Availlaas Veikkausliiga kauden 2015 ketju. Kiima on jälleen nousussa, kun Veikkausliiga tärähtää kohtapuolin käyntiin. Veikkausliigan ympärillä on ollut hyvää sähinää pitkin talvea ja kevättä. Veikkausliiga pelit saadaan taas ruutuun YLE:n kanavilla sekä ISTV näyttää kauden kaikki 198 ottelua suorana. Hinta on käsittääkseni 10€ kuussa, joten halvalla saa. Kuva ja toimivuus toki arveluttavat, mutta näillä mennään.
Ajattelin laittaa rankingin, jolla kauteen tällä hetkellä lähdetään sekä kertoa vähän omia ajatuksia joukkueista. Puhun enemmän pelitavallisesti joukkueista ja niiden avainpelaajista kuin vedonlyönnin näkökulmasta, toki se siihenkin liittyy. Kaikille Veikkausliigasta kiinnostuneille vedonlyöjille suosittelen tutustumista KIHU:n tekemään Veikkausliigan teknis-taktiseen analyysiraporttiin viime kaudelta, joka on ilmaiseksi ladattavissa KIHU:n sivuilta. Erinomainen tekele ja paljon hyödyllistä dataa vedonlyönti mielessä. Toki suurin osa varmaan siihen on tutustunut, mutta jos joku ei niin suosittelen lämpimästi.
A+ HJK
B SJK
B-- Lahti
C++ KuPS
C+ RoPS
C+ MIFK
C+ VPS
C Inter
D Jaro
D HIFK
D- KTP
D- Ilves
1. HJK
Käytännössä varma mestari. En näe oikeastaan mitään syytä miksei jälleen nostaisi kauden päätteeksi kannua. Suurempi kysymys on, että kuinka aikaisin HJK varmistaa mestaruuden. Saattaa ola ylivoimaisin joukkue jalkapallon pääsarjassa ikinä.
Talven aikana on tehty erittäin hyviä hankintoja. Pelaajia parhaassa iässä, joilla on vielä useita pelivuosia jäljellä. Hankinnat on tehty strategisesti merkittäville paikoille. Maaliin hankittiin erittäin rutinoitunut Daniel Örlund. Yhdessä Mikhel Aksalun kanssa veikkausliigan paras maalivahti. Tukee erittäin hyvin myös HJK:n pallonhallintaan perustuvaa peliä loistavana pelinlukijana ja pelinavaajana. Keskikentän puolustavaan rooliin hankittiin Guy Moussi, jolta löytyy Englannin divarista päälle sata matsia. Moussi on fyysisesti erittäin hyvä pelaaja. Syöttövalikoimaltaan loistava pohjapelaaja, joka järjestäen tekee peliä edistäviä ratkaisuja. Vastustajasta riippuen HJK:n keskikentällä on useita variaatioita ketä peluuttaa. Kymppipaikalle hankittiin Atomu Tanaka, joka on erittäin älykäs pelaaja. Lehkosuon sanoin poikkeuksellisen älykäs liikkumaan tällä tasolla. Alkukaudesta voi vielä olla vaikeuksia pelinavaamis- ja murtautumis vaiheessa löytää oikeat syöttöketjut pelaajien välillä. Kärkeen hommattiin hollantilais-japanilainen Mike Havenaar, jonka cv on myös komea. Havenaar on iso pelaaja, joka on erittäin hyvä suojaamaan palloa, mutta isoksi pelaajaksi myös taitava ja älykäs. Havenaar tuo myös klubin pelaamiseen uuden vaihtoehdon loistavana pääpelaajana. Klubi hankki myös Ousman Jallowin piikkiin, mutta on nokkimisjärjestyksessä selkeästi Havenaarin takana. Tuo kuitekin erilaisen vaihtoehdon hyökkäykseen ja rotaation kautta tulee saamaan vastuuta. Muut hankinnat Sahlgren kakkoseksi tolppien väliin sekä Matti Klinga keskikentälle rotaatio mieheksi.
Klubin peli ei ole tuloksellisesti pre-seasonilla ollut hirvittävän ruusuinen, mutta henkilökohtaisesti en anna Liiga Cup otteluille minkäänlaista painoarvoa. Pelillisesti peli on mennyt kokoajan eteenpäin ja murtautumisvaiheen syöttöketjuja ja malleja etsitään yhä. Peli peliltä ne löytyvät paremmin ja kun ne loksahtavat uomiinsa on jälki sitten sen mukaista, mutta uusien pelaajien yhteispelin löytyminen vie aikaa. Jos jotain heikkouksia pitää Klubista etsiä niin se on ajoittainen varovainen prässipeli. HJK:n hitaalla etenemisnopeudella kentän tasapaino on poikkeuksetta hyvä tilanteenvaihdoissa, joten prässääminen voisi olla aggressiivisempaa korkeammalla riskitasolla. Sen kautta HJK saisi riistoja ja pääsisi hyökkäämään nopealla etenemisellä huonosti organisoitunutta vastustajaa vastaan.
HJK:n materiaali ja sen leveys on sarjan ylivoimasesti paras. Tiukassa ottelutahdissa kierrätystä varmasti tapahtuu ja mitä pidemmäs kausi etenee sitä suuremman hyödyn Klubi siitä saa. Mika Lehkosuo on erittäin hyvä pelaajakehittäjä, joten mielenkiintoista nähdä kuinka paljon eteenpäin esim. Matti Klinga on talven aikana mennyt.
Klubi ryhmittäytyy useinmiten 4-2-3-1 muotoon. Örlund; Lampi-Baah-Heikkinen-Sorsa;Moussi-Schüller; Zeneli-Tanaka-Savage; Havenaar
2. SJK
Kovia satsauksia viime vuosina tehnyt SJK on kovaa vauhtia nousemassa Veikkausliigan kestomenestyjäksi. Viime kaudelta tuli taloudellisesti turpaan lähemmäs puoli miljoonaa, mutta se ei näytä menoa haittaavan, kun Raimo Sarajärvi kumppaneineen lypsää seuraan rahaa. Uusi stadion on tulossa ja muussakin infrastruktuurissa SJK on nousemassa potentiaaliseksi HJK:n haastajaksi. SJK on talven aikana vahvistunut entisestään, mutta itse en usko minkäänlaiseen HJK:n horjuttamiseen. En pitäisi edes suurena yllätyksenä vaikka seura joutuisi käymään kovan kamppailun mitaleista. Kausi tulee varmasti tuomaan haasteita nottajokisille. Suurin haaste tulee olemaan onko joukkue keksinyt talven aikana ratkaisut siihen, kun vastustaja vetäytyy matalanprässitason peliin.
