Valioliiga kausiennakko 2017-18 - hännänhuiput

Valioliiga kausiennakko 2017-18 - hännänhuiput

Updated on Ke, 23/08/2017 - 02:45

Comments: 0

Valioliiga 2017–2018 kausiennakko (sijat 16-20)

 

16. Newcastle

Kahdesta muusta nousijajoukkueesta poiketen Newcastle on tuttu näky Valioliigassa. Harakat ovat neljällä liigamestaruudella ja kuudella FA-cupin voitolla Englannin jalkapallohistorian yhdeksänneksi menestyksekkäin seurajoukkue. Joukkue on pelannut läpi seurahistoriansa aina joko Englannin pääsarjaa tai ykkösdivaria. Championshippiin Newcastle putosi kauden 15/16 päätteeksi, joten nousu tapahtui heti ensimmäisellä yrityksellä.

Viime kaudella Newcastle tuli tutuksi vahvana vierasjoukkueena. Joukkue voitti 23 pelaamastaan vierasottelusta peräti 14 ja oli selvähköllä marginaalilla sarjan paras vierasjoukkue. Kotiotteluissaan joukkue pelasi huomattavasti aggressiivisemmin ja ottelut olivat usein viihdyttäviä. Pelillisesti vierasotteluiden passiivisempi taktiikka tuntui toimivammalta ja erityisesti puolustuspelaaminen oli matkaotteluissa selvästi paremmin ruodussaan, kuin kotona St. James Parkilla. Tulevalla kaudella joukkue lähtee valtaosaan otteluista altavastaajana, joten puolustusvoittoisempaa taktiikkaa on lupa odotella näin myös kotinurmella.

Newcastlen ohella paluun Valioliigaan tekee Harakoiden päävalmentaja Rafael Benitez. Kaiken nähnyt ja kokenut Benitez on voittanut valmentajaurallaan 13 pokaalia, joista tärkeimpänä vuonna 2005 voitettu Mestarien Liiga. Benitez toivoo joukkueensa ottavan keskikentän haltuun ja liikuttelevan palloa nopeasti. Championshipissa joukkueen syöttömäärät ja syöttöjen onnistumisprosentti olivat sarjan eliittiä, mutta Valioliigan mittapuulla heiveröisellä materiaalilla tekeminen tulee olemaan selvästi haastavampaa.

Kesän siirtoikkunassa Newcastle on ollut toistaiseksi rauhallinen ja seuraan on siirtynyt lähinnä tulevaisuuden lupauksia. Puolustuslinjaa on vahvistettu Florian Lejeunella (26), Javier Manquillolla (23), sekä monipuolisella Mikel Merinolla (21). Laituriosastolle vahvistusta haettiin Norwichista, josta lähes kymmenellä miljoonalla punnalla seuraan siirtyi Jacob Murphy (22).

Murphy oli viime kaudella Norwichin hanakin laukoja, kun vetoja lähti ottelua kohden keskimäärin 2,4. Yritys tuotti palkintoja myös maalien muodossa yhdeksän kertaa, jolla irtosi Norwichin sisäisen maalipörssin kolmostila. Murphy on supernopea ja tekninen pelaaja, joka tykkää haastaa puolustuslinjaa ja laukoa heikommiltakin vetosektoreilta. Syöttötyöskentely jätti päättyneellä kaudella paljon toivomisen varaa, sillä yli kymmenen ottelua avanneista pelaajista Murphyn syöttöprosentti oli joukkueen toiseksi heikoin. Benitezin suosima 4-2-3-1 -ryhmitys sopii pystyjuoksuja kyttäävälle Murphylle erinomaisesti ja Englannin A-maajoukkueen tulevaisuuden toivolla on huippuvalmentajan alaisuudessa erinomainen tilaisuus pelata itsensä lähitulevaisuudessa koko kansan tietoisuuteen.

