Volleyballin Mestaruusliigan syyskauden arviot

Volleyballin Mestaruusliigan syyskauden arviot

Volleyball blogi

Comments: 0

Tässä vuodelle 2016 viimeinen blogi. Pieni tauko tuli tähän väliin päivittämisessä, mutta koetetaan kiristää tahtia hieman keväällä. Nyt luvassa joukkueiden arviot menneestä syyskaudesta ja totta kai myös Volleyballin tähtiseitsikot.

Mennään suoraan sarjataulukon sanelemassa järjestyksessä viimeisimmästä aloittaen.

Joesuun Liiga-Riento:

Riennon sijoitus joulutauolla ei varmaan herätä kenessäkään suurta ihmetystä. Joukkue on esittänyt ajoittain lupaaviakin otteita pelien sisällä, mutta tasaisuus ei yksinkertaisesti ole riittänyt, jotta pisteitä olisi napsittu enemmän. Useassa pelissä Riento on haastanut ottelun voittajan aivan hyvin, mutta aina tärkeillä hetkillä on vastustaja laittanut vilkun päälle ja korjannut hedelmät. Joukkueen ulkomaalaishankinnat, joita itsekkin pidin vielä kauden alussa melko onnistuneena, ovat olleet suurin syy hankalaan tilanteeseen. Hakkuri Murangwa on ollut pehmeä ja yleispelaajana yleensä operoiva Savimäki on hoitanutkin hänen tonttiaan huomattavasti paremmin. Savimäen itsensä kannalta ei hakkurina pelaaminen jatkossakaan uralla välttämättä olisi huono vaihtoehto. Yleispelaajan roolissa homma on hieman polkenut paikallaan nyt jo jonkin aikaa. Ja vaikka tasokas pelaaja kyseessä onkin, on se viimeinen harppaus edelleen ottamatta. Brasilialainen passari Garchet, joka pelasi hyvin harjoituspeleissä, on osoittautunut ainakin itselle lopulta pienehköksi pettymykseksi. Kikkailuun ja näppäryyteen sortuva brassi ei ole kuuleman mukaan myöskään joukkueen sisällä kaikkein pidetyin persoona, vaan pieniä hankaluuksia on ollut. Tästä kaikesta johtuen nuori Hakulinen on päässyt pelaamaan myös paljon ja vaikka onkin yllättänyt allekirjoittaneen positiivisesti rohkealla pelillään, on passitarkkuudessa ja pelinluvussa vielä niin selkeitä puutteita, ettei tulosta voi vielä syntyä tai odottaakkaan.

Joukkueen selvästi positiivisin yllättäjä onkin ollut aiemmin kakkoshakkurina ja varayypeenä pidetty Ville Louhela. Tämä oli myös itselleni suurin yllätys joukkueessa. Louhelan vastaanotto ei edelleenkään ole missään nimessä erityisen vakuuttava, mutta niin kauan kun hän pystyy napsimaan leijasyöttöä sormivastaanotolla, sekin osa-alue itseasiassa hoituu aivan riittävällä tavalla. Hyökkäyksessä nelospaikalta Louhela on ollut hyvä. Hieno tasonnosto Villeltä ja toki myös Säisälle hatunnosto rohkeasta peluuttamisesta.

Erittäin paljon pitäisi muutoksia tapahtua joukkeen otteissa jotta Riento karsijan paikalta itsensä hilaisi pois, ja ilman uusia pelaajahankintoja on sitä hankala nähdä tapahtuvankaan. Pisteitä tulee varmasti jatkossakin sieltä täältä, mutta myös muut tasaisen peräpään joukkueet tulevat niitä varmasti ottamaan, joten hyvin hankala kevät on Joensuussa edessä.

