Jottei mene pelkäksi vihjespämmiksi, niin yritin vaihteeksi kirjoittaa juttua yhdestä nopean kiekkokontrollin ongelmakohdasta.
Tampa Bayn viime pelejä tuossa kelailin ja selkeästi pisti silmään ongelma pelitavan toteuttamisessa. Eli Tampalle leimallista on ollut ongelmat ns. "jäähdytysvaihteelle" siirtymisessä. Pohjustan tätä sillä että Tampan käyttämällä nopealla kiekkokontrollilla on erittäin vaikea hallita peliä kokonaiset 60 minuuttia. Nopea kiekkokontrolli vaatii kirjaimellisesti nopeatempoista yhteispelaamista, viisikon paletti on pidettävä kasassa ja lisäksi pitäisi pystyä voittamaan kaksinkamppailuja, joille nopea kontrollipeli myös altistaa. Pelitavan toteutuksen täytyy siis olla erittäin kurinalaista mutta siltikin täydet 60 minuuttia kestävä hallinta nopealla kiekkokontrollilla on todella vaikea saavuttaa ilman selkeästi parempaa pelaajamateriaalia.
Tässä astuvat esiin mainitsemani Tampan ongelmat. Kun joukkue on hallinnut peliä esim. 35 minuuttia ja se on päässyt parin maalin johtoasemaan, niin peli turhan usein karkaa organisoimattomaksi pystysuunnan kiekoksi, jossa Tampan oma hyökkäyspeli puuroutuu ja vastustaja pääsee peliin mukaan. Tuossa tilanteessa nopean kontrollijoukkueen pitäisi pystyä siirtymään jäähdytysvaihteelle, jossa hyökkäyksiä rytmitetään enemmän. Toisin sanoen nopeasta kontrollipelistä otetaan muutama askel kohti suomalaisille tuttua meidän peliä.
Eikä tämä asia varsinaisesti mikään iso juttu ole juuri Tampa Baylle. Kyse on vain kurinalaisemmasta pelaamisesta ja uskon että pudotuspeleihin mennessä asia korjaantuu. Itse asiassa Cooper näytti jo Florida-pelissä reagoivan aiempien pelien johtoaseman menetyksiin peluuttamalla hieman tavallista hitaampaa kontrollipeliä. Yleisesti tämä on kuitenkin mielenkiintoinen ja huomion arvoinen asia aina kun arvioidaan nopeaa kiekkokontrollia pelaavan joukkueen tasoa. Tällaisen joukkueen on hävityn pelin jälkeen helppo mennä ”hallittiin peliä mutta vastustajalla oli tuuria”-tyylisen selityksen taakse, vaikka taustalla olisi oikeasti selkeä ongelma pelitavan toteutuksessa.
Ajattelin playoffeja odotellessa käydä hieman eka kierroksen pareja läpi.
Dallas - Minnesota
Minnesotaan ei täältä heru luottoa. Torchettin alaisuudessa Wild pelaa tyypillistä Pohjois-amerikkalaista yksinkertaista taistelukiekkoa ja se ei ole mielestäni järkevää tuolla rosterilla. Tuolla pelisysteemillä pärjääminen vaatisi jatkuvaa kaksinkamppailujen voittamista ja sitä ei ole kovin realistista odottaa. Heti valmentajavaihdoksen jälkeen Wild pelasi pienessä hurmostilassa ja tuolloin he myös voittivat huomattavan osan kaksinkamppailuista mutta sittemmin ovat palanneet maan pinnalle. Kahtena aikaisempana playoff keväänä Wild on pelannut hyvin organisoitua kiekkokontrollia mutta nyt pelitavasta ei tule minkäänlaista kilpailuetua.
Dallas taas on mielenkiintoinen joukkue. Stars on tehnyt runkosarjassa eniten maaleja mutta hieman paradoksaalisesti voi sanoa, että hyökkäys on heille myös suuri heikkous. Starsin hyökkäyspeli ei nimittäin ole erityisen hyvin organisoitua, vaan se on pitkälti yksilöiden varassa ja kevään edetessä vastassa ovat paremmat puolustukset ja maalipaikoille murtautuminen tulee olemaan vaikeampaa. Myöskään Dallas ei siis kuulu omiin suosikkeihin, vaikka läntisen konferenssin voittivatkin.