Talven aikana seura on tehnyt hyviä hankintoja. Hetemaj ja Vasara keskikentälle, Atajic laitaan ja Tuco hyökkäykseen. Hetemaj varsinkin on loistava pelaaja Veikkausliigaan. Yhdessä Laakosen kanssa he muodostavat loistavan kaksikon keskikentän puolustaviin rooleihin. Molemmat tekevät lähes poikkeuksetta peliä edistäviä oikeita ratkaisuja. Kärkeen hankittiin Lahdesta Tuco, joka pystyy pelaamaan useita hyökkäyksen pelipaikkoja ja on tärkeä pelaaja Valakarin miehistössä, joka käyttää useita ryhmityksiä. Vasemmaksi pakiksi hankittiin Henri Aalto Hongasta, joka on rutinoitunut veikkausliiga pelaaja, joka tukee hyvin hyökkäyksiä. Muut hankinnat Jere Koponen stuntiksi tolppien väliin.
Joukkueen rosteri on kokonaisuutena kovin Klubin jälkeen. Laajuutta löytyy keskikentälle sekä hyökkäykseen, mutta puolustuksessa ei ole hirveästi särkymävaraa. Toki joukkueesta löytyy Laaksosen ja Hetemajn kaltaisia pelaajia, jotka pystyvät tarvittaessa paikkaamaan alakerrassa, mutta silloin pelin virtaus ja dynamiikka kärsii pahasti. Oman mausteensa tuo myös europelit, jotka tuovat lisärasitusta. Joukkueesta löytyy omissa papereissa liigan paras toppari yhdessä Baahin ja Obilorin kanssa, Cedric Gogoua. Loistava atleettinen talentti, joka saattaa siirtyä jo kesällä pois Seinäjoelta. Taktisesti yllättävän valmis afrikkalaispelaaja. Loistava katkomaan peliä ilmassa ja maassa sekä riittävän hyvä avaamaan peliä.
Viime kaudella SJK:n peli perustui ennenkaikkea hyvään puolustamiseen ja hyvään vastahyökkäys pelaamiseen. Loppukaudesta oli kuitenkin nähtävissä ongelmia, kun vastustaja vetäytyi matalan prässitason peliin. Hitaassa etenemisvauhdissa joukkueella meni sormi suuhun ja oikeita murtautumisen malleja ei löytynyt. Tämä onkin ongelma, jonka kanssa SJK juhlii tai kaatuu. Viime kaudella SJK oli nousija joukkue ja pääsi kuin puskista hilaamaan itsensä mitaleille vaikka heillä hyvä joukkue olikin. Tänä vuonna yhä useampi joukkue vetäytyy heitä vastaan ja heillä täytyy olla myös toinen tapa hyökätä. Joukkueeseen hankitut pelaajat ovat loistava lisä hitaaseen etenemiseen. Mehmet Hetemaj on yksi liigan parhaita pelinrytmittäjiä. Atajic ja Tuco tuovat hyvällä 1v1 pelaamisellaan ja arvoituksellisuudellaan hyvän lisän murtaumisvaiheeseen. SJK pelissä on ollut talvella nähtävissä kehitystä tässä asiassa ja se kehittynee kokoajan lisää. Parhaimmillaan SJK kuitenkin on ku se antaa pallon vastustajalle ja iskee itse vastaan. Mielenkiintoista nähdä, jos SJK saa huonon startin sarjaan, että miten pelaaminen muuttuu vai malttaako Valakari kehittää peliä tuloksenkin kustannuksella.
SJK ryhmittyy 4-2-3-1 tai 4-3-1-2. Aksalu; Aalto-Savic-Gogoua-Dorman; Laaksonen-Hetemaj; Pelvas-Brown-Atajic; Tuco
Aksalu; Aalto-Savic-Gogoua-Dorman; Vasara-Hetemaj-Laaksonen; Brown; Tuco-Pelvas
3. Fc Lahti
Viime kauden pronssimitalisti taistelee jälleen mitaleista. Henkilökohtaisesti uskon siihen vahvasti. Joukkueella on ollut lähes identtinen tilanne SJK:n kanssa talven aikana. Pelitapa muutosta on haettu. Toki Korkeakunnas on aikaisemminkin vaihdellu ryhmityksiä kentällä, mutta nyt on haettu entistä enemmän hidasta etenemistä. Joukkueella on sen toteuttamiseen kyllä tarvittavat eväät. Kysymys kuuluukin riittääkö Korkeakunnaksella? Joukkue on erittäin kokenut ja rutinoitunut nippu.
Talven aikana Lahti oli siirtomarkkinoiden onnistujia. Keskikentälle hankittiin Pekka Lagerblom, Aleksi Paananen sekä lainasopimuksella Fluminensestä Leandro Motta. Pelaajat ovat juuri "uuden" Lahden näköisiä pelaajia. Hyviä, taitavia pallollisia pelaajia. Varsinkin Motan ja Paanasen suurimmat avut ovat nimenomaan hyökkäyspelaamisessa. Hyökkäystä vahvistettiin Mika Ääritalolla, Aleksi Ristolalla sekä lainapelaaja Matheus Alvesilla. Hankintojen myötä Lahden hyökkäyspelissä on erityyppisiä pelaajia, joka mahdollistaa erilaisten pelitapojen pelaamisen. Kyseessä on myös monipuolisesti eri hyökkäyksen pelipaikoilla viihtyviä pelaajia. Menopuolella kova kolaus tuli maaliskuun lopulla, kun Jani Tanska siirtyi Ruotsiin. Tanska olisi ollut erittäin tärkeä palanen Lahden paletissa. Puolustuksesta kuitenkin löytyy leveyttä, joten mielenkiintoista nähdä pystytäänkö saappaat täyttämään. Muut tulijat; Mikko Kuningas, Jussi Länsitalo, Simo Majander. Lahti myös kärsi muutaman ikävän menetyksen jo talvella, kun Tuco, Hertsi, Klinga ja Hovi siirtyivät poispäin.