Syyskauden paras pelaaja: Louhela
Syyskauden pettymys: Garchet

Team Lakkapää:

Kauteen hieman Rientoa isommilla odotuksilla lähtenyt rovaniemeläisjoukkue ei varmasti ole tyytyväinen tämän hetken tilanteeseen sarjan hännillä. Näin päätti myös joukkueenjohtaja Oiva Tapio ja erotti seuraikoni Veinbergsin joukkueen puikoista ja antoi ohjat kakkosvalmentaja Henri Tuomelle. Lakkapään porukan sijoitus onkin pieni mysteeri, sillä joukkueen runko on periaatteessa aivan kelvollinen, ja myös peli on ajoittain ollut hyvää. Sitä on kuitenkin vaivanneet virheiden määrät ja suoritustason ainainen heittely. Joukkueen ulkomaalaisen keskarihankinnat osuivat aika hyvin nappiin. Varsinkin kanadalainen Brown on ollut suorastaan loistava ja on korkealla myös tilastoissa. Joukkueella on edelleen liigan parhaimmistoa oleva hakkuri ja yleispelaajat ovat myös ihan kelvolliset, vaikka eivät varsinaisesti hirmutykkejä olekaan. Tästä onkin helppo vetää johtopäätöksen Lakkapään kenties isoimpaan ongelmaan. Australiaispassari Dosanjih on ollut ainakin itselleni erittäin iso pettymys. Hurjan ulottuvuuden ja passikorkeuden omaavan aussin passitarkkuus on ollut hirvittävää katseltavaa. Pallot ovat vuorotellen liian irti, liian pinnassa ja liian matalia. Dosanjihin potentiaalia ei voi kukaan kiistää, mutta otteet eivät yksinkertaisesti ole olleet sitä mitä on odotettu. Tästä johtuen joukkueen kakkospassari Toivola onkin saanut myös runsaasti peliaikaa, ja mielestäni pelannut myös selkeästi paremmin. Toivolan ja Dosanjihin erot torjunnassa, syötössä ja passikorkeudessa ovat kuitenkin hirvittävän suuret, joten Dosanjih on saanut silti pelata enemmän, vaikka onkin passannut ajoittain ala-arvoisesti.


Lakkapäällä on nyt yhteensä kuusi ulkomaalaishankintaa pelaamassa, kun seura hankki kesken kauden entisten lisäksi yleispelaaja Vothin ja libero Jordan Orin. Näin ollen myös odotukset ovat aivan varmasti korkeammalla kuin karsinnoissa. Lakkapäällä on vielä täydet mahdollisuudet ottaa itselleen pudotuspelipaikka ja varsinkin kotonaan Rovaniemellä se tulee todennäköisesti olemaan hankala vastus jokaiselle. Vieraspeleissä Lakkapäällä on selkeästi parantamisen varaa.

Syyskauden paras pelaaja: Brown
Syyskauden pettymys: Dosanjih

Leka Volley:

Lekan kausi on ollut tähän saakka suuri pettymys. Joukkue teki isoja ja varmasti myös mieleisiä hankintoja napatessaan Heleniuksen ja Kaislasalon Iskusta, mutta hekään eivät nuoren joukkueen kurssia ole pystyneet nousuun kääntämään. Juurikin joukkueen nuoruus näkyy tekemisessä ja peli on usein sekavaa. Joukkueen valmentajana pari kautta toiminut Lauri Hakala jäi kesken kauden sairauslomalle, eikä ilmeisesti ole palaamassa enää joukkueeseen mukaan. Ohjat otti käsiin Kuopiossa oman peliuraansakin rakentanut Tapio Nissi. Valmentajan vaihto tunnetusti antaa pienen lisäpotkun peliin hetkeksi aikaa, ja joukkueen ilme olikin agressiivisempi ja myös pisteitä osui laariin. Pelkällä kovalla puurtamisella ja innollakaan ei kuitenkaan tehdä mahdottomuuksia pitkään, ja näiden parin ensimmäisen pelin jälkeen onkin joukkueen peliin palannut sama epävarmuus ja järjestäytymättömyys kuin ennen valmentajan vaihtoa. Tai itse asiassa vielä enemmänkin, sillä Hakalan aikaan joukkueella oli kuitenkin mielestäni selvä identiteetti ja pelitapa jota he noudattivat, vaikka se ei tänä vuonna tulosta tuonutkaan. Nissin kädenjälkeä joukkueessa on hankalampi havaita, vaan joukkueen tekeminen näyttää siltä, että mitään tarkempaa taktiikkaa ei ole edes luotu. Ja Lekan kannalta toivoa sopisi, että joukkue löytäisi oman identiteettinsä. Tällä hetkellä kentällä on kasa epävarmoja nuoria, lisättynä kokeneemmilla Leikkaalla ja Lehtosella.