Tässä sarjassa Wildin mahdollisuus voisi piillä tarkassa puolustuspelaamisessa ja vastaiskuissa. Dallasin tähdet luultavasti turhautuvat jos Wild saa pidettyä heidät poissa maalipaikoilta 5v5 pelissä. Lisäksi tuo heikosti organisoitu mutta paikoin turhan rohkea kiekollinen peli voi aiheuttaa vaarallisia kiekonmenetyksiä, joihin Wildin kannattaa ehdottomasti iskeä.
Mielenkiintoinen sarja. Jos katsoo loppukauden tilastoja, niin St. Louis on selkeästi Chicagoa edellä. Esimerkiksi helmikuun alusta tähän päivään St. Louisin High-Danger chances for% on 53,9 (neljänneksi paras) ja Chicagon vastaava luku vain 44,9 (kolmanneksi huonoin). Erityisesti loppukausi oli Chicagolle pelillisesti vaikea ja tuntui ettei joukkue saa revittyä itsestään ihan parasta irti. Kuitenkin Chicagolla on mielestäni edelleen potentiaalia olla huippujoukkue mutta se vaatii isoa henkistä ryhtiliikettä. Tämä sarja on siksi myös itselleni vaikea arvioitava sillä ensin pitäisi nähdä ensimmäinen ottelu josta näkee osviittaa Chicagon kunnosta.
Vastustaja St. Louis on yksi syy miksen vielä lähde huonoista tilastoista huolimatta Chicagoa täysin hylkäämään. Bluesin kevät on Hitchcockin aikakaudella loppunut liian usein ensimmäiselle kierrokselle, eikä se nähdäkseni ole sattumaa. Pelitapa on vanhanaikaista "luukut kiinni" kiekkoa jossa ykkösasia on pitää oma maali puhtaana. Erityisesti kiekkokontrollijoukkueita vastaan tämä johtaa usein siihen että St. Louis joutuu heikon kiekollisen pelin rakenteensa vuoksi vain roiskimaan kiekkoa ja puolustamaan paljon. Paraskin puolustus pettää jossain vaiheessa jos joutuu puolustamaan koko ajan. Toisaalta Chicagolle ei ole pelitapaedusta mitään hyötyä, jos toteutus tehdään runkosarjan tapaan vähän sinne päin.
Tampa Baylle sattui runkosarjan lopulla kaksi pahaa loukkaantumista, kun Stamkos ja Strålman joutuivat sivuun. Tästä huolimatta Tampa lähtee selvästi suosikkina tähän sarjaan ja mielestäni se on myös suurin suosikki etenemään idän finaaleihin Atlanticin pudotuspeleistä.
Detroitin kausi on ollut pelillisesti pieni pettymys. Kauteen lähdettäessä oletusarvona oli, että uusi valmentaja Blashill säilyttää Babcockin luoman pelitavan ja identiteetin mutta ajoittain Detroit on lipsunut pahasti tuosta pelitavasta. Tietysti Detroit-pakkien taitotaso ei tänä vuonna ole ollut ihan totutun kova mutta kuitenkin myös pelin rakenteessa on ollut ongelmia. Red Wings on joutunut roiskimaan kiekkoja epätavallisen paljon ja näin ollen hyökkäyspeli ja erityisesti hyökkäysalueelle pääseminen on ollut vaikeaa. Nopeaa Lightning-joukkuetta vastaan tulee armotta noutaja, jos Detroit ei pääse omista kiekon kanssa. Tampa nimittäin kääntää keskialueelle roiskaistut siirtokiekot nopeasti takaisin vastustajan päätyyn. Näin ollen uskon että Tampa on tämän Red Wingsin heikkouden scoutannut ja heti avauspelistä alkaen Detroitin pakkeihin lyödään erittäin kova paine.
Tuohon kovaan paineistukseen liittyy Tampan kannalta myös riski sillä Detroitin nopeat laiturit (Larkin, Athanasiou) pääsevät lähtemään todella nopeasti vastaiskuihin jos vastustajan paine myöhästyy. Hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessa molemmat joukkueet ovat vaarallisia mutta kliseisesti sanottuna ratkaisevaa onkin kumpi sinne hyökkäysalueelle pääsee jauhamaan enemmän. Ennakkoon ajateltuna se on Tampa Bay.
Minikommentit