataa, ja on mielenkiintoista nähdä pystytäänkö sitä käyttämään hänen tehojensa hiljentämiseen. Toisena hakkurina on nuori Mäkinen, joka jo viime kaudella esitti todella kylmäpäisiä otteita niinkin nuoreksi pelimanniksi. Varmoja tulevaisuuden nimiä.
Yleispelaajina Rovaniemeläisillä jatkaa Lemola ja Palokangas, sekä ykkössarjasta tuli mukaan Korhonen, joka ei tosin ole vielä valmis liigaan. Palokangas on tälle kaudelle erittäin isossa roolissa, sillä on selkeästi tärkein yleispelaaja Lakkapäälle. Palokangas on hyvä ja tasainen yleispelaaja. Vastaanotto onnistuu hyvin ja hyökkäyksessäkin löytyy riittävästi tehoja. Syöttää myös ajoittain hyvin. Hyvässä kehityskäyrässä ollut vanhempi Mäkinen lähti Sastamalaan ja toisen yleispelaajan paikan ottaa melkeinpä kokonaan itselleen Lemola. Lemola on paikkaa ajoittanut pelannut aiemminkin joten pystymetsästä ei hän siihen joudu. Ulottuva yleispelaaja on hieman virhearka etenkin vastaanotossa ja nyt vaihdosta ei juuri apuja ole saatavilla, vaan taso pitäisi pystyä pitämään tasaisempana kuin aiemmilla kausilla. Keskitorjujina Lakkapäällä pelaa jo aiemmin mukana ollut Hautala, sekä Ruotista tullut kanadalainen Brown. Hautala on osoittanut tasonsa jo aiemmilla kausilla ja on paikallaan hyvä. Erittäin tasainen ja vähillä virheillä pelaava keskari. Hyökkää myös hyvillä tehoilla. Brown puolestaan on itsellenikin melko katsomaton kortti, ja onkin mielenkiintoista nähdä mistä puusta mies on tehty. Varakeskaria lakkapäällä ei ainakaan vielä ole, joten veitsen terällä mennään koko ajan.
Passarina jatkaa edelleen australialainen Dosanjih. Erittäin ulottuva passari on erinomainen ja turvallinen jatkaja Lakkapäälle. Hyvää passitempoa ylläpitämään pystyvä aussi on kaiken lisäksi hyvä laitatorjuja sekä omaa painavan leijasyötön. Aivan avainpelaajia tulevalle kaudelle, sillä kakkospassaria ei ainakaan vielä ole julkistettu. Yhteispeli hakkuri Gustavssonin kanssa toimi hyvin jo viime kaudella. Passikorkeus on myös niin hyvä, että keskitorjujien on helppo hyökätä. Liberona joukkueella jatkaa Siliämaa. Viime kaudella jo hyvin liigaan asettunut pelaaja kantaa tänä vuonna entistä isompaa vastuuta vastaanotossa. Joukkuetta valmentaa seuraikoni Veinbergs, sekä Loimua aiemmin valmentanut Tuomi. Hyvä ja pidetty parivaljakko kyseessä, mutta kovin ohut rosteri on heille annettu käyttöön.
Lakkapään vahvuutena on hyvä passari-hakkuri kombinaatio. Ylipäätään avausseitsikko on ihan hyvä, mutta vaihtoehdot heidän takanaan on aivan liian ohuet. Rosterissa on monta aukkoa, eikä se kestä yhtään loukkaantumista. Pystyykö yleispelaaja Lemola pelaamaan tarpeeksi tasaisesti, sillä paikkaajia ei ole tarjolla. Vastaanotto on myös hieman epävakaa. Hyökkäystehojen uskon riittävän niin kauan kuin kaikki ykkösmiehet pysyvät kunnossa ja pelaavat hyvin. Tukea ei ole penkiltä saatavissa käytännössä lainkaan. Mahdollisuudet pudotuspeleihin on, mutta melkeinpä täysin tervettä kautta se Lakkapäälle vaatii. Tosin joukkueenjohtaja Oiva Tapio on tottunut hankkimaan apuja kesken kauden ulkomailta, ehkä hän tekee niin nytkin.
Tärkein pelaaja: Fredric Gustavsson
Positiivisin yllättäjä/tasonsa nostaja: Jere Mäkinen
Avausseitsikko:
Gustavsson Hautala Palokangas
Lemola Brown Dosanjih
Lib. Siliämaa
Kuopion LEKA Volley:
Päävalmentaja: Lauri Hakala
Jukka Lehtonen KT
Eelis Karinen YP
Lasse Jäntti P
Juho Kaunisto YP
Timo Leikas H
Teemu Silventoinen YP
Simo Puttonen L
Samuli Kaislasalo H
Akseli Lankinen P
Arttu Reijonen KT
Henrik Porkka KT
Jan Helenius YP
LEKA volleylla alkaa nyt kolmas kausi kotimaisessa liigassa. Nyt täysin kotimaisin voimin ja nuorella joukkueella. LEKA on hieman heikentynyt viime kaudesta. Isoimpia menetyksiä olivat yleispelaaja Petty ja keskitorjuja Johnson, jotka olivat iso osa viime vuoden joukkuetta. Viime kausien tyyli jossa valmentaja Hakalalle tuttuja USAn yliopistosarjojen pelaajia hankitaan Suomeen on muutettu ja Leka on tehnyt saman liikkeen monen muun seuran kanssa tällä kaudella ja lähtenyt nuorella joukkueella, tiputtaen ohessa myös palkkakuluja. Leka pystyi silti hankkimaan kaksi täsmäasetta Tampereelta, sekä lisäksi Kuortaneelta pari nuorten maajoukkueringissä olevaa pelaajaa. Iskusta tulleet Kaislasalo ja Helenius ovatkin erittäin isossa osassa Lekan paletissa. Lyhyehköllä, mutta kimmoisalla ja taitavalla Heleniuksella on alla jo onnistunut kesä maajoukkueessa ja myös Kaislasalo on sinne kovasti tyrkyllä tulevaisuudessa. Olivat todella iso osa Iskuvolleyn nuorta, hyvin esiintynyttä joukkuetta ja rampauttivatkin entistä joukkuetta lähdöllään isosti. Kuortaneelta napattiin puolestaan B-maajoukkueessakin jo esiintynyt passari Lankinen, sekä pitkänhuiskea tulevaisuuden nimi keskitorjua Porkka. Lankinen on etevä passari, mutta hyvin isot paukut on lyöty nuoren miehen niskaan kun hän selvä ykköspassari nyt on ja kakkospassarina on ainoastaan toinen, Lankistä vielä selvästi kokemattomampi nuori tulevaisuuden kaveri Jäntti. Lankisen pelinlukutaito on hyvää, mutta passitarkkuus ei ole vielä aivan toivotulla tasolla. Ellei LEKAlla sitten ole aikomus taas farmisopimuksen kautta hommata Aleksi Kössiä varalle mukaan miehistöön, joka on jo kokeneempi liigassa ja näyttänyt että pystyy siellä pelaamaan, on passariosasto potentiaalista huolimatta hyvin ohut.
Toisena yleispelaajana Heleniuksen parina pelaa viime kaudella selkeitä kehitysaskelia eteenpäin hyökkäyspelissä ottanut Karinen. Erittäin paljon (kenties jopa hieman liikaa) nelospaikalta lyhyttä peippiä viljelevän Karisen täytyy pystyä pitämään noususuhdanne hyökkäyspelissä myös tällä kaudella. Vastaanoton hän hoitaa kelpo prosentilla, joten hyvä ja tasapainoinen yleispelaajakaksikko kyseessä. Heidän takanaan vaihtoehtoja ei tosin käytännössä kyseiselle pelipaikalle ole tarjolla, kenties Silventoisen ajoittaisia hyvin pieniä paikkauksia lukuunottamatta, joten LEKAn kannalta on tärkeää että nämä kaksi miestä pysyvät terveenä. Keskitorjujatilanne on hieman kinkkinen sillä kokenut Lehtonen ei ilmeisesti ole aivan 100% kunnossa ja muutenkaan ei aivan aiemmista kausista totutulla tasolla. Kaksi muuta (Porkka ja Reijonen) eivät kumpikaan ole vielä mitään sateentekijöitä. Tosin eritoten Porkalla on kasoittain potentiaalia. Jos taas Lehtonen on täydessä kunnossa, helpottaa tämä tilannetta huomattavasti. Liberoksi LEKAlla valikoitui aikaisemmilla kausilla yleispelaajana, hakkurina, keskitorjujana, kokkina, upseerina ja hitsaajana toiminut Puttonen. Tämä monipuolinen jokapaikan höylä on pelannut melkeinpä hätävarana jokaista pelipaikkaa LEKAssa, mutta ei ole millään paikalla pystynyt vielä vakiinnuttamaan paikkaansa seitsikossa. Myös liberon tontin hän varmasti pystyy hoitamaan, joskin edelliskauden libero Hakala olisi ollut Lekalle parempi ja turvallinen jatkaja sille paikalle. Hakkuritilanne heillä on sen sijaan aika turvallisissa käsissä sillä Kaislasalon lisäksi monta kautta liigassa pelannut ja erityisen kovakätisenä tunnettu Leikas jatkaa myös. Leikas voisi aivan hyvin olla liigassa myös ykköshakkurina ollessaan täydessä kunnossa, joten tämä antaa Hakalalle peluutukseen lisää mahdollisuuksia. Mutta kuten monella muullakin liigajoukkueella, myös LEKAlla vaihtopenkki on hyvin ohut ja hakkuria lukuunottamatta muilla pelipaikoilla ei vaihtoihin hirveästi ole mahdollisuuksia.
Joukkuetta luotsaa Hakalan veljeksistä vanhin eli Lauri. Lauri on myös maajoukkueen valmennusringissä mukana ja on hyvin analyyttinen ja äärimmäisen pelaajalähtöinen valmentaja. Hänen ajatusmaailmassaan jokaista pelaajaa autetaan yksilönä pienissäkin tekniikkaa-asioissa ja sitten yritetään saada heistä maksimaalinen teho irti yhdessä joukkueena. Tämä on nykyään myös maailmalla vallitseva tyyli, ja vanhan ajan ajatus jossa valmentaja laatii vain joukkueen yhteisen taktiikan ja johtaa sitä, on siirtymässä koko ajan enemmän syrjään. Ja totta kai tästä on myös hirveä määrä välimalleja johon valmentajat asettuvat, eikä vain nämä kaksi ääripäätä. Luonnollisesti myös pelaajat ovat erilaisia yksilöitä joille erilaiset valmentajat sopivat eri tavalla.
LEKAn vahvuutena on nimenomaan tasapainoiset laitapelaajat (sekä yleispelaajat että hakkurit). Myös keskipeli voidaan laskea vahvuudeksi jos Lehtonen on täydessä kunnossa, mutta ilman häntä kääntyy se puolestaan väkisinkin pieneksi heikkoudeksi. Vaihtopenkki hakkuria lukuunottamatta on äärimmäisen ohut ja se voi pitkän kauden aikana muodostua ongelmaksi jos loukkaantumisia alkaa ilmetä. Myös LEKA luottaa nykyäaikaiseen pelityyliin jossa virheet yritetään minimoida ja peipit ovat tärkeä osa hyökkäysrepertuaaria. Passipeli tulee olemaan kysymysmerkki. Onko Lankinen valmis jo nyt koko kauden mittaiseen ykköspassarin rooliin tarpeeksi korkealla tasolla? LEKAn pitäisi olla käytännössä varma pudotuspelijoukkue ja taistella myös kotiedusta. Mutta tämä edellyttää ehdottomasti avausseitsikon terveenä pysymistä, sillä vaihdosta ei heillä ole tarjota tarpeeksi laadukasta pelaajaa tilalle (poislukien jo aiemmin mainittu hyvä hakkuritilanne).
Tärkein pelaaja: Helenius/Kaislasalo
Potentiaalinen yllättäjä/tasonsa nostaja: Lankinen
LEKAn aloitusseitsikko:
Kaislasalo Lehtonen Karinen
Helenius Porkka Lankinen
Lib. Puttonen
Liiga Sampo:
Päävalmentaja: Jukka Tuovinen
Aleksi Mutka L
Mikko Väliaho KT
Eetu Häyrinen H
Ville Heiskanen YP
Kasper Pennanen YP
Petteri Penttinen P
Ilari Sivonen YP
Martti Keel P
Panu Pitkänen KT
Andrus Raadik YP
Aleksi Kaatrasalo KT
Pielaveden Sampo uusiutui tulevalle vuodelle reilusti. Vanhoista pelaajista ainoastaan viidelle sorvattiin jatkosopimukset ja loput ovat uusia. Tosin myös paluumuuttajia joukosta löytyy kaksin kappalein, kun sekä Sivonen että Penttinen palaavat Sampo-paitaan. Myös vanhaa imagoa on kuullemma uudistettu logosta lähtien. Viime kauden pelaajista Sampo kenties jää kaipaamaan Djordjevicin hyökkäysvoimaa (vastaanotto oli tosin selkeä heikkous). Passari Krause oli myös hyvä ja ulottuva passari, mutta ehkä pelintekijän vaihto oli täysin oikea ratkaisu, kun tilalle saatiin erittäin tasaväkinen ja pätevä kaksikko. Penttinen on pitkään Suomessa pelannut, ja maajoukkueen oviakin kolkutellut tasainen ja ulottuva passari. Ollut joka kausi myös yksi parhaita laitatorjujia liigassa. Virosta hankittu Martti Keel on taas Suomessakin erinomaisesti aikoinaan esiintyneen Avo Keelin poika. Pyörittää mielellään hyvinkin nopeata laitatempoa ja on erittäin taitava. Häviää Penttiselle torjuntapelissä ja ulottuvuudessa, mutta on hieman edellä syötössä ja passitempossa. Penttinen on myös ehkä hieman tasaisempi. Kaksikko tulee olemaan Sampon selkeä vahvuus, sillä sen verran erityylisiä, mutta erittäin hyviä passareita molemmat ovat. Tämä taas antaa Tuoviselle lisävaihtoehtoja peluutukseen. Ykköspassaria on erittäin hankala nimetä etukäteen ja peluutus voikin olla hyvin tasaista, joskin Tuovinen on ainakin aiemmin tykännyt selkeästi valita ykkösmiehensä jolla menee eteenpäin. Tänä vuonna tilanne voi olla hieman erilainen.
Liberoksi Sampo hankki maajoukkueestakin tutun nuoren Mutkan. Erinomainen kaappaus savolaisilta, ja tuleekin varmasti olemaan yksi liigan parhaita liberoita. Eritoten otteet puolustuspelissä kannattaa panna merkille. Yleispelaajien osalta puhaltivat muutoksen tuulet, kun sekä Djordjevic että Poikela pelaavat nyt muualla. Hyökkäysvoima ja ulottuvuus siinä hieman heikentyivät, mutta vastaanotto sen sijaan vahvistui selkeästi. Heiskanen on jo entuudestaan tunnettu erittäin hyvästä vastaanotosta ja puolustamisesta, mutta myös passari Keelin seurakaveri Andrus Raadik on erinomainen vastaanottamaan nimenomaan sormilla. Raadik on muutenkin hyvin tasapainoinen ja painavan lyöntikäden omaava pelimies. Pelaa vähillä virheillä ja on siksi erittäin luotettava. Hyvä, ja ennenkaikkea hyvin valmentaja Tuovisen näköinen hankinta. Kolmas yleispelaaja Sivonen on myös erinomainen vastaanottaja ja pelin rauhoittaja jokaisella osa-alueella. Hyökkäystehot muodostavat ehkä hienoisen kysymysmerkin. Neljäs yleispelaaja on nuori Pennanen, joka ei aivan vielä ole valmis liigatasolle. Ylipäätään Sampolla on kasassa erittäin tasapainoiset ja vähillä virheillä pelaavat yleispelaajat ja vastaanotto ryhmitelmä libero Mutkan kanssa on erinomainen.