Viime kauden lopussa joukkueeseen siirtyi jo Petri Pasanen, joka on edelleen loistava pelaaja liigaan. Isompi apu Pasasesta kuitenkin on joka päiväisessä tekemisessä ja ammattimaisuudessa ja vaatimustasossa, jonka hän tuo mukanaan. Lisäksi kokenut Euroopan kiertäjä Lagerblom siirtyi joukkueeseen, joten johtajuutta joukkueesta löytyy. Lahden viime kauden menestyksen takana oli loistava puolustuspeli. Erityisesti toppariparin ja keskikentän pohjan välinen yhteistö oli erinomaista, joka esti prässillään ja pelinlukemisellaan pääsyn kymppialueelle. Vastustajan hyökkäykset ohjautuivat laitaan ja hyvälle pääpeli joukkueelle ei tuottanut ongelmia purkaa näitä tilanteita. Samaa on odotettavissa tälläkin kaudella. Talven pre-season on tuloksellisesti mennyt Lahdelta heikosti, mutta en olisi huolestunut. Lahti on keskittynyt vahvasti hyökkäyspelin kehittämiseen ja nimenomaisesti hitaan etenemisen malliin. Kenttä tasapaino on ollut heikko, jolloin tilanteenvaihdoissa joukkue on ollut huonosti organisoitunut ja tulos on nähtävissä. Uusien hankintojen kautta Lahti pystyy pelaamaan niin nopean etenemismallin peliä kuin hitaamman etenemismallin peliä. Joukkue hankki hyökkäykseen molempiin erinomaisia pelaajia. Hitaassa avainasemaan nousee Aleksi Paananen sekä Leandro Motta, jotka kylläkin useasti taistelevat samasta pelipaikasta. Nopeassa vastahyökkäyspelissä erinomaiset Ääritalo ja Ristola ovat vahvoja. Lisäksi joukkueesta löytyy varma 10 kaapin mies Rafael, joka lähtenee kauteen hyökkääjänä numero uuno. Uskon kuitenkin siihen, että kun tosi pelit alkavat niin kenttä tasapaino on kunnossa hyökkäyspelaamisessa juuri näiden kokeneiden johtajatyyppien ansiosta ja peli lähtee rullaamaan. Lahti on myös jonkin verran pelannut 3-5-2 ryhmityksellä, joten variaatiota löytyy. 3-5-2 on erittäin tehokas ryhmitys, jos sen hallitsee, mutta tuhoisa jos sitä ei hallitse. Onko Korkeakunnas vienyt asiat tarpeeksi yksityiskohtaiselle tasolle pelitavan kanssa? Lahden ehdoton ase on edelleen loistava kollektiivinen puolustuspeli, jonka varaan se nojautuu. Erittäin mielenkiinnolla odotan Lahden pelejä. Lahti on myös mukana europeleissä, joten rotaatiota täytyy harrastaa. Mielenkiintoista nähdä miten rotaatio vaikuttaa Lahden otteisiin. Materiaali ei kuitenkaan ole äärettömän laaja, joten heittelyä peliesityksissä saatetaan nähdä.
Lahti ryhmittäytyy useinmiten 4-2-3-1 tai 3-5-2. Moisander; Hauhia-Joenmäki-Pasanen-Toivomäki; Gela-Lagerblom; Sesay-Paananen-Ääritalo; Rafael
4. KuPS
Kuopio ja KuPS ovat saaneet itsensä viime päivinä maailmankartalle Freddy Adun siirron myötä. Hieno hankinta Veikkausliigan ja futiskulttuurin kannalta. Saadaan media kiinnostumaan ja ihmisiä katsomoon, loistavaa. Pelillisesti en kuitenkaan näe, että Adu olisi mikään sateentekijä. Ei edes läheskään Veikkausliigan parhaimpia pelaajia. Kunnossa ollessaan varmasti hyvä palanen KuPSin hyökkäyspalettiin. Mielenkiintoista nähdä mitä "tuleva Pele" saa aikaan.
KuPS on vahvistunut selkeästi viime kaudesta. Seuraan saapui puolustukseen nuorten maajokkueiden vakiomies Dani Hatakka, jenkki toppari Stephen McCarthy sekä perjantaina hankitut Babacar Diallo sekä Hemd Coulibaly. Ihanne tilanteessa toppariparin muodostanee Diallo sekä McCarthy. Diallo oli Interissä pelatessaan loistava toppari, mutta välillä suorituksen taso ailahteli paljonkin. Ehdottomasti kuitenkin vahvistus alakertaan. Coulibaly on allekirjoittaneelle täysin uusi tuttavuus eikä miehestä ole mitään tietoa. Keskikentälle hankittiin Patrik Poutiainen sekä Petteri Pennanen. Entisiä suuria lupauksia kummatkin. Molemmat ovat osoittaneet tasonsa veikkausliigassa ja eritoten Pennaselta odotan isoja tekoja tulevalla kaudella. Iso merkittävä tekijä KuPSin menestyksen kannalta. Hyökkäykseen joukkue hankki Interistä Irakli Sirbiladzen, joka on Veikkausliigassa ennen viime kautta paukutellut hurjat maalimäärät. Tuo joukkueeseen loistavan viimeistelijän maassa ja ilmassa. Freddy Adusta puhuinkin jo alussa. Täysi kysymysmerkki mitä saa aikaan. Hieman skeptinen olen miehen suhteen.
KuPS:in tilannetta hirvittelin muutamia viikkoja sitten, että mitenhän rosterin leveys riittää. Nyt on kuitenkin puolustukseen hankittu kaksi uutta miestä ja hyökkäykseen yksi. Siltikin materiaali on kapea, joka ei montaa loukkaantumista kestä. Talven merkkien perusteella kuitenkin niitä on luvassa. KuPS:in menestys on täysin riippuvainen siitä, kuinka joukkue pysyy ehjänä, penkiltä ei hirveästi apuja ole tulossa.
KuPS pyrkii itse pitämään palloa enemmän kuin vastustaja. Joukkueella on laidoissa hyviä keskittäjiä ja kun siihen lisätään Sirbiladzen hankkiminen niin ei ole vaikea arvuutella miten KuPS pyrkii hyökkäämään. KuPS pyrkii vahvasti luomaan erityisesti vasempaan laitaan 2v1 ylivoimaa Rannankarin ja Ilon kesken, jotka molemmat omaavat erittäin hyvän vasurin, jolla haetaan Sirbiladzea. Tämä on suuri vahvuus, mutta samalla heikkous. Tilanteenvaihdoissa vasen laita jää täysin auki ja on ensi arvoisen tärkeää miten KuPS pystyy täyttämään tämän aukon kenttätasapainossa. Varsinkin kun uusia toppareita on hankittu juuri on mielenkiintoista nähdä pystytäänkö nämä tilat tukkimaan vai vuotaako laita niinkuin Liiga Cupissa kävi useassa pelissä. Pelinrakentelu vaiheessa Sohnan sekä Pennasen yhteispeli tai sen puute on ratkaisevassa asemassa. Miten pelaajat löytävät toisensa. Pennanen on erittäin hyvä pelaaja, mutta turhautuu helposti, jos ei saa tarpeeksi palloa. Silloin hän laskeutuu liian alas rakentelemaan peliä, jolloin linjojen välistä puuttuu pelaaja. Henkilökohtaisesti odotan eniten juuri KuPS:in pelejä.
KuPS ryhmittäytyy 4-2-3-1 tai 4-3-3 Maanoja; Rannankari-McCarthy-Diallo-Hatakka; Poutiainen-Sohna; Ilo-Pennanen-Adu; Sirbiladze
5. RoPS
Malisen kädenjälki alkaa näkymään Rovaniemellä, kun seuran talous näyttää viime kaudelta -400K ja vaihtuvuus on suurta. Tuo Malinen paljon hyvääkin napapiirille. RoPS on ollut ajoittain harjoituskaudella erittäin hyvä joukkue ja sillä on iso potentiaali olla sitä tulevalla kaudellakin. En yllättyisi vaikka RoPS taistelisi himmeimmästä mitalista, mutta en myöskään olisi yllättynyt vaikka se olisi kymmenes. Juha Malisen pelitapa on erittäin haastava, mutta toimiessaan todella tehokas.
