Valioliiga kausiennakko 2017-18 - mestaruuden tavoittelijat

Valioliiga kausiennakko 2017-18 - mestaruuden tavoittelijat

Updated on Ti, 12/09/2017 - 12:45

Comments: 0

Valioliiga 2017–2018 kausiennakko

Valioliiga-kausi 2016-2017 muistetaan huippujoukkueiden ylivoimasta. Sarjan kärkikuusikko napsi enemmän pisteitä kuin koskaan aiemmin. Edes Valioliigan alkuvuosina, kun joukkueet pelasivat 42 ottelua nykyisen 38 sijaan, ei kärkikuusikon pisteiden summa koskaan ylittänyt viime kauden lukemaa.

Tasoerot tuskin kaventuvat tulevallakaan kaudella. Kilpailu mestaruudesta ja Mestarien liigaan oikeuttavista paikoista on ennakkoon todella tiukka, eikä huippujoukkueilla ole varaa kokea pistemenetyksiä heikommilleen. Valioliigan kärkiseurat ovat alkavalla kaudella paremmin valmennettuja kuin koskaan aiemmin ja Arsenalia lukuun ottamatta koko kärkikuusikolla on maailman parhaimpiin lukeutuvat managerit. Uuden TV-diilin myötä seuroilla on ennennäkemättömät rahavarat pelaajahankintoihin. Arvokisattoman kesän jäljiltä huippupelaajat ovat saaneet ehjät pre-seasonit alleen ja ovat huippuiskussa jo avauskierroksilta alkaen.

60-luvun lopulta lähtien vain yhdellä Englannin pääsarjakaudella on tullut ottelukohtaisesti enemmän maaleja kuin viime kaudella. Korkeasta maalimäärästä huolimatta viime kaudella lauottiin vähemmän laukauksia kuin kertaakaan viimeisen 10 vuoden aikana. Laukaukset ovat vähentyneet systemaattisesti jo useampana kautena peräkkäin. Vuosikymmenen alussa Valioliigassa nähtiin vielä keskimäärin 29,1 laukausta per ottelu, kun viime kauden lukema oli enää 25,6. Kehittyneen data-analyysin ansiosta seuroille on valjennut, että laukauksissa laatu korvaa usein määrän. Nykyään laukaisupaikkaa haetaan huolellisemmin ja lähempää maalia kuin aiemmin. Viime kauden maaleista vain 11,6% tuli boksin ulkopuolelta, joka oli Optan mittaushistorian pienin lukema. 16-alueen ulkopuolelta lauottiin kauden aikana 3970 laukausta ja näiden onnistumisprosentti oli vain 3,1.

Tuleva kausi alkaa poikkeuksellisesti jo perjantaina 11.8. Kyseessä on liigan historian ensimmäinen kerta, kun kausi ei käynnisty lauantai-iltapäivänä. Manchester City lähtee kauteen suurimpana mestarisuosikkina takanaan naapuriseura United. Arsenal uhkaa jäädä kärkiviisikon kyydistä, mutta Mestarien liigapelien puute tuo Tykkimiehille uuden valttikortin. Onnistunut siirtoikkuna nosti West Hamin ylempään keskikastiin. Alempi keskikasti on äärimmäisen tasainen ja Huddersfieldillä on edessä tuskainen kausi.

 

1. Manchester City

Pep Guardiolan avauskausi Valioliigassa oli tulosten valossa pettymys. Sarjan kolmossija ja putoaminen Mestarien liigasta puolivälierävaiheessa oli kaikkea muuta kuin mihin katalonialaisluotsi on urallaan tottunut. Seitsemän kauden aikana Barcelonassa ja Bayern Munchenissa Guardiola voitti 21 pokaalia ja kuusi kautta seitsemästä päättyi liigamestaruuteen.

Manchesterilaisten kausi käynnistyi kuitenkin upeasti, kun Taivaansiniset voitti kaikki kilpailut huomioiden 10 ensimmäistä otteluaan. Koko Englannin pääsarjahistoriassa vain Tottenham on onnistunut aloittamaan kauden pidemmällä voittoputkella (11 voittoa vuonna 1960).