Ainakin itselle pettymyksenä Lekasta voisi nostaa Eelis Karisen. Kehityksen jatkumoa edellisen kauden päälle ei ole tapahtunut, vaan päinvastoin tuntuu että on menty askel taaksepäin. Hyökkäämisessä vaihtoehdot ovat vähissä, peippi on skoutattu pois ja kova lyönnin suunnat ovat liian kapeat. Karisen suosikkisuunta kutospaikalle, eli ns. pussinpohjaan tuottaa vastustajalle suuren määrän torjuntoja ja vaimennuksia. Sekä kaiken lisäksi suoria ylimeneviä lyöntivirheitä tulee ohessa liikaa. Karinen oli hyvin valmentaja Hakalan näköinen pelaaja, ja saikin häneltä paljon luottoa. Nissi toivoo joukkueelta kovempia hyökkäysratkaisuja ja tänä aikana onkin Karisen rooliksi jäänyt enemmän vaihtopelaajan paikka.

Joukkueen suurin ongelma kuitenkin on ollut passipelissä. Lankinen ei ole vielä ollut täysin valmis ottamaan ykköspassarin paikkaa, ja vaikka ajoittain peli pyöriikin hyvin, ei tasaisuus passin laadussa ole vielä toivotulla tasolla. Kakkospassari Jäntti on vielä nuori eikä oikeastaan ole saanut näytönpaikkojaan. Lankisen loukkaannuttua ykkössarjasta hankittu Kössi on saanut pelata nyt pari peliä joukkueen kanssa, mutta heidänkään yhteistyö ei ole tuonut vielä muutosta. Mielenkiintoista nähdä onko Lekalla halua hankkia passarivahvistusta kesken kauden. Tai jos ei passarin paikalle, niin esimerkiksi yksi tehokas yleispelaaja Heleniuksen kaveriksi voisi myös tehdä ihmeitä. Kaislasalo on pelannut nyt paljon yleispelaajana, mutta nelospaikka ei ole hänelle paras mahdollinen hyökkäystontti, ja myös vastaanotossa Heleniuksen ja Silventoiselle jäävä tontti on silloin hieman liian iso.

Lekalle kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle jääminen olisi melkeinpä katastrofi. Saa nähdä mitä Leka keksii tilanteen ratkaisuksi. Nähdäänkö lisähankintoja vai luotetaanko nykyisiin pelaajiin?

Syyskauden paras pelaaja: Helenius
Syyskauden pettymys: Karinen

Raision Loimu:

Loimu on sarjataulukossa aika lailla siellä missä sopii olettaakkin. Riennosta hankittu hakkurijätti Chemos on ollut juuri niin tärkeä kuin odottaa saattoi ja Loimun ongelmat ovat myös olleet juurikin ne odotetut. Yleispelaajien hyökkäystehot ovat sitä luokkaa, että juuri korkeammalle ei potku joukkueella riitä. Vetriö on kyllä hyvä vastaanottamaan, mutta hyökkäyspuolella annettavaa on selvästi vähemmän. Marttila puolestaan on heikompi vastaanottaja ja lyö välillä näyttävästi torjunnan käsistä palloa seinille, mutta jatkuvuus ei ole riittävää. Tämä tekee sen, että Loimun peli on hyvin ennalta-arvattavaa vastustajajoukkueelle, kun Chemoksen passimäärät väkisin kasvavat hurjiksi. Joukkueen hankkimat amerikkalaissentterit ovat kylläkin olleet erittäin hyviä hankintoja. Eritoten Gregory on ollut vahva torjumaan ja hyökkämään. Hienoja löytöjä Loimun johdolta.

Yleispelaajien heikkous tulee ehkä selvimmiten selville siinä, että vaikka joukkueessa on vahvat keskarit ja vaikka Chemos pelaisi yli 25 pisteen pelejä hyvillä tehoilla, ovat voitot silti tiukassa. Yksikin täsmähankinta yleispelaajan paikalle voisi tehdä Loimusta selvästi vaarallisemman. Joukkueen serbivalmentaja Mihailovic on ilmaissut myös pettymyksensä joukkueen passarin Junturan peliin. Kakkospassari Saarinen on kuitenkin vielä sen verran keltanokka liigaan, ettei se anna Loimulle juurikaan vaihtoehtoja. Ilman uusia hankintoja Loimu kamppailee viimeisistä pudotuspelipaikoista, mutta iso riski piilee myös karsintoihin joutumisessa.