Rovaniemellä ovi kävi talven aikana molempiin suuntiin. Mielestäni jäätiin kuitenkin voiton puolelle, siihen on yksi syy; Mostagh Yaghoubi. Erittäin poikkeuksellinen pelaaja tässä maassa. Älykäs pelaaja, erittäin monipuolinen pelaaja, joka pelaa aina täydellä sydämmellä jokaisen tilanteen. Kunnossa ollessaan yksi sarjan parhaita pelaajia. Miehen intohimo on myös uhka. Välillä läiskyy yli ylilyöntien muodossa ja pelin ulkopuolella olemisena. Uskon, että Malinen on juuri oikeanlainen valmentaja hänelle. Malisen auktoriteetti riittä pitämään miehen olennaisessa. Rovaniemelle siirtyi jo Veikkausliigassa tasonsa todistanut maalivahti Tomer Chenciski. Puolustukseen hankittiin afrikkalais toppari Abdou Jammeh. Keskikentän puolustavaan rooliin Tomas Hradecky. Laitapelaajiksi Juha Pirinen, Jean Fridolin N'Gambe x2 sekä Tommi Haanpää. Kärkeen uusina miehinä tulivat Michael Ibiyomi sekä Vilim Posinkovic.
RoPS:n materiaali on suht ohut, mutta laadukas. Strategisesti tärkeillä pelipaikoilla keskiakselilta löytyy jokaisesta kerroksesta Veikkausliigaan erittäin laadukkaita pelaajia. Puolustuksen liideri luutii Friday Faith Obilor, tyypillinen afrikkalais pelaaja, joka on erittäin atleettinen ja hyvä kamppailu pelaaja. Heikkoudet ovat pallollisessa pelissä. Obilor syöttää hyvin pitkiä syöttöjä, mutta syöttövalikoima ei ole kovin laaja. Silti ihmettelen miten hänet on saatu vielä pidettyä napapiirillä. Keskikentän keskustan miehittää yksi sarjan parhaista kaksikoista Okkonen ja Yaghoubi. Piikkiin on heittää erittäin juonikas ja hyvä maalintekijä Alexander Kokko.
Malisen pelitapa on äärimmäisen vaativa ja kuluttava. Talvella RoPS on pelannut 4-3-3 tai 3-4-1-2 ryhmityksillä. Kolmen alakerta on uutta Malista, mutta perus periaate on sama. Pallo yritetään riistää mahdollisimman ylhäällä vastustajan kenttäpuoliskolla, jonka jälkeen päästään huonosti organisoitua puolustusta vastaan hyökkäämään. Malisen RoPS pelaa vaihdellen käyttäen sekä nopeata etenemistä, että hidasta. Näissä tilanteen tunnistamis tehtävissä Antti Okkonen on erityisen tärkeä palanen. Hän on loistava pelinrytmittäjä, johtaja tyyppi kentällä. Pelitapa on kuitenkin niin äärimmäisen raskas, että viime kaudella ja tämän talven aikana on tullut eteen jälleen tuttu tilanne. RoPS on avauspuoliajalla loistava, mutta mitä pidemmäs ottelu etenee niin sitä enemmän vastustaja saa peliä haltuun. Bensa vain yksinkertaisesti loppuu. Tässä korostuu myös Okkosen rooli pelin rytmittäjänä. Välillä on pakko hyökätä erittäin hitaalla etenemis nopeudella, jotta energiaa olisi kokonaiseen ysikymppiseen. Raskas pelitapa kuluttaa lisäksi pelaajia ja loukkaantumisia syntyy. RoPS kapea materiaali ei kestä avainpelaajien loukkaantumisia. Jean Fridolin Ngambe x2 loukkaantui harjoitusottelussa ja on pitkälle kesään sivussa. Toimiessaan pelitapa on erinomainen ja tuottaa vastustajalle ongelmia.
RoPS ryhmittäytyy 4-2-3-1/4-3-3 miten haluaa lukea tai 3-4-1-2 Chechinski; Pirinen-Jammeh-Obilor-Saksela; Okkonen-Yaghoubi; Ibiyomi-Mäkitalo-Ngambe x2; Kokko
6. MIFK
Saarilla Pekka Lyyskin aikakausi jatkuu ja jatkuu. Itse odotan joka talvi milloin haettaisiin uusia tuulia ja lunastettaisiin potentiaali mitä Mariehamnin rosterilla olisi ollut lunastettavissa monena vuonna. Lyyski on syy numero yksi miksi en usko, että saarilla juhlitaan tänäkään vuonna.
Mariehamnilla on totutusta pienempi vaihtuvuus pelaajistossa, joka lupaa hyvää. Tulopuolella tolppien väliin hommattiin Walter Viitala. Puolustukseen hankittiin nuori ruotsalainen Philip Mantilla, jolta löytyy tililtä poikien maaotteluita Ruotsin paidasta. Keskikenttä vahvistettiin Anthony Dafaalla ja hyökkäystä Brian Spanilla sekä Alekesei Kangaskolkalla, joka lienee koko kauden sivussa. Joukkueen runko siis hyvin säilynyt, joka on ehdottomasti positiivinen asia. Joukkueen kivijalkana toimii hyvä topparipari Kojola-Lyyski. Mielenkiintoiseen rooliin nousee jälleen Petteri Forssell. Pelaajan vahvuudet ovat kiistattomat, mutta niin ovat heikkoudetkin. Forssell on erittäin taitava pelaaja, jolla on sarjan paras jalka. Hän pystyy antamaan laajasta syöttövalikoimasta loistavia syöttöjä ja laukauksia molemmilla jaloilla. Erikoistilanteet ovat myös sarjan eliittiä. Forssellin rooli on myös mielenkiintoinen. Jos hän jatkaa vapaassa roolissa ilman puolustusvelvoitteita näkyy se armottomasti taululla. MIFK ei ole niin hyvä joukkue, että puolustus pelissä on varaa antaa yhden miehen etua vastustajalle. Forssellilla on myös sama ongelma kuin Petteri Pennasella, että jos hän ei saa tarpeeksi palloa tulee hän hakemaan sitä liian alhaalta, jolloin seuraavan linjan murtaminen on todella paljon vaikeampaa. Forssell parhaimmillaan on älykäs liikkumaan kymppialueella, joka aiheuttaa puolustuksessa sijoittumisvirheitä, joiden kautta tilaa aukeaa murtautua.