Tilastojen valossa City oli ylivoimaisesti viime kauden paras joukkue. Taivaansiniset oli listaykkösiä niin maaliodotusarvoilla, total shot ratella kuin huippupaikkojen erotuksillakin mitattuna. Sattumalla oli toki osuutensa asiaan, mutta menestymistä vaikeuttivat huomattavasti myös surkea maalivahtipeli sekä yllättävän heikko viimeistely. Claudio Bravolla oli yli 800 minuuttia pelanneista maalivahdeista sarjan huonoin torjuntaprosentti (56%) ja City tuhri ManUn jälkeen koko sarjan eniten huippupaikkoja (48 kpl).

Kesällä Guardiola on pannut tuulemaan. Maalivahtipelin lisäksi City hävisi kilpailijoilleen eniten laitapelissä, etenkin laitapuolustajien tonteilla. Nyt kaikki viime kauden neljä laitapuolustajaa (Clichy, Kolarov, Sagna ja Zabaleta) ovat saaneet etsiä uuden osoitteen samoin kuin Jesus Navas ja Nolito.

Tilalle on ostettua laatua isolla rahalla. City on rikkonut ostoillaan tänä kesänä jo kaksi kertaa puolustajien maailmanennätyssumman. Kyle Walker siirtyi ensiksi 50 miljoonalla punnalla Tottenhamista Manchesteriin ja pian Monacoa edustanut Benjamin Mendy myytiin sumusaarille vielä pari miljoonaa puntaa kovemmalla hinnalla. Mendy ottaa haltuun Taivaansinisten vasemman laidan ja Walker operoi oikealla Real Madridista hankitun Danilon tarjoillessa taustatukea.

Ennen laitapakkien hankintaa City oli ostanut jo uuden maalivahdin, ja tietenkin maailmanennätyssummalla. Benficaa edustanut 23-vuotias Ederson hankittiin vahvistamaan manchesterilaisten maalinsuuta 35 miljoonan punnan hintaan. Willy Caballero siirtyi Chelsean kakkosvahdiksi ja Joe Hart lainattiin tällä kertaa West Hamiin. Näin Cityn maalivahtikaksikkona alkavalla kaudella toimii viime kaudella pahasti haparoinut Bravo sekä maailman lupaavimpiin maalivahteihin lukeutuva tuore kaappaus Ederson. Brasilialainen Ederson on Bravoon nähden huomattavasti isompi ja fyysisempi, mutta hallitsee chileläisen tavoin myös jalalla pelaamisen.

Cityn siirtoikkunan ensimmäinen kaappaus oli Monacon Bernardo Silva. 22-vuotias portugalilainen sopii täydellisesti Guardiolan valmennusfilosofiaan. Erittäin pallovarma ja taitava Silva kykenee pelaamaan lähes millä tahansa pelipaikalla. Viime kaudella hän oli vaarallisimmillaan oikealla laidalla, mutta pystyy hyvin pelaamaan myös 10-paikkaa, vasenta laitaa tai 8-paikkaa. Guardiolan pidempiaikainen suunnitelma Bernardo Silvan kohdalla lienee se, että nuori portugalilainen korvaa sukunimikaimansa David Silvan, kun velhon taso ei enää riitä. Vielä tulevalla kaudella tämä tuskin on ajankohtaista, ja nuorempi Silva pelannee pääasiassa oikealla laidalla.

Manchester City on vahvistunut kesän aikana todella voimakkaasti ja nyt pelaajamateriaali pystyy viime kautta paremmin toteuttamaan Pepin vaativimpiakin suunnitelmia. City lähtee kauteen selvänä ykkössuosikkina. 

 

2. Manchester United

Takaovesta Mestarien liigaan hiipineen Manchester Unitedin viime kausi oli kaksijakoinen ja kauden lopullinen arvosana muodostui pitkälti Tukholman illassa pelatusta Eurooppa-liigan finaalista. Jalkapallon raadollisuus näkyi ottelussa hienosti, kun voitolla Manchester Unitedin kautta voitiin kutsua onnistuneeksi ja tappiolla sesonki olisi ollut karsea pettymys.

