NBA Joukkueanalyysi: Milwaukee Bucks, Chicago Bulls, Atlanta Hawks
Milwaukee Bucks
Odotettu kokoonpano 2010/11:
Point Guard: Brandon Jennings / Kenyon Dooling
Shooting Guard: John Salmons / Chris Douglas-Roberts
Small Forward: Carlos Delfino / Corey Maggette / Luc Mbah a Moute
Power Forward: Drew Gooden / Ersan Ilyasova
Center: Andrew Bogut / Larry Sanders / Jon Brockman
Valmentaja: Scott Skiles
Vahvuudet:
Valmennus, puolustuspelaaminen, vaihtopenkki
Heikkoudet:
Tasaisen vahva joukkue, jolta puuttuu todellinen supertähti, heittopeli
Kausi 2010-11:
Viime kauden yllättäjä vahvistui kesällä hyökkäyspäässä hankittuaan Drew Goodenin, Chris Douglas-Robertsin sekä Corey Maggetten. Joukkueen suurin ongelma menneellä kaudella oli pisteiden teko ja varsinkin vapaaheittojen alhainen määrä, jossa joukkue oli lähestulkoon hännän huippuna ainoastaan New Orleans Hornetsia hitusen parempana. Maggette on yksi liigan parhaista pelaajista raivaamaan tiensä vapaaheittoviivalle. Scott Skiles saa miehistönsä aina pelaamaan maksimaalista puolustuspeliä ja minkäänlainen lepsuilu ei ole hyväksyttävää vaan tästä seuraa nopeasti penkkikomennus.
Huolestuttavin asia näin muutamaa päivää ennen kauden alkua on vihdoin itsensä läpilyöneen entisen ykkösvarauksen Andrew Bogutin terveystilanne. Viime kauden loppupuolella vaarattoman näköisessä donkkitilanteessa kovan vauhdin seurauksena Bogutin ote korirenkaasta lipesi liian aikaisin ja seurauksena oli todella pahan näköinen loukkaantuminen (http://www.youtube.com/watch?v=ex2ryik9j9g). Bogut on itse sanonut että paikat ovat vielä hyvin kipeät eikä hetkeen 100% terveystilanne ole mahdollinen. Mikäli uudet vahvistukset sopeutuvat joukkoon, viime kauden huipputulokas Brandon Jennings kohentaa heittotyöskentelyään ja Bogutin otteet palautuvat entiselleen niin kotietu pudotuspeleihin on aivan realistinen tavoite.
Arvio 2010-11:
Central divisioona, sijoitus 1. Itäinen konferenssi, sijoitus 4. Voittoja 47-50
Chicago Bulls
Odotettu kokoonpano 2010/11:
Point Guard: Derrick Rose / C.J.Watson
Shooting Guard: Ronnie Brewer / Keith Bogans
Small Forward: Luol Deng / Kyle Korver
Power Forward: (Carlos Boozer)* / Taj Gibson / Brian Scalabrine
Center: Joakim Noah / Kurt Thomas / Omer Asik
Valmentaja: Tom Thibodeau
Vahvuudet:
Valmennus, Derrick Rose, puolustuspelaaminen, levypallopeli
Heikkoudet:
Carlos Boozer* sivussa joulukuuhun asti, 3-pisteen heittopeli, shooting guard pelipaikka
Kausi 2010-11:
Mikäli Carlos Boozerin kentille paluu ei venähdä odotetusta, niin Chicago Bulls taistelee runkosarjassa sijoista 3-5. Boozerin tulon myötä joukkue sai kauan kaipaamansa tehokkaan hyökkäyspään korinaluspelaajan, jonka ainakin paperilla pitäisi toimia erinomaisesti yhteen hyvin puolustavan sentteri Joakim Noahin kanssa. Joukkueen pelinrakentaja Derrick Rose on vasta 22-vuotias ja jo nyt liigan parhaimmistoon lukeutuvia pelaajia pelipaikallaan ja parannusta pitäisi olla viime kaudesta tiedossa. Valmentajakseen joukkue hankki Boston Celticsin apuvalmentajana aikaisemmin toimineen Tom Thibodeaun, jota pidetään puolustuspeluuttamisen mestarina, mutta on myös hyökkäyspellin selvä parannus verrattuna edelliskaudella joukkuetta luotsanneeseen Vinny Del Negroon.