Hakkurina Sampolla jatkaa Häyrinen. Viime kaudella ykköshakkurin paikan ottanut, ja eritoten pudotuspeleissä erinomaisesti esiintynyt Häyrinen tulee olemaan kirkkaasti Sampon tärkein hyökkääjä ja palapelin osa. Aiemmin Häyrinen on ollut hieman kakkoshakkurin roolissa, mutta on nyt täysin valmis ykköseksi. Fysiikka on kehittynyt riittäväksi ja on aika ottaa paikka liigan parhaiden hakkurien joukosta. Vahvuuksiin voidaan lukea lyöntivoima ja ulottuvuus. Välillä todellisia hevosenpotkuja viljelevä Häyrinen sortuu kuitenkin edelleen hyvien suoritusten lomassa hieman liian helppoihin virheisiin, joka voidaankin laskea vielä selkeäksi kehityskohteeksi. Silti kyseessä nykyään jo erittäin hyvä hakkuri. Keskellä Sampolla jatkaa Kaatrasalo ja Väliaho. Erittäin tehokkaat leijasyötöt omaavat keskitorjujat ovat hyvä ja tasainen parivaljakko. Väliaholla on myös mahdollisuus paikata hieman hankala edellinen kausi, joka miehen resurssit tietäen meni alakanttiin. Ja harjoitusotteluissa tästä onkin ollut selviä merkkejä. Myös vaihtunut passaritilanne helpottaa tätä. Kaatrasalolta odotan itse vielä aivan sitä lopullista pientä läpimurtoa keskareiden eliittiin. Resurssit siihen on todellakin olemassa. Kolmanneksi keskitorjujaksi hankittiin ykkössarjasta Pitkänen, joka pystyy kyllä tarpeen tullen myös pelaamaan jo liigassakin pieniä pätkiä. Muutamien vuosien kuluttua halutessaan varmasti jo vakiokalustoa.
Kokonaisuutena Sampo on hieman vahvempi ja paremmin tasapainoiseksi kasattu kuin edellisenä kautena. Vahvuuksiin kuuluu erittäin hyvä passaritilanne, sekä vastaanotto- ja puolustuspeli Mutkan ja Heiskasen johdolla. Hakkuri Häyrisen uskon tekevän viimeistään nyt positiivisen vaikutuksen lentopalloihmisiin ja hän tuleekin olemaan Sampolle elintärkeä nimenomaan hyökkäyksessä, sillä hyökkäysehot voi välillä olla kompastuskivi. Loukkaantumisia Sampo ei hirveän hyvin kestä, ja varsinkaan kakkoshakkuria ei ole olemassa lainkaan. Sampon pitäisi olla käytännössä varma pudotuspelijoukkue, ja taistella onnistuneella kaudella myös kotiedusta. Tämä kaikki kuitenkin vaatii ehjän kauden sillä liiga on hyvin tasainen.
Tärkein pelaaja: Häyrinen
Positiivisin yllättäjä/tasonsa nostaja: Raadik
Sampon avausseitsikko:
Häyrinen Kaatrasalo Heiskanen
Raadik Väliaho Keel
Lib. Mutka
Kokkolan Tiikerit:
Päävalmentaja: Jukka Mäkihannu
Antti Leppälä KT
Antti Ropponen H
Robert Seppänen YP
Enderwin Herrera YP
Lauri Jylhä YP
Lassi Jylhä P
Conor Eaton P
Antwain Aquillard KT
Dennis Del Valle L
Teemu Lahti YP
Michael Hatch KT
Steven Hunt YP
Tiikerit koki tulevalle kaudelle hurjia muutoksia, kun käytännössä melkein koko aloituskuusikko lähti pois. Edelliset kaudet käytännössä koko joukkueen identiteetin ja sielun muodostaneet valmentaja Tiilikainen, sekä maajoukkuehakkuri Ojansivu lähtivät molemmat ulkomaiden ammattikentille. Loistava passari Kehoe mukanaan. Eikä Tiikereiden takaiskut jääneet vielä tähänkään, vaan myös pitkään liigan parhaimpiin yleispelaajiin kuulunut Sauss, kenties liigan paras keskitorjuja Siirilä ja ylivoimaisesti liigan paras libero Koga lähtivät kaikki ulkomaille. Hurjan isoja menetyksiä luonnollisesti joka ikinen. Tiikereiden viime kauden joukkue olikin kautta aikain selvästi paras Suomen liigaa pelannut nippu. Yhteen hioutunut ja Tiilikaisen pelikirjaa erinomaisesti noudattanut tiikerilauma oli viime kaudella täysin ylivoimainen.
Tälle kaudelle Tiikerit on väkisinkin siis heikentynyt. Se pystyi onneksi pitämään edes osan tärkeistä vanhoista palasistaan koossa. Yleispelaaja Herrera esimerkiksi jatkaa Kokkolassa ja onkin isoissa saappaissa tulevalla kaudella. Vastaanoton virtuoosimaisesti hoitava Herrera joutuu todennäköisesti tosin tälle kaudelle tuomaan lisää tehoja myös hyökkäykseen. Kyseessä yksi omista suosikkipelaajistani koko liigassa. Erittäin taitava ja hyvällä huumorilla pelaava luonnonlapsi. Myös viime kaudella hyvin pelannut ja siten maajoukkueeseen asti noussut Ropponen jatkaa hakkurina. Tämä vasuri käytti Ojansivun mykoplasman erinomaisesti hyväkseen ja nousi raketin lailla vaihtomiehestä liigan parhaimpien hakkurien joukkoon. Hyvä aloitussyöttö kuuluu myös hänen vahvuuksiinsa. Passariksi Tiikerit hankki aiemmin Iskussa pelanneen ja ihan liigan parhaimpiin passareihin kuuluvan Eatonin. Eaton pyörittää peliä monipuolisesti ja ottaa varsinkin keskihyökkääjät mukaan erittäin hyvin huonommistakin vastaanotoista. Myös Tiikereissä Eaton tulee olemaan liigan ehdotonta eliittiä. Kakkosena jatkaa Jylhän veljeksistä toinen, eli Lasse. Eaton on Tiikereille hyvin selkeä ykköspassari, mutta jos tarve vaatii, on Jylhä myön täysin valmis pelaamaan täysiäkin pelejä. Hyvin on Tiikereillä pullat uunissa sillä osastolla.
Herreran lisäksi yleispelaajina on viime kaudesta tutut Seppänen ja Lauri Jylhä. Seppänen omaa hyvän ja varman vastaanoton, mutta hyökkäyksessä voisi olla kenties lisää tehoja. Jylhä taas on varma tulevaisuuden nimi, joka on monipuolinen ja hyökkää hyvin jo nyt ikäisekseen. Molemmat heistä ovat täysin kykeneviä pelaamaan liigassa avauksessakin, mutta ovat lähtökohtaisesti vaihtomiehiä sillä Tiikerit hankki myös kanadalaisen Steven Huntin tuomaan lisää hyökkäysvoimaa. Yleispelaajatilanne onkin Tiikereiden vahvuus, sillä 4 liigakelpoista yleispelaajaa on heillä valittavana, eikä yhden poissaolo kaada venettä. Keskitorjujina Tiikereillä jatkaa vanha tuttu Leppälä, jolta aina tietää mitä saa. Erittäin varma ja tasapainoinen keskitorjuja. Hänen lisäksi Tiikerit hankki ulkomailta sekä Aguillardin että Hatchin. Aguillard onkin tuttu liigasta jo aiemmin parin vuoden takaa, ja oli jo silloin hyvä. Erittäin ulottuva ja kovaa hyökkäävä Aguillard on kuulemma edelleen kova tekijä ja tuleekin vahvistamaan keskitorjujaosastoa. Hatch on Usan yliopistosarjoista hankittu keskari, joka on hyvin liikkuva ja taitava torjuja. Tasainen ja laadukas kolmikko kyseessä.
Liberon Tiikerit hankki puolestaan Puerto Ricosta. Del Valle on oman maansa maajoukkueessakin pelannut ja hyvin puolustava libero. Kogan veroinen taituri ei missään nimessä ole kyseessä, mutta ihan kelpo hankinta Tiikereiltä. Valmentajaksi Tiikerit hankki nuoren ja melko kokemattoman Mäkihannun. Sopii toisaalta hyvin Tiikereiden linjaan, sillä myös Tiilikainen oli melko puhdas untuvikko isojen poikien rinkiin tulleessaan Kokkolaan. Mäkihannu on valmentanut Rovaniemellä ykkösarjaa onnistuneesti ja on varmasti halukas näyttämään että taso riittää myös liigaan.
Kokonaisuutena Tiikerit on edelleen vahva joukkue, vaikka viime kauden kaltaista ilotulitusta ei varmastikaan ole luvassa. Heidän yllättämisensä on nyt paljon realistisempaa. Tiikereillä on laaja ja laadukas pelaajarinki. Vastaanotto on erittäin hyvissä käsissä ja hyökkäysvoimaakin löytyy aivan riittävästi. Lähtökohtaisesti he eivät kuitenkaan ole aivan Valepan veroinen joukkue, mutta kauden edetessä tilanne voi luonnollisesti muuttuakin jos peli napsahtaa täydellisesti uomiinsa. Ulkomaalaishankintojen panos on myös mielenkiintoista nähdä, erityisesti yleispelaaja Hunt on hieman kysymysmerkki ja voi olla kovakin yllätys. Tiikereiden pitäisi olla aivan kärkipään joukkue tänäkin vuonna, ja kolmen parhaan ulkopuolelle jääminen runkosarjassa olisikin selkeä pettymys.
Tärkein pelaaja: Enderwin Herrera
Positiivisin yllättäjä/tasonsa nostaja: Steven Hunt
Avausseitsikko:
Ropponen Aquillard Hunt
Herrera Leppälä Eaton
Lib. Del Valle
Vammalan Lentopallo:
Päävalmentaja: Sami Kurttila
Apuvalmentaja: Janne Kangaskokko
Mikko Esko P
Urpo Sivula H
Jarmo Korhonen L
Olli Kunnari YP
Joonas Oksala KT
Timo Jokinen YP
Peetu Mäkinen YP
Jesper Jylhä P
Tommy Carmody USA KT
Jacob Guymer AUS KT
Niko Kärkkäinen YP
Jesus Chourio H
Valepalla on tälle kaudelle kasassa yksi liigahistorian kovimpia joukkueita. Joukkueesta lähtivät yleispelaaja Krastins sekä keskitorjujat Venski ja Levchenko, mutta tilalle hommattiin hyviä hankintoja, ja varsinkin keskitorjujaosasto on Valepalla tänä vuonna entistä vahvempi. Guymer on Australian maajoukkuekeskari ja Carmody teki viime kaudella todella hyvää jälkeä USAn yliopistosarjoissa ja on aivan varmasti mies paikallaan myös liigassa. Krastins oli hyvä nostaja, mutta Kunnari ja Korhonen pystyvät nostamaan niin hyvin ja ison osan kentästä, että tilalle tulleelle nuorelle ja lupaavalle Mäkiselle on helppo tulla joukkueeseen sisään. Mäkisellä on muutenkin uusi tilanne edessä kun ei ole enää joukkueensa kantavia voimia, vaan juuri päin vastoin. Mäkisen kentälle pääsy ylipäätään ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu, sillä myös Sivula voi pelata yleispelaajan paikkaa, ja kunnossa ollessaan Urpo on edelleen kivenkova hyökkääjä. Eritoten paippihyökkäys Eskon kanssa on tuttu ja pelottava ase jo maajoukkueesta. Kaiken lisäksi joukkueessa on vielä Timo Jokinen joka on ollut liigassa mukana jo useamman vuoden ja on myös kirkkaasti kuusikkotason mies. Todella hyvä torjuja ja ulottuva hyökkäämään.
Valmentajaksi tulleella Kurttilalla on suoraan sanottuna hävyttömän helpot kortit kädessään, sillä niin monipuolinen Valepan rosteri on. Hakkuriksi voi laittaa joko Chourion tai Sivulan. Keskelle on jopa neljä tarjokasta kun aiemmin mainittujen nimien lisäksi Chourio on erinomainen myös keskitorjujana ja lisäksi Oksala on myös täysin käyttökelpoinen pelimies yksittäisissä otteluissa. Sivula, kuten sanottua voi puolestaan pelata yleispelaajana tai hakkurina. Kunnari tulee edelleen olemaan liigan parhaita pelaajia ja uskon että häntä tullaan lepuuttamaan paljonkin helpoissa peleissä, ja näin saadaan samalla myös nuoremmille aikaa. Passarina Mikko Esko puolestaan on edelleen liigan paras. Passitempo pysyy erittäin nopeana, mutta tarkkuus ei silti kärsi. Eritoten nopea takatempo hakkurille kakkospaikalle on komea. Liberona jatkaa edelleen liigan parhaimmistoa oleva Korhonen, joka on vahva sekä puolustus- että vastaanottopelissä.
Valepan vahvuus on ehdottomasti sen rosterin laajuus ja laatu. Hyökkäystehoa löytyy joka paikalta aivan yltäkylläisesti, joten yksittäisiä hyökkääjiä ei tarvitse lähteä edes erittelemaan. Nopea tempoinen paippihyökkäys on uhka koko ajan, joka hankaloittaa vastustajan torjuntaa entisestään. Vastaanottokin on todella laadukasta Kunnarin ja Korhosen toimesta. Kolmantena oleva yleispelaaja, oli se sitten kuka hyvänsä, pystyy mainosti nostamaan tarvittavan siivun. Torjuntapelaaminen on myös hyvin laadukasta uusien keskarien johdolla. Hankala on ylipäätään löytää Valepasta heikkouksia. Kenties ainoa mikä suoraan tulee mieleen on, että Eskon loukkaantuessa on passaritilanne hyvin arvoituksellinen sillä kakkospassari on nuori ykkössarjasta tullut Jylhä, joka ei omaa näin kovista peleistä vielä kokemusta. Taitavasorminen kaveri tosin kyseessä. Mutta tämäkin skenaario on aika hakemalla haettua, sillä Valepalla on kyllä aivan riittävästi paukkuja tarpeen tullen hankkia uusi ykköspassarikin, jos loukkaantuminen on niin vakava että sellaiseen tarvitsisi turvautua.
Kaikki tämä ynnättynä yhteen, on Valepa ykkössuosikki tämän vuoden mestariksi. Pienet loukkaantumisetkaan eivät tätä junaa runkosarjan aikana tule saamaan raiteiltaan. Menestystä odotetaan varmasti myös eurocupeista ja myös sieltä sitä on mahdollista saada. Tälle kaudelle monet porukoista heikkenivät hieman, mutta Valepa teki päinvastoin ja vain vahvisti joukkojaan.
Tärkein pelaaja: Olli Kunnari/Mikko Esko
Potentiaalinen yllättäjä/tasonsa nostaja: Peetu Mäkinen
Aloitusseitsikko:
Sivula Guymer Kunnari
Mäkinen Carmody Esko
Lib. Korhonen
Joensuun Riento:
Päävalmentaja: Jani Säisä
Apuvalmentajat: Sami Kolehmainen, Jari-Pekka Lund
Muranqwa Nelson H
Ville Louhela YP/H
Lasse Kukkonen L
Joni Savimäki YP
Tuomas Karjalainen P
Hiago Garchet P
Antti Karttunen YP
Atte Rissanen
Farouq Hedhili KT
Fred Musoni KT
Jari Nurro L/YP
Tuomas Siirilä KT
Riento luotti viime kaudella hyvin pitkälti koko liigan pistepörssin voittaneeseen Kenialaishakkuri Michael Chemosin ja passari Petteri Penttisen yhteistyöhön. Tällä kaudella ei samaa turvaa ole enää tarjolla kun molemmat vaihtoivat toisiin kotimaisiin seuroihin. Joukkuueesta lähtivät pois myös yleispelaaja Pelletier, sekä keskitorjuja Reijonen. Tärkeä yleispelaaja Savimäki kuitenkin jatkaa edelleen Riennossa (tosin sopimuksessa taitaa olla ulkomaille siirtymisen salliva pykälä). Uusi passari Garchet hankittiin Brasiliasta ja uusi hakkuri Ruandasta. Uusi passari on taitava ja hyvin peliä lukeva hankinta. Hyvä löytö Riennolta. Hakkuriosastolla on tultu sen sijaan tultu viime kaudesta hieman alaspäin, sillä viime kaudelta uusittu pimeään ampuminen hakkurin kanssa ei tällä kertaa aivan samanlaista jättipottia tuonut vaikka ei missään nimessä epäonnistunutkaan. Ruandalainen Murangwa Nelson on itse asiassa ihan kelpo pelimies, muttei toki tietenkään Chemoksen veroinen. Pituutta miehellä on rapsakat 208cm ja välillä lyönnit lähtevät mukavasti, varsinkin viistoon joka on selvästi miehen suosima lyöntisuunta. Rajalyöntikin löytyy repertuaarista, mutta sitä näkee harvemmin. Lyönnit lähtevät korkealta, mutta hieman kulmikkaalla tekniikalla. Myös nelospaikka sujuu. Syötössä hänellä on paljon parannettavaa, sillä hyppysyöttö on sekä löysä että epävarma. Jospa valmentaja Säisä saisi hommaa vietyä lisää eteenpäin kauden aikana.