Cityn tavoin myös ManU alisuoritti tilastoihin nähden. ManUn kokonaistilastoja heikentää vielä suuri rotaation määrä loppukaudesta, mutta siitä huolimatta joukkue loi sarjan neljänneksi eniten maalipaikkoja ja oli puolustuspäässä ehdotonta eliittiä. Punaisten isoimpia ongelmia oli kliinisyyden puute maalintekotilanteissa. Manun viimeistelyprosentti olikin Sunderlandin, Southamptonin ja Middlesbroughin jälkeen sarjan heikoin. Zlatan Ibrahimovic epäonnistui useammassa huippupaikassa (16) kuin kukaan muu pelaaja koko sarjassa ja joukkueenakin ManU missasi eniten vaarallisia maalipaikkoja (50).

Kesän siirtoikkunassa Manchester United on tehnyt ostoja harkitusti ja panostanut laatuun. Merkittävistä nimistä Wayne Rooney palasi kasvattajaseuraansa Evertoniin ja toiseen suuntaan liikkui Romelu Lukaku. Lukakun lisäksi Old Traffordille on hankittu ruotsalaistoppari Victor Lindelöf sekä viimeisenä Nemanja Matic Chelseasta.

24-vuotias Lukaku on näyttänyt viime kausina kuuluvansa Valioliigan hyökkääjäeliittiin. Belgialainen voimapesä on nuoresta iästään huolimatta iskenyt jo viitenä peräkkäisenä kautena vähintään kymmenen liigamaalia ja viime kaudella Lukaku viimeisteli upeat 25 osumaa. Lukakua pidetään itsekkäänä ja ruumiinrakenteensa vuoksi tekniikaltaan kömpelönä pelaajana, vaikka todellisuudessa mies on kaikkea muuta. Viimeisen kahden kauden aikana belgialainen on tarjonnut enemmän maalipaikkoja joukkuetovereilleen, kuin kukaan muu hyökkääjä Valioliigassa. Zlataniin verrattuna Lukaku tarjoaa ManUlle uuden tavan hyökätä ja ManUn odotetaankin suoraviivaistavan hyökkäyspeliään. Ahkerasti myös pallottomana töitä tekevä belgialainen imee usein itseensä useammankin vastustajan tarjoten samalla enemmän tilaa ja aikaa omille joukkuekavereille.

22-vuotias Lindelöf siirtyi Manchesteriin 31 miljoonan punnan kaupassa Benficasta. Ruotsalaistoppari on pallovarma ja taitava syöttäjä. Lindelöfin pelinavaustaidot mahdollistavat sen, ettei keskikenttäpelaajien välttämättä tarvitse enää tulla hakemaan palloa toppareiden jaloista käynnistääkseen Unitedin hyökkäystä.

Heinäkuun viimeisenä päivänä ManU vahvisti hankkineensa keskikenttäpelaaja Nemanja Maticin Chelseasta. Mourinho on arvostanut Maticin kykyjä jo pitkään, hankkihan lusitaani hänet aikoinaan jo Chelseaan ja viime kesänä yritti saada serbialaisen mukanaan Unitediin. Tuolloin siirto ei vielä toteutunut, mutta nyt Matic allekirjoitti kolmevuotisen sopimuksen manchesterilaisjätin kanssa. 40 miljoonaa puntaa 29-vuotiaasta pelaajasta on todella iso summa nykymarkkinoillakin, mutta ainakin United saa laatua ja leveyttä rinkiinsä erittäin pienellä riskillä. Matic on todellakin osoittanut tasonsa Valioliigan huipulla ja viime kaudellakin oli tärkeä palanen mestaruuden voittaneessa Chelseassa. Matic muodostaa Pogban ja Herreran kanssa yhden sarjan vahvimmista keskikentistä. Maticin tulo vapauttaa myös Pogbaa hieman hyökkäävämpään rooliin.

Punaisten lähtökohdat tulevaan kauteen ovat selvästi edelliskautta valoisammat ja samalla luonnollisesti myös odotukset suuremmat. Jose Mourinhon ”toisen kauden taika” on Manu-faneilla hyvin tiedossa ja trendille hamutaan varmasti jatkoa. Viime kaudella joukkue oli usein epäonninen lopputulosten kanssa, eikä sarjataulukon pistesaldolle kannata antaa liikaa painoarvoa. Tulosten ohella epäonnea riitti myös sairastuvalle, sillä Manchester United kärsi loukkaantumisia sarjan viidenneksi eniten (kuudesta suurseurasta eniten).