Syyskauden paras pelaaja: Chemos
Syyskauden pettymys: Ei varsinaista alisuorittajaa

Rantaperkiön Isku:

Isku lähti alkukauteen varmasti erittäin pienillä odotuksilla sekä seuran itsensä että myös katsojien puolesta. Se on kuitenkin jo ensimmäisen puolikkaan aikana pystynyt osoittamaan muille odotukset vääriksi. Erittäin ohuella rosterilla operoiva tamperelaisjoukkue pelaa Heinon alaisuudessa hyvin kurinalaista ja järkevää lentopalloa. Erittäin nuori joukkue on pystynyt yllättävänkin kurinalaisesti noudattamaan sovittuja taktiikoita, vaikka toki myös herpaantumisia on tapahtunut. Joukkueen syömähammas on odotetusti ollut Sakari Mäkinen. Hurjaa vastuuta ennen kaikkea hyökkäyspelissä kantava sastamalalainen on ollut juuri niin hyvä kuin häneltä sopii odottaakkin. Entistä vaikuttammaksi asian tekee se, että yhdellekkään vastustajalle ei tule yllätyksenä kuka suurimman vastuun hyökkäyksissä heillä kantaa, ja silti hyökkäystehot pysyvät erinomaisina. Isku teki kesken kauden myös kovan hankinnan, kun kansainvälisestikin erittäin meritoituneen kroatialaispassari Krnicin saapuminen tuli ajankohtaiseksi loukkaantumisten myötä. Passari oli Iskulta erinomainen hankinta ja on nuorelle joukkueelle varmasti myös valtava henkinen vahvuus. Iskun joukkueen sisältä onkin kuulunut asiasta pelkästään positiivista ja joukkue uhkuu itseluottamusta. Krnicin peliäly on silmiinpistävää ja saa pelaajista varmasti maksimitehot irti.

Joukkueella on tällä hetkellä myös murheita, kun tärkeä keskitorjuja Härkönen kärsii reisivammasta. Iskulle olisi hyvin tärkeää saada hänet pelikuntoon, sillä toisen keskitorjujan paikka on Iskulla selkeä kompastuskivi, kun Palomäki ei ole vielä seitsikon mies liigassa. Toiviainen, joka on yleensä pelannut yleispelaajana tai hakkurina, on paikannut keskellä todella hyvin. Eritoten hieman normaalia hitaampi siirtohyökkäys kulkee mainiosti ja kovilla tehoilla. Hienoa mukautumista pelaajalta. Liigaan täksi kaudeksi tullut nuori Mäntylä on yllättänyt ainakin allekirjoittaneen isosti. Huonoja pelejä ja suorituksiakin mahtuu näin korkealla tasolla totta kai joukkoon kosolti, mutta potentiaali ja lyöntivoima on jo nyt silmiinpistävää. Mies kannattaa ehdottomasti laittaa seurantaan. Uuden passarin myötä otteet ovat olleet entistä parempia, ja Loimu-ottelu olikin jo hurja näytös Mäntylän potentiaalista. Liberopeli Iskulla on pieni kysymysmerkki, mutta tätä helpottaa paljon että molemmat yleispelaajat Vuorinen ja Mäkinen ovat hyvin päteviä vastaanottajia. Paljon pitää katseita suunnata myös valmentajaan päin. Heino on saanut nuoresta joukkueesta varmasti kaiken mahdollisen irti tähän saakka. Helposti voi jäädä näissä valmentajan panos huomaamatta, mutta mielestäni tässä se on niin päivänselvää, että huomionti on enemmän kuin paikallaan.

Iskun pysyessä terveenä tulee se ottamaan todennäköisesti pudotuspelipaikan itselleen. Loukkaantumisia se ei kestä. Todella toivoisi että nuoren porukan otteet myös palkittaisiin sillä, että he pysyisivät riittävän terveinä.