Keskitorjujina jatkavat viime kaudella hankittu Musoni, sekä Hedhili. Musoni kehittyi viime kauden aikana Säisän käsissä paljon, ja on tätä nykyä jo oiva vahvistus. Hedhilin olisi tärkeää ottaa kehitysaskelia, sillä kehitys on junnannut melko pitkään paikallaan, ja hän onkin tällä hetkellä vielä heikoimpia kuusikon keskareita liigassa. Pelletieriä paikkaamaan Riento hankki Lekasta Karttusen joka siellä jäi pienelle peliajalle. Karttusen hyökkäysulottuvuus on hyvä, mutta nuoren miehen suoritusvarmuus ja vastaanotto jättää vielä tilaa kehittymiselle. On kuitenkin tätä nykyä jo oikeasti avauskentällisen tason mies. Toivottavasti tämä kausi vie taas miestä eteenpäin. Ykkösliberona jatkaa taitava Kukkonen ja häntä paikkailee tarvittaessa Nurro. Kukkosen pelin toivoisi olevan sitä mitä se on parhaimmillaan ollut, sillä hyvin haavoittuvalta vaikuttaa Riennon vastaanotto ryhmitelmä kokonaisuutena ja isoa vastuuta täytyy hänen pystyä nostossa ottamaan. Kakkoshakkurina tai kolmantena yleispelaajana jatkaa Louhela, joka voi aika ajoin tarjota vaihtoehtoja peluutukseen, mutta ei ole mielestäni pitkäaikainen ratkaisu kummallakaan pelipaikalla, sillä vastaanotto ei ole ottanut niitä tarvittavia isoja harppauksia kesän aikana joka mahdollistaisi paremmin yleispelaajana pelaamisen ja hakkurin tontille lyöntitehot ei tahdo riittää. Kakkospassarina on nuori Hakulinen, joka on ainakin vielä selvä raakile liigaan. Garchetin terveenä pysyminen on elinehto Riennolle. Porukkaa ohjaa jo aiemminkin mainittu Jani Säisä. Hyvin rauhallinen ja analyyttinenkin valmentaja sopii nuorelle joukkueelle hyvin. Ja poppakonsteja pitääkin Säisän taskuista löytyä jotta saa taiottua kaikki rosterin kysymysmerkit raaoiksi tuloksiksi. Potentiaalia on kyllä.
Kokonaisuutena Riennon suurimmat kulmakivet ovat vastaanoton kestävyys, sekä hyökkäystehojen ylläpitäminen. Rosteri on myös erittäin, erittäin ohut. Millekkään paikalle ei ole tarjota ehkä Savimäkeä lukuunottamatta isoa hyökkäyspään vasaraa joka takoo pisteet heille väkisin niinkuin Chemos niin usein teki. Joukkueen vahvuudet menestyäkseen pitäisikin löytyä erittäin hyvin toimivasta torjunta- puolustuspelaamisesta sekä järkevästä hyökkäämisestä. Passari Garchetin pitää onnistua erinomaisesti saadakseen kaiken irti hyökkääjistään. Riennolla on täydet mahdollisuudet pudotuspeleihin saakka, mutta hyvää ja onnistunutta kautta se kuitenkin heiltä vaatii. Niin paljon liikkuvia osia sekä kysymysmerkkejä on, että Riennon todellisen vaarallisuuden saa selville vasta kauden kuluessa. Pelko pudotuspelien ulkopuolelle jäämisestä jälleen kerran on hyvin aiheellista.
Tärkein pelaaja: Savimäki
Potentiaalinen yllättäjä/tasonsa nostaja: Karttunen
Riennon aloitusseitsikko:
Muranqwa Hedhili Savimäki
Karttunen Musoni Garchet
Lib. Kukkonen
Raision Loimu:
Päävalmentaja: Dragan Mihailovic
Ville Juntura (P)
Karri Sihvonen KT
Eetu Rantanen L
Kirill Borichev YP
Verneri Vetriö YP
Janne Marttila YP/H
Ville Sihvonen L
Tomi Saarinen P
Mike Marshman KT
Michael Chemos H
Taylor Gregory KT
Aapeli Kouki YP/H
Loimulla puhaltaa tänä vuonna hyvin pitkälti uudet tuulet, sillä seitsikko muuttuu edelliskaudesta melko reilusti ja luottoa annetaan nuorille. Selvästi isoin menetys oli ulkomaille lähtenyt ja jo melkein seuraikonina pidetty Rumpunen. Passarina jatkaa kuitenkin todennäköisesti vanha tuttu Juntura. Hänkin tosin ilmeisesti etsii myös uutta pelipaikkaa ulkomailta, joka taas sopisi huhujen mukaan hyvin myös Loimulle, koska he toivottaisivat lämpimästi tervetulleeksi pienemmät palkkakulut passarin osalta. Loimu on muutenkin selvästikin karsinut palkkojaan ja hankkinut itselleen hyvin nuoren joukkueen. Joukkueen keskitorjuja-ulkomaalaisvahvistuksetkin (Marshmann ja Gregory) tulevat USA:n yliopistosarjasta, (nimenomaan keskitorjujien osalta tämä suuntaus on ollut vahvassa kasvussa, sillä USA tuottaa tasokkaita keskitorjujia hirveällä tahdilla Suomeen verrattuna, ja pelaajat ovat myös verrattain halpoja sillä kyseessä heille ensimmäinen ammattilaisuran seura) ja omaavat potentiaalia sekä ulottuvuutta, mutta eivät ole vielä täysin valmiita paketteja. Täyttävät kuitenkin varmasti paikkansa. Loimulla on myös yksi kotimainen keskitorjuja Sihvonen joka pysyy myös liigatasolla mukana vallan hyvin. Keskitorjujaosaston täysi potentiaalia selviää kuitenkin vasta kauden kuluessa kun nähdään miten amerikan pojat asettuu liigaan.
Loimulle elintärkeää oli saada Riennossa viime kaudella tuhoa kylvänyt ja koko kauden hyvillä tehoilla pelannut Chemos mukaan joukkueeseen. Tämä Kenian maajoukkuemies tarjoaa joukkueelle mahdollisuuden voittaa niinäkin iltoina kuin muilla on vaisumpaa. Toivottavasti motivaatio-ongelmia ei ilmene, vaan Chemos on täysillä mukana alusta saakka. Sitä Loimu todella tarvitsee. Mielenkiintoisena yksityiskohtana on katsoa kuinka Junturan nopea passitempo sopii normaalisti isoa ja löysempää passia lyövälle Chemokselle. Yleispelaajaosasto on lähtökohtaisesti Loimun heikkous vaikka siinä selvää tulevaisuuden potentiaalia onkin. Borichev on pelannut toisen yleispelaajan paikkaa nyt jo jonkin aikaa ihan kelvollisesti ja koko ajan parantaen. Hänen heikkoutenaan ollut vastaanottokin on edistynyt. Lyö hyvin palloa torjunnan käsistä. Aiemmin kaverina samaa paikkaa pelasi kuitenkin kapteeni Ossi Rumpunen, joka oli idioottivarma suorittaja ja melkein aina joukkueen paras pelaaja joka tasapainotti ja helpotti muiden pelaamista. Nyt samaa tukea ei ole enää tarjolla vaan toista paikkaa pitää nuorten maajoukkueesta tuttu Marttila. Marttilan potentiaalia ei voi väheksyä, ja hän onkin jopa todennäköinen aikuistenkin maajoukkuemies tulevaisuudessa, mutta nyt suora toisen yleispelaajan paikka seitsikossa on melko isot saappaat nuorelle miehelle. Vetriö pystyy ajoittain kenties pientä vaihtoapua yleispelaajapaikalle tarjota, mutta pitkäaikainen ratkaisu hän ei vielä ole. Liberona pelaa jo useamman kauden Loimussa ollut Rantanen. Rantanen on hieman parempi puolustaja kuin vastaanottaja, ja palaa nyt todennäköisesti takaisin ykkösliberoksi kun viime kauden ulkomaalaishankinta, erinomainen Silva ei jatka. Kuortaneelta nuorten maajoukkueringistä tullut nuori libero Sihvonen (keskitorjuja Karrin veli) omaa tosin myös potentiaalia, ja onnistuneen harjoituskauden myötä voi viedä Rantasen paikan ykkösliberona. Loimua valmentaa viime vuonna kesken kauden hankittu miesten liigan ainut ulkomaalaiskoutsi Mihailovic, joka kuulemma nosti harjoitusten vaatimustasoa selvästi tullessaan puikkoihin. Mielenkiintoista nähdä minkälaisia myrkkykeittoja serbi pystyy kokonaisella kaudella valmistamaan.
Summa summarum Loimun vahvuutena on ehdottomasti hakkuripeli. Tämä taas helpottaa edes hieman nuoren ja haavoittuvaisen nostopatteriston paineita, kun Chemos on erinomainen myös niinsanotuissa isoissa roskapalloissa isoa torjuntaa vastaan. Vastaanotto voi siltikin nousta kompastuskiveksi, mutta jos nuoret pystyvät kauden edetessä jokainen nostamaan edes hieman tasoaan, voi se riittää niin että peli pysyy riittävässä tasapainossa. Lähtökohtaisesti myös syöttö vaikuttaa Loimulla Chemosta lukuunottamatta hieman pehmeältä, mutta tätä voi paikata myös hyvin syötetyllä taktisella leijalla. Loimun täyden suorituskyvyn näkee vasta kauden edetessä kun näkee kuinka nuori Marttila sekä amerikanihmeet vastaavat huutoon. Vaihtopenkiltä Loimu ei hirveästi apua saa (keskitorjujavaihtoja sekä pientä yleispelaajavaihtoehtoa lukuunottamatta) ja loukkaantumisia ei juuri kärsi tulla. Vaihtopenkki onkin täytetty lähinnä nuorilla farmipelaajilla. Mahdollisuuksia kuitenkin on, mutta myös pieni pannukakun mahdollisuus kaudessa piilee. Pudotuspelit pitäisi Loimulla olla täysin haarukassa, mutta kotietuun asti ei taida paukut riittää.
Tärkein pelaaja: Chemos
Potentiaalinen yllättäjä/tasonsa nostaja: Marttila
Loimun aloitusseitsikko:
Chemos Marshman Marttila
Borichev Gregory Juntura
Lib. Rantanen
Rantaperkiön Isku:
Päävalmentaja: Jussi Heino
Sakari Mäkinen YP
Tapio Toiviainen YP/H
Tatu Härkönen KT
Eetu Rantanen P
Ossi Mäkinen YP
Mika Mäntylä H
Olli-Pekka Palomäki KT
Kasimir Vuorinen YP
Iskun rosteri kärsi viime kauteen verrattuna hirvittävän isoja menetyksiä kun avausmiehistöstä viisi äärettömän tärkeää pelaajaa vaihtoi seuraa. Passari Kehoe, yleispelaaja Helenius, hakkuri Kaatrasalo, libero Mutka ja keskitorjuja Sinkkonen lähtivän kaikki vehreämmille ruohomaille. Tilalle Isku hankki lähinnä nuoria kokemattomia pelaajia, joten melkoinen urakka on valmentaja Heinolla saada porukka oikeasti liigakelpoiseksi. Isku on luottanut nuoriin suomalaisiin jo jonkin aikaa, ja tuskin lähtee nytkään hankkimaan vahvistuksia ulkomailta. Suomalaisia riittävän valmiita nuoria ei nyt vaan yksinkertaisesti ole riittävästi. Ja ei ole hankala ennustaa vaikeaa kautta Iskulle jos uusia tulijoita ei enää ole. Isku ilmeisesti keskusteli kauden alla oikeasti jopa liigapaikasta luopumisesta kun pelaajatilanne näytti niin lohduttomalta.
Melkeinpä koko iskun selkärangan ensi kaudella tulee muodostamaan nuoret yleispelaajat Sakari Mäkinen ja Kasimir Vuorinen, ja ehkä myös Toiviainen. Ossi Mäkinen täydentää yleispelaajaosastoa, mutta hänen hyökkäystehonsa ovat puhdas kysymysmerkki. Näistä ennen kaikkea Mäkinen on nykyään suorastaan erinomainen pelaaja, mutta ei luonnollisesti yksin pysty ihmeisiin. Mäkinen on ihan hyvä vastaanottaja, mutta miehen parhaat vahvuudet löytyy kuitenkin hyökkäys- ja syöttöpuolelta. Hieman lyhyt mutta todella kimmoisa Mäkinen onkin vastuussa suurimmasta osasta Iskun tehoista. Vuorinen on myös täysin kelvollinen avauksen yleispelaaja. Hän on hyvä vastaanottaja ja vähillä virheillä pelaava hyökkääjä, vaikkakin juuri verkolla ongelmia hyökkäystehojen muodossa todennäköisesti ilmenee. Toiviainen pystyy pelaamaan sekä hakkurina että yleispelaajana, mutta nykyisessä pelaajatilanteessa joutuu varmaankin väkisin hakkuriksi, sillä muita vaihtoehtoja ei käytännössä ole muiden nuorien ollessa vielä täysin raakileita liigaan. Toiviaisen tehot ykköshakkurina tulevat varmastikin olemaan ajoittain hukassa, sillä hieman liian iso rooli se vielä hänelle on. Toiviainen olisi kenties hieman parempi yleispelaajan paikalla, mutta kuten sanottua Iskun pelaajatilanne ei juuri vaihtoehtoja anna.
Keskitorjujina Iskulla on jo entuudestaan tuttu Härkönen, sekä nuori Palomäki. Härkönen on jo osoittanut tasonsa ja että pystyy pelaamaan liigassa kirkkaasti. Nyt tarjolla ei ole kuitenkaan enää viime kausien kaltaista passaria Eatonia, ja on mielenkiintoista nähdä miten paljon tämä vaikuttaa tehoihin. Myös Iskun hyökkäysvoima on suppeampi kuin viime kausilla ja Härköstä vahditaan täten torjunnalla myös tarkemmin. Palomäki puolestaan ei ole liigassa oikeastaan vielä pelannut, vaikka mukana rosterissa onkin ollut. Ei ole vielä valmis jatkuvaan avauspaikkaan, mutta tilaa kehittyä lisää on. Huhujen mukaan myös Sampossa viime kaudella pelannut Ikonen on ollut Iskun riveissä harjoitusotteluissa joten hän todennäköisesti täyttääkin toisen keskitorjujan paikan. Viime kaudella kehittynyt Ikonen olisikin kelpo lisä Iskulle. Passaritilanne Iskulla on hieman auki. Harjoituksissa ja harjoitusotteluissakin on mukana ollut Kasper Vuorinen, joka olisi suorastaan erinomainen passari nuorelle joukkueelle, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, etsii hän aktiivisesti pelipaikkaa ulkomailta ja Isku ei hänen varaansa voi täten laskea. Toisena passarina on Rantanen, joka pystyy kyllä paikan tarvittaessa jotenkuten täyttämään, mutta passitarkkuus ja pelinluku ei ole vielä aivan sillä tasolla mitä liigassa vaadittaisiin. Passaritilanne on sillä tavalla selkeä, että Vuorisen jäädessä on tilanne hyvä, ja hänen lähtiessa muualle on tilanne puolestaan hyvinkin huono. Itse en usko, että Vuorinen Tampereella pelaa, ainakaan alkukautta pidemmälle vaan lähtee taas ulkomaan kentille. Liberotilanne on myös erittäin hankala, sillä ketään suoranaista liberoa heillä ei tällä hetkellä rosterissaan ole. Viime kaudella tonttia hoitanut Mutka oli kuitenkin yksi parhaita paikallaan. Kenties yleispelaaja Ossi Mäkinen hoitaa sitten tätä tonttia.
Isku kaipaisi kipeästi lisää miehiä, mutta suomalaisia liigakelpoisia ei yksinkertaisesti ole juuri tarjolla ja ulkomailta Iskulla tuskin on budjetissä juurikaan rahaa tai aikomustakaan ketään hankkia. Sen vahvuus on ehdottomasti sen yleispelaajissa, ja jos Vuorinen jää niin passarissa. Se on kuitenkin hyvin lyhyt joukkue, jonka hyökkäys- ja torjuntavoima jättää erittäin isoja kysymysmerkkejä. Myös vastaanoton kestävyys tulee olemaan mysteeri, varsinkin jos pätevää liberoa ei ole tulossa. Synkkiä pilviä ja kysymysmerkkejä on niin paljon, että pudotuspeleihin pääsy olisi todella hyvä onnistuminen. Pitää kuitenkin muistaa, että Sakari Mäkinen oli jo viime kaudella yksi liigan parhaista yleispelaajista ja jos muut nuoret ovat onnistuneet jostain kaivamaan isoja kehitysaskelia omassa pelissään, voi Isku ajoittain myös yllättää. Jo kauden ensimmäisten pelien jälkeen asiasta ollaan huomattavasti viisampia.