Selvää on, että Manchester Unitedin pitää kohentaa sarjasijoitustaan viime kaudesta ja myös ennusmerkit viittaavat vahvasti tämän toteutumiseen. Punaiset paholaiset lähtevätkin kauteen naapuriseura Manchester Cityn ykköshaastajina. 

 

3. Chelsea

Viime kauden mestari oli pelillisesti tasaisen vahva läpi kauden. Siirryttyään kolmen miehen alakertaan Siniset voitti 13 liigaottelua putkeen sivuten Arsenalin 15 vuotta vanhaa ennätystä. Tilastollisesti Chelsea ei täysin ansainnut mestaruuttaan, mutta kliinisyys maalipaikoilla ja tasaisten otteluiden kääntäminen voitoiksi ratkaisi mestaruustaistelun jo hyvissä ajoin lontoolaisten eduksi. Kauden päätteeksi sarjataulukossa komeili 93 pistettä, joka on Valioliiga-historian toiseksi korkein pistesaldo. Kovempaan lukemaan on pystynyt vain kauden 04-05 Chelsea, joka voitti mestaruuden 95 pisteellä.

Länsilontoolaisten siirtoikkuna on toistaiseksi herättänyt hieman huolta Blues-fanien leirissä. Viime kauden mestarijoukkueen runkopelaajista seuran ovat jättäneet paras maalintekijä Diego Costa sekä keskikentällä Kanten kanssa upeasti onnistunut Nemanja Matic. Costan korvaajaksi hankittiin Real Madridissa hurjalla prosentilla maaleja sylkenyt Alvaro Morata ja Maticin jättämää aukkoa paikataan viime kaudella Monacossa ihastuttaneella Tiemoue Bakayokolla. Kaksikon lisäksi Chelsea on hankkinut topparilupaus Antonio Rüdigerin Roomasta. Kolmikosta Morata ja Bakayoko tulevat saamaan heti avauskaudella suurta vastuuta ja on mielenkiintoista nähdä miten nuori kaksikko vastaa huutoon.

Moratan maalitehtailu on ollut viimekausina vakuuttavaa. Chelsean viime kauden ykköshyökkääjä Diego Costa teki maalin 154,5 peliminuutin välein, kun Morata tarvitsi yhtä maalia kohti vain 88,9 minuuttia. Kaikista Valioliiga-pelaajista vain Tottenhamin Harry Kane pystyi viime kaudella Morataa nopeampaan tahtiin tehden maalin 87,3 minuutin välein. Morata ei kuitenkaan onnistunut hankkimaan Real Madridissa vakituista avauskokoonpanopaikkaa ja tekikin ison osan maaleistaan tultuaan vaihdosta, kun peli oli jo ratkennut ja vastassa väsyneitä puolustajia. On erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka nuori espanjalainen istuu ykköshyökkääjän rooliin suurseurassa. Epäonnistumisiin ei ole juurikaan varaa, sillä Chelsean kirittäjäosasto on Batshuayn ja Remyn muodossa vielä enemmän tai vähemmän kääntämätön kortti.

Bakayoko oli viime kaudella Ligue 1:n parhaimpia keskikenttäpelaajia ja paikka maajoukkuekaveri N’Golo Kanten vierestä on tuttu. Nuoresta iästä huolimatta Bakayoko tuntuu kolmikosta varmimmalta suorittajalta ja Ranskan maajoukkuekaksikko tulee varmasti olemaan iso kaski ohitettavaksi mille tahansa joukkueelle. Huolta Bakayokon suhteen herättää kuitenkin se, että viime kauden päätteeksi tehdyn polvioperaation vuoksi ranskalaisen pre-season uuden seuransa kanssa jää hyvin lyhyeksi ja myös kauden avaus jää mitä todennäköisimmin väliin. Nyt kun Matic myytiin Manchester Unitediin on Chelsean keskikenttä hyvin kapea, eikä kestä enempää loukkaantumisia. 