Syyskauden paras pelaaja: S. Mäkinen
Syyskauden pettymys: Ei varsinaista alisuorittajaa

Lentopalloseura Etta:

Etta on näyttänyt Iskun ohella esimerkkiä siitä kuinka joukkueella joka sisältää tukun nuoria ja kokemattomia pelaajia voi pelata ehjää, hyvää ja viisasta peliä. Kuoksa on nostanut entuudestaan käytännössä täysin tuntemattomia nimiä pelaavaan kuusikkoon ja pelin taso on silti pysynyt hyvänä. Ennen kaikkea nimet Ronkainen ja Jokela ovat olleet todellisia piristysruiskeita liigaan ja yllättäneet ainakin allekirjoittaneen kypsällä pelillä täysin. Jokelan kohdalla ei mielestäni täysin vieläkään edes ymmärretä sitä, miten hullua se oikeasti on, että juuri ja juuri 18-vuotias pojankloppi pelaa noin hyvin näin kovassa liigassa. Tämä lupaa suomalaiselle lentopallolle erittäin hyvää. Jokelan potentiaali pelaajana on valtava. Kukaan suomalainen hakkuri ei ole aiemmin ollut näin hyvä, näin nuorena. Ei edes Ojansivu, joka vasta myöhemmällä iällä tajusi täysin harjoittelun tärkeyden.

Myös Ronkaisen otteet on pakko huomioida erityismaininnalla. Hyvin kypsää peliä, vaikka myös helppojakin virheitä nuorella totta kai mahtuu joukkoon. Kaikki paitsi oululaiset itse varmasti olettivat että Pennasen loukkaantuminen olisi kuolinisku Ettan pelille, mutta erittäin hyvin on peli pysynyt kasassa Eetun poissaolonkin ajan. Tämä kertoo myös siitä, että Etta on hyvin vaarallinen vastustaja, kun Pennanen palaa takaisin kentälle.

Etta on varma pudotuspelijoukkue ja haluaa varmasti taistella vielä myös kotiedusta. Uskon, että Etta ainoastaan parantaa peliään kevättä kohden.

Syyskauden paras pelaaja: Jokela
Syyskauden pettymys: Ei varsinaista alisuorittajaa

Kokkolan Tiikerit:

Tiikereiden kauden odotettiin olevan hieman erilainen kuin mihin viime vuosina on totuttu, sillä niin paljon muutoksia kokoonpanossa tapahtui. Ja sitä se on toki myös ollut. Peli ei uudella joukkueella ole ollut täysin uomissaan, mutta eivät he missään nimessä huonojakaan ole olleet. Ei voi olettaakkaan, että uusi joukkue ja uusi valmentaja voisivat aloittaa pelillisesti lähellekkään siitä mihin aiempi lopetti, ja tässä on mielestäni osa arvostelijoista mennyt pahasti metsään. Viime kauden joukkue oli jo taitotasoltaan niin paljon edellä nykyistä, että vastaavaa on mahdoton saavuttaa. Pitää myös ymmärtää, että se voittamisen kulttuurin määrä mikä Tiikereistä lähti ei kuin taikaiskusta pysy Kokkolassa, vaikka joukkueen nimi on sama. Totta kai uudella joukkueella on kasvukipuja. Asioita voidaan alkaa tarkastella kriittisemmin keväällä, jos joukkueen peli ei kauden aikana kehity, mutta siihen asti kannattaa antaa aikaa. Potentiaalia joukkueessa kuitenkin on. Herrera on edelleen ollut hyvä. Puolustaa hyökkäyksiä melkeinpä paremmin kuin kukaan liigassa ja hyökkää viisaasti.

Eatonilta odotan passipelissä enemmän. Tiikereiden keskarit eivät toki ole aivan yhtä hyviä hyökkäämään kuin Eatonilla oli Iskussa. Toisen yleispelaajan paikka Herreran rinnalla on Tiikereillä ehkä se isoin kysymysmerkki. Hunt hyökkää todella lujaa, mutta tekee liikaa virheitä ja on selkeästi huono vastaanottamaan. Seppäsellä vastaanotto on hyvää, mutta hyökkäystehot kaipaavat kohennusta. Jylhä on melkeinpä yhtä lähellä kuusikon paikkaa kuin kumpi tahansa heistä. Huntista on myös mainittava että ongelmat eivät ilmeisesti ole pelkästään pelilliset, vaan hänestä on kuulunut negatiivissävytteisiä kommentteja myös pelaajilta joukkueen sisältä, niitä sen tarkemmin tässä esittelemättä. Toivottavasti homma pysyy kuitenkin hanskassa. Ropposelta odotan itse hieman enemmän ja parempaa peliä. Tällä kaudella moni hakkuri on ollut pelillisesti häntä edellä. Passitempo Eatonin kanssa tökkii myös, joka toki hankaloittaa pelaamista.