Tärkein pelaaja: Sakari Mäkinen
Positiivisin yllättäjä/tasonsa nostaja: Kasimir Vuorinen
Aloitusseitsikko:
Toiviainen Härkönen S. Mäkinen
K. Vuorinen Ikonen Rantanen
Lib. O. Mäkinen
Vantaa Ducks (entinen Korson Veto):
Valmentajat: Ismo Tuominen, Jouko Lindberg, Satu Lehto
Toni Kankaanpää YP
Miro Määttänen YP
Antti Vallin H
Karl Külaots H
Lassi Nurminen KT
Patrik Ovaska L
Bálint Magyar P
Joel Laakso P
Marko Määttänen YP
Alpár Szabó HUN KT
Kalle Kattelus YP
Korson Veto vaihtoi nimensä ja tunnetaan nykyisin Vantaa Ducksina. Ainakin itsellä nimenvaihto tulee tuottamaan hankaluuksia, sillä niin selkäytimestä KoVe jo tulee. Tämä amerikkalaistunut versio oli mielestäni aika omituinen valinta, mutta kai tässä joku idea taustalla kuitenkin on. Vaikka nimi on vaihtunut, on joukkue pysynyt kuitenkin hyvin samanlaisena nyt jo monta vuotta putkeen. Se on uhkunut potentiaalia jo pitkään, mutta nuoret pelaajat eivät ole aivan pystyneet ottamaan niitä tarvittavia kehitysaskelia pelaajana jotta menestystä olisi tullut ja joukkue on sitkeästi pysynyt sarjataulukon perällä. Joukkueen selkäranka Kankaanpää on taas vuoden vanhempi ja viime kaudella alkoivat jalkavaivat osoittaa myös merkkejään. Hänen pelitasonsa on hieman pudonnut parhaista vuosista, mutta on silti edelleen joukkueen henkinen ja pelillinen johtaja. Perusvarma pelaaja jokaisella osa-alueella. Korsolla on kaksi nuorta ja mielenkiintoista hakkuria Kulaots ja Vallin, jotka eivät ole aivan pystyneet lunastamaan heihin tulleita odotuksia hyvien otteiden jälkeen ja se lopullinen tason nosto odotuttaa itseään edelleen. Joko tällä kaudella? Molemmat ovat silti kelvollisia pelimiehiä jo nyt ja Kulaots pystyy pelaamaan myös yleispelaajan paikkaa.
Ducks teki kuitenkin tärkeän hankinnan, kun Unkarin maajoukkuepassari Magyar palkattiin pyörittämään Vantaalaisten peliä. Ja hän onkin ihan ok- tason passari. Rutiinitaso on sen verran korkealla, että passipeli ottaa harppauksen edelliseen kauteen. Nuori Laakso ei ollut vielä valmis ottamaan ykköspassarin roolia ja passitarkkuus ja passien kantomatkatkin olivat puuttellisia. Nyt hän saa jatkaa kehittymistä rauhallisemmassa kakkospassarin roolissa. Vantaalaiset tekivät myös todella hyvän jatkosopimuksen viime kaudella erinomaisesti esiintyneen Alpár Szabón kanssa. Keskitorjuja oli viime kaudella illasta toiseen joukkueen parhaita ja tasaisimpia pelaajia. Hän on hyvä sekä torjunnassa että hyökkäyksessä ja passari Magyar on hänelle jo entuudestaan tuttu maajoukkueesta, joten tehot tuskin tulevat ainakaan alas päin. Yleispelaajana Kankaanpään lisäksi Ducksilla on Määttäsen veljekset (sekä aiemmin mainittu Kulaots voi myös pelata yleispelaajana). Heistä vanhempi, eli Miro on varmasti Suomen kovakätisin pelaaja. Kun vastaanotto vielä kehittyy ja virhemäärät pienenevät, on Miro hyvällä tiellä. Pikkuveli Marko ei ole vielä aivan valmis liigaan, mutta potentiaalia ja ulottuvuutta on. Liberona Korsolla on Ovaska, joka on mielestäni parempi puolustuspelaajana kuin vastaanottajana, mutta kehitys voi olla hyvinkin nopeaa myös jälkimmäisen osa-alueen kohdalla. Keskitorjujana jo aiemmin mainitun Szabón lisäksi on Nurminen, joka täyttää hyvin toisen keskitorjujan paikan, vaikka ei tajuntaa räjäytäkkään. Hyvää ja varmaa peruspeliä odotettavissa. Joukkuetta valmentaa kolmikko Tuominen, Lindberg ja Lehto.
Joukkueen pahin kompastuskivi edellisinä kausina on ollut hieman liian suuret virhemäärät ja helpot virheet. Nämä ovat hyvin normaaleja asioita nuorelle joukkueelle. Nyt sama joukkue on kuitenkin ollut kasassa jo useamman vuoden ja pelaajat ovat saaneet kokemusta sekä ikää. Nyt olisi aika ottaa ne viimeiset askeleet ja nousta oikeasti vähintään keskitason joukkueeksi liigassa. Vastaanoton kestävyys, sekä hyökkäystehot laidasta ovat virhemäärien ohella mielestäni isoimmat kysymysmerkit. Ducks hävisi viime kaudella paljon tiukkia eriä huonojen erän loppujen vuoksi, joko tämä on nyt historiaa ja pallot lyödään myös tiukissa paikoissa rataan normaalisti? Joukkueen vahvuutena voidaan pitää sitä, että heillä on oikeasti varsinkin yleispelaajien ja hakkurien kohdalla mahdollista suorittaa peli edistäviä vaihtoja. Vahvuudeksi voi nousta myös jo aiemmin mainittu pitkään yhdessä pelaaminen, pelaajat siis tuntevat toisensa erinomaisesti. Korson todellinen taso on hankalaa arvioida ja mikä tahansa sijoitus häntäpäästä playoff-joukkueeksi on mahdollinen. Jo kauden ensimmäiset pelit kertovat paljon joukkueen tämän kauden iskukyvystä.
Joukkueen tärkein pelaaja: Kankaanpää
Potentiaalinen yllättäjä/tasonsa nostaja: Magyar
Aloitusseitsikko:
Vallin Szabó Mi. Määttänen
Kankaanpää Nurminen Magyar
Lib. Ovaska
----------------------------------------------------------------------------
Jatkuu seuraavassa viestissä!
Nyt on taas se aika vuodesta kun usean eri lajin sarjat alkavat pyörähtää käyntiin. Niin tekee myös korkein kotimainen lentopallosarjamme, eli mestaruusliiga. Noin kuukausi sarjakauden alkuun, joten varmaankin hyvä aika pukata ennakko ilmoille. Yritin tehdä siitä tänä vuonna vielä hieman kattavamman kuin aikaisemmin. Ja pituutta kertyikin aika mukavasti, ei mahtunut nimittäin yhteen viestiin kun 60 000 on raja, ja 66 000 merkkiä tekstissä on. Myös aikaa siihen kului jonkin verran, joten jos pidit siitä, niin sitä voi hyvällä omalla tunnolla jakaa esim twitterissä tai Facessa =)
Vaikka kesä oli täynnä vaikka minkä sortin kisaa olympialaisista mm-kisoihin ja maailman liigaan, on se silti aina yhtä mahtavaa kun kotimainen lentopallo alkaa. Itselle ehdottomasti yksi talven kulmakivistä! =) Erittäin mukavaa ja myös tasokasta seurattavaa. Suosittelen kokeilemaan edes yhden pelin verran, jos ei ole aiempaa kokemusta lentopallosta livenä.
Joukkeita on yhteensä 11 ja jokainen pelaa jokaista vastaan kolme kertaa. Yhteensä matseja per joukkue kertyy siis 30. Tämä on siis ennallaan edellisestä kaudesta. Tuleva kausi on kuitenkin lähtökohdiltaan hieman erilainen kuin viime kausi. Täyttä kokonaisuutta ajatellen on taso ehkä hieman tippunut, sillä kovia lähtijöitä on enemmän kun tulijoita. Budjettien kanssa on oltu ehkä myös tarkempana (kuten on erittäin toivottavaa) ja ulkomaalaisten pelaajien tilalle on tullut kotimaisia lupaavia nuoria. Sarja tulee olemaan myös erittäin tasainen. Totta kai sieltä löytyy ne pari selvää suosikkia ja myös pari joukkuetta jotka lähtökohtaisesti on helppo sijoittaa peräpäähän, mutta todella paljon on tasaisia joukkueita ja etenkin sarjan keskiosa on aivan auki. Kovimpana kärsijänä tälle kaudelle lähtee selvästi Isku, kun se menetti aivan elintärkeitä pelaajia hankkimatta tilalle uusia laadukkaita. Valepa puolestaan on toinen ääripää. Heillä on erittäin kova rosteri jolta sopii odottaa menestystä myös Euroopan kentiltä.
Yhdysvaltojen yliopistopelaajien virta Suomeen tuntuu olevan vahva. Eritoten keskitorjujia sieltä ollaan erittäin hanakoita tänne tuomaan, sillä Suomen ollessa heidän ensimmäinen ammattilaisseuransa, ovat sopimukset hyvin kohtuuhintaisia. Usa myös tuottaa lupaavia ja laadukkaita keskitorjujia hirvittävällä tahdilla.
Kotimaisessa liigassamme muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ovat joukkueet liikkeellä hyvinkin ohuilla rostereilla. Pelaajia voi kyllä olla jopa pöytäkirja täynnä, mutta oikeasti liigatasoisia ja pelin tasoa edistäviä pelaajia on usealla joukkueella juuri sen aloitusseitsikon verran. Jollekin pelipaikalle voi olla kyllä varamies, mutta ei jokaiselle. Tässä kohdin myös tuuri näyttelee siis isoa osaa. Mahdolliset loukkaantumiset tulevatkin olemaan taas jopa hyvinkin suurissa rooleissa. Osalla joukkueista voi olla kassassa rahaa hankkia korvaajia kesken kaudenkin ulkomailta, kun taas osalla ei yksinkertaisesti ole. Useissa joukkeissa yhdenkin pelaajan loukkaantuminen voi muuttaa voimasuhteita hirvittävän paljon, kun saman pelipaikan korvaaja on vain todellinen varamies, tai pahimmassa tapauksessa tätä varamiestäkään ei ole lainkaan ja korvaajaa joudutaan ottamaan muilta pelipaikoilta. Toivotaan siis mahdollisimman tervettä kautta jokaiselle joukkueelle. Mutta lajin tuntien ei hyppääjän polvilta, olkapäävaivoilta ja nilkkojen pyörähdyksiltä voida yksinkertaisesti välttyä. Tämä voi toki vedonlyönnin kannalta tuoda suorastaan erinomaisia kohteita ja hurjia vääristymiä kertoimissa. On myös pari joukkuetta joita hyvänkään pelaajan poissaolo ei välttämättä hetkauta juuri millään lailla.
Mutta siirrytänkin sitten suoraan joukkueiden arviontiin. Kannattaa huomioida että sarjakauden alkuun on vielä noin kuukausi, ja osa seuroista voi tehdä vielä viime hetken hankintoja jos kassasta löytyy tarpeeksi tuohta. Yritin tehdä arvioista selkeitä, mutta silti tarpeeksi informatiivisia. Joukkueet eivät nyt ole missään erityisessä järjestyksessä, vaan ihan sattumanvaraisesti listattu.
Oulun Etta:
Päävalmentaja: Olli Kuoksa
2. Valmentaja: Juha Keihäskoski
Eetu Pennanen YP
Anssi Hakala YP
Oskari Seppä YP
Niko Haapakoski P
Jussi Mäkinen P
Ville Kaksonen KT
Markus Väisänen KT
Petteri Kiilunen L
Heikki Lehtoniemi H
Markus Kaurto KT
Antti Ronkainen YP
Jiri Hänninen YP
Joonas Jokela H
Ettan joukkue pysyi pitkälti hyvin samanlaisena kuin viime kaudellakin, mutta nyt luotetaan täysin kotimaiseen osaamiseen. Yhtään ulkomaalaisvahvistusta ei ainakaan vielä ole siis hankittuna. Heikentyneestä hakkuritilanteesta huolimatta, (olkapäävaivoista kärsinyt Bittner oli loukkaantuneenakin erinomainen) on se mielestäni vahva joukkue. Sen selkärangan muodostaa edelleen yleispelaajakaksikko Hakala/Pennanen. Molemmat ovat joukkueelleen aivan elintärkeitä, sillä koko Ettan loppuun asti taisteleva ja puolustava identiteetti kulminoituu heihin (toki myös valmentaja Kuoksaan). He kantavat myös leijonaosan joukkueen vastaanotto, sekä hyökkäysvastuusta. Tänä vuonna vielä enemmän kuin aiemmin, koska joukkueen hakkuritilanne on melkoisen huolestuttava. Lehtoniemi ja Jokela ovat kyllä molemmat kenties potentiaalisia tulevaisuuden nimiä, mutta tämän hetkinen liiga on heille vielä aikamoinen kynnys noustavaksi.
Keskitorjujaosasto Ettalla vahvistui merkittävästi kun maajoukkuemies Kaurto siirtyi Rovaniemeltä etelämmäksi Ouluun. Hän tuo lisää sekä torjunta-, että hyökkäysvoimaa ja antaa tälle vuodelle Kuoksalle myös realistisen mahdollisuuden vaihtoihin keskitorjujien osalta, kun Kaksonen ja Väisänen täydentävät kolmikon. Viime kaudella erittäin vahvoilla otteilla esiin tullut libero Kiilunen puolestaan on erinomainen paikallaan, ja tekeekin Ettan vastaanottoryhmityksistä yhden parhaista koko liigassa. Passareina Ettalla jatkaa nuori Haapakoski, joka todisti viime vuonna että kyky pelata ykköspassarina on jo taskussa. Nyt vain odotetaan mille tasolle saakka kaveri lopulta yltää. Pienehkö, mutta taitavasorminen kakkospassari Mäkinen pystyy myös pyörittämään peliä tarvittaessa varsin hyvin. Ongelmat muodostuvat hänen osaltaan verkolla, jossa vastustajat pystyvät hieman liikaa käyttämään hänen torjuntaulottuvuuttaan hyväksi. Joukkuetta valmentaa edelleen yksi omista suosikeistani liigassa; Olli Kuoksa, joka tuo jo pelkällä olemuksellaan aina lisää tunnetta hieman tylsempiinkin peleihin. Lisäksi hänen taktisia taitoja ja peliymmärrystä ei missään nimessä pidä väheksyä vaikka showmies kyseessä onkin. Kyseessä hyvin tykätty valmentaja myös pelaajien osalta. Vaatii paljon, mutta on reilu, suorasanainen ja hyvin pelaajalähtöinen.
Kokonaisuutena Ettan peli perustuu hyvin vahvasti erittäin laadukkaaseen vastaanotto- sekä puolustuspelaamiseen. Hyökkääjien mitassa, fyysisyydessä ja lyöntiulottuvuudessa Etta ei varmasti montaa joukkuetta voita, mutta heidän taitotasonsa on sitäkin korkeampi. Etta hyökkää paljon torjunnan käsiä hyväksi käyttäen, sekä runsaasti peipaten. Ylipäätään vähillä virheillä ja järkevästi. Tämä onkin Kuoksan painotuksessa korkealla, ja on nykyään myös maailmalla selvästi vallitseva pelitapa. Tämä ei tietenkään poista sitä, että hyvistä paikoista on edelleen hyökättävä todella agressiivisesti, mutta ne hieman huonolaatuisemmat paikat yritetään pelata vähemmillä virheillä ja jatkuvuudella kuin pelkkää isoa riskiä käyttäen pallo nopeasti kenttään. Ettan vaihtopenkki ei aivan hirveästi apua tarjoa, varsinkin jo aiemmin mainittujen yleispelaajien Hakalan ja Pennasen terveenä pysyminen on aivan elintärkeää menestykselle, sillä yhtään liigakelpoista yleispelaajaa ei ole reservissä. Eritoten Pennanen hyökkää sekä laidoista että paipista niin paljon ja tehokkaasti, että korvaajaa sille on mahdoton löytää. Erityisen hienoa oli viime kaudella nähdä, että vaikka joukkueet tämän tiesivätkin, pystyi Eetu silti erinomaiseen suoritustasoon ja hyökkäystilastoihin. Ettan pelaava seitsikko on mielestäni hyvin tasavahva ja dynaaminen. Kunnon hakkurin puuttuminen on selkeä heikkous, mutta odotetaan nyt kuitenkin ensin mitä nuoret kaverit sillä tontilla pystyvät kentällä näyttämään ennen kuin tyrmätään täysin.