Newcastlen viime kauden joukkueessa pelasi hyvin paljon samoja pelaajia, kuin toissakaudella Valioliigasta karsiutuneessa. Valmennusosastolla on Benitezin tulon myötä otettu suurimmat harppaukset ja tämän toivotaan riittävän koillisenglantilaisten säilymistaistelussa. Viime kaudella joukkueen tärkeimpiä palasia olivat puolustuksen Jamal Lascelles, keskikenttäpelaajat Matt Ritchie ja Jonjo Shelvey, sekä 23 maalia pyssyttänyt Dwight Gayle. Nelikosta Ritchie ja Shelvey ovat aiemmin urallaan lähteneet isojen odotusten saattelemana Valioliigaan ja tuolloin molemmat enemmän tai vähemmän floppasivat. Nyt alla on kuitenkin ehjä kausi hyvin organisoidussa joukkueessa, joten lähtökohdat lupaavat jälleen hyvää. Dwight Gayle on puolestaan tahkonnut Crystal Palacessa reilut 60 Valioliiga-ottelua, mutta on Ritchien ja Shelveyn tavoin tuottanut kannattajilleen enemmän mielipahaa, kuin ilonhetkiä. Edellisellä Valioliigavisiitillä Gayle kävi kentällä 16 ottelussa ja onnistui maalinteossa ainoastaan kolmesti.

Newcastlella on nousijajoukkueista selvästi parhaat lähtökohdat tulevaan kauteen ja mikäli joukkue saa naarattua siirtoikkunasta täsmähankintoja maalivahti- ja keskikenttäosastolle, voi joukkue hyvinkin taistella paikoista aina alemmassa keskikastissa asti. Todennäköisin loppusijoitus on kuitenkin putoamisviivan tuntumassa, sijoilla 16-18.

 

 

 

17. Swansea

Walesilaisten kuudes Valioliiga-kausi oli toistaiseksi ylivoimaisesti hankalin. Kauden aikana Joutsenten penkin päässä nähtiin peräti neljä valmentajaa (väliaikaisvalmentaja Alan Curtis oli vetovastuussa vain kahdessa ottelussa).

Kauden puolivälissä, 19 ottelun jälkeen, Swansea oli voittanut vain kolme peliä ja oli luonnollisesti sarjan viimeisellä sijalla neljän pisteen päässä putoamisviivan paremmalta puolelta. Tässä vaiheessa englantilainen Paul Clement palkattiin kokeilemaan kurssin kääntämistä. Ja sehän kääntyi. Kauden toisella puoliskolla walesilaiset voittivat puolet otteluistaan ja päätyi lopulta sijalle 15 seitsemän pisteen erolla ensimmäiseen putoajaan.

Carlo Ancelotin apuvalmentajana useita vuosia toimineen Clementin tulokset olivat mahtavia, mutta esitykset tulosten takana eivät niinkään. Englantilainen onnistui toki tilkitsemään Joutsenten vuotavaa puolustusta, mutta tämä tapahtui voimakkaasti hyökkäyspään kustannuksella. Clementin aikana Swansea antoi vastustajilleen ottelukohtaisesti 12,4 laukausta, joista huippupaikkoja oli keskimäärin 1,8. Kauden avauspuoliskolla vastaavat lukemat olivat 14,9 ja 2,8 eli selvää laskua molemmissa.

Vaikka Swansea onnistui Clementin kanssa tekemään enemmän maaleja, se laukoi vähemmän ja huonommilta paikoilta kuin syyskaudella. Maaliodotusarvoilla mitattuna syksyllä sarjan runsasmaalisimpiin kuulunut Swansea oli keväällä yksi vähämaalisimmista.

Viidellä ensimmäisellä Valioliiga-kaudellaan Swansea sijoittui top-kympin molemmille puolille ja joukkueella oli pitkään selkeä pallonhallintaan ja lyhytsyöttöpeliin perustuva ideologia. Kahdella kaudella Swansealla oli jopa koko sarjan kolmanneksi korkein pallonhallintaprosentti. Garry Monkin potkujen jälkeen suuntaus on muuttunut ja nyt Clementin aikana vain viisi joukkuetta piti palloa vähemmän kuin Swansea.