Tiikerit tavoittelevat kovasti kotietupaikkaa, ja todennäköisesti sen myös saavat, sillä Ducksin vauhti ei riitä niin pitkälle ja Ettan Tiikerit pitää myös todennäköisesti takanaan. Pudotuspeleissä voi puolestaan tapahtua mitä vain. Tiikereitä ei kannata, eikä voi kirjoittaa vielä tässä vaiheessa ulos. Paljon ehtii tapahtua.

Syyskauden paras pelaaja: Herrera
Syyskauden pettymys: Hunt

Vantaa Ducks:

Alkukauden komeetta on alkanut palautua maan pinnalle hävittyään viisi ottelua viimeisestä seitsemästä. Ducksin esitys tältä kaudelta on silti jäänyt selkeästi positiivisen puolelle. Joukkueen ulkomaalaishankinnat ovat olleet onnistuneet ja vieneet peliä selkeästi eteenpäin. Magyar on passarina ollut erittäin iso osa Ducksin peliä ja Szabo on liigan keskarieliittiä. Kaikki tämä huomioiden, sopii Ducksin odottaa tippuvan sarjataulukossa kauden edetessä hieman alaspäin. Ei missään nimessä pudotuspeleistä pois, mutta ainakin Tiikereiden ja Ettan taakse. Joukkueen heikoimmat kohdat ovat vastaanotto sekä myös hakkurit. Omasta mielestäni sekä Vallin että Kulaots ovat aivan himpun liian pehmeitä. Ihan kelpo hakkureita molemmat, mutta juuri sen pykälän kaksi jäljessä, mitä Ducks tarvitsisi kovissa peleissä. Myös joukkueen syöttö tarvitsisi hieman lisäpotkua. Kankaanpään ja Määttäsen hypärit ovat toimiessaan kovaa valuuttaa, mutta heidän jälkeensä leija on hieman heppoinen. Määttänen ja Kankaanpää kantavat päävastuun laitahyökkäyksissä onnistuneesti. Määttäsen vastaanotto kaipaa vielä hieman lisää harjoitusta ja tasaisuutta. Kankaanpää on edelleen joukkueen selkäranka ja hyvässä kunnossa. Libero Ovaska on mielestäni selkeä kysymysmerkki nimenomaan vastaanotossa. Toivottavasti nuoren pelaajan peli pysyy kasassa.

Ducks nosti tälle kaudelle selkeästi profiiliaan ja palasi pudotuspeleihin. Mielenkiintoista nähdä mihin joukkueen paukut tosipeleissä riittävät.

Syyskauden paras pelaaja: Kankaanpää
Syyskauden pettymys: Ei varsinaista alisuorittajaa

Sampo Volley:

Tämän kauden selkeitä positiviisia asioita liigassa. Hirveästi ei negatiivisia asioita Samposta syyskauden osalta löydy. Esittänyt erittäin kurinalaista ja taktisesti viisasta peliä Tuovisen johdolla. Sampon peli on itseasiassa hyvin selkeätä, mutta tehokasta. Se perustuu erittäin tasapainoisen vastaanottoryhmitelmään sekä varmoihin vähillä virheillä pelaaviin hyökkääjiin. Unohtamatta tietenkään Penttistä joka pyörittää peliä erinomaisesti ja rauhallisesti. Sampo on ollut koko liigan paras torjuntajoukkue ja turhauttanut sillä monet vastustajat. Sen torjuntapelaaminen on hyvin ennakoivaa ja selvästi etukäteen tarkoin mietittyä. Isoimmassa roolissa joukkueessa on ollut virolainen yleispelaaja Andrus Raadik, joka on pelannut suorastaan hurjaa kautta. Hyökkäys on todellinen hevosenpotku ja vaikka kaikki tietävät Raadikin mieluisimman lyöntisuunnan, ei miehelle mahdeta mitään. Tästä toki kuuluu kunniaa myös Penttiselle ja muille pelaajille, joita torjunnan on pakko myös vahtia eivätkä he voi ennakoida Raadikille yhtä paljon kuin esimerkiksi Chemosia vastaan vastustajat pystyvät. Raadikin voi sanoa hyvällä omalla tunnolla olleen koko liigan paras pelaaja syyskaudella.

