Marko Noppainen kirjoitti:Pakko kyllä kommentoida, kun ei näytä jengi oikein ymmärtävän Salen kampanjan johtoajatusta "Työväen presidentti". Työväellähän Sauli ei tarkoita perinteistä vasemmiston määritelmää duunareista, vaan kaikkia työtä tekeviä. Saulin viesti on, että kaikki työ on arvokasta ja siksi työntekoa on tuettava. Työssäkäynnin on myös oltava kannattavampaa kuin kotona istuminen.
Vasemmisto jaksaa tässä maassa edelleenkin keinotekoisesti ylläpitää luokkayhteiskuntaa ja vastakkainasettelua duunareiden ja "herrojen" välillä; tämä on juuri se epäkohta mihin Sauli yrittää kampanjassaan kiinnittää huomiota. Keskinäisen kateuden ja nokittelun sijaan ponnistelut pitäisi keskittää yhteisen edun eteen. Mielestäni jotkut ovat virheellisesti tulkinneet Saulin leimautuneen kampanjassaan vasemmistolaiseksi ja demareiden äänien kalastajaksi, tästähän kuitenkaan ei ole kyse.
Hohhoijaa, no Saulin työväki käsittää määritelmällisesti kaikki, jotka ovat joskus nähneet jonkun tekevän työtä. Hän laski itse YLEn haastattelussa työväkeen mukaan myös eläkeläiset ja työttömät. Tämä tarkoittaa tietysti samalla sitä, ettei käsite tarkoita yhtään mitään.
Ruvetaan nyt sitten politikoimaan. Sanottakoon nyt alkuun, että äänestin 1 -kierroksella Hautalaa ja toisella äänestän Halosta. Suurin osa seuraavista asioista ei kyllä kuulu presidentin valtaoikeuksiin, mutta höpötänpä kuitenkin.
Ihmisillä näyttää olevan kummallisia käsityksiä, että aina on olemassa jonkinlainen "maan yhteinen etu" tai "kaikkien työssäkäyvien etu".
Ei ole olemassa yhtenäistä ihmisluokkaa "suomalaiset", jonka etuja ajetaan samanaikaisesti. Yleensä poliitikkojen ajamat asiat hyödyttävät joitakin suomalaisia ja haittaavat joitakin.
Esimerkiksi talouskasvu on ollut hurjaa 90-luvun jälkipuoliskolta lähtien, mutta ostovoima reaalisesti kasvanut vain noin puolella väestöstä. Ylimmissä tuloluokissa poskettomasti. Vaurauden "tihkuminen" alemmille yhteiskuntaluokille ja tulotasoille on myytti, jota Niinistö ja kumppanit mielellään hokevat. Näyttö osoittaa toista. Puhtaan esimerkin tästä tarjoaa markkinaliberalismin ihannevaltio Yhdysvallat - kirkkaasti maailman vaurain valtio, jossa työttömyysprosentti on vain 5% luokkaa.
Köyhien prosentuaalinen määrä väestöstä on USA:ssa kasvanut edellisestä huolimatta koko ajan ja työssäkäyvien työmäärä kasvaa jatkuvasti tehokkuuden kasvusta huolimatta. Mahtavaa!
Työpaikkojen luomisen lisäksi täytyy ottaa huomioon, minkälaisia ne ovat ja millä keinoin ne saadaan aikaan. Esimerkiksi minimipalkkan, sosiaaliturvan ja yleisen sairausvakuutuksen poistamalla saadaan vitusti lisää työpaikkoja. Muitakin "joustoja" keksitään kyllä nopeasti. Jiihaa!!
Suomessakaan palvelualoilla tai pätkätöissä työskentelevät eivät pääsääntöisesti enää kykene elämään pääkaupunkiseudulla pelkästään yhden palkan tuloilla. Tilanne on heidän kohdallaan heikentynyt radikaalisti (työttömistä ja sairaista puhumattakaan) Suomen valtavasta talouskasvusta huolimatta.
Verotuksen progressio on osittain näennäistä, koska palkkaa kierätetään pääomatulojen kautta. Osakekaupan verot kierretään kokonaan käyttämällä ulkomaista pörssiä. Ei ole kokoomuskaan puuttunut näihin laittomuuksiin ei.
Kansallisen turvallisuuden säilyttämiseksi ylivoimaisesti tärkein tehtävä olisi tuloerojen kaventaminen ja edes jonkinlaisen oikeudenmukaisuuden ja säädyllisyyden säilyttäminen varallisuuden jakamisessa sen hankkijoiden (l. työntekijöiden) kesken. Tuottamatonta työtä tekevä pääoma tuskin voi pitkään rouhaista näin tolkutonta osaa tuotetusta varallisuudesta ilman sisäisen väkivallan kasvua. Tuloerojen kaventamisen keskeisyys tulee hyvin ilmeiseksi esimerkiksi professori Heikki Ylikankaan teoksesta Väkivallasta sananvaltaan. Suuret tuloerot korreloivat suoraan yhteiskunnallisen turvattomuuden kanssa. Ulkomailta esimerkkejä ei tarvitse kaukaa etsiä.
Minikommentit