Suurin kysymysmerkki pohdittaessa Bullsin menestystä on Boozerin terveys, sillä miehellä on urallaan useita kausia jolloin sairaspäiviä kertyi niin paljon, että tämän toistuessa tällä kaudella Bulls tulisi taistelemaan viimeisistä pudotuspelipaikoista sen sijaan, että olisi vahva ehdokas saamaan kotiedun pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Boozerin tuorein loukkaantuminen johtui miehen omien sanojen mukaan salikassiin kaatumisesta, jossa häneltä murtui sormi, uskoo ken haluaa. Viime kaudella Bulls oli liigan heikoimpia joukkueita niin kolmen pisteen heittojen määrässä kuin tarkkuudessakin. Tälle kaudella joukkue vahvisti tätä osastoa huippuluokan heittäjä Kyle Korverilla, mutta hieman enemmänkin olisi voinut toivoa vahvistusta tälle saralle.
Arvio 2010-11:
Central divisioona, sijoitus 2. Itäinen konferenssi, sijoitus 5. Voittoja 46-49
Atlanta Hawks
Odotettu kokoonpano 2010/11:
Point Guard: Mike Bibby / Jeff Teaque
Shooting Guard: Joe Johnson / Jamal Crawford
Small Forward: Marvin Williams / Maurice Evans
Power Forward: Josh Smith / Josh Powell
Center: Al Horford / Zaza Pachulia
Valmentaja: Larry Drew
Vahvuudet:
Joukkueen runko pysynyt samana useamman vuoden, nopeat hyökkäykset
Heikkoudet:
Kokematon päävalmentaja, pelaajien sopimustilanteet, point guard pelipaikka
Kausi 2010-11:
Atlanta Hawksin viime kausien voittokäyrä on hienoa kateltavaa, kaudesta 04-05 lähtien joukkueen voittopelien määrä on noussut tasaisesti ja saavutti viime kaudella 53 voiton huippulukeman. Tällä kaudella näyttäisi, että vuoren huippu on jo ohitettu. Pudotuspeleissä joukkueen tie on katkennut viimeistää konferenssin välierä vaiheeseen ja joukkueen isot herrat päättivät, että ehkäpä uusi päävalmentaja pystyisi nostamaan Hawksin tason sinne kastiin, jossa mestaruustavoite olisi jollain tavalla edes realistinen. Toisin kuitenkin näyttää käyvän sillä ainakin harjoituspeleissä Hawks ei ole vakuuttanut ja uuden valmentajan tuomat pelilliset muutokset eivät ole näyttäneet kovinkaan toimivilta. Lisäksi joukkueen sisällä saattaa kyteä tiettyjen pelaajien kohdalla tyytymättömyyden siemen sillä sekä Jamal Crawford että Al Horford mielisivät rahakasta jatkosopimusta, mutta Hawksin omistajataho ei ole järin innokas ollut raottamaan kukkaronsa nyörejä varsinkin, kun joukkue meni täydellisesti ylihinnoittelemaan Joe Johnsonin hänen kirjoitettuaan massiivisen 6 vuoden ja 119 miljoonan dollarin sopimuksen.
NBA:ssa loukkaantumiset ovat arkipäivää, mutta tältä osin Hawks oli viime kaudella todella onnekas sillä jokainen avainpelaaja pelasi vähintään 75 ottelua. Saman toistuminen tällä kaudella on hyvin epätodennäköistä ja viime kauden voittosaldoa voidaan pitää tästä johtuen joukkueen tasoon nähden täydellisenä suorituksena. Itäisen konferenssin tasoon nähden Hawksin pelaajamateriaali on hyvää ja mikäli uusi päävalmentaja Larry Drew ei täysin epäonnistu niin pitäisi pudotuspelipaikka olla selviö.
Arvio 2010-11:
Southeast divisioona, sijoitus 3. Itäinen konferenssi, sijoitus 6. Voittoja 42-45
Kommentit (0)