Erikseen pitää mainita myös joukkueen keskitorjujat. Molemmat pelaavat suorastaan erinomaista kautta. Heidän leijasyöttönsä ovat ainainen ase, sekä torjunta- ja hyökkäystilastot ovat liigan parhaimmistoa. Väliaho on nostanut tasoaan hankalasta viimekaudesta Penttisen tulon myötä valtavasti ja valittiin jopa kuukauden tähdistöön. Ja kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä Kaatrasalon ja Penttisen yhteispelin uskomattoman hyvä toimiminen, sillä pohja on jo Hurrikaanin ajoilta. Nimenomaan keskipeli Sampolla on noussut varmasti juuri Penttisen myötä aivan uusiin uomiin viime kauteen verrattuna. Usein vähälle huomiolle jäävä libero Mutka on myös pelannut parasta kauttaan, ja on kenties ollutkin koko liigan paras libero. Yhdessä Heiskasen ja Raadikin kanssa on myös vastaanottoryhmitys aivan liigan kärkeä. Tuovisen luomat kuviot toimivat nykyiselle Sampo joukkueelle selvästi melkoisen onnistuneesti.

Sampo on erittäin vahva ehdokas kotiedun saajaksi. Mutta todellinen taso punnitaan vasta keväällä. Pystyykö Tuovisen joukot nostamaan edelleen tasoaan kevään tärkeissä peleissä?

Syyskauden paras pelaaja: Raadik
Syyskauden pettymys: Ei varsinaista alisuorittajaa

Hurrikaani Loimaa:

Myös Hurrikaanista on erittäin hankala löytää negatiivista sanottavaa. Tai sanottavaa oikeastaan ylipäätään, paitsi kehuja. Todella valmista peliä heti syksystä lähtien ja joukkue on noussut suurimmaksi mestarisuosikiksi. Hurrikaani on hävinnyt koko kaudella ainoastaan 6 erää, ja niitäkin ainoastaan Valepalle, Tiikereille ja Sampolle. Todellisia murskajaisia on joukkue siis viettänyt. Joukkueessa on kenties koko liigan paras passari, joka tarjoilee maanmiehelleen Smithille, molemmille Oivasille sekä Mutkalle sen tason passia, että peli on helppoa. Eritoten Smithin hyökkäystehot ja hyökkäyksen helppous on syytä panna merkille. Esimerkiksi paippihyökkäys todella ilmava ja hankalasti estettävä. Mikko Oivanen on hakkurin tontilla ollut Chemosin ja Sivulan kanssa liigan paras ja muodostaa veljensä Matin kanssa ison uhkan, jolla voi ratkoa pelejä jo pelkästään syöttöruudussa. Mutka on erinomainen vastaanottaja ja ei tarvitsekaan isoa hyökkäysvastuuta muiden kantaessa siinä ison roolin. Libero Mäntylä kamppailee Mutkan kanssa liigan parhaan liberon tontista.

Valmentaja Rantanen antaa joukkueelle sopivasti vapauksia, mutta on kuitenkin hyvin mukana taktisesti. Hurrikaani on tästä johtuen Sampon ohella ollut erittäin hyvä torjuntajoukkue, joka jo itsessään on tylsyttänyt vastustajan pelin. On myös hyvin pidetty pelaajien keskuudessa. Hurrikaani pelaa myös erittäin kovia europelejä tammikuussa, kun todellinen lentopallon suurseura Italiasta tulee Loimaalle. Jokainen kynnellekykenevä katsomaan huippulentopalloa ja maailman parhaita pelaajia.