Etta on myös nostanut profiiliaan ottelutapahtumien järjestäjänä. Se on onnistunut viime kausina yleisön aktivoimisessa ja saanut enemmän porukkaa hallille. Oulussa, jossa Kärpät on aivan valtava tekijä, on jokainen lentopallonseuraaja lisää erinomainen asia. Etta myös tekee erinomaista työtä netissä, kun otteluista tulee videoita youtubeen erien ratkaisuhetkistä heti kesken ottelun, eikä vasta ottelun jälkeen. Erinomainen lisä ja toivoisi todellakin lisääntyvän seurojen keskuudessa, jos otteluiden kokonaan nettiin suorana striimaaminen jostain syystä on vastoin toimintatapoja. Televisiosta pelejä ei näe kuin aivan yksittäisiä koko kaudella, joten näkyvyyttä olisi hyvä jotenkin lisätä kautta liigan, ja nettistriimaus on seuralle todella halpa ja yksinkertainen vaihtoehto. KepitTV tätä yhteistyötä onkin jo useamman seuran kanssa toteuttanut onnistuneesti. Jonkun mielestä vajaa 10e on ehkä hieman liikaa kyseisen laatuisesta striimistä runkosarjaottelusta, mutta ehkäpä tässäkin olisi mahdollista löytää kultainen keskitie. No nyt eksyttiin hieman jo aiheesta, mutta se sopi hyvin tähän perään, kun Ettan työtä sosiaalisessa mediassa kehaistiin. Ne pienet teot vievät pitkälle.
Tuloksellisesti Ettalta voi odottaa onnistuneelta kaudelta jopa kotietua pudotuspeleihin. Pudotuspeleihin pääsy pitäisi olla käytännössä varmaa, mutta loukkaantumisia he eivät kuitenkaan kestä hyvin. Joten niinkuin yleensäkin, hyvin pienistä asioista sekä myös onnesta on paljon kiinni. Itse pidän Ettan kasaamasta joukkueesta, vaikka jo aiemmin mainittu kovan hakkurin puute on hyvin ilmeinen. Selvästi fiksumpaa kuitenkin on, että seurat pysyvät maltillisina, eivätkä heitä vähiä eurojaan hukkaan ulkomaisiin kokeiluihin, jos siihen ei 100% varmuudella ole varaa. Peluuttavat sitten sen sijaan tarvittaessa juuri esim. hieman kokemattomampia, mutta tulevaisuuden nimiä.
Tärkein pelaaja: Eetu Pennanen
Potentiaalinen yllättäjä/tasonsa nostaja: Haapakoski
Ettan aloitusseitsikko:
Lehtoniemi Väisänen Pennanen
Hakala Kaurto Haapakoski
Lib. Kiilunen
Hurrikaani Loimaa:
Päävalmentaja: Lauri Rantanen
Jesse Mäntylä L
Tuomas Koppanen KT
Luke Smith AUS YP
Matti Oivanen KT
Karri Kutinlahti KT
Tomi Mutka YP
Eemeli Kouki YP
Harrison Peacockv P
Akseli Haltia P
Manuel Leskiw Auer H
Hurrikaanilla on kasassa hyvin pitkälti sama joukkue kuin viime vuonna pronssia voittanut ryhmä, vaikka vaihtuvuuttakin on ollut. Kovilla tehoilla pelannut hakkuri Al Hahchadi ei esim jatka enää joukkueessa, ja onkin selvästi isoin menetys. Tilalle hankittu Argentiinalainen Leskiw Auer ei nimittäin ole hänen tasoisensa pelimies. Argentiinalaisen hankinta oli ylipäätään ehkä hieman omituinen ja hätäinen valinta Hurrikaanilta, sillä kovempiakin hakkureita olisi varmasti ollut tarjolla samassa hintakategoriassa. Tämä asia voi tulla vielä kummitelemaan Hurrikaania kauden aikana, sillä kovimmilla kilpakumppaneilla hakkurit ovat selvästi kovempia. Omasta mielestäni ei ole tosin lainkaan pois suljettua, että Hurrikaani vaihtaa hakkuria jo ennen kauden alkua.
Hurrikaanin onneksi hyökkäystehoja löytyy yleispelaajilta ja keskitorjujilta avuksi hyvin. Eritoten Australialainen yleispelaaja Smith on ulottuva ja tehokas hyökkääjä. Hihavastaanoton kanssa hänellä on välillä hankaluuksia, mutta leijasyöttöä hän pääsee usein nostamaan sormilla, joka helpottaa. Toinen yleispelaaja Kouki on sen sijaan hyvä vastaanottaja ja helpottaa siinä Smithin työtä. Kouki myös hyökkää järkevästi, mutta hieman on kehitys juuri lyöntipelissä junnannut paikallaan jo jonkin aikaa, ja nyt olisi hyvä aika ottaa edistysaskelia myös siinä. Potentiaalia on vielä varastossa. Kolmantena yleispelaajana on erinomaisen monipuolinen ja fiksusti pelaava Mutka. Mutka olisi ehkä ansainnut aikaisempinakin vuosina enemmän peliminuutteja seitsikossa, mutta Hurrikaanin todella laaja ja laadukas yleispelaajaosasto ei sitä ole tarjonnut. Tänäkin vuonna kilpailu peliajasta on kovaa, sillä kolme laadukasta yleispelaajaa hurrikaanilla on, joista Smith saa eniten peliaikaa jo pelkästään sen vuoksi että on paras hyökkääjä ja Hurrikaani tarvitsee hänen tehojaan. Koukin ja Mutkan isompi vahvuus puolestaan on vastaanotto, vaikka toki myös hyökkäystehojakin löytyy. Joukkuetta valmentaa Rantanen joka korvasi ykkösvalmentajana viime kaudella Italialaisen Gioliton. Rantanen on siitä turvallinen valinta että on varmasti tuttu ja myös pelaajille mieluinen. Gioliton metodit eivät viime vuonna aiheuttaneet kiitosta Hurrikaanin pelaajien keskuudessa ja tilanne johtikin lopulta teiden erkanemiseen.
Liberona Hurrikaanilla on edelleen jo aikaisemmilta vuosilta tuttu Mäntylä. Maajoukkueenkin mukana ollut libero on erittäin hyvä ja tasainen suorittaja. Hyvä vastaanotto ja puolustuspelaaminen sekä jo valmiit kemiat tuttujen yleispelaajien kanssa takaa nostopelin olevan kunnossa alusta lähtien. Viime kaudella Hurrikaanissa pelannut Shumov ei tällä kaudella enää ole mukana, ilmeisestikin korkean hinnan takia, mutta Hurrikaanin keskitorjujat ovat silti erinomaisia. Tämä tosin vaatii sen, että Oivasen selkä on kunnossa. Jos se on, Oivanen on liigan parhaita, ellei paras keskitorjuja. Koppanen puolestaan on hyvä ja varma toinen keskari. Kutinlahti pystyy tarpeentullen sitten paikkaamaan tai antamaan huilia heille. Isoin muutos Hurrikaanilla tapahtui kuitenkin passareissa kun viime kaudella aika tasaisesti peliä pyörittäneet Dolgopolov ja Kurppa lähtivät molemmat pois ja tilalle hankittiin ykköspassariksi Australian maajoukkueesta tuttu Peacock. Tämä oli erinomainen haku Hurrikaanilta, sillä Peacock on loistava passari. Pyörittää peliä nopealla tempolla passitarkkuuden pysyessä hyvänä. Ottaa erinomaisesti myös keskimiehet mukaan ja paippihyökkäys onnistuu hyvällä tempolla vaivatta. Kakkospassariksi hankittiin Korsosta vähälle peliajalle jäänyt Haltia. Haltia ei vielä ole valmis isoon vastuuseen liigassa, mutta Peacockin takana ei tarvitse ollakkaan. Voi tarvittaessa antaa pieniä hengähdystaukoja aussille.
Hurrikaanin vahvuudet ovat tasaisessa ja kokeneessa seitsikossa. Sekä kaikkien ollessa terveenä, hyökkäyspelissä. Hakkuri on kysymysmerkki, ja omasta mielestäni ei sillä tasolla mitä Hurrikaanin hankkimalta hakkurilta odottaisi, mutta annetaan nyt hänenkin ensin näyttää kykynsä tosi peleissä ennen täyttä lyttäämistä. Vastaanotto on turvallisissa käsissä Mäntylän johtamana ja passipeli erittäin hyvissä käsissä Peacockin ollessa pelinjohtaja. Kausi on Hurrikaanille selkeä pettymys jos se ei kotietua puolivälieriin saavuta, eli ole vähintään neljän joukossa runkosarjan jälkeen. Hurrikaani on ollut kestomenestyjä jo vuosia, mutta kultamitali heitä edelleen puuttuu. Olisiko tämä jo se kausi? Ainakin Valepa ja Tiikerit ovat varmasti eri mieltä.
Tärkein pelaaja: Smith
Potentiaalisin yllättäjä/tasonsa nostaja: Peacock
Aloitusseitsikko:
Auer Oivanen Smith
Kouki Koppanen Peacock
Lib. Mäntylä
Rovaniemen Team Lakkapää:
Päävalmentaja: Normunds Veinbergs
Apuvalmentaja: Henri Tuomi
Fredric Gustavsson H
Arshdeep Dosanjh P
Miikka Lemola YP
Tuomas Hautala KT
Jere Mäkinen YP/H
Roope Siliämaa L
Jouni Palokangas YP
Andre Brown KT
Matias Korhonen YP
Lakkapää menetti pari tärkeää pelaajaa (Kaurto ja Mäkinen), mutta pystyi kuitenkin raapimaan kasaan liigatasoisen joukkueen. Erittäin ohut se on rosteriltaan ja kysymysmerkkejäkin tosin riittää. Lakkapää onnistui kuitenkin pitämään joukkueessaan kesken viime kauden tulleen ruotsalaisen hakkurin Gustavssonin, joka oli koko loppukauden heidän ylivoimaisesti tärkein pelaaja. Hyvillä tehoilla hyökkäävä ja syöttävä Gustavsson tulee tälläkin kaudella olemaan joukkueen selkäranka hyökkäyspelissä. Hän hyökkä ulottuvasti ja fiksusti. Tälle kaudelle vastustajilla on kuitenkin saatavilla hänestä enemmän dataa, ja on mielenkiintoista nähdä pystytäänkö sitä käyttämään hänen tehojensa hiljentämiseen. Toisena hakkurina on nuori Mäkinen, joka jo viime kaudella esitti todella kylmäpäisiä otteita niinkin nuoreksi pelimanniksi. Varmoja tulevaisuuden nimiä.
Yleispelaajina Rovaniemeläisillä jatkaa Lemola ja Palokangas, sekä ykkössarjasta tuli mukaan Korhonen, joka ei tosin ole vielä valmis liigaan. Palokangas on tälle kaudelle erittäin isossa roolissa, sillä on selkeästi tärkein yleispelaaja Lakkapäälle. Palokangas on hyvä ja tasainen yleispelaaja. Vastaanotto onnistuu hyvin ja hyökkäyksessäkin löytyy riittävästi tehoja. Syöttää myös ajoittain hyvin. Hyvässä kehityskäyrässä ollut vanhempi Mäkinen lähti Sastamalaan ja toisen yleispelaajan paikan ottaa melkeinpä kokonaan itselleen Lemola. Lemola on paikkaa ajoittanut pelannut aiemminkin joten pystymetsästä ei hän siihen joudu. Ulottuva yleispelaaja on hieman virhearka etenkin vastaanotossa ja nyt vaihdosta ei juuri apuja ole saatavilla, vaan taso pitäisi pystyä pitämään tasaisempana kuin aiemmilla kausilla. Keskitorjujina Lakkapäällä pelaa jo aiemmin mukana ollut Hautala, sekä Ruotista tullut kanadalainen Brown. Hautala on osoittanut tasonsa jo aiemmilla kausilla ja on paikallaan hyvä. Erittäin tasainen ja vähillä virheillä pelaava keskari. Hyökkää myös hyvillä tehoilla. Brown puolestaan on itsellenikin melko katsomaton kortti, ja onkin mielenkiintoista nähdä mistä puusta mies on tehty. Varakeskaria lakkapäällä ei ainakaan vielä ole, joten veitsen terällä mennään koko ajan.
Passarina jatkaa edelleen australialainen Dosanjih. Erittäin ulottuva passari on erinomainen ja turvallinen jatkaja Lakkapäälle. Hyvää passitempoa ylläpitämään pystyvä aussi on kaiken lisäksi hyvä laitatorjuja sekä omaa painavan leijasyötön. Aivan avainpelaajia tulevalle kaudelle, sillä kakkospassaria ei ainakaan vielä ole julkistettu. Yhteispeli hakkuri Gustavssonin kanssa toimi hyvin jo viime kaudella. Passikorkeus on myös niin hyvä, että keskitorjujien on helppo hyökätä. Liberona joukkueella jatkaa Siliämaa. Viime kaudella jo hyvin liigaan asettunut pelaaja kantaa tänä vuonna entistä isompaa vastuuta vastaanotossa. Joukkuetta valmentaa seuraikoni Veinbergs, sekä Loimua aiemmin valmentanut Tuomi. Hyvä ja pidetty parivaljakko kyseessä, mutta kovin ohut rosteri on heille annettu käyttöön.
Lakkapään vahvuutena on hyvä passari-hakkuri kombinaatio. Ylipäätään avausseitsikko on ihan hyvä, mutta vaihtoehdot heidän takanaan on aivan liian ohuet. Rosterissa on monta aukkoa, eikä se kestä yhtään loukkaantumista. Pystyykö yleispelaaja Lemola pelaamaan tarpeeksi tasaisesti, sillä paikkaajia ei ole tarjolla. Vastaanotto on myös hieman epävakaa. Hyökkäystehojen uskon riittävän niin kauan kuin kaikki ykkösmiehet pysyvät kunnossa ja pelaavat hyvin. Tukea ei ole penkiltä saatavissa käytännössä lainkaan. Mahdollisuudet pudotuspeleihin on, mutta melkeinpä täysin tervettä kautta se Lakkapäälle vaatii. Tosin joukkueenjohtaja Oiva Tapio on tottunut hankkimaan apuja kesken kauden ulkomailta, ehkä hän tekee niin nytkin.
Tärkein pelaaja: Fredric Gustavsson
Positiivisin yllättäjä/tasonsa nostaja: Jere Mäkinen
Avausseitsikko:
Gustavsson Hautala Palokangas
Lemola Brown Dosanjih
Lib. Siliämaa
Kuopion LEKA Volley:
Päävalmentaja: Lauri Hakala
Jukka Lehtonen KT
Eelis Karinen YP
Lasse Jäntti P
Juho Kaunisto YP
Timo Leikas H
Teemu Silventoinen YP
Simo Puttonen L
Samuli Kaislasalo H
Akseli Lankinen P
Arttu Reijonen KT
Henrik Porkka KT
Jan Helenius YP
LEKA volleylla alkaa nyt kolmas kausi kotimaisessa liigassa. Nyt täysin kotimaisin voimin ja nuorella joukkueella. LEKA on hieman heikentynyt viime kaudesta. Isoimpia menetyksiä olivat yleispelaaja Petty ja keskitorjuja Johnson, jotka olivat iso osa viime vuoden joukkuetta. Viime kausien tyyli jossa valmentaja Hakalalle tuttuja USAn yliopistosarjojen pelaajia hankitaan Suomeen on muutettu ja Leka on tehnyt saman liikkeen monen muun seuran kanssa tällä kaudella ja lähtenyt nuorella joukkueella, tiputtaen ohessa myös palkkakuluja. Leka pystyi silti hankkimaan kaksi täsmäasetta Tampereelta, sekä lisäksi Kuortaneelta pari nuorten maajoukkueringissä olevaa pelaajaa. Iskusta tulleet Kaislasalo ja Helenius ovatkin erittäin isossa osassa Lekan paletissa. Lyhyehköllä, mutta kimmoisalla ja taitavalla Heleniuksella on alla jo onnistunut kesä maajoukkueessa ja myös Kaislasalo on sinne kovasti tyrkyllä tulevaisuudessa. Olivat todella iso osa Iskuvolleyn nuorta, hyvin esiintynyttä joukkuetta ja rampauttivatkin entistä joukkuetta lähdöllään isosti. Kuortaneelta napattiin puolestaan B-maajoukkueessakin jo esiintynyt passari Lankinen, sekä pitkänhuiskea tulevaisuuden nimi keskitorjua Porkka. Lankinen on etevä passari, mutta hyvin isot paukut on lyöty nuoren miehen niskaan kun hän selvä ykköspassari nyt on ja kakkospassarina on ainoastaan toinen, Lankistä vielä selvästi kokemattomampi nuori tulevaisuuden kaveri Jäntti. Lankisen pelinlukutaito on hyvää, mutta passitarkkuus ei ole vielä aivan toivotulla tasolla. Ellei LEKAlla sitten ole aikomus taas farmisopimuksen kautta hommata Aleksi Kössiä varalle mukaan miehistöön, joka on jo kokeneempi liigassa ja näyttänyt että pystyy siellä pelaamaan, on passariosasto potentiaalista huolimatta hyvin ohut.