Viime kaudella ongelmia IFK:lle aiheutti puolustuspeli. Joukkueen puolustusmuoto ei säilynyt täyttä ysikymppiä. Muut pelaajat joutuivat paikkaamaan Forssellin heikkoa puolustusmoraalia, joka auttamatta jätti jonkin tilan tyhjäksi, jonka vastustaja käytti. Tämän mielestäni yksi tärkeimmistä yksittäisistä asioista tällä kaudella Mariehamnin menestyksen kannalta. Kuinka puolustusvalmiudessa joukkue on pallon menetyksen jälkeen.
MIFK ryhmittäytyy 4-2-3-1 Viitala;Granlund-Kojola-Lyyski-Wirtanen; Tammilehto-Dafaa; Ekhalie-Forssell-Span; Orgill
7. VPS
Vaasan palloseura ja Veikkausliigan tylsin futis. Erittäin puolustusorientoitunut ryhmä, joka panostaa hyökkäyspelinsä nopeisiin vastahyökkäyksiin. Erittäin matalalla riskitasolla pelaava ryhmä. Hyvin todennäköisesti sarjan vähämaalisin joukkue. Vaikea vastus kenelle tahansa tässä sarjassa.
Jokkueessa on talven aikana käynyt ovi molempiin suuntiin kovalla kädellä. Tulija puolella puolustusta vahvistettiin Mikko Viitikolla, joka jäi pieneen rooliin Klubissa sekä Jerry Voutilaisella, joka on monipuolinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan useita eri rooleja. Keskikentälle hankittiin Denis Abdulahi sekä Charles Bantanga. Laidalla uusia miehiä ovat Loorent Hertsi, Clifton Miheso, Pyry Soiri sekä Eero Tamminen. Kärkeen saatiin Juho Mäkelä. VPS on hyvä sekoitus nuoria maajoukkuepelaajia ja kokeneita Veikkausliiga jyriä. Tärkeisiin rooleihin noussee Abdulahi keskikentällä katkovana pelaajana, Bantanga peliä avaavana ja rytmittävänä pelaajana sekä Mäkelä nopeudellaan ja röyhkeydellään. Erittäin VPS:n näköinen hankinta, joka varmasti sopii VPS:n pelityyliin erinomaisesti. Olli Huttunen on pitänyt kiinni hänen pelifilosofiastaan ja hankinnat ovat hyvin hänen näköisiään.
VPS tulee puolustamaan erittäin matalalla prässitasolla, jonka kapelimestareita ovat maalivahti Sillanpää ja puolustuksen johtaja Koskimaa. Varsinkin vierasotteluissa VPS:ällä ei ole minkäänlaisia haluja hallita palloa. VPS hyökännee 4-2-3-1 muodostelmalla, mutta puolustustilanteessa se tiputtautuu 4-5-1 muodostelmaan, jossa linjojen väliset etäisyydet niin pysty kuin vaakasuunnassa pysyvät tiiviinä. Ongelmaksi muodostuu jos VPS pakotetaan pitämään palloa ja vastustaja vetäytyy. Hitaaseen etenemiseen VPS ei ole kykeneväinen, joten sitä he eivät halua tehdä. Mitä pidemmäs kausi etenee sen vaikeampaa aikaa povaan VPS:älle sillä joukkueen materiaali on suhteellisen kapea erityisesti puolustuksen osalta yhdistettynä kuluttavaan pelitapaan. Hyökkäyspelissä VPS pyrkii tilanteenvaihdoissa nopeisiin pystysuunnan ratkaisuihin ja selustaan pelaamiseen nopeille hyökkääjille. Siinä se onkin omimmillaan. Erityisen isoon rooliin VPS:n peleissä nousee erikoistilanteet, koska maalipaikat ovat muuten vähissä molemmissa päissä.
VPS ryhmittäytyy 4-2-3-1 tai 4-4-2 Sillanpää; Miheso-Lahti-Koskimaa-Voutilainen; Hertsi-Abdullahi-Bantenga-Seabrook; Morrissey-Mäkelä
8. FC Inter
TPS:n putoamisen jälkeen ainoa Turun joukkue liigakartalla. Paikallispelit loistavat poissaoloillaan ja muutamien vuosien takainen futiskiima loistaa Turusta poissaolollaan. Ei siitä montaa vuotta ole, kun molemmat Turun seurat taistelivat mestaruudesta. Valmentajana jo vuodesta 2007 ollut Job Dragtsma nauttii edelleen seurajohdon luottamuksesta vaikka kaksi edellistä kautta ovatkin menneet täysin penkin alle. Tälle kaudelle seuralta ei enään oikeen edes odoteta menestystä. Henkilökohtaisesti en ainakaan odota ja uskonkin seuran löytävän itsensä alemmasta keskikastista kauden päätyttyä.
Siirtomarkkinoilla pidän Interiä häviäjänä, mutta toisaalta isojakin muutoksia oli kahden tahmaisen kauden jälkeen tehtävä, joten voi olla myös pisristysruiske joukkueelle. Sisään tuli maalivahtiosastolle kovan kohun saattelemana Jukka Lehtovaara, jonka tulon myötä Interillä on ehkäpä koko sarjan paras maalivahti kaksikko. Puolustusta Inter lähti vahvistamaan ulkomaanavuilla, joista nostaisin kovimman profiilin pelaajaksi Eric Matkoukoun. Kokenut kamerunilais toppari on veikkausliigaan erinomainen toppari, josta odotan Interin puolustuksen liideriä. Egzon Belica on myös uusi toppari, mutta lähtenee kauteen 3. topparina. Vasemmaksi pakiksi joukkue hankki kreikkalaisen Petros Kanakoudisin, joka on tasainen suorittaja vasemmalla laidalla. Hallitsee hyvin peruspelaamisen, mutta ei juurikaan säväytä. Hyökkäykseen hankittiin erittäin lupaava nuori Vahid Hambo, joka on pelannut erittäin vahvan talvikauden. Pelaajaa povataan kärkeen maalitilastoissa sekä yhdeksi suureksi läpilyönniksi. Oma mielipide pelaajasta ei ole näin valoisa enkä arvosta häntä ykkös kategorian hyökkääjäksi, ainakaan vielä. Suuri potentiaali toki on, mutta liigassa on vielä paljon näytettävää mikäli mielii täyttää Irakli Sirbiladzen saappaat. Inter sain tutun paluumuuttajan, kun Guy Gnaboyou liittyi seuraan. Kyseessä on erittäin ailahteleva pelaaja, joka saattaa olla täysin pihalla koko ottelun tai ratkaista sen yksin. Potentiaalia pelaajassa on, mutta tasaisuutta on saatava rutkasti lisää.