Kesän aikana Swansea on solminut Chelsean kanssa lainasopimuksen nuoresta hyökkääjästä, Tammy Abrahamista. Viime kaudella Championship-seura Bristolissa lainalla pelannut hyökkääjä teki peräti 23 maalia ja sijoittui liigan maalipörssin toiseksi. Swanseassa Abraham kilpailee peliajasta Fernando Llorenten vierestä yhdessä Jordan Ayewin kanssa. Käsivamma tosin pitää Llorenten sivussa kauden ensimmäisistä otteluista, joten Abraham saa näyttöpaikan heti elokuussa.

Viime kauden avauskokoonpanopelaajista seuran on toistaiseksi jättänyt vain keskikentän Jack Cork, mutta tilalle on jo hankittu laadukkaampi vaihtoehto, Roque Mesa Las Palmasista. Mesa syötti viime kaudella palloa toiseksi eniten koko La Ligassa. Mesan 2395:stä syötöstä peräti 91% päätyi omille pelaajille. Keskikentän pohjalla puolustavassa roolissa pelaava Mesa käynnisti syötöillään Las Palmasin hyökkäykset, ei päättänyt niitä. Mesa kirjautti kauden aikana vain 19 ”key passia” joista vain kaksi johti maaliin. 

Swansean ykköstähti Gylfi Sigurdsson on ilmoittanut halustaan vaihtaa seuraa. Islantilainen ei lähtenyt mukaan edes Joutsenten USA-kiertueelle, mutta on nyt palannut joukkueharjoituksiin. Ainakin Everton ja Leicester ovat tehneet Sigurdssonista tarjouksen, jota Swansea ei ole kuitenkaan hyväksynyt. Islantilainen teki viime kaudella yhdeksän maalia ja syötti peräti 13. Kukaan muu Swanseasta ei merkkauttanut kolmea syöttöä enempää. Sigurdsson loi yksin enemmän maalintekotilanteita, kuin kolme seuraavaksi eniten maalipaikkoja rakentanutta Swansea-peluria yhteensä. Islantilaisen merkitys joukkueen hyökkäyspeliin on valtava ja hänen lähtönsä olisi niin merkittävä takaisku, että ilman todella laadukasta korvaajaa Swansea putoaisi todennäköisesti Championshipiin. Se on toki täysin mahdollista, vaikka islantilainen jatkaisikin seurassa. Swansea nimittäin lähtee kauteen rankingimme sijalta 17.

Valioliigan vedonlyöntikassaan alkubuustia bonuksilla. vedonlyöntisivustojen suurimmat vedonlyöntibonukset.

 

18. Burnley

Viime kauden positiivisimpiin yllättäjiin lukeutunut Burnley onnistui kauden päätavoitteessaan ja uusi sarjasopimuksensa myös tulevalle kaudelle. Viime kautta edeltäneellä sesongilla sarjaporrasta alempana Burnley tuli tutuksi vahvana vierasjoukkueena, kun joukkue iski pallon maaliin useammin kuin kukaan muu ja päästi samalla maaleja sarjan vähiten. Valioliigan ja divarin tasoero tuli kuitenkin Claretsille hyvin selväksi, sillä joukkue ei kyennyt tuomaan samaa vierasformia pääsarjatasolle. Päinvastoin, joukkue voitti kauden aikana vain yhden vierasottelun, jota saatiin odotella aina kauden toiseksi viimeiseen matkapeliin asti. Tuolloin vastassa oli Crystal Palace, joka puolestaan on ollut materiaaliin nähden sarjan selvästi heikoin kotijoukkue jo useamman vuoden ajan.

Tilastollisesti Burnley oli viime kauden heikoimpia joukkueita. Clarets loi maaliuhkaa Sunderlandin ja Middlesbroughin jälkeen sarjan kolmanneksi vähiten ja tarjosi vastustajille maalipaikkoja sarjan toiseksi eniten. Puolustuspelaamisessa huomion arvoista oli kuitenkin pelaajien hyvä organisointi, jonka vuoksi pelaajat olivat usein hyvin sijoittuneina ja vastustajilla oli vaikeuksia päästä erinomaisille maalisektoreille. Vaikka Burnley tarjosi kauden aikana vastustajille yhteensä 672 maalipaikkaa, oli vastustajilla huippupaikkoja vain 52. Jotain kontrastia luku saa, kun viereen nostetaan Liverpool. Poolin vastustajat olivat kauden aikana maalipaikoilla vain 313 kertaa, mutta huippupaikkoja luvusta oli peräti 58. Burnleyn päästämistä maalipaikoista vaarallisia oli siis vain vajaa 8 prosenttia, joka oli koko sarjan pienin lukema.