Toisena yleispelaajana Heleniuksen parina pelaa viime kaudella selkeitä kehitysaskelia eteenpäin hyökkäyspelissä ottanut Karinen. Erittäin paljon (kenties jopa hieman liikaa) nelospaikalta lyhyttä peippiä viljelevän Karisen täytyy pystyä pitämään noususuhdanne hyökkäyspelissä myös tällä kaudella. Vastaanoton hän hoitaa kelpo prosentilla, joten hyvä ja tasapainoinen yleispelaajakaksikko kyseessä. Heidän takanaan vaihtoehtoja ei tosin käytännössä kyseiselle pelipaikalle ole tarjolla, kenties Silventoisen ajoittaisia hyvin pieniä paikkauksia lukuunottamatta, joten LEKAn kannalta on tärkeää että nämä kaksi miestä pysyvät terveenä. Keskitorjujatilanne on hieman kinkkinen sillä kokenut Lehtonen ei ilmeisesti ole aivan 100% kunnossa ja muutenkaan ei aivan aiemmista kausista totutulla tasolla. Kaksi muuta (Porkka ja Reijonen) eivät kumpikaan ole vielä mitään sateentekijöitä. Tosin eritoten Porkalla on kasoittain potentiaalia. Jos taas Lehtonen on täydessä kunnossa, helpottaa tämä tilannetta huomattavasti. Liberoksi LEKAlla valikoitui aikaisemmilla kausilla yleispelaajana, hakkurina, keskitorjujana, kokkina, upseerina ja hitsaajana toiminut Puttonen. Tämä monipuolinen jokapaikan höylä on pelannut melkeinpä hätävarana jokaista pelipaikkaa LEKAssa, mutta ei ole millään paikalla pystynyt vielä vakiinnuttamaan paikkaansa seitsikossa. Myös liberon tontin hän varmasti pystyy hoitamaan, joskin edelliskauden libero Hakala olisi ollut Lekalle parempi ja turvallinen jatkaja sille paikalle. Hakkuritilanne heillä on sen sijaan aika turvallisissa käsissä sillä Kaislasalon lisäksi monta kautta liigassa pelannut ja erityisen kovakätisenä tunnettu Leikas jatkaa myös. Leikas voisi aivan hyvin olla liigassa myös ykköshakkurina ollessaan täydessä kunnossa, joten tämä antaa Hakalalle peluutukseen lisää mahdollisuuksia. Mutta kuten monella muullakin liigajoukkueella, myös LEKAlla vaihtopenkki on hyvin ohut ja hakkuria lukuunottamatta muilla pelipaikoilla ei vaihtoihin hirveästi ole mahdollisuuksia.
Joukkuetta luotsaa Hakalan veljeksistä vanhin eli Lauri. Lauri on myös maajoukkueen valmennusringissä mukana ja on hyvin analyyttinen ja äärimmäisen pelaajalähtöinen valmentaja. Hänen ajatusmaailmassaan jokaista pelaajaa autetaan yksilönä pienissäkin tekniikkaa-asioissa ja sitten yritetään saada heistä maksimaalinen teho irti yhdessä joukkueena. Tämä on nykyään myös maailmalla vallitseva tyyli, ja vanhan ajan ajatus jossa valmentaja laatii vain joukkueen yhteisen taktiikan ja johtaa sitä, on siirtymässä koko ajan enemmän syrjään. Ja totta kai tästä on myös hirveä määrä välimalleja johon valmentajat asettuvat, eikä vain nämä kaksi ääripäätä. Luonnollisesti myös pelaajat ovat erilaisia yksilöitä joille erilaiset valmentajat sopivat eri tavalla.
LEKAn vahvuutena on nimenomaan tasapainoiset laitapelaajat (sekä yleispelaajat että hakkurit). Myös keskipeli voidaan laskea vahvuudeksi jos Lehtonen on täydessä kunnossa, mutta ilman häntä kääntyy se puolestaan väkisinkin pieneksi heikkoudeksi. Vaihtopenkki hakkuria lukuunottamatta on äärimmäisen ohut ja se voi pitkän kauden aikana muodostua ongelmaksi jos loukkaantumisia alkaa ilmetä. Myös LEKA luottaa nykyäaikaiseen pelityyliin jossa virheet yritetään minimoida ja peipit ovat tärkeä osa hyökkäysrepertuaaria. Passipeli tulee olemaan kysymysmerkki. Onko Lankinen valmis jo nyt koko kauden mittaiseen ykköspassarin rooliin tarpeeksi korkealla tasolla? LEKAn pitäisi olla käytännössä varma pudotuspelijoukkue ja taistella myös kotiedusta. Mutta tämä edellyttää ehdottomasti avausseitsikon terveenä pysymistä, sillä vaihdosta ei heillä ole tarjota tarpeeksi laadukasta pelaajaa tilalle (poislukien jo aiemmin mainittu hyvä hakkuritilanne).
Tärkein pelaaja: Helenius/Kaislasalo
Potentiaalinen yllättäjä/tasonsa nostaja: Lankinen
LEKAn aloitusseitsikko:
Kaislasalo Lehtonen Karinen
Helenius Porkka Lankinen
Lib. Puttonen
Liiga Sampo:
Päävalmentaja: Jukka Tuovinen
Aleksi Mutka L
Mikko Väliaho KT
Eetu Häyrinen H
Ville Heiskanen YP
Kasper Pennanen YP
Petteri Penttinen P
Ilari Sivonen YP
Martti Keel P
Panu Pitkänen KT
Andrus Raadik YP
Aleksi Kaatrasalo KT
Pielaveden Sampo uusiutui tulevalle vuodelle reilusti. Vanhoista pelaajista ainoastaan viidelle sorvattiin jatkosopimukset ja loput ovat uusia. Tosin myös paluumuuttajia joukosta löytyy kaksin kappalein, kun sekä Sivonen että Penttinen palaavat Sampo-paitaan. Myös vanhaa imagoa on kuullemma uudistettu logosta lähtien. Viime kauden pelaajista Sampo kenties jää kaipaamaan Djordjevicin hyökkäysvoimaa (vastaanotto oli tosin selkeä heikkous). Passari Krause oli myös hyvä ja ulottuva passari, mutta ehkä pelintekijän vaihto oli täysin oikea ratkaisu, kun tilalle saatiin erittäin tasaväkinen ja pätevä kaksikko. Penttinen on pitkään Suomessa pelannut, ja maajoukkueen oviakin kolkutellut tasainen ja ulottuva passari. Ollut joka kausi myös yksi parhaita laitatorjujia liigassa. Virosta hankittu Martti Keel on taas Suomessakin erinomaisesti aikoinaan esiintyneen Avo Keelin poika. Pyörittää mielellään hyvinkin nopeata laitatempoa ja on erittäin taitava. Häviää Penttiselle torjuntapelissä ja ulottuvuudessa, mutta on hieman edellä syötössä ja passitempossa. Penttinen on myös ehkä hieman tasaisempi. Kaksikko tulee olemaan Sampon selkeä vahvuus, sillä sen verran erityylisiä, mutta erittäin hyviä passareita molemmat ovat. Tämä taas antaa Tuoviselle lisävaihtoehtoja peluutukseen. Ykköspassaria on erittäin hankala nimetä etukäteen ja peluutus voikin olla hyvin tasaista, joskin Tuovinen on ainakin aiemmin tykännyt selkeästi valita ykkösmiehensä jolla menee eteenpäin. Tänä vuonna tilanne voi olla hieman erilainen.
Liberoksi Sampo hankki maajoukkueestakin tutun nuoren Mutkan. Erinomainen kaappaus savolaisilta, ja tuleekin varmasti olemaan yksi liigan parhaita liberoita. Eritoten otteet puolustuspelissä kannattaa panna merkille. Yleispelaajien osalta puhaltivat muutoksen tuulet, kun sekä Djordjevic että Poikela pelaavat nyt muualla. Hyökkäysvoima ja ulottuvuus siinä hieman heikentyivät, mutta vastaanotto sen sijaan vahvistui selkeästi. Heiskanen on jo entuudestaan tunnettu erittäin hyvästä vastaanotosta ja puolustamisesta, mutta myös passari Keelin seurakaveri Andrus Raadik on erinomainen vastaanottamaan nimenomaan sormilla. Raadik on muutenkin hyvin tasapainoinen ja painavan lyöntikäden omaava pelimies. Pelaa vähillä virheillä ja on siksi erittäin luotettava. Hyvä, ja ennenkaikkea hyvin valmentaja Tuovisen näköinen hankinta. Kolmas yleispelaaja Sivonen on myös erinomainen vastaanottaja ja pelin rauhoittaja jokaisella osa-alueella. Hyökkäystehot muodostavat ehkä hienoisen kysymysmerkin. Neljäs yleispelaaja on nuori Pennanen, joka ei aivan vielä ole valmis liigatasolle. Ylipäätään Sampolla on kasassa erittäin tasapainoiset ja vähillä virheillä pelaavat yleispelaajat ja vastaanotto ryhmitelmä libero Mutkan kanssa on erinomainen.
Hakkurina Sampolla jatkaa Häyrinen. Viime kaudella ykköshakkurin paikan ottanut, ja eritoten pudotuspeleissä erinomaisesti esiintynyt Häyrinen tulee olemaan kirkkaasti Sampon tärkein hyökkääjä ja palapelin osa. Aiemmin Häyrinen on ollut hieman kakkoshakkurin roolissa, mutta on nyt täysin valmis ykköseksi. Fysiikka on kehittynyt riittäväksi ja on aika ottaa paikka liigan parhaiden hakkurien joukosta. Vahvuuksiin voidaan lukea lyöntivoima ja ulottuvuus. Välillä todellisia hevosenpotkuja viljelevä Häyrinen sortuu kuitenkin edelleen hyvien suoritusten lomassa hieman liian helppoihin virheisiin, joka voidaankin laskea vielä selkeäksi kehityskohteeksi. Silti kyseessä nykyään jo erittäin hyvä hakkuri. Keskellä Sampolla jatkaa Kaatrasalo ja Väliaho. Erittäin tehokkaat leijasyötöt omaavat keskitorjujat ovat hyvä ja tasainen parivaljakko. Väliaholla on myös mahdollisuus paikata hieman hankala edellinen kausi, joka miehen resurssit tietäen meni alakanttiin. Ja harjoitusotteluissa tästä onkin ollut selviä merkkejä. Myös vaihtunut passaritilanne helpottaa tätä. Kaatrasalolta odotan itse vielä aivan sitä lopullista pientä läpimurtoa keskareiden eliittiin. Resurssit siihen on todellakin olemassa. Kolmanneksi keskitorjujaksi hankittiin ykkössarjasta Pitkänen, joka pystyy kyllä tarpeen tullen myös pelaamaan jo liigassakin pieniä pätkiä. Muutamien vuosien kuluttua halutessaan varmasti jo vakiokalustoa.
Kokonaisuutena Sampo on hieman vahvempi ja paremmin tasapainoiseksi kasattu kuin edellisenä kautena. Vahvuuksiin kuuluu erittäin hyvä passaritilanne, sekä vastaanotto- ja puolustuspeli Mutkan ja Heiskasen johdolla. Hakkuri Häyrisen uskon tekevän viimeistään nyt positiivisen vaikutuksen lentopalloihmisiin ja hän tuleekin olemaan Sampolle elintärkeä nimenomaan hyökkäyksessä, sillä hyökkäysehot voi välillä olla kompastuskivi. Loukkaantumisia Sampo ei hirveän hyvin kestä, ja varsinkaan kakkoshakkuria ei ole olemassa lainkaan. Sampon pitäisi olla käytännössä varma pudotuspelijoukkue, ja taistella onnistuneella kaudella myös kotiedusta. Tämä kaikki kuitenkin vaatii ehjän kauden sillä liiga on hyvin tasainen.
Tärkein pelaaja: Häyrinen
Positiivisin yllättäjä/tasonsa nostaja: Raadik
Sampon avausseitsikko:
Häyrinen Kaatrasalo Heiskanen
Raadik Väliaho Keel
Lib. Mutka
Kokkolan Tiikerit:
Päävalmentaja: Jukka Mäkihannu
Antti Leppälä KT
Antti Ropponen H
Robert Seppänen YP
Enderwin Herrera YP
Lauri Jylhä YP
Lassi Jylhä P
Conor Eaton P
Antwain Aquillard KT
Dennis Del Valle L
Teemu Lahti YP
Michael Hatch KT
Steven Hunt YP
Tiikerit koki tulevalle kaudelle hurjia muutoksia, kun käytännössä melkein koko aloituskuusikko lähti pois. Edelliset kaudet käytännössä koko joukkueen identiteetin ja sielun muodostaneet valmentaja Tiilikainen, sekä maajoukkuehakkuri Ojansivu lähtivät molemmat ulkomaiden ammattikentille. Loistava passari Kehoe mukanaan. Eikä Tiikereiden takaiskut jääneet vielä tähänkään, vaan myös pitkään liigan parhaimpiin yleispelaajiin kuulunut Sauss, kenties liigan paras keskitorjuja Siirilä ja ylivoimaisesti liigan paras libero Koga lähtivät kaikki ulkomaille. Hurjan isoja menetyksiä luonnollisesti joka ikinen. Tiikereiden viime kauden joukkue olikin kautta aikain selvästi paras Suomen liigaa pelannut nippu. Yhteen hioutunut ja Tiilikaisen pelikirjaa erinomaisesti noudattanut tiikerilauma oli viime kaudella täysin ylivoimainen.
Tälle kaudelle Tiikerit on väkisinkin siis heikentynyt. Se pystyi onneksi pitämään edes osan tärkeistä vanhoista palasistaan koossa. Yleispelaaja Herrera esimerkiksi jatkaa Kokkolassa ja onkin isoissa saappaissa tulevalla kaudella. Vastaanoton virtuoosimaisesti hoitava Herrera joutuu todennäköisesti tosin tälle kaudelle tuomaan lisää tehoja myös hyökkäykseen. Kyseessä yksi omista suosikkipelaajistani koko liigassa. Erittäin taitava ja hyvällä huumorilla pelaava luonnonlapsi. Myös viime kaudella hyvin pelannut ja siten maajoukkueeseen asti noussut Ropponen jatkaa hakkurina. Tämä vasuri käytti Ojansivun mykoplasman erinomaisesti hyväkseen ja nousi raketin lailla vaihtomiehestä liigan parhaimpien hakkurien joukkoon. Hyvä aloitussyöttö kuuluu myös hänen vahvuuksiinsa. Passariksi Tiikerit hankki aiemmin Iskussa pelanneen ja ihan liigan parhaimpiin passareihin kuuluvan Eatonin. Eaton pyörittää peliä monipuolisesti ja ottaa varsinkin keskihyökkääjät mukaan erittäin hyvin huonommistakin vastaanotoista. Myös Tiikereissä Eaton tulee olemaan liigan ehdotonta eliittiä. Kakkosena jatkaa Jylhän veljeksistä toinen, eli Lasse. Eaton on Tiikereille hyvin selkeä ykköspassari, mutta jos tarve vaatii, on Jylhä myön täysin valmis pelaamaan täysiäkin pelejä. Hyvin on Tiikereillä pullat uunissa sillä osastolla.
Herreran lisäksi yleispelaajina on viime kaudesta tutut Seppänen ja Lauri Jylhä. Seppänen omaa hyvän ja varman vastaanoton, mutta hyökkäyksessä voisi olla kenties lisää tehoja. Jylhä taas on varma tulevaisuuden nimi, joka on monipuolinen ja hyökkää hyvin jo nyt ikäisekseen. Molemmat heistä ovat täysin kykeneviä pelaamaan liigassa avauksessakin, mutta ovat lähtökohtaisesti vaihtomiehiä sillä Tiikerit hankki myös kanadalaisen Steven Huntin tuomaan lisää hyökkäysvoimaa. Yleispelaajatilanne onkin Tiikereiden vahvuus, sillä 4 liigakelpoista yleispelaajaa on heillä valittavana, eikä yhden poissaolo kaada venettä. Keskitorjujina Tiikereillä jatkaa vanha tuttu Leppälä, jolta aina tietää mitä saa. Erittäin varma ja tasapainoinen keskitorjuja. Hänen lisäksi Tiikerit hankki ulkomailta sekä Aguillardin että Hatchin. Aguillard onkin tuttu liigasta jo aiemmin parin vuoden takaa, ja oli jo silloin hyvä. Erittäin ulottuva ja kovaa hyökkäävä Aguillard on kuulemma edelleen kova tekijä ja tuleekin vahvistamaan keskitorjujaosastoa. Hatch on Usan yliopistosarjoista hankittu keskari, joka on hyvin liikkuva ja taitava torjuja. Tasainen ja laadukas kolmikko kyseessä.