Chelsea sai pelata viime kauden ilman arkireissuja Eurooppaan ja etu konkretisoitui hyvin muun muassa loukkaantumisten määrässä, joita Chelsea koki sarjan toiseksi vähiten. Chelsean avauskokoonpanossa koettiin myös sarjan vähiten muutoksia, kun peräti yhdeksän pelaajaa oli kykeneväisiä aloittamaan viime kauden 38:sta ottelusta vähintään 30.

Nyt tilanne on toinen ja Chelsea kärsii loukkaantumisista jo kauden alla. Bakayokon lisäksi joukkueen ykköstähti Eden Hazard on poissa joukkueharjoituksista. Belgialainen loukkasi kesäkuussa nilkkansa pahoin ja on tämän hetken arvioiden mukaan sivussa syyskuun puoliväliin saakka. 

Tuleva kausi tulee olemaan Sinisille monilla tavoin päättynyttä haastavampi ja hallitseva mestari lähtee kauteen kolmossuosikkina selvällä erolla Manchesterin jätteihin.

 

4. Arsen… Tottenham

Viime kaudella se vihdoin tapahtui! Tottenham päihitti sarjataulukossa arkkivihollisensa Arsenalin ensimmäistä kertaa sitten kauden 94-95.

Tottenhamin päätöskausi 118-vuotta palvelleella White Hart Lanella oli menestys, vaikka mestaruus jäikin saavuttamatta. Kausi päättyi kakkossijaan, joka on Liljanvalkoisten paras sijoitus Valioliigassa. Joukkue teki sarjan eniten maaleja ja päästi vähiten. Tottenhamin saalistamat 86 sarjapistettä ovat uusi seuraennätys, ja olisi riittänyt mestaruuteen yhdellätoista edellisellä kaudella. Tottenhamin maaliero (+60) on koko sarjahistorian paras sellaiselle joukkueelle, joka ei voittanut mestaruutta.

Kahden edelliskauden huippumenestyksestä huolimatta Tottenham ei ole seurana lähellekään yhtä suuri kuin kärkikuusikon muut seurat. Tottenhamin viime kauden palkkakulut olivatkin lähempänä Evertonia, West Hamia ja jopa Stokea kuin Arsenalia tai Liverpoolia, Chelseasta ja manchesterilaisista puhumattakaan.

Tottenham ei pysty tarjoamaan pelaajilleen kovimpien kilpailijoidensa tasoista palkkaa, joten Liljanvalkoisten ykköstavoite kesän siirtoikkunaan lähdettäessä olikin pitää kiinni nuorista supertähdistään. Joukkueen tärkeimmistä palasista (Kane, Alli, Eriksen, Dembele, Dier, Alderweireld, Walker, Lloris) toistaiseksi vain Kyle Walker on myyty ja hänestäkin saatiin todella tuntuva korvaus (50M puntaa), jolla pystyy hankkimaan saman tasoisen korvaajan.

Mikäli Walker jää ainoaksi merkittäväksi lähtijäksi, voivat Spurs-fanit huokaista helpotuksesta. Mikäli seura haluaa kuitenkin menestyä ensi kaudella sekä Euroopassa, että kotimaan sarjassa, täytyy sen hankkia myös lisää laajuutta rinkiin. Viime kesän hankinnoista Wanyama osui nappiin, mutta Janssen ja etenkin Sissoko oli täysiä floppeja. Uuden stadionin rakentaminen syö seuran varoja, mutta eiköhän pari hankintaa elokuun aikana nähdä.

Tulevaa kautta ajatellen suurin epävarmuustekijä Tottenhamin menestyksen suhteen on kotistadion. White Hart Lane hyvästeltiin toukokuussa ja ennen uuden stadionin valmistumista Spurs pelaa ensi kauden kotipelinsä Wembleyllä. Tottenham pelasi jo viime kaudella Wembleyllä viisi ottelua ja näiden saldo oli 1-1-3 maalierolla 8-10. Tottenham päästi siis viidessä Wembleyllä pelaamassaan ottelussa enemmän maaleja (10), kuin 19:ssä Valioliigan kotiottelussaan (9) White Hart Lanella! Tottenham oli viime kauden ainoa joukkue Valioliigassa, joka ei hävinnyt kertaakaan kotistadionillaan. 

