NBA: Central Division - tutkan alla

NBA: Central Division - tutkan alla

S.Sukkela blogi

Comments: 0

Keskitymme pelaajiin, joilla näen olevan hyvät mahdollisuudet pelata hyvä kausi, mutta joihin moni ei välttämättä kiinnitä huomiota. Tämän artikkelin tarkoitus on tarjota pohdittavaa kokeneille NBA-faneille, sekä tuoreimmille tärppejä, mihin kannattaa katse superstarojen lisäksi kiinnittää.

Joukkue-ennakkoa en viitsi tehdä, sillä niitä netti on täynnä ja kaikki ovat 95% samasta puusta veistettyjä, joka tietenkin luonnollista, sillä pakkohan Durantit, LeBronit ja Davisit on mainita jokaisessa. ilman loukkaantumisia on mahdoton hakea joukkueissa erityisiä megayllätyshakuja, sillä tasoerot ovat niin selkeitä, eli sanomalla esimerkiksi, että en usko San Antonion pääsevän pudotuspeleihin, tekisin itsestäni vain täydellisen typeryksen. San Antonio voi toki jäädä pudotuspelien ulkopuolelle, jos useampi avainpelaaja loukkaantuisi, mutta tässä tehdään analyysiä nykyisten tietojen mukaan, ei kristallipallon kera ja sammakkoparvi apuna.

John Henson (Milwaukee Bucks)

John Henson pelaa vasta Bucksissa neljättä NBA kauttaan, mutta on saanut kokea jo usean kerran kuinka uutta valmentajaa tulee ja vanhaa lähtee. Henson on ollut melkoinen raakile hyökkäyspäässä, minkä vuoksi suuremmat peliminuutit ovat jääneet toistaiseksi haaveeksi. Pientä kehitystä on jatkuvasti kuitenkin hyökkäyspäässäkin tapahtunut.

Puolustuspäässä John Henson on yksi koko NBA:n parhaista pelaajista. Hänen tilastonsa ovat huippuluokkaa, kun katsotaan puolustettavien pelaajien heittoprosentteja korin läheisyydestä. Lisäksi hän on melkoinen blokkikone, sekä myös mainio auttamaan joukkuetovereita puolustuspäässä. Voidaankin sanoa, että hänen puolustuksesta ei aukkoja löydy.

Kesän suurimpia yllätyksiä oli kun Greg Monroe valitsi uudeksi seurakseen mediaseksittömän Milwaukeen, joka varmasti pelillisesti oli oikein hyvä valinta. Monroe on todella kova vahvistus hyökkäyspäässä, mutta yhtä huono vastaavasti puolustuspäässä. Päävalmentaja Jason Kiddin tehtävänä onkin saada mahdollisimman hyvin kätkettyä Monroen puolustuspään heikkous. Ensimmäisenä vaihtoehtona joukkueelta löytyy tähän tehtävään Giannis Antetokounmpo ja seuraavana John Henson. Tällä kaudella pitäisi Hensonilla olla edessä siis merkittävä roolin kasvu, vaikka ilman loukkaantumisia tuskin paikkaa avausviisikosta löytyykään. Mielekiintoinen pelaaja seurattavaksi, joka kuuluu isona osana nuoren Milwaukee Bucksin tulevaisuuteen.

Ersan Ilyasova (Detroit Pistons)

Mielenkiintoista on seurata kuinka Detroit Pistonsin valmentaja Stan Van Gundy on rakentanut joukkuestaan itsensä näköistä tiimiä nopealla tahdilla, eli siis käytännössä hänen uutta Orlando Magicia. Dwight Howardin tilalla on tässä versiossa Andre Drummond, jota ympäröi kasa hyviä heittäjiä.

Power forwardiksi joukkue hankki Milwaukee Bucksista Ersan Ilyasovan, joka on kokenut veteraanipelaaja, mutta uusi joukkue voi olla hänen uralleen iso juttu. Ilyasovalla on ongelmia viime kausilla pysyä terveenä, joten toivotaan, että tämä kausi olisi poikkeus.

Ersan Ilyasova on juuri SVG:n tyylinen power forward, joka pystyy hyvällä kolmen pisteen heittopelillä levittämään kenttää. Ilyasovan kolmen pisteen heittoprosentti on vaihdellu melkoisesti kaudesta toiseen, mutta hänen ollessa kunnossa niin ei olisi mikään ihme, jos kauden lopussa sarake näyttäisi yli 40%:n tarkkuutta ja uran parasta pistekeskiarvoa tasolla 14-15 pistettä per ottelu.

 

Doug McDermott (Chicago Bulls)

Yksi yleinen fraasi valmentajilta ennen uutta kautta, joka harvoin toteutuu on, että joukkuen pelin tempoa on nostettava ja hyödynnettävä paremmin nopeat hyökkäykset. Chicago Bullsin kohdalla tämä ei ole ollut pelkkää puhetta vaan Tom Thibodeaun saatua persuksilleen kengän kuvan, niin tilalle hankittu Fred Hoiberg on samantien vaihtanut täydellisesti Bullsin pelityylin, joka on jo näkynyt preseason otteluissa kovana tempona ja suurina pistemäärinä.

Mikäli Derrick Rose ja Joakim Noah pysyvät terveinä, niin avauskokoonpano on selvä lukuunottamatta small forward pelipaikkaa. Mike Dunleavya on ruvennut kilometrit painamaan ja ja tästä pelipaikasta tulevat kamppailemaan myös Tony Snell sekä Doug McDermott.

Doug McDermotin tulokaskaussi oli heikko, mutta tähän ei kannata tuijottaa liikaa, sillä peliaika oli kortilla, sillä Thibodeau oli valmentajana tunnettu siitä, että hän peluutti avainmiehiään (yli)suuria minuutteja, jolloin vaihtomiehillä oli peliaika kortilla. Doug McDermott on tunnettu hyvästä heittopelistään ja tälläiselle pelaajalle juuri tuollaiset muutaman minuutin peluuttamispätkät ovat myrkkyä, sillä siinä ajassa ei ehdi saaamaan minkäänlaista tuntumaa heittopeliin ja kun ne muutamat heitot eivät uppoa, niin ei ole mikään ihme että itseluottamus kärsii, kun melkein heti kentälle tulon jälkeen tuleekin kutsu takaisin vaihtopenkille.

Fred Hoiberg tulee jakamaan peliminuutteja tasaisemmin, sillä nopeatempoisessa pelitavassa tämä on välttämättömyys ja tämä pelitapa sopii Doug McDermotille hyvin. Mikäli Dunleavyn loukkaantumishuolet ja ikärasitteet jatkuvat ja Tony Snell ei esitä ihmeitä, niin ei olisi lainkaan ihme mikäli McDermott ottaa paikan avausviisikossa ja tulee olemaan Bullsin suurin positiivinen yllätys tällä kaudella. On hyvä muistaa, että McDermott oli 2014 vuoden varaustilaisuuden 11. varaus, eli selkeästi hänessä on potentiaalia nähty ja nyt se on ainakin jo preseason otteluissa alkanut realisoitua.

Ensimmäinen osa löytyy täältä: 

Southeast Divisioona

Kommentit (0)