Inter on pelannut Dragtsman aikana tutulla hollantilaisella 4-3-3 ryhmityksellä. Inter pyrkii pitämään itsellään palloa ja luoda hitailla hyökkäyksillä ylivoimia kentän eri osiin. Interin keskikentän keskusta muodostunee joukkueen akileen kantapääksi. Isoa roolia on tarjolla nuorelle Kaan Kairiselle, mutta epäilen vielä tason riittävän. Puolustavassa roolissa pelaava Vincent Onovo ei ole vielä allekirjoittanutta vakuuttanut. Kokemattomalle keskikentälle voi tuottaa ongelmia saada keskikenttä "haltuunsa". Joukkueen tärkein Mika Ojala sekoittaa myös pakkaa tulemalla liian usein pelinrakentelu vaiheessa liian alas rakentamaan peliä. Laita jää täyttämättä ja syöttösuunnat vähentyvät. Mika Ojalan suurin vahvuus on kuitenkin keskitykset ja erikoistilanteet, joten tämä ase on laidasta pois mikäli näin käy. Sarjan keskikasti on erittäin tasainen, mutta itse en usko Interin venymiseen. Sijat 6-9 ovat realistisia.
Inter ryhmittäytyy 4-3-3 Lehtovaara; Kanakoudis-Matoukou-Hämäläinen-Aho; Kauppi-Onovo-Kairinen; Lehtonen-Hambo-Ojala
9. FF Jaro
Mikään ei ole muuttunut Pietarsaaressa. Alexei Eremenkon poppoota povaillaan sarjan häntäpäähän kuten edellisilläkin kausilla. Monta vuotta on odotettu, että milloin Jaro tippuu. Voin kertoa, että ei tipu tänäkään vuonna. Jaro(lue. Eremenko) tekee loistavaa työtä Pietarsaaressa. Joukkue on omavarainen ja kokoajan Jaron systemaattisesta pelaajapolusta jalostuu uusia liigapelaajia. Seuralla on selvä pelillinen identiteetti, joka helpottaa nuoren pelaajan sopeutumista edustusjoukkueeseen huomattavasti.
Joukkue kärsi valtavan takaiskun, kun Hendrik Helmke jätti seuran. Hän oli yksi Veikkausliigan parhaita pelaajia ja yksittäisenä pelaajana joukkueelleen viime kaudella tärkein. Hän jätti valtavan aukon keskikentälle, jota ei pystytä paikkaamaan vielä tällä kaudella. Vuoden kahden päästä paikan ottaa itselleen nuorin Eremenko, Sergei. Maalinteko voimaa siirtyi seurasta pois Shahdon Winchesterin siirryttyä pois. Tällekkään tontille ei ole yhtä laadukasta pelaajaa tälle kaudelle tarjota. Tulo puolella kovin hankinta lienee brasilialainen Reginaldo Junior. Erittäin kookas ja fyysinen toppari, josta odotetaan Jaro puolustuksen liideriä. Puolustukseen hankittiin myös yleismies Didier Kadio, joka pystyy pelaamaan myös keskikentän pohjalla. Monipuolinen hankinta oli myös Jamar Dixon, joka on koulutukseltaan keskikentän puolustava pelaaja, mutta pystyy myös paikkaamaan topparin tontilla. Avut ehdottomasti fyysisellä puolella. Syöttövalikoimaa pitää parantaa, mutta siihen on opettaja on tämän maan paras. Keskikentälle hankittiin Jani Virtanen RoPS:ista, joka viihtyy keskikentän hyökkäävissä rooleissa. Uskon, että Eremenko on loistava valmentaja Virtaselle, jolla on ollut vaikeat viime kauden. Uskon isoon rooliin ja tason nostamiseen. Torniosta hankittiin Joona Veteli. Nuori pelaaja, joka on kehittynyt viimeisten vuosien aikana isoin harppauksin Torniossa johtavaksi pelaajaksi kakkosessa. Talven aikana positiivisesti esiintynyt nuorukainen on kuitenkin vielä iso kysymys merkki liigakaudella. Laitaan hankittiin Guyanalainen Walter Moore, joka viihtyy vasemmalla laidalla niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessäkin. Kaiken kaikkiaan Jaro oli siirtomarkkinoilla iso häviäjä.
Syy miksi uskon, että Jaro ei vieläkään tipu vaikka materiaali on heikoimmasta päästä on pelitapa. Pelillinen identiteetti. Aapo Mutanen kirjoitteli viikko sitten omassa blogissaan, että ennakolta heikomman joukkueen pitäisi vetäytyä kuoreensa. Tässä on joukkue, joka osoittaa vuodesta toiseen tämän teorian vääräksi. Ilman erittäin vahvaa pelillistä identiteettä Jaro olisi tippunut jo Veikkausliigasta. Ilman Alexei Eremenkoa Jaro olisi tippunut jo Veikkausliigasta. Joukkue on sarjan häntäpäätä pelaajamateriaalissa, mutta pitää palloa toiseksi eniten koko sarjasta ja prässää toiseksi aggressiivisimmin koko sarjassa. Pelitapa on vaativa, mutta Eremenko on saanut aina koko joukkueen luottamaan pelitapaan. Eremenko on henkilö, joka pystyy tällä materiaalilla pelaamaan pallonhallintaan perustuvaa jalkapalloa. Hän on loistava opettaja. Jaro ryhmittäytyy kentällä 4-3-3, jossa laitapuolustajat ovat erittäin aktiivisia hyökkäämään. Keskialueelle luodaan pelaajaylivoimaa, kun laiturit kaventavat voimakkaasti sisään. Aggressiivinen ja riskitasollisesti korkea prässipelaaminen perustuu hyökkäävään jalkapalloon, joka on erittäin loogista. Kenttä on valmiiksi tilanteenvaihdoissa ryhmitetty korkealle, jolloin tilanteenvaihdoissa erittäin aggressiivinen prässi saadaan heti käyntiin. Joukkue on ollut surkea tuloksellisesti talven aikana, mutta kun joukkue saa syöttöpelinsä kuntoon niin se alkaa hallita kenttää. Joidenkin valmentajien kohdalla on kysymysmerkki, jos pallonhallinta ei tuotakkaan tulosta, että jatketaanko sillä. Jaron tapauksessa jatketaan aivan varmasti. Peli kehittyy mitä pidemmälle kausi etenee ja Jaro tulee viihdyttämään jälleen loistavalla futiksellaan. Pelitapa on niinkuin RoPS:n tapauksessa erittäin kuluttava ja saattaa tuottaa ongelmia mitä pidemmäs ottelu etenee. Tässäkin korostuu syöttöpelin ja hitaan etenemisen onnistuminen. Päästäänkö tarpeeksi pallon kanssa lepäämään?