White Hart Lanen kenttä oli poikkeuksellisen pieni, peräti 550 neliömetriä pienempi kuin Wembley. Pochettinon suosima aggressiivinen ja korkea prässi on paljon hankalampi ja riskialttiimpi toteuttaa suurella kentällä. Maailman parhaimpiin valmentajiin lukeutuva argentiinalainen on varmasti osannut kesän aikana adjustaa Tottenhamin peliä sopimaan paremmin jättiläismäiselle Wembleylle, mutta samanlaista kotietua kuin viime kaudella, Spurs ei todellakaan tule saamaan. 

Rankkaamme Tottenhamin kauden alla neloseksi, mutta hyvin tasavahvaksi Chelsean, Liverpoolin ja Arsenalin kanssa.

Kaipaatko vedonlyöntibonuksia? Sivuston suurimmat vedonlyöntibonukset.

5. Liverpool

Jurgen Kloppin ensimmäinen täysi kausi Liverpoolin peräsimessä päättyi neljänteen sijaan ja 76:een sarjapisteeseen. Kokonaisuudessaan kautta voi kutsua onnistuneeksi, sillä realistinen päätavoite, eli Mestarien liigapaikka toteutui. Edellisen seitsemän kauden aikana Liverpool oli sijoittunut vain kertaalleen kärkiviisikkoon ja koko Valioliiga-historian aikana Pool on kerännyt vain neljällä kaudella suuremman pistesaaliin kuin viime kaudella.

Liverpoolin kausi oli hyvin kaksijakoinen. Vuodenvaihteessa Punaiset oli vielä sarjakakkonen ja Chelsean kovin vastustaja mestaruustaistossa. Sitten peli hajosi totaalisesti. Coutinho loukkaantui jo marraskuun lopussa ja oli sivussa tammikuun puoleen väliin saakka. Palattuaan pelikentille brassitaiturin pelivire oli kaukana syyskauden tasosta ja vasta aivan kauden loppupuolella nähtiin tuttuja taikurimaisia otteita. Vuodenvaihteessa myös Liverpoolin viime kauden paras pelaaja Sadio Mane lähti Afrikan mestaruuskisoihin ja samalla keskikentän johtohahmo ja kapteeni Jordan Henderson loukkaantui.

Syyskaudella Liverpool laukoi boksista sarjan eniten ja päästi vastustajansa laukomaan 16-alueelta ylivoimaisesti sarjan vähiten. Huippupaikkojen erotuksissa Liverpoolin +21 oli Man Cityn jälkeen sarjan paras lukema. Kevätkaudella Liverpoolin omien vaarallisten maalipaikkojen määrä putosi 15 prosenttia ja sen vastustajien huippupaikkojen lukumäärä nousi 90%(!) syyskauteen verrattuna. Vuoden 2017 aikana  vain Hull ja Sunderland päästivät vastustajansa useammin vaarallisiin maalipaikkoihin kuin Liverpool. 

Liverpoolin kauden kaksijakoisuutta kuvaa hyvin myös se, että joukkue ei hävinnyt yhtään peliä sarjan top7-joukkueita vastaan, mutta peräti kuusi peliä kolmeatoista muuta joukkuetta vastaan. Huippuja vastaan Punaiset otti keksimäärin 2,2 pistettä / peli ja muita vastaan 1,9 pistettä.

Liverpool on ollut toistaiseksi melko rauhallinen kesän siirtoikkunassa ja ainoa merkittävä hankinta on AS Romasta ostettu Mohamed Salah. 25-vuotias egyptiläinen teki viime kaudella Serie A:ssa 31 ottelussa tehot 15 + 13. Salahin paras pelipaikka on oikea laita, mutta mies pystyy pelaamaan hyvin kaikilla hyökkäyspään paikoilla. Oikea laita on kuitenkin egyptiläisen todennäköisin pelipaikka myös Liverpoolissa. Tämä tarkoittaisi Manen siirtymistä vasemmalle laidalle ja Coutinhon putoamista alemmas kolmen miehen keskikentälle Kloppin suosimassa 4-3-3 formaatiossa.

