Vanhoja topicceja kaivellaan, mutta olen miettinyt tätä asiaa aika paljon viime aikoina. Eli kannattaako vedonlyönti taloudellisesti suhteessa siihen käytettyyn aikaan?
Kokeilin, että jos pääsisi pelailemaan 40%:n todennäköisyydellä osuvia kohteita kertoimella 2,60 (odotusarvo 1,04), niin Kelly/2:lla olisi 1000 vedon jälkeen pelikassa kasvanut 45,3%. Noiden 1000 vedon löytämiseen ja kirjanpitoon on todennäköisesti kulunut vähintään samat 1000 tuntia. Eli jos haluaisi edes välttävän 10 euron tuntipalkoille pitäisi pelikassan olla alussa noin 22000 euroa.
Huomasin kuitenkin, että jos pystyisi tekemään parempia arvioita, ja saisikin nuo 2,60-kertoimet osumaan 42 %:n todennäköisyydellä (oa 1,092), niin 1000 vedon jälkeen kassa olisi 7,17-kertaistunut! Eli toisin sanoen tekemällä erittäin hyviä arvioita, voi päästä hurjiin palautuksiin. Kuitenkin tällaisten palautusten aikaansaamiseen vaaditaan vuosien kokemus ja mieletön määrä työtä. Samalla määrällä työtä hankkisi itselleen esim. huippukoulutuksen (ja huippupalkan).
Ongelmaksi koen myös sen, että vaikka pystyisin kehittämään itseäni vedonlyöjänä ja pystyisin tulevaisuudessa auringontarkkoihin %-arvioihin, ei ole mitään takuita siitä, että vedonlyönti onnistuu saman kaavan mukaan vuosien päästä. Kukapa tässä maailmassa haluaisi ilmaista rahaa jakaa? Jos vedonlyönti on taloudellisesti kannattavaa, siihen keskitetään niin paljon resursseja (ammattimaiset vedonlyöjäryhmät), että tavallisen järkipelurin mahdollisuudet kuivuvat kokoon. Markkinatalous huolehtii siitä, ettei suuria tuottoja saada ilman suuria riskejä.
Tässä joku aiempi kirjoittaja nosti esiin tapaus Chelsean, joka on tilastoja tuijottavan järkipelurin painajainen. Tosiasia on se, että huippujoukkueissa tapahtuu muutoksia liian nopeassa tahdissa, jotta joukkueiden tasosta voisi saada mitään kunnollista tilastollista analyysia. Otetaanpa esimerkiksi 20 joukkueen sarja, jonka jokaisen joukkueen "pitäisi oikeasti" pelata 38 pelin sarjassa keskimäärin 9,5 tasapeliä (25%). Poisson-jakaumalla saadaan 95 %:n luottamusväliksi 4-15 tasapeliä! Eli 20 joukkueen sarjassa pitäisi olla keskimäärin yksi joukkue, jonka tasapelien määrä menee tuon välin ulkopuolelle. Jos sarjassa on joukkue, joka pelaa vaikkapa 16 tasapeliä (42,1%), tämä leimataan tasurikoneeksi, vaikka joukkueen todellinen tasapeli-tn voi hyvin edelleen olla 25%. Tämä sama pätee yhtä lailla voittojen tai tappioiden määrään. Putoamisviivan tienoille "oikeasti" kuuluva seura voi hyvin ottaa kaudessa 16 voittoa, ja olla taistelemassa sijoituksista 4-6.
Tästä kaikesta seuraa se, että pelkällä tilastollisella analyysilla pelien tuloksista ei pötkitä vielä pitkälle (arviontivirheitä tulee liikaa). On siis tutkittava tarkemmin joukkueiden suoritustasoa peleissä, taktiikkaa, valmennusta, motivaatiota jne. Ja siitä päästään taas kysymykseen mielekkäästä ajankäytöstä.
Taloudellisesti tuottoisaan vedonlyöntiin (parempi tuotto kuin esim. pörssistä) päästään siis vain käyttämällä paljon aikaa ja suurella pelikassalla. Tällaiset resurssit on käytettävissä vain ammattilaisilla. Tästä syystä olen suosiolla siirtynyt maksullisen vihjepalvelun asiakkaaksi.
P.S. En halua kritisoida ketään, joka itsekseen vääntää %-arvioita. Tiedän kyllä, miten mielenkiintoista se on, ja varmasti opettaa kaikenlaista ainakin todennäköisyyslaskennasta ja tilastotieteestä. Tsemppiä vaan teille kaikille!
Minikommentit