Siirtoikkunassa Burnley on ollut tänä kesänä hiljainen. Viime kaudella hulinaa oli selvästi enemmän, kun seuraan saapui Robbie Bradyn, Jeff Hendrickin, Steven Defourin, Ashley Westwoodin, Joey Bartonin ja Johann Gudmundssonin kaltaisia pelimiehiä. Siirtojen perusteella Sean Dyche haluaa keskustaan paljon pelinappuloita, kun myös tällä kaudella Hendrickin, Defourin ja Westwoodin seuraksi on hankittu keskikentän Jack Cork. Englantilaisen lisäksi seuraan on hankittu Stokea pitkään edustanut Jonathan Walters, sekä niin ikään Pottersista tullut Phil Bardsley. Toiseen suuntaan saranat ovat liikkuneet George Boydin ja Michael Keanen verran.

Jack Cork edusti viime kaudella Swanseaa ja oli eittämättä yksi Joutsenten avainpelaajista. Englantilainen oli viime kaudella katkomassa vastustajan hyökkäyksiä useammin kuin kukaan muu ja vastaavasti Swansean vastahyökkäys sai usein alkunsa juuri Jack Corkin jalasta. Corkin syöttöprosentti oli Joutsenissa yli 2000 minuuttia kellottaneiden pelaajien paras ja samalla myös syöttömäärät olivat Swansean suurimpia. Cork katkoi vastustajien hyökkäyksiä kauden aikana 56 kertaa, joka oli koko sarjan keskikenttäpelaajien yhdenneksitoista suurin lukema.

Stokesta kaapatut Jonathan Walters ja Phil Bardsley tuovat seuraan kaivattua kokemusta. Kaksikosta Phil Bardsley pelaa oikean puolustajan tontilla, jossa vastuuta on Matt Lowtonin huippukauden myötä todennäköisesti luvassa varsin nihkeästi. Lowton pelasi viime kaudella Burnleyn suurimmat minuutit ja oli joukkueen avainpelaajia jo vuoden takaisessa nousussa. Lowton loi viime kaudella joukkueensa toiseksi eniten maalipaikkoja ja oli joukkueen hanakin keskittäjä. Jonathan Waltersille voi sen sijaan povata enemmän minuutteja, sillä Burnley oli viime kaudella toisinaan ongelmissa juuri oikean laitalinkin kanssa. Irlantilainen tulee kilpailemaan peliajasta islantilaisen Gudmundssonin kanssa, mutta on monipuolisena pelaajana tarvittaessa käytettävissä myös puhtaana hyökkääjänä.

Merkittävin lähtijä on ManUn kasvatti Michael Keane, joka siirtyi lähes 30 miljoonan hintalapulle Evertoniin. Keane oli viime kaudella joukkueen tiiviin puolustuslinjan avainhahmoja ja on vaikeasti paikattavissa. Vasta 24-vuotias Keane voitti viime kaudella sarjan eniten ilmataisteluja ja on vahvan pääpelin lisäksi hyvä puolustamaan myös jalalla. Englannin maajoukkueeseenkin nousseen topparin CBI-arvo (purut, blokit, syötönkatkot) oli viime kaudella koko sarjan neljänneksi korkein. Keanen mahdollisia korvaajia ovat James Tarkowski ja Kevin Long, joista etenkin Keanen ikätoveri James Tarkowskin odotetaan nostavan alkavalla kaudella osakkeitaan.

Niukasti täksi kaudeksi uudistunut Burnley lähtee viime kauden tapaan liikkeelle yhtenä sarjan suurimmista putoajakandidaateista. Joukkueen pre-season on kuitenkin luvannut joukkueelle hyvää, sillä joukkue ei ole toistaiseksi hävinnyt otteluakaan. Uusista hankinnoista Walters ja Cork ovat aloittaneet mallikkaasti ja kaksikon debyyttiottelua kerettiin tahkota vain yhdeksän minuuttia, kun Walters iski pallon maaliin juuri Jack Corkin syötöstä.