Liverpoolilla on kasassa todella hyökkäysvoimainen nippu, kun Salahin lisäksi optimiavauksen kuusi ylintä pelipaikkaa täyttävät nyt Mane, Firmino, Coutinho, Lallana ja Henderson. Joukkue tarvitsisi laadukkaan DM:n ja siirtohuhuissa pyörinyt Naby Keita olisi täydellinen valinta. Myös joukkueen puolustus tarvitsisi vahvistusta. 

Mikäli Liverpool onnistuu pitämään Coutinhon joukkueessa ja tämän lisäksi hankkimaan Keitan ja yhden laadukkaan puolustajan, nousee merseysidelaiset tosissaan haastamaan jopa sarjan kärkikolmikon.

 

6. Arsenal

Tykkimiesten viime kausi päättyi viidennelle sijalle. Kyseessä oli ensimmäinen kerta 21 vuoteen, kun Arsenal ei ole top-nelosessa ja jää ulos seuraavan kauden Mestarien liigasta.

Arsenal sinnitteli pitkään sarjataulukon kärkipäässä, vaikka peliesitykset kentällä eivät aina todellakaan antaneet aihetta pisteisiin. Kauden katkeamispiste tapahtui tällä kertaa helmikuussa, kun viime vuosien ilonpilaajaksi muodostunut Bayern Munchen pudotti Arsenalin jälleen Mestarien liigasta tylyin numeroin. Putoaminen UCL:sta lukemin 10-2 laukaisi viime vuosilta tutun ”Wenger out” -vaatimuksen, joka nousi tällä kaudella suuremmalle huomiolle kuin koskaan aiemmin. Loppukaudesta Wenger yllätti kaikki ja muokkasi joukkueensa ryhmitystä. Viime kaudella Valioliigassakin suosituksi noussut kolmen topparin linja toimi myös Tykkimiehillä. Arsenal pelasi kauden 10 viimeistä ottelua kolmen miehen puolustuslinjalla ja voitti näistä peleistä peräti yhdeksän. Kausi päättyi upeaan FA Cupin finaalivoittoon Chelseasta, joka sinetöi myös Wengerin jatkon. Toukokuun lopussa seurapomo Stan Kroenke tarjosi ranskalaiselle kahden vuoden jatkosopimuksen.

Kesän siirtoikkunassa Arsenal on hankkinut tulivoimaa hyökkäykseen Alexandre Lacazetten muodossa ja vahvistanut laitapelaamistaan ostamalla Sead Kolasinacin Schalkesta. Lacazette on pyörinyt Arsenalin siirtohuhuissa jo useampana vuonna peräkkäin ja nyt siirto saatiin vihdoin myös toteutumaan. 26-vuotias ranskalaishyökkääjä on paukutellut viime kausina Lyonin paidassa hurjia maalimääriä ja samaa odotetaan myös Tykkimiesten leirissä. Viime kaudella Arsenalin peli puuroutui usein boksin tuntumaan ja liike oli usein laiskaa ja mielikuvituksetonta. Lacazette tarjoaa nopeajalkaisena ja teknisenä hyökkääjänä Arsenalille myös suoraviivaisempia tapoja hyökätä ja on oiva lisä Gunnersin nykymiehistöön. Arsenal teki viime kaudella sarjan eniten puskumaaleja (17), mutta pääpelissä Lacazette ei pysty korvaamaan Oliver Giroudia. Lacazette voitti viime kauden pääpalloistaan vain 36%, kun Giroud vei nimiinsä 56% ilmataistoista.

Myös Kolasinac oli hyvä hankinta ja ottaa heti kauden alusta alkaen paikan avauskokoonpanosta vasempana wing-backina. Aiemmin Arsenalin vasempana laitapakkina pelannut Nacho Monreal pelaa jatkossa kolmen miehen alakerrassa Mustafin ja Koscielnyn vierellä. Viime kaudella Monreal rakensi joukkuekavereilleen maalipaikan 262 minuutin välein, kun Kolasinac tarjosi Bundesliigassa keskimäärin yhden maalipaikan 90 minuutin välein. Väkivahva saksalainen on hyvä myös puolustussuuntaan. Viime kaudella Kolasinac taklasi onnistuneesti 30 minuutin välein ja Monreal 50 minuutin välein.

Loppukesän siirtoikkunassa Arsenalin kannalta olisi kaikkein tärkeintä, että se saisi pidettyä Alexis Sanchezin joukkueessa