Liberon Tiikerit hankki puolestaan Puerto Ricosta. Del Valle on oman maansa maajoukkueessakin pelannut ja hyvin puolustava libero. Kogan veroinen taituri ei missään nimessä ole kyseessä, mutta ihan kelpo hankinta Tiikereiltä. Valmentajaksi Tiikerit hankki nuoren ja melko kokemattoman Mäkihannun. Sopii toisaalta hyvin Tiikereiden linjaan, sillä myös Tiilikainen oli melko puhdas untuvikko isojen poikien rinkiin tulleessaan Kokkolaan. Mäkihannu on valmentanut Rovaniemellä ykkösarjaa onnistuneesti ja on varmasti halukas näyttämään että taso riittää myös liigaan.
Kokonaisuutena Tiikerit on edelleen vahva joukkue, vaikka viime kauden kaltaista ilotulitusta ei varmastikaan ole luvassa. Heidän yllättämisensä on nyt paljon realistisempaa. Tiikereillä on laaja ja laadukas pelaajarinki. Vastaanotto on erittäin hyvissä käsissä ja hyökkäysvoimaakin löytyy aivan riittävästi. Lähtökohtaisesti he eivät kuitenkaan ole aivan Valepan veroinen joukkue, mutta kauden edetessä tilanne voi luonnollisesti muuttuakin jos peli napsahtaa täydellisesti uomiinsa. Ulkomaalaishankintojen panos on myös mielenkiintoista nähdä, erityisesti yleispelaaja Hunt on hieman kysymysmerkki ja voi olla kovakin yllätys. Tiikereiden pitäisi olla aivan kärkipään joukkue tänäkin vuonna, ja kolmen parhaan ulkopuolelle jääminen runkosarjassa olisikin selkeä pettymys.
Tärkein pelaaja: Enderwin Herrera
Positiivisin yllättäjä/tasonsa nostaja: Steven Hunt
Avausseitsikko:
Ropponen Aquillard Hunt
Herrera Leppälä Eaton
Lib. Del Valle
Vammalan Lentopallo:
Päävalmentaja: Sami Kurttila
Apuvalmentaja: Janne Kangaskokko
Mikko Esko P
Urpo Sivula H
Jarmo Korhonen L
Olli Kunnari YP
Joonas Oksala KT
Timo Jokinen YP
Peetu Mäkinen YP
Jesper Jylhä P
Tommy Carmody USA KT
Jacob Guymer AUS KT
Niko Kärkkäinen YP
Jesus Chourio H
Valepalla on tälle kaudelle kasassa yksi liigahistorian kovimpia joukkueita. Joukkueesta lähtivät yleispelaaja Krastins sekä keskitorjujat Venski ja Levchenko, mutta tilalle hommattiin hyviä hankintoja, ja varsinkin keskitorjujaosasto on Valepalla tänä vuonna entistä vahvempi. Guymer on Australian maajoukkuekeskari ja Carmody teki viime kaudella todella hyvää jälkeä USAn yliopistosarjoissa ja on aivan varmasti mies paikallaan myös liigassa. Krastins oli hyvä nostaja, mutta Kunnari ja Korhonen pystyvät nostamaan niin hyvin ja ison osan kentästä, että tilalle tulleelle nuorelle ja lupaavalle Mäkiselle on helppo tulla joukkueeseen sisään. Mäkisellä on muutenkin uusi tilanne edessä kun ei ole enää joukkueensa kantavia voimia, vaan juuri päin vastoin. Mäkisen kentälle pääsy ylipäätään ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu, sillä myös Sivula voi pelata yleispelaajan paikkaa, ja kunnossa ollessaan Urpo on edelleen kivenkova hyökkääjä. Eritoten paippihyökkäys Eskon kanssa on tuttu ja pelottava ase jo maajoukkueesta. Kaiken lisäksi joukkueessa on vielä Timo Jokinen joka on ollut liigassa mukana jo useamman vuoden ja on myös kirkkaasti kuusikkotason mies. Todella hyvä torjuja ja ulottuva hyökkäämään.
Valmentajaksi tulleella Kurttilalla on suoraan sanottuna hävyttömän helpot kortit kädessään, sillä niin monipuolinen Valepan rosteri on. Hakkuriksi voi laittaa joko Chourion tai Sivulan. Keskelle on jopa neljä tarjokasta kun aiemmin mainittujen nimien lisäksi Chourio on erinomainen myös keskitorjujana ja lisäksi Oksala on myös täysin käyttökelpoinen pelimies yksittäisissä otteluissa. Sivula, kuten sanottua voi puolestaan pelata yleispelaajana tai hakkurina. Kunnari tulee edelleen olemaan liigan parhaita pelaajia ja uskon että häntä tullaan lepuuttamaan paljonkin helpoissa peleissä, ja näin saadaan samalla myös nuoremmille aikaa. Passarina Mikko Esko puolestaan on edelleen liigan paras. Passitempo pysyy erittäin nopeana, mutta tarkkuus ei silti kärsi. Eritoten nopea takatempo hakkurille kakkospaikalle on komea. Liberona jatkaa edelleen liigan parhaimmistoa oleva Korhonen, joka on vahva sekä puolustus- että vastaanottopelissä.
Valepan vahvuus on ehdottomasti sen rosterin laajuus ja laatu. Hyökkäystehoa löytyy joka paikalta aivan yltäkylläisesti, joten yksittäisiä hyökkääjiä ei tarvitse lähteä edes erittelemaan. Nopea tempoinen paippihyökkäys on uhka koko ajan, joka hankaloittaa vastustajan torjuntaa entisestään. Vastaanottokin on todella laadukasta Kunnarin ja Korhosen toimesta. Kolmantena oleva yleispelaaja, oli se sitten kuka hyvänsä, pystyy mainosti nostamaan tarvittavan siivun. Torjuntapelaaminen on myös hyvin laadukasta uusien keskarien johdolla. Hankala on ylipäätään löytää Valepasta heikkouksia. Kenties ainoa mikä suoraan tulee mieleen on, että Eskon loukkaantuessa on passaritilanne hyvin arvoituksellinen sillä kakkospassari on nuori ykkössarjasta tullut Jylhä, joka ei omaa näin kovista peleistä vielä kokemusta. Taitavasorminen kaveri tosin kyseessä. Mutta tämäkin skenaario on aika hakemalla haettua, sillä Valepalla on kyllä aivan riittävästi paukkuja tarpeen tullen hankkia uusi ykköspassarikin, jos loukkaantuminen on niin vakava että sellaiseen tarvitsisi turvautua.
Kaikki tämä ynnättynä yhteen, on Valepa ykkössuosikki tämän vuoden mestariksi. Pienet loukkaantumisetkaan eivät tätä junaa runkosarjan aikana tule saamaan raiteiltaan. Menestystä odotetaan varmasti myös eurocupeista ja myös sieltä sitä on mahdollista saada. Tälle kaudelle monet porukoista heikkenivät hieman, mutta Valepa teki päinvastoin ja vain vahvisti joukkojaan.
Tärkein pelaaja: Olli Kunnari/Mikko Esko
Potentiaalinen yllättäjä/tasonsa nostaja: Peetu Mäkinen
Aloitusseitsikko:
Sivula Guymer Kunnari
Mäkinen Carmody Esko
Lib. Korhonen
Joensuun Riento:
Päävalmentaja: Jani Säisä
Apuvalmentajat: Sami Kolehmainen, Jari-Pekka Lund
Muranqwa Nelson H
Ville Louhela YP/H
Lasse Kukkonen L
Joni Savimäki YP
Tuomas Karjalainen P
Hiago Garchet P
Antti Karttunen YP
Atte Rissanen
Farouq Hedhili KT
Fred Musoni KT
Jari Nurro L/YP
Tuomas Siirilä KT
Riento luotti viime kaudella hyvin pitkälti koko liigan pistepörssin voittaneeseen Kenialaishakkuri Michael Chemosin ja passari Petteri Penttisen yhteistyöhön. Tällä kaudella ei samaa turvaa ole enää tarjolla kun molemmat vaihtoivat toisiin kotimaisiin seuroihin. Joukkuueesta lähtivät pois myös yleispelaaja Pelletier, sekä keskitorjuja Reijonen. Tärkeä yleispelaaja Savimäki kuitenkin jatkaa edelleen Riennossa (tosin sopimuksessa taitaa olla ulkomaille siirtymisen salliva pykälä). Uusi passari Garchet hankittiin Brasiliasta ja uusi hakkuri Ruandasta. Uusi passari on taitava ja hyvin peliä lukeva hankinta. Hyvä löytö Riennolta. Hakkuriosastolla on tultu sen sijaan tultu viime kaudesta hieman alaspäin, sillä viime kaudelta uusittu pimeään ampuminen hakkurin kanssa ei tällä kertaa aivan samanlaista jättipottia tuonut vaikka ei missään nimessä epäonnistunutkaan. Ruandalainen Murangwa Nelson on itse asiassa ihan kelpo pelimies, muttei toki tietenkään Chemoksen veroinen. Pituutta miehellä on rapsakat 208cm ja välillä lyönnit lähtevät mukavasti, varsinkin viistoon joka on selvästi miehen suosima lyöntisuunta. Rajalyöntikin löytyy repertuaarista, mutta sitä näkee harvemmin. Lyönnit lähtevät korkealta, mutta hieman kulmikkaalla tekniikalla. Myös nelospaikka sujuu. Syötössä hänellä on paljon parannettavaa, sillä hyppysyöttö on sekä löysä että epävarma. Jospa valmentaja Säisä saisi hommaa vietyä lisää eteenpäin kauden aikana.
Keskitorjujina jatkavat viime kaudella hankittu Musoni, sekä Hedhili. Musoni kehittyi viime kauden aikana Säisän käsissä paljon, ja on tätä nykyä jo oiva vahvistus. Hedhilin olisi tärkeää ottaa kehitysaskelia, sillä kehitys on junnannut melko pitkään paikallaan, ja hän onkin tällä hetkellä vielä heikoimpia kuusikon keskareita liigassa. Pelletieriä paikkaamaan Riento hankki Lekasta Karttusen joka siellä jäi pienelle peliajalle. Karttusen hyökkäysulottuvuus on hyvä, mutta nuoren miehen suoritusvarmuus ja vastaanotto jättää vielä tilaa kehittymiselle. On kuitenkin tätä nykyä jo oikeasti avauskentällisen tason mies. Toivottavasti tämä kausi vie taas miestä eteenpäin. Ykkösliberona jatkaa taitava Kukkonen ja häntä paikkailee tarvittaessa Nurro. Kukkosen pelin toivoisi olevan sitä mitä se on parhaimmillaan ollut, sillä hyvin haavoittuvalta vaikuttaa Riennon vastaanotto ryhmitelmä kokonaisuutena ja isoa vastuuta täytyy hänen pystyä nostossa ottamaan. Kakkoshakkurina tai kolmantena yleispelaajana jatkaa Louhela, joka voi aika ajoin tarjota vaihtoehtoja peluutukseen, mutta ei ole mielestäni pitkäaikainen ratkaisu kummallakaan pelipaikalla, sillä vastaanotto ei ole ottanut niitä tarvittavia isoja harppauksia kesän aikana joka mahdollistaisi paremmin yleispelaajana pelaamisen ja hakkurin tontille lyöntitehot ei tahdo riittää. Kakkospassarina on nuori Hakulinen, joka on ainakin vielä selvä raakile liigaan. Garchetin terveenä pysyminen on elinehto Riennolle. Porukkaa ohjaa jo aiemminkin mainittu Jani Säisä. Hyvin rauhallinen ja analyyttinenkin valmentaja sopii nuorelle joukkueelle hyvin. Ja poppakonsteja pitääkin Säisän taskuista löytyä jotta saa taiottua kaikki rosterin kysymysmerkit raaoiksi tuloksiksi. Potentiaalia on kyllä.
Kokonaisuutena Riennon suurimmat kulmakivet ovat vastaanoton kestävyys, sekä hyökkäystehojen ylläpitäminen. Rosteri on myös erittäin, erittäin ohut. Millekkään paikalle ei ole tarjota ehkä Savimäkeä lukuunottamatta isoa hyökkäyspään vasaraa joka takoo pisteet heille väkisin niinkuin Chemos niin usein teki. Joukkueen vahvuudet menestyäkseen pitäisikin löytyä erittäin hyvin toimivasta torjunta- puolustuspelaamisesta sekä järkevästä hyökkäämisestä. Passari Garchetin pitää onnistua erinomaisesti saadakseen kaiken irti hyökkääjistään. Riennolla on täydet mahdollisuudet pudotuspeleihin saakka, mutta hyvää ja onnistunutta kautta se kuitenkin heiltä vaatii. Niin paljon liikkuvia osia sekä kysymysmerkkejä on, että Riennon todellisen vaarallisuuden saa selville vasta kauden kuluessa. Pelko pudotuspelien ulkopuolelle jäämisestä jälleen kerran on hyvin aiheellista.
Tärkein pelaaja: Savimäki
Potentiaalinen yllättäjä/tasonsa nostaja: Karttunen
Riennon aloitusseitsikko:
Muranqwa Hedhili Savimäki
Karttunen Musoni Garchet
Lib. Kukkonen
Raision Loimu:
Päävalmentaja: Dragan Mihailovic
Ville Juntura (P)
Karri Sihvonen KT
Eetu Rantanen L
Kirill Borichev YP
Verneri Vetriö YP
Janne Marttila YP/H
Ville Sihvonen L
Tomi Saarinen P
Mike Marshman KT
Michael Chemos H
Taylor Gregory KT
Aapeli Kouki YP/H
Loimulla puhaltaa tänä vuonna hyvin pitkälti uudet tuulet, sillä seitsikko muuttuu edelliskaudesta melko reilusti ja luottoa annetaan nuorille. Selvästi isoin menetys oli ulkomaille lähtenyt ja jo melkein seuraikonina pidetty Rumpunen. Passarina jatkaa kuitenkin todennäköisesti vanha tuttu Juntura. Hänkin tosin ilmeisesti etsii myös uutta pelipaikkaa ulkomailta, joka taas sopisi huhujen mukaan hyvin myös Loimulle, koska he toivottaisivat lämpimästi tervetulleeksi pienemmät palkkakulut passarin osalta. Loimu on muutenkin selvästikin karsinut palkkojaan ja hankkinut itselleen hyvin nuoren joukkueen. Joukkueen keskitorjuja-ulkomaalaisvahvistuksetkin (Marshmann ja Gregory) tulevat USA:n yliopistosarjasta, (nimenomaan keskitorjujien osalta tämä suuntaus on ollut vahvassa kasvussa, sillä USA tuottaa tasokkaita keskitorjujia hirveällä tahdilla Suomeen verrattuna, ja pelaajat ovat myös verrattain halpoja sillä kyseessä heille ensimmäinen ammattilaisuran seura) ja omaavat potentiaalia sekä ulottuvuutta, mutta eivät ole vielä täysin valmiita paketteja. Täyttävät kuitenkin varmasti paikkansa. Loimulla on myös yksi kotimainen keskitorjuja Sihvonen joka pysyy myös liigatasolla mukana vallan hyvin. Keskitorjujaosaston täysi potentiaalia selviää kuitenkin vasta kauden kuluessa kun nähdään miten amerikan pojat asettuu liigaan.