 

 

19. Brighton

Viime kaudella Newcastlen kanssa Championshipia dominoinut Brighton on uusi joukkue Valioliigaympyröissä. Vaikka joukkuetta ei Valioliigassa ollakaan nähty, on joukkue tuttu nimi englantilaisessa jalkapallossa jo vuosisatojen takaa.

Brighton perustettiin vuonna 1901 ja Englannin viralliseen jalkapalloliigaan joukkue hyväksyttiin yhdeksäätoista vuotta myöhemmin. Joukkue on pelannut korkeimmalla sarjatasolla kaikkiaan neljä kautta, joista tuorein on vuodelta 1983. Kaudella 96/97 Brighton oli lähellä kadota ammattilaiskentiltä omien kannattajiensa vuoksi kokonaan, kun joukkueen fanit rynnivät kentälle osoittamaan mieltä stadionin myymisen puolesta. Tuolloin kolmosdivarissa pelanneen Brightonin rangaistuksena oli kahden sarjapisteen menetys, jonka vuoksi joukkueen piti saada kauden päätösottelusta vähintään tasapeli säilyäkseen. Ottelu sai Brightonin kannalta karmaisevan alun, kun joukkueen silloinen juniorilupaus Kerry Mayo iski pallon omaan verkkoon. Hetkeä myöhemmin vastustaja oli lähellä osua jo toistamiseen, kunnes Brightonin sankariksi nousi tasoitusmaalin viimeistellyt Robbie Reinelt. 2000-luvun joukkue on jojoillut ykkös- ja kakkosdivarin välillä ja historiallisen Valioliiganousun myötä keväänä jojoliikettä saatetaankin taas kokea.

Viime kaudella Brighton tuli tutuksi kiven kovana kotijoukkueena. Joukkueen ehdoton vahvuus oli tiivis puolustuspelaaminen, jota vastaan tehtiin sarjan vähiten maaleja. Brighton puolusti boksiaan erinomaisesti ja ”Albionsin” rangaistusalueen sisältä nähtiinkin laukauksia sarjan vähiten. Hyökkäyspelaaminen oli astetta heikompaa ja maalipaikat olivat toisinaan vähissä. Laatu paikkasi kuitenkin hienosti määrää, sillä laukaukset lähtivät usein hyviltä sektoreilta.

Viime kauden tärkeimpiä pelaajia olivat laitapuolustaja Bruno Saltor, joka valittiin jo toista vuotta putkeen Championshipin kauden joukkueeseen. Valenciasta vuonna 2012 siirtynyt Bruno täyttää lokakuussa kuitenkin jo 37 vuotta, joten pärjääminen maailman kovimmassa sarjassa on suuri kysymysmerkki. Puolustuslinjan toinen avainhahmo viime kaudella oli Lewis Dunk, joka on todennäköisesti suuressa roolissa myös alkavalla kaudella. Järkälemäinen Dunk oli blokkaamassa, purkamassa tai katkaisemassa hyökkäystä 7,7 minuutin välein, joka oli joukkueen kovin lukema. Keskikentällä katseet kääntyivät usein Anthony Knockaertiin, joka voitti keskikenttäpelaajien pistepörssin 23 tehopisteellään ja valittiin samalla vuoden pelaajaksi. Marraskuussa nelivuotisen jatkosopimuksen kirjoittanut Knockaert on varmasti iso osa Brightonin hyökkäyspeliä myös tulevalla kaudella ja säilymistoiveiden kannalta pistetehtailuille sopii toivoa jatkoa. Hyökkäyspäässä maalintekovastuuta kantoi Glenn Murray, joka on tuttu monille Valioliigaystäville mm. Crystal Palacesta. Murray oli viime kaudella lähes joka kolmannessa Brightonin maalissa mukana, mutta siitä huolimatta veteraanihyökkääjän onnistuminen Valioliigassa on epätodennäköistä ja hyökkäyspäätä on ehdottomasti vielä vahvistettava.