Syyskauden paras pelaaja: Peacock
Syyskauden pettymys: Ei varsinaista alisuorittajaa

Valepa Sastamala:

Sastamalassa luotiin kaudelle joukkue ainoastaan kahta tarkoitusta varten. Mestaruutta sekä eurocup-menestystä. Molemmat ovat edelleen myös täysin haarukassa. Tosin Mestaruusliiga on osoittautunut kärjenkin osalta erittäin tasaiseksi ja todella hyvin pitää Valepankin pelata kultaa tavoitellessaan. Joukkue onnistui keskipelaaja hankinnoissaan, kuten oletettiinkin ja sekä Guymer että Carmody ovat todella hyviä. Carmodyn ulottuvuus jättää monet suu ammolleen. Sivula on palannut loukkaantumisensa jälkeen huipulle ja on ollut vakuuttava. Välillä hän näyttää kieltämättä kentällä siltä kuin siellä oleminen ei voisi häntä vähempää kiinnostaa, mutta jos tulokset ja teot ovat tuota luokkaa, niin samapa kai se vaikka siellä tekisi piruetteja. Kunnari ei ole enää aivan se sama Olli jota on totuttu näkemään. Vaikka totta kai on edelleen aivan liigan parhaimmistoa. Se aivan viimeinen terävyys ja kovuus on kuitenkin kärsinyt pienen kolauksen. Ellei sitten Olli säästele vain kevättä varten. Toisen yleispelaajan paikka Valepassa on ollut hieman tuulinen ja siihen ei ole löytynyt pysyvää vaihtoehtoa vaan on kokeiltu melkeinpä jokaista mahdollista. Uskon että Jokinen itselleen paikan ottaa kauden edetessä. Hyökkäys- ja torjuntaulottuvuudesta asia ei ainakaan jää kiinni.

Vaikka Valepa johtaa liigaa, ei sen otteet ole olleet aivan yhtä vakuuttavia kuin Hurrikaanilla ja peli on heitellyt otteluiden sisällä paljonkin. Kaikki kuitenkin varmasti tietävät, että mitä lähemmäs kevättä mennään, sitä kovempi Valepa tulee olemaan. Kurttila ei myöskään kuvia turhaan kumartele, vaikka joukkue vilisee tähtiä vaan on ottanut tiukan otteen joukkueesta ja antaa myös tiukkaa palautetta tarvittaessa. Valepa ratkaisee Hurrikaanin kanssa runkosarjan sijat yksi ja kaksi. Ja ovat todennäköisin pari kohtaamaan myös finaalissa, mutta varmaa se ei silti ole. Eritoten Sampo ja Tiikerit voivat Hurrikaanin lisäksi aiheuttaa harmaita hiuksia tai järkytyksiäkin.

Syyskauden paras pelaaja: Sivula
Syyskauden pettymys: Ei varsinaista alisuorittajaa

 

Volleyballin tähdistöseitsikot:

Tähdistö 1:

Hakkuri: Chemos
Yleispelaajat: Raadik, Smith
Keskitorjujat: Oivanen, Brown
Passari: Peacock
Libero: Mutka

Tähdistö 2:

Hakkuri: Oivanen
Yleispelaajat: S. Mäkinen, Kunnari
Keskitorjujat: Kaurto, Szabo
Passari: Penttinen
Libero: Mäntylä

Ja HM, eli kunniamaininnat vielä parille jotka jäivät juuri ja juuri ulkopuolelle:

Magyar, Herrera, Sivula, Kaatrasalo, Guymer, Väliaho.

Kiitos vuodesta 2016. Palataan ensi vuonna uusi aihein ja blogein. Parhaat pelit ovat vasta edessä päin!

Kommentit (0)

Päivän spesiaali

100% talletusbonus 10Betiltä 100e asti!!

10bet tarjoaa uusille suomalaisasiakkailleen 100% talletusbonusta 100 euroon asti. 10bet on siirtynyt Maltan lisenssin alle ja ETA-välittäjänä se on myös voittojen suhteen veroton.

Saat talletusbonuksen koodilla FIN100. Bonuksen kierrätysvaatimus on viisi kertaa talletus+bonus. Minimikerroin bonuskierrätykselle on 1,60. Lue tarkemmat bonusehdot 10betin sivuilta!

Help!

Hallitseeko pelaaminen elämääsi liikaa? Tuntuuko, että pelaaminen aiheuttaa sinulle tai läheisillesi ongelmia?

Peluuri.fi on peliongelmien asiantuntija. Se on maksuton palvelukokonaisuus pelaajille, heidän läheisilleen sekä työssään pelihaittoja kohtaaville.