Loimulle elintärkeää oli saada Riennossa viime kaudella tuhoa kylvänyt ja koko kauden hyvillä tehoilla pelannut Chemos mukaan joukkueeseen. Tämä Kenian maajoukkuemies tarjoaa joukkueelle mahdollisuuden voittaa niinäkin iltoina kuin muilla on vaisumpaa. Toivottavasti motivaatio-ongelmia ei ilmene, vaan Chemos on täysillä mukana alusta saakka. Sitä Loimu todella tarvitsee. Mielenkiintoisena yksityiskohtana on katsoa kuinka Junturan nopea passitempo sopii normaalisti isoa ja löysempää passia lyövälle Chemokselle. Yleispelaajaosasto on lähtökohtaisesti Loimun heikkous vaikka siinä selvää tulevaisuuden potentiaalia onkin. Borichev on pelannut toisen yleispelaajan paikkaa nyt jo jonkin aikaa ihan kelvollisesti ja koko ajan parantaen. Hänen heikkoutenaan ollut vastaanottokin on edistynyt. Lyö hyvin palloa torjunnan käsistä. Aiemmin kaverina samaa paikkaa pelasi kuitenkin kapteeni Ossi Rumpunen, joka oli idioottivarma suorittaja ja melkein aina joukkueen paras pelaaja joka tasapainotti ja helpotti muiden pelaamista. Nyt samaa tukea ei ole enää tarjolla vaan toista paikkaa pitää nuorten maajoukkueesta tuttu Marttila. Marttilan potentiaalia ei voi väheksyä, ja hän onkin jopa todennäköinen aikuistenkin maajoukkuemies tulevaisuudessa, mutta nyt suora toisen yleispelaajan paikka seitsikossa on melko isot saappaat nuorelle miehelle. Vetriö pystyy ajoittain kenties pientä vaihtoapua yleispelaajapaikalle tarjota, mutta pitkäaikainen ratkaisu hän ei vielä ole. Liberona pelaa jo useamman kauden Loimussa ollut Rantanen. Rantanen on hieman parempi puolustaja kuin vastaanottaja, ja palaa nyt todennäköisesti takaisin ykkösliberoksi kun viime kauden ulkomaalaishankinta, erinomainen Silva ei jatka. Kuortaneelta nuorten maajoukkueringistä tullut nuori libero Sihvonen (keskitorjuja Karrin veli) omaa tosin myös potentiaalia, ja onnistuneen harjoituskauden myötä voi viedä Rantasen paikan ykkösliberona. Loimua valmentaa viime vuonna kesken kauden hankittu miesten liigan ainut ulkomaalaiskoutsi Mihailovic, joka kuulemma nosti harjoitusten vaatimustasoa selvästi tullessaan puikkoihin. Mielenkiintoista nähdä minkälaisia myrkkykeittoja serbi pystyy kokonaisella kaudella valmistamaan.
Summa summarum Loimun vahvuutena on ehdottomasti hakkuripeli. Tämä taas helpottaa edes hieman nuoren ja haavoittuvaisen nostopatteriston paineita, kun Chemos on erinomainen myös niinsanotuissa isoissa roskapalloissa isoa torjuntaa vastaan. Vastaanotto voi siltikin nousta kompastuskiveksi, mutta jos nuoret pystyvät kauden edetessä jokainen nostamaan edes hieman tasoaan, voi se riittää niin että peli pysyy riittävässä tasapainossa. Lähtökohtaisesti myös syöttö vaikuttaa Loimulla Chemosta lukuunottamatta hieman pehmeältä, mutta tätä voi paikata myös hyvin syötetyllä taktisella leijalla. Loimun täyden suorituskyvyn näkee vasta kauden edetessä kun näkee kuinka nuori Marttila sekä amerikanihmeet vastaavat huutoon. Vaihtopenkiltä Loimu ei hirveästi apua saa (keskitorjujavaihtoja sekä pientä yleispelaajavaihtoehtoa lukuunottamatta) ja loukkaantumisia ei juuri kärsi tulla. Vaihtopenkki onkin täytetty lähinnä nuorilla farmipelaajilla. Mahdollisuuksia kuitenkin on, mutta myös pieni pannukakun mahdollisuus kaudessa piilee. Pudotuspelit pitäisi Loimulla olla täysin haarukassa, mutta kotietuun asti ei taida paukut riittää.
Tärkein pelaaja: Chemos
Potentiaalinen yllättäjä/tasonsa nostaja: Marttila
Loimun aloitusseitsikko:
Chemos Marshman Marttila
Borichev Gregory Juntura
Lib. Rantanen
Rantaperkiön Isku:
Päävalmentaja: Jussi Heino
Sakari Mäkinen YP
Tapio Toiviainen YP/H
Tatu Härkönen KT
Eetu Rantanen P
Ossi Mäkinen YP
Mika Mäntylä H
Olli-Pekka Palomäki KT
Kasimir Vuorinen YP
Iskun rosteri kärsi viime kauteen verrattuna hirvittävän isoja menetyksiä kun avausmiehistöstä viisi äärettömän tärkeää pelaajaa vaihtoi seuraa. Passari Kehoe, yleispelaaja Helenius, hakkuri Kaatrasalo, libero Mutka ja keskitorjuja Sinkkonen lähtivän kaikki vehreämmille ruohomaille. Tilalle Isku hankki lähinnä nuoria kokemattomia pelaajia, joten melkoinen urakka on valmentaja Heinolla saada porukka oikeasti liigakelpoiseksi. Isku on luottanut nuoriin suomalaisiin jo jonkin aikaa, ja tuskin lähtee nytkään hankkimaan vahvistuksia ulkomailta. Suomalaisia riittävän valmiita nuoria ei nyt vaan yksinkertaisesti ole riittävästi. Ja ei ole hankala ennustaa vaikeaa kautta Iskulle jos uusia tulijoita ei enää ole. Isku ilmeisesti keskusteli kauden alla oikeasti jopa liigapaikasta luopumisesta kun pelaajatilanne näytti niin lohduttomalta.
Melkeinpä koko iskun selkärangan ensi kaudella tulee muodostamaan nuoret yleispelaajat Sakari Mäkinen ja Kasimir Vuorinen, ja ehkä myös Toiviainen. Ossi Mäkinen täydentää yleispelaajaosastoa, mutta hänen hyökkäystehonsa ovat puhdas kysymysmerkki. Näistä ennen kaikkea Mäkinen on nykyään suorastaan erinomainen pelaaja, mutta ei luonnollisesti yksin pysty ihmeisiin. Mäkinen on ihan hyvä vastaanottaja, mutta miehen parhaat vahvuudet löytyy kuitenkin hyökkäys- ja syöttöpuolelta. Hieman lyhyt mutta todella kimmoisa Mäkinen onkin vastuussa suurimmasta osasta Iskun tehoista. Vuorinen on myös täysin kelvollinen avauksen yleispelaaja. Hän on hyvä vastaanottaja ja vähillä virheillä pelaava hyökkääjä, vaikkakin juuri verkolla ongelmia hyökkäystehojen muodossa todennäköisesti ilmenee. Toiviainen pystyy pelaamaan sekä hakkurina että yleispelaajana, mutta nykyisessä pelaajatilanteessa joutuu varmaankin väkisin hakkuriksi, sillä muita vaihtoehtoja ei käytännössä ole muiden nuorien ollessa vielä täysin raakileita liigaan. Toiviaisen tehot ykköshakkurina tulevat varmastikin olemaan ajoittain hukassa, sillä hieman liian iso rooli se vielä hänelle on. Toiviainen olisi kenties hieman parempi yleispelaajan paikalla, mutta kuten sanottua Iskun pelaajatilanne ei juuri vaihtoehtoja anna.
Keskitorjujina Iskulla on jo entuudestaan tuttu Härkönen, sekä nuori Palomäki. Härkönen on jo osoittanut tasonsa ja että pystyy pelaamaan liigassa kirkkaasti. Nyt tarjolla ei ole kuitenkaan enää viime kausien kaltaista passaria Eatonia, ja on mielenkiintoista nähdä miten paljon tämä vaikuttaa tehoihin. Myös Iskun hyökkäysvoima on suppeampi kuin viime kausilla ja Härköstä vahditaan täten torjunnalla myös tarkemmin. Palomäki puolestaan ei ole liigassa oikeastaan vielä pelannut, vaikka mukana rosterissa onkin ollut. Ei ole vielä valmis jatkuvaan avauspaikkaan, mutta tilaa kehittyä lisää on. Huhujen mukaan myös Sampossa viime kaudella pelannut Ikonen on ollut Iskun riveissä harjoitusotteluissa joten hän todennäköisesti täyttääkin toisen keskitorjujan paikan. Viime kaudella kehittynyt Ikonen olisikin kelpo lisä Iskulle. Passaritilanne Iskulla on hieman auki. Harjoituksissa ja harjoitusotteluissakin on mukana ollut Kasper Vuorinen, joka olisi suorastaan erinomainen passari nuorelle joukkueelle, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, etsii hän aktiivisesti pelipaikkaa ulkomailta ja Isku ei hänen varaansa voi täten laskea. Toisena passarina on Rantanen, joka pystyy kyllä paikan tarvittaessa jotenkuten täyttämään, mutta passitarkkuus ja pelinluku ei ole vielä aivan sillä tasolla mitä liigassa vaadittaisiin. Passaritilanne on sillä tavalla selkeä, että Vuorisen jäädessä on tilanne hyvä, ja hänen lähtiessa muualle on tilanne puolestaan hyvinkin huono. Itse en usko, että Vuorinen Tampereella pelaa, ainakaan alkukautta pidemmälle vaan lähtee taas ulkomaan kentille. Liberotilanne on myös erittäin hankala, sillä ketään suoranaista liberoa heillä ei tällä hetkellä rosterissaan ole. Viime kaudella tonttia hoitanut Mutka oli kuitenkin yksi parhaita paikallaan. Kenties yleispelaaja Ossi Mäkinen hoitaa sitten tätä tonttia.
Isku kaipaisi kipeästi lisää miehiä, mutta suomalaisia liigakelpoisia ei yksinkertaisesti ole juuri tarjolla ja ulkomailta Iskulla tuskin on budjetissä juurikaan rahaa tai aikomustakaan ketään hankkia. Sen vahvuus on ehdottomasti sen yleispelaajissa, ja jos Vuorinen jää niin passarissa. Se on kuitenkin hyvin lyhyt joukkue, jonka hyökkäys- ja torjuntavoima jättää erittäin isoja kysymysmerkkejä. Myös vastaanoton kestävyys tulee olemaan mysteeri, varsinkin jos pätevää liberoa ei ole tulossa. Synkkiä pilviä ja kysymysmerkkejä on niin paljon, että pudotuspeleihin pääsy olisi todella hyvä onnistuminen. Pitää kuitenkin muistaa, että Sakari Mäkinen oli jo viime kaudella yksi liigan parhaista yleispelaajista ja jos muut nuoret ovat onnistuneet jostain kaivamaan isoja kehitysaskelia omassa pelissään, voi Isku ajoittain myös yllättää. Jo kauden ensimmäisten pelien jälkeen asiasta ollaan huomattavasti viisampia.
Tärkein pelaaja: Sakari Mäkinen
Positiivisin yllättäjä/tasonsa nostaja: Kasimir Vuorinen
Aloitusseitsikko:
Toiviainen Härkönen S. Mäkinen
K. Vuorinen Ikonen Rantanen
Lib. O. Mäkinen
Vantaa Ducks (entinen Korson Veto):
Valmentajat: Ismo Tuominen, Jouko Lindberg, Satu Lehto
Toni Kankaanpää YP
Miro Määttänen YP
Antti Vallin H
Karl Külaots H
Lassi Nurminen KT
Patrik Ovaska L
Bálint Magyar P
Joel Laakso P
Marko Määttänen YP
Alpár Szabó HUN KT
Kalle Kattelus YP
Korson Veto vaihtoi nimensä ja tunnetaan nykyisin Vantaa Ducksina. Ainakin itsellä nimenvaihto tulee tuottamaan hankaluuksia, sillä niin selkäytimestä KoVe jo tulee. Tämä amerikkalaistunut versio oli mielestäni aika omituinen valinta, mutta kai tässä joku idea taustalla kuitenkin on. Vaikka nimi on vaihtunut, on joukkue pysynyt kuitenkin hyvin samanlaisena nyt jo monta vuotta putkeen. Se on uhkunut potentiaalia jo pitkään, mutta nuoret pelaajat eivät ole aivan pystyneet ottamaan niitä tarvittavia kehitysaskelia pelaajana jotta menestystä olisi tullut ja joukkue on sitkeästi pysynyt sarjataulukon perällä. Joukkueen selkäranka Kankaanpää on taas vuoden vanhempi ja viime kaudella alkoivat jalkavaivat osoittaa myös merkkejään. Hänen pelitasonsa on hieman pudonnut parhaista vuosista, mutta on silti edelleen joukkueen henkinen ja pelillinen johtaja. Perusvarma pelaaja jokaisella osa-alueella. Korsolla on kaksi nuorta ja mielenkiintoista hakkuria Kulaots ja Vallin, jotka eivät ole aivan pystyneet lunastamaan heihin tulleita odotuksia hyvien otteiden jälkeen ja se lopullinen tason nosto odotuttaa itseään edelleen. Joko tällä kaudella? Molemmat ovat silti kelvollisia pelimiehiä jo nyt ja Kulaots pystyy pelaamaan myös yleispelaajan paikkaa.
Ducks teki kuitenkin tärkeän hankinnan, kun Unkarin maajoukkuepassari Magyar palkattiin pyörittämään Vantaalaisten peliä. Ja hän onkin ihan ok- tason passari. Rutiinitaso on sen verran korkealla, että passipeli ottaa harppauksen edelliseen kauteen. Nuori Laakso ei ollut vielä valmis ottamaan ykköspassarin roolia ja passitarkkuus ja passien kantomatkatkin olivat puuttellisia. Nyt hän saa jatkaa kehittymistä rauhallisemmassa kakkospassarin roolissa. Vantaalaiset tekivät myös todella hyvän jatkosopimuksen viime kaudella erinomaisesti esiintyneen Alpár Szabón kanssa. Keskitorjuja oli viime kaudella illasta toiseen joukkueen parhaita ja tasaisimpia pelaajia. Hän on hyvä sekä torjunnassa että hyökkäyksessä ja passari Magyar on hänelle jo entuudestaan tuttu maajoukkueesta, joten tehot tuskin tulevat ainakaan alas päin. Yleispelaajana Kankaanpään lisäksi Ducksilla on Määttäsen veljekset (sekä aiemmin mainittu Kulaots voi myös pelata yleispelaajana). Heistä vanhempi, eli Miro on varmasti Suomen kovakätisin pelaaja. Kun vastaanotto vielä kehittyy ja virhemäärät pienenevät, on Miro hyvällä tiellä. Pikkuveli Marko ei ole vielä aivan valmis liigaan, mutta potentiaalia ja ulottuvuutta on. Liberona Korsolla on Ovaska, joka on mielestäni parempi puolustuspelaajana kuin vastaanottajana, mutta kehitys voi olla hyvinkin nopeaa myös jälkimmäisen osa-alueen kohdalla. Keskitorjujana jo aiemmin mainitun Szabón lisäksi on Nurminen, joka täyttää hyvin toisen keskitorjujan paikan, vaikka ei tajuntaa räjäytäkkään. Hyvää ja varmaa peruspeliä odotettavissa. Joukkuetta valmentaa kolmikko Tuominen, Lindberg ja Lehto.
Joukkueen pahin kompastuskivi edellisinä kausina on ollut hieman liian suuret virhemäärät ja helpot virheet. Nämä ovat hyvin normaaleja asioita nuorelle joukkueelle. Nyt sama joukkue on kuitenkin ollut kasassa jo useamman vuoden ja pelaajat ovat saaneet kokemusta sekä ikää. Nyt olisi aika ottaa ne viimeiset askeleet ja nousta oikeasti vähintään keskitason joukkueeksi liigassa. Vastaanoton kestävyys, sekä hyökkäystehot laidasta ovat virhemäärien ohella mielestäni isoimmat kysymysmerkit. Ducks hävisi viime kaudella paljon tiukkia eriä huonojen erän loppujen vuoksi, joko tämä on nyt historiaa ja pallot lyödään myös tiukissa paikoissa rataan normaalisti? Joukkueen vahvuutena voidaan pitää sitä, että heillä on oikeasti varsinkin yleispelaajien ja hakkurien kohdalla mahdollista suorittaa peli edistäviä vaihtoja. Vahvuudeksi voi nousta myös jo aiemmin mainittu pitkään yhdessä pelaaminen, pelaajat siis tuntevat toisensa erinomaisesti. Korson todellinen taso on hankalaa arvioida ja mikä tahansa sijoitus häntäpäästä playoff-joukkueeksi on mahdollinen. Jo kauden ensimmäiset pelit kertovat paljon joukkueen tämän kauden iskukyvystä.
Joukkueen tärkein pelaaja: Kankaanpää
Potentiaalinen yllättäjä/tasonsa nostaja: Magyar
Aloitusseitsikko:
Vallin Szabó Mi. Määttänen
Kankaanpää Nurminen Magyar
Lib. Ovaska
----------------------------------------------------------------------------
Jatkuu seuraavassa viestissä!