Jaro ryhmittäytyy 4-3-3 Öst; Sara-Vaganov-Junior-Kadlo; Veteli-Dixon-Virtanen; Moore-Denis-Emet
10. HIFK
Tuhkimotarina sai upean päätöksen viime syksynä, kun ykkösen sarjanousija HIFK nousi kaikkien yllätykseksi Veikkausliigaan. Joukkueen jonka piti vain säilyä sarjassa. HIFK:n nousu pääsarjaan on liigan kannalta erittäin positiivinen asia. Helsinkiin saadaan pitkästä aikaa oikea derby. Valmentaja Jani Honkavaara on saanut edellisillä kausilla ulosmitattua joukkueestaan täyden potentiaalin. Joukkue on erittäin yhtenäinen ja uskaltaisin sanoa, että joukkuehengeltään sarjan kovin nippu. Kuinka pitkälle taistelulla ja yhteishengellä päästään?
Joukkue uudistui talven aikana neljällä pelaajalla Mypasta sekä seitsemällä muulla pelaajalla muista pääkaupunkiseudun joukkueista. Mypasta saapuivat Tuomas Aho, Tommi Vesala, Pekka Sihvola sekä Ville Salmikivi. Muualta seuraan tulivat Nnameka Anyamele, Otto-Pekka Jurvakainen, Carljohan Eriksson, Fredrik Lassas, Youness Rahimi, Jani Bäckman ja Joni Korhonen. Ennakolta näistä hankinnoista seitsemän on avauskokoonpanon pelaajaa, joten isoja muutoksia joukkueessa on talven aikana tapahtunut. Carljohan Eriksson tuli HJK:sta paikalliskilpailijan riveihin. Eriksson on nuori tulevaisuuden maalivahti. Torjui kohtuullisen hyvin Klubin paidassa, mutta nuorelle pelaajalle iso paikka seisoa HIFK:n tolppien välissä. Kokenut toppari Tuomas Aho hankittiin alakerran johtajaksi. Aho on erittäin hyvä kaksinkamppailu pelaaja, jonka heikkoudet ovat pallollisessa pelissä. Erittäin tärkeä palanen HIFK:n kannalta. Keskikentän keskustaan hankittu Fredriks Lassas on erittäin mielenkiintoinen tuttavuus. Hän myös siirtyi pienen kohun saattelemana Klubista. Nuoreksi pelaajaksi poikkeuksellisen valmis ja kypsä pelaaja. Tekee yleensä pallollisena oikean ja peliä edistävän ratkaisun. Viime kaudella HJK:n paidassa vakuutti allekirjoittaneen peliesityksillään. Yksi mielenkiintoisimmasta nuorista pelaajista tämän vuoden sarjassa. Hyökkäyksen liideriksi Mypasta saatiin Pekka Sihvola. Kokenut Veikkausliiga pelaaja, jonka harteilla makaa suuri määrä HIFK:n maalinteko vastuusta. Erittäin hyvin sopii HIFK:n pelityyliin nopeana ja taitavana liikkujana.
HIFK on talven aikana pelannut vauhdikasta jalkapalloa, jossa maaliverkot ovat soineet molemmissa päissä. Uskon kuitenkin, kun sarja alkaa niin HIFK keskittyy enemmän tiiviiseen puolustuspeliin matalalla prässitasolla, jossa linjojen väliset etäisyydet pysty ja vaaka suunnassa pyritään pitämään erittäin tiiviinä. Tilanteenvaihdon jälkeen he pyrkivät nopeasti kääntämään peliä nopealla etenemisellä kohti vastustajan selustaa. Näissä tilanteissa Pekka Sihvolan rooli korostuu. Hän on fiksu liikkumaan kentällä ja lukemaan peliä. Pystyykö HIFK tilanteenvaihdon jälkeen antamaan ensimmäisen syötön oikeaan paikkaa? Puolustuspelin kannalta on ratkaisevan tärkeää kuinka hyvin toppariparin ja puolustavan keskikenttämiehen Jukka Halmeen välinen yhteistyö toimii. Tämä duo organisoi puolustuspelin uomiinsa, jos organisoi. HIFK tulee olemaan vaikeasti voitettavissa sen kotikentällään, mutta vieraista ei ole odotettavissa suurta pistepottia. Uskon sarjapaikan säilyvän hyvän alkukauden johdosta. Hyvä muistaa myös, että HIFK pelaajat ovat puoliammattilaisia, jotka käyvät opiskelemassa ja töissä. Talvella etua saavat ne joukkueet, joilla on ollut lähes kaksinkertainen määrä tapahtumia verrattuna muutamiin puoliammattilais joukkueisiin. Tämä asia ei voi olla näkymättä kentällä.
HIFK ryhmittäytyy 4-2-3-1 Eriksson; Anyamele-Aho-Kuusijärvi-Hänninen; Halme-Lassas; Korhonen-Rahimi-Terävä; Sihvola
11. KTP
KTP:n viime kauden sulaminen oli surkuhupaisaa. Täysin varmalta näyttänyt nousu kariutui viimeisellä kierroksella. Onni onnettomuudessa, kun joukkue saikin kapineteissa paikan Veikkausliigaan. Kotka on erittäin tervetullut paluumuuttaja liigakartalle hienona futis kaupunkina. Tiukkaa tulee kuitenkin tekemään sarjapaikan uusiminen.
Pelaajamarkkinoilla KTP kärsi pahan menetyksen, kun viime kaudella 25 maalia ykkösessä paukuttanut Jussi Aalto ei jatkanut seurassa. Tulopuolella seuraan hankittiin yhdeksän hyvää Veikkausliigassa tasonsa osoittanutta pelaajaa. Maalinsuulle saapui Mypasta Jere Pyhäranta. Pyhäranta oli aikanaan poikkeuksellisen lupaava maalivahti, jolle povattiin pitkää kansainvälistä uraa. Pyhärannasta ei ollut kuitenkaan "huippu-urheilijaksi", joten kehitys ei ollut odotetunlaista ja ulkomaat jäivät ainakin toistaiseksi kokematta. Pyhäranta on kuitenkin edelleen erinomainen torjuja ja pelin ohjaaja. Puutteet ovat pallollisessa pelissä. Puolustuslinjaa vahvistettiin peräti neljällä topparilla. Joukkueeseen liittyivät Nosh A Lody, Juuso Salonen, Jordi van Gelderen sekä lainasopimuksella nuori Joel Mero. Nosh A Lody ja Mero muodostanevat avauksen toppariparin, jolloin van Gelderen siirtyy oikean pakin tontille, johon ei ole laadukkaita miehiä. Molemmat ovat rutinoituneita toppareita tähän sarjaan. Laitapuolustaja osastolle lainalla siirtyi SJK:sta Felipe Aspegren. Keskikenttää vahvistettiin kahdella laadukkaalla pelaajalla Tamas Gruborovicilla sekä Ilari Äijälällä, joka viihtyy laidassa. Gruborovic ei täyttänyt täysin häneen kohdistuneita odotuksiaan Interissä, joten siirto Kotkaan voi tehdä erittäin hyvää. Gruborovic on edelleen parhaimmillaan erinomainen pelaaja. Ilari Äijälä saapui Hongasta, jossa miehen tilille on kertynyt pitkälle toistasataa ottelua Veikkausliigassa. Kyseessä on erittäin tärkeä palanen tulevan kauden KTP:ssä, jonka uskon nousevan johtavaan rooliin joukkueessa. Hyökkäykseen uusina miehinä tulevat Sasha Anttilainen sekä Juho Lehtonen. Kumpikaan ei kuulu sarjan ykkös kategorian hyökkääjiin. Lehtonen oli muutamia vuosia sitten erittäin lupaava poika, joka pyssytti Porissa ykkösen maalikuninkuuden. TPS tulosta ei syntynyt ja Lehtonen on edelleen fyysisesti heikko sarjaan.
