Ainoastaan reilu viikko ja sitten pääseekin vihdoin taas siihen mielipuuhaan eli arvioiden tekoon. Tässä hieman ”lunttilappua” blogin muodossa itselleni, ettei tiiviin kauden tiimellyksessä pääsisi ajatukset karkailemaan tärkeistä arvioihin vaikuttavista seikoista. Nämä ovat omia näkemyksiäni NBA-koripallosta, mutta ehkä niistä voi löytyä jonkun muun lajinkin laskijalle pohdittavaa. Numerointi on vaan tarkoitettu selkeyttämään tekstiä eikä niiden järjestyksellä ole mitään erityisempää tarkoitusperää.

1)      Ylireagointi kokoonpanomuutoksiin ja varsinkin tähtipelaajien poissaoloihin:

Tähän virheeseen on tullut syyllistettyä usein side-puolen arvioissa. Tähtipelaaja statuksen omaavan pelaajan poissaoloon olen usein reagoinut turhan voimakkaasti huomioimatta sen paremmin muuta kuin tämän pelaajan tason yksilönä. Tärkeämpää kuin poissaolijan yksilötaso on hänen korvaajansa taso. Jokaisessa NBA joukkueessa löytyy poikkeuksetta jokaiselle pelipaikalle vähintään kaksi pelaajaa, ja varsinkin näiden vaihtomiesten taso vaihtelee suunnattomasti, sillä harvalla joukkueella on jokaiselle pelipaikalle kahta hyvää miestä.  Hyvä esimerkki viime kauden alkupuolella oli Orlando Magicin sentteri tilanne; aloittava sentteri Dwight Howard on ehdottomasti liigan paras pelaaja pelipaikallaan, mutta joukkueella oli alkukaudesta ennen Phoenix Sunsin kanssa tehtyjä kauppoja vaihtosentterinä Marcin Gortat. Gortat on tasoltaan pelaaja joka olisi hyvin monen joukkueen aloittava sentteri ja pelaisi isot minuutit, mutta Orlandossa hänelle jäi ainoastaan ne minuutit kun Howard lepäsi vaihtopenkillä tai oli loukkaantuneena sivussa. Tässä tilanteessa Howardin poissaolon merkitys ei ollut niin suuri kuin nopeasti olisi voinut kuvitella. Loppukaudesta sitten vastaavasti Orlandolla ei ollut edes keskinkertaista tuuraajaa Howardille jolloin hänen merkitys kasvoi merkittävästi.

Kannattaa myös pitää mielessä se, että aina kun vähän peliaikaa saanut pelaaja saa näytönpaikan on hän varmasti hyvin motivoitunut ja täynnä energiaa. Tiivistahtisessa lajissa täydellinen motivaatio läpi kauden on mahdotonta ylläpitää ja vaikka olisi fyysisesti kuinka huippukunnossa niin ottelurasitus välillä väkisinkin näkyy niin fyysisellä kuin henkisellä puolella. Nämä tekijät myös pienentävät usein tähtipelaajan ja tuuraajan välistä suoritustasoa verrattuna heidän todelliseen taitotasoeroon. Mielenkiintoinen seikka myös on se, että useimmiten heikommat pelaajat pystyvät huomattavasti parempaan suoritukseen kotiyleisön edessä kuin vieraspeleissä verrattuna tähtipelaajiin. Tähtipelaajien peliesitykset ailahtelevat vähemmän koti- ja vieraspelien välillä, sillä he ovat tottuneet kantamaan vastuuta ja osaavat olla välittämättä vihamielisemmästä ympäristöstä. Heikommat pelaajat useimmiten pystyvät selvästi parhaimpiin suorituksiin kotikentällä, jossa kannustava yleisö antaa itseluottamusta ja taistelutahtoa ja useimmiten, se on juuri mitä valmentaja runkomiehiltään vaatii, eli joka pallosta taistelua, puolustuspeliä ja mikäli hyvä korintekopaikka tulee niin uskallusta ratkaisuyritykseen ja tämä on helpompaa kotihallissa pelaajille jotka eivät ole tottuneet olemaan suuria vastuunkantajia korinteossa illasta toiseen.

2)      Ennen kauden alkua tehtyihin joukkue-rankingeihin luottaminen:

On helppoa uskotella itselleen, että joukkue pelaa vain hetkellisesti eri tasolla kuin sen kuuluisi ja tämä on ohimenevä vaihe. Tämä voi olla totta, että suoritukset ovat olleet vain tuurista tai hetkellisestä tason muutoksesta johtuvia, mutta näiden kanssa kannattaa olla hyvin tarkka, sillä myös oma arvio voi olla aivan pielessä. Otteluita seuraamalla ja tilastoja tutkimalla voi aika nopeasti sanoa mikäli ”väärät” tulokset voi pistää tuurin piikkiin. Vaikeampaa sitten onkin jos mitään merkkejä ei tästä tuurin osuudesta löydy. Tällöin monesti on syytä ainakin pienentää panoksia tai jättää joukkueen ottelut pelaamatta ja seurata tarkasti, että alkaako joukkueen kurssi kääntymään suuntaan tai toiseen. Itselläni tällainen joukkue on ollut useasti Los Angeles Clippers, joka on vuodesta toiseen mielestäni alisuorittanut pelaajamateriaaliinsa nähden. Itselleni on ollut hyvin vaikea sisäistää, että joukkue jolla on kelpo materiaali, on vaan aina niin heikko.