Viime kauden 46:sta Championship-ottelusta 45 pelannut maalivahti David Stockdale ei halunnut kauden päätyttyä enää jatkaa seurassa, joten hetken aikaa näytti, että Suomen Niki Mäenpää voisi jopa saada vastuuta Valioliigassa. Mäenpään on kuitenkin jatkossakin tyydyttävä kakkosvahdin rooliin, sillä Brighton hankki seurahistoriansa suurimmalla siirtosummalla Valencian australialaisvahti Mathew Ryanin.

Siirtoikkunan mielenkiintoisin hankinta on Pascal Gross, joka siirtyi saksalaisesta FC Ingolstadtista. Kymppipaikalla pelaava Gross omaa hyvän potkutekniikan ja on vahva sana joukkueen erikoistilannepelaamisessa. Viime kaudella Bundesliigassa Gross tarjosi avainsyöttöjä 27,5 minuutin välein, joka oli Emil Forsbergin ja Franck Riberyn jälkeen sarjan kolmanneksi kovin luku.

Brighton hankki Ingolstadtista myös vahvistusta puolustukseen, kun 30-vuotias Markus Suttner kirjoitti sarjanousijan kanssa kolmevuotisen sopimuksen. Innokkaasti hyökkäyksiin nouseva vasen pakki teki viime kaudella Bundesliigassa tehot 4+5 ja myös kesän pre-seasonilla itävaltalainen on jo tarjoillut kaksi maalisyöttöä.

Alkava kausi Valioliigassa tulee jokavuotiseen tapaan olemaan nousijajoukkueille haastava. Brightonin säilymisen edellytyksenä on viime kaudelta tutuksi tullut vahva puolustuspelaaminen ja tarvittava kliinisyys maalipaikoilla. Ennakoimme Brightonin ensimmäisen Valioliiga-visiitin jäävän kuitenkin vain yhden kauden mittaiseksi.

 

 

 

20. Huddersfield

Viime kauden päätteeksi kaikkien yllätykseksi Valioliigaan noussut Huddersfield on Brightonin tavoin Valioliigan ensikertalainen. Rahallisesti maailman arvokkaimman pilkkukisan viime toukokuussa voittanut Huddersfield on viimeksi nähty Englannin ylimmällä sarjatasolla 45 vuotta sitten, eikä realistisesti joukkuetta sinne olla viime vuosina odotettukaan.

Vaikka viime vuosina Huddersfieldiä ei ole parrasvaloissa suuremmin nähty, oli joukkueen ensimmäiset vuodet menestyksekkäitä. Vuonna 1922 joukkue voitti sekä FA Cupin, että Community Shieldin. Muutamaa vuotta myöhemmin Terriereistä tuli Englannin ensimmäinen kolme liigatitteliä putkeen voittanut joukkue. Nykypäivään mennessä samaiseen saavutukseen ovat pystyneet myös Manchester United, Arsenal ja Liverpool.

Vaikka viime vuosina Huddersfieldiä ei ole parrasvaloissa suuremmin nähty, oli joukkueen ensimmäiset vuodet menestyksekkäitä. Vuonna 1922 joukkue voitti sekä FA Cupin, että Community Shieldin. Muutamaa vuotta myöhemmin Terriereistä tuli Englannin ensimmäinen kolme liigatitteliä putkeen voittanut joukkue. Nykypäivään mennessä samaiseen saavutukseen ovat pystyneet myös Manchester United, Arsenal ja Liverpool.

Toissa kaudella joukkue oli Championshipin yhdeksästoista, joten nousu tuli suurena yllätyksenä optimistisimmillekin faneille. Viime kaudellakaan Terrierit ei todellakaan esittäneet mitään ylivoimaisia otteita, vaikka sarjanousun saavuttikin. Huddersfieldin maaliero oli kaksi maalia pakkasen puolella, kun muiden nousijoiden Newcastlen ja Brightonin, maalierot olivat 45 ja 34 maalia plussalla. Mikään muu joukkue ei ole ikinä noussut Valioliigaan negatiivisella maalierolla.