KTP:n hankinnat olivat hyvin linjassa Sami Ristilän pelitapaan. Joukkue pyrkii hallitsemaan palloa. Ilari Äijälä, Tamas Gruborovics ja viime kaudella seuraan liittynyt Valeri Minkenen pystyvät kyllä hyökkäämään hitaasti ja rytmittämään peliä. Uskoisin, että KTP:lle ei tuota isoja ongelmia päästä vastustajan hyökkäyskolmannekselle, mutta maalintekopaikoille pääsy voi olla vaikeaa. Joukkueella ei ole ainuttakaan Veikkausliiga tason mukaista huippu hyökkääjää. Onkin ensiarvoisen tärkeää, kuinka syöttöketjut toimivat murtautumisvaiheessa. Nostaisinkin Tamas Gruborovicsin roolin elintärkeäksi näissä tilanteissa. Parhaimmillaan Gruborovics on erinomainen kymppialueen pelaaja, joka pystyy syöttämään ja viimeistelemään laadukkaasti. Puolustaminen on myös kysymysmerkki. Joukkue vetäytynee puolustustilanteissa suhteellisen matalalle prässitasolle. Joukkueen alakerta on kuitenkin mennyt täysin uusiksi talven aikana ja uuden palapelin löytäminen puolustuslinjaan vie aikaa. Sitä aikaa ei ole ollut paljon, joten kysymyksiä se jättää sen toimivuudesta.
KTP ryhmittyy 4-2-3-1 Pyhäranta; Aspegren-Mero-A Lody-van Gelderen; McFaul-Minkenen; Äijälä-Gruborovic-Mulvany; Anttilainen
12. Ilves
Ilves nousi myös takaoven kautta Veikkausliigaan. Hienoa on nähdä jälleen myöskin Tampere liigakartalla. Varsinkin kun puikkoihin hyppää pitkän tauon jälkeen Veikkausliigaan paluun tekevä Keith Armstrong. Keke on talven aikana valitellut, että yhteisiä tapahtumia on ollut liian vähän. Pelaajat joko opiskelevat tai käyvät töissä. Nousu tuli myöhään, mutta Ilves oli kasaamassa ykköseen kovaa nippua, joten ei tällä rosterilla häpeämään tarvitse sarjassa lähteä. Ruusuista kautta en Ilvekseltä kuitenkaan odota.
Joukkue on talven aikana tehnyt maltillisesti pelaajahankintoja. Puolustukseen tulivat Samu Nieminen sekä Antti Koskinen. Keskikentälle Jussi Kujala sekä Eero Korte, jotka muodostavat kahdestaan keskikentän kaksikon. Juuri tällaisen kaksikon joukkue tarvitsi keskikentälle. Kaksi kokenutta ja rutinoitunutta älykästä pelaajaa. Laitaan hankittiin erittäin nopea, mutta suhteellisen yksipuolinen Emenike Mbachu. Hyökkäystä vahvistettiin fyysisesti vahvalla nigerialais sentterillä Henry Ugwunnalla. Hyökkäyspelaajat olivat hyvin Keith Armstrongmaisia hankintoja. Ilves pyrkii pelaamaan hyvin yksinkertaista ja brittiläistä suoraviivaista jalkapalloa, jossa riskitasot pidetään minimissä.
Ilves ryhmittyy kentällä brittityyliseen 4-4-2 muodostelmaan, jossa on selkeästi kaksi kärkimiestä. Pallo pyritään mahdollisimman aikaisin saamaan kärkipelaajille, jotka jatkavat palloa linjan taakse tai pudottelevat alaspäin. Tämän syötön jälkeen yritetään muodostaa laitoihin ylivoimia ja saada pallo boxiin, jossa sitä on päättämässä kaksi hyökkääjää ja painottoman puolen laitapelaaja. Pelitapa on hyvin selkeä, jonka oppimisen ei pitäisi tuottaa ongelmia vaikka yhteisiä kokoontumisia onkin ollut vähän. Puolustaessa Ilves pyrkii pitämään linjojen väliset etäisyydet pieninä ja ohjaamaan hyökkäyksiä laitaan. Ilves tulee jäämään monessa kamppailussa keskikentällä alivoimaiseksi, jolloin kokeneiden Eero Korteen ja Jussi Kujalan yhteistyö korostuu. Iso kysymys puolustuspelin kannalta on se miten nämä puuttuvat tilat täytetään ja onko roolitus selvää, kuka menee ja kuka varmistaa. Toinen iso kysymys on riittääkö bensa? Joukkue tulee puolustamaan suurimman osan peleistä. Hyökkäyspelaaminen on kuluttavaa pystysuunnan jalkapalloa, joten pystyykö Ilves säilyttämään muotonsa täyden ysikymppisen.
Ilves ryhmittyy 4-4-2 Hilander; Hynynen-Aho-Nieminen-Ojanperä; Emenike-Korte-Kujala-Petrescu; Hjelm-Lahtinen
Siinä hieman omia ajatuksia kaudesta ja sen lähtökohdista. Toivottavasti keskustelua syntyy koko Veikkausliiga kauden ajan. Olisi myös hienoa, jos saisi muilta rankingeja vertailun vuoksi. Lipitän itse vielä muutaman päivän rantatuolissa bisseä ja sitten aletaan keskittymään alkavaan liigakauteen. Onnea kaikille ja plussamerkkistä kautta odotellessa.
En jaksanut alkaa oikolukemaan tekstiä, joten pahoittelut kirjoitusvirheistä.
Laitetaas pari hassuttelua PAF:ilta, jos joku haluaa onneaan kokeilla.
Paras loppusijoitus: RoPS - HIFK 1 1,75 ~60%
Enemmän maaleja sarjassa: Orgill - Hambo 1 1,80 ~58%
Minikommentit
04.04.2015 23:57 <lammpa-1 v2.0> erittäin hienoa turinointia. lisää kiitos :)
05.04.2015 00:00 <SirAlex> kuranttia tavaraa, hieno avaus kauteen. -bb
05.04.2015 03:52 <Luca> tyty :)