3)      Valmentajavaihdokset kauden aikana:

Yleinen oletus tuntuu olevan, että valmentajavaihto näkyy merkittävästi joukkueen otteissa heti ensimmäisissä otteluissa, kun uusi valmentaja on astunut puikkoihin. Tämä on varmasti useimmiten totta, kun joukkuehenki ja motivaatio ovat varmasti olleet alamaissa vanhan valmentajan aikana, sillä jos näin ei olisi, niin tuskin valmentajaa olisi vaihdettu. Koripallon puolella on yleistä, että jokaisella valmentajansa on oma peluuttamistyyli johon sisältyy hyökkäyskuviot, puolustuskuviot ja se kuinka paljon pelaajat saavat hyökkäyspäässä itse päättää pelattavista kuvioista vai tuleeko valmentajalta lähes joka hyökkäyksessä vaatimus toteutettavasta pelikuviosta. Nämä tekijät johtavat usein siihen, että pelaajilla on hyvin paljon uutta opittavaa valmentajavaihdoksen jälkeen ja vaikka motivaatio olisi kohdillaan ja pelaajat intoa täynnä niin ensimmäiset ottelut uuden valmentajan johdolla voivat olla melkoista sähläystä täynnä pieniä virheitä, jotka johtuvat että uutta pelityyliä ei ole vielä sisäistetty. Tästä syystä kannattaa olla vedoissa hyvin varovainen valmentajavaihdoksen jälkeen. Itse harvoin pelaan valmentajaa vaihtanutta joukkueita pelkästään tästä syystä, ja lisäksi kertoimissa yleensä näkyy myös tämä vaihdos, sillä onhan tämä ”pelaa valmentajaa vaihtanutta joukkuetta” sellainen harrastelijavedonlyöjän helppo perustelu kohteelle.

4)      Pelaajien tärkeyden arvioiminen:

Yksittäisten pelaajien tärkeyden arvioiminen on monesti koripallossa vaikeaa pääasiassa kahden ongelman takia. Ensiksi keskinkertainen pelaaja pystyy tekemään 20 pistettä/ottelu ja toiseksi hyvän puolustuspelaajan hahmottaminen pelkkien tilastojen pohjilta on mahdotonta. Ensimmäisestä kohdasta esimerkkinä on Washington Wizardsin Jordan Crawford joka loppukaudesta teki useassa ottelussa pistettä ja kerran jopa huimat 39 pistettä vaikka vielä joku kuukausi sitten hyvä, jos hän edes otteluissa pelasi. Tämän jälkeen häntä hehkutettiin mediassa ja fanien toimesta. On hyvinkin mahdollista, että hänestä kehittyy erinomainen pelimies, mutta nämä viime kauden kovat pistemäärät ovat hyvin vääristäviä sillä hänen heittoprosenttinsa oli ainoastaan 39% joka on hyvin heikko ja kovat pistemäärät syntyivät, kun Wizards oli siinä tilanteessa, että parempiakaan korintekijöitä ei ollut ja pudotuspelitkin oli poissa haaveista joten Crawford sai vapaasti heittää niin paljon kuin halusi.

Liigan yksi aliarvostetuimmista pelaajista on Chuck Hayes. Hän ei ole erityisen hyvä hyökkäyspäässä, eikä myöskään puolustuspäässä tilastoihin kerry juuri blokkeja tai isoja levypallolukuja. Hänen suuri vahvuutensa on tilastoista näkymätön puolustuspeli. Hayes onnistuu hyvin usein pitämään puolustettavan pelaajan loitolta hyviltä heittopaikoilla ja pakottamaan tämän syöttämään pallon pois tai ottamaan vaikean heiton. Tämä ei kuitenkaan näy Hayesin tilastoissa vaan ainoastaan vastustajan pistesarakkeessa ja puolustettavan pelaajan heittoprosentissa. Pelaajien puolustustasoa ei siis pysty määrittämään tilastoista, blokit kyllä ovat osa tätä, mutta vain pieni osa. Pallonriistot joita myös pidetään merkkinä hyvästä puolustuspelistä saattavat monesti johtaa harhaan, kun on useita pelaajia jotka riskeeraavat yrittämällä napata palloa vastustajalta ja mikäli epäonnistuvat pelaavat monesti itsensä ulos tilanteesta ja tämän seurauksen vastustajalle avautuu helppo korintekopaikka.

5)      Rasitustekijät:

Rasitustekijät ovat tiivistahtisessa liigassa kuten NBA:ssa suuressa roolissa, mutta nämäkin kannattaa aina pohtia tilannekohtaisesti, sillä esimerkiksi viisi ottelua seitsemässä päivässä on luonnollisesti rasittava viikko, mutta rasittavuuden asteeseen vaikuttavat useat muutkin tekijät kuten pelaajamateriaalin laajuus, matkustusmäärät, ajankohta, otteluiden tärkeys, yksittäisten otteluiden rasitustekijät kuten mahdolliset jatkoajat, tähtipelaajien kuormitukset ja helpottavana tekijänä hyvissä ajoin ratkenneet ottelut jne.  

6)      Yleiset uskomukset:

Älä koskaan pelaa ainoastaan yleisiin pelaa ”sääntöihin” vedoten. Näitä on ainakin NBA:ssa runsaasti kuten edellä mainittu valmentajan vaihdoksen jälkeinen peli, joukkuetta vastaan pelaaminen vieraskiertueen viimeisessä ottelussa, vastaan pelaaminen ensimmäisessä kotiottelussa vieraskiertueen jälkeen, vastaan pelaaminen b2b otteluissa mikäli ne eivät ole koti-koti, edellisen kauden mestaria vastaan pelaaminen alkukaudesta ensimmäisissä otteluissa jne jne. Suurimmassa osassa näissä ollaan kyllä oikeassa ja selvä vaikutus on olemassa, mutta nämä lähes poikkeuksetta näkyvät myös kertoimissa eli näillä tiedoilla ei saavuteta systemaattista etua, sillä nykyään lähes jokainen ymmärtää näiden vaikutuksen olemassa olon.