Myös kehittyneempien tilastojen osalta nousu oli kummajainen. Päättyneellä kaudella Huddersfieldin hyökkäyspelaaminen oli suurissa ongelmissa murtautumisten kanssa ja valtaosa laukauksista lähti kaukaa boksin takaa. Vastaavasti oma puolustuspelaaminen oli varsin heikkoa, sillä prosentuaalisesti Huddersfieldin rangaistusalueen sisältä ammuttiin sarjan eniten vetoja.

Huddersfieldin osalta viime kauden tärkeimpiä pelaajia on hieman turha luetella, sillä joukkue näyttää tuovan likipitäen täydellisesti uudistuneen kokoonpanon tulevalle kaudelle. Tällä hetkellä hankintoja on nähty pitkälti toistakymmentä ja uusien pelaajien ostamiseen on vielä hyvin aikaa. Viime kesänä joukkue rikkoi seuran siirtoennätyksen hankkimalla Christopher Schindlerin 1,8 miljoonalla punnalla Saksasta, mutta tänä kesänä ennätys on mennyt uusiksi. Tällä hetkellä siirtosummaennätystä on rikottu kuluvan kesän aikana kuudesti, kun Zanka (keskuspuolustaja), Scott Malone (vasenlaitapuolustaja), Laurent Depoitre (hyökkääjä), Aaron Mooy (keskikenttä), Tom Ince (oikea laituri) ja Steve Mounie (hyökkääjä) ovat siirtyneet yli kahden miljoonan siirtosummilla.

Uudet pelaajat Ince ja Mounie ovat molemmat maalanneet kesän harjoitusotteluissa jo neljä kertaa. 25-vuotias Tom Ince on pelannut jo useita hyviä kausia Championshipissa, mutta yritykset Valioliigan puolella eivät ole saaneet tuulta alleen. Kauden 13-14 englantilaislaituri oli lainassa Crystal Palacessa, mutta vastuu jäi pieneksi ja kahdeksassa ottelussa syntyi tehot 1+1. Seuraavalla kaudella Ince yritti vielä Hullissa, mutta vastuuta tuli vielä vähemmän ja tehot puuttuivat kokonaan. Viimeisen kahden kauden aikana Ince pelasi Derbyssä 90 ottelua tehden 26 maalia ja antaen 15 maalisyöttöä.

Steve Mounie tuli Huddersfieldiin Ranskan pääsarjajoukkue Montpellieristä. Viime kausi oli joukkueelle vaikea, mutta Mounie teki peräti 14 maalia. 190 senttinen beniniläinen voitti viime kaudella keskimäärin peräti 8,4 pääpalloa per ottelu ja 14:sta liigamaalista kuusi syntyikin puskemalla. Isosta koostaan huolimatta Mounie on nopea ja pystyy tarvittaessa pelaamaan myös laidalla.

Sarjanousija sai otteluarvontojen osalta pehmeän laskun Valioliigaan, sillä Terrierit ei kohtaa kuudella ensimmäisellä kierroksella ketään rankingimme top7-joukkueista. Kokonaisuudessaan pääsarjakausi tulee olemaan Huddersfieldille kuitenkin vaikea. Viime kaudella Championshipin kolmanneksi eniten palloa pitänyt joukkue ei tule hallitsemaan otteluita Valioliigassa ja joutuu näin uuteen tilanteeseen. Jo viime kaudella Terrierit oli vaikeuksissa Championshipin parhaiden joukkueiden kanssa. Huddersfield hävisi kymmenestä top-kutosta vastaan pelaamastaan sarjapelistä peräti seitsemän ja yhteismaaliero oli 8-19.

Rankkaamme Huddersfieldin kauden 2017-2018 viimeiseksi joukkueeksi.

Joukkueet sijat 1-6 löydät TÄÄLTÄ
Joukkueet sijat 7-10 löydät TÄÄLTÄ
Joukkueet sijat 11-15 löydät TÄÄLTÄ

 

Kirjoittajat ovat Valiovihje-vihjepalvelua pyörittävät Jani ja Jesse Heikkinen. Valiovihjeen esittely.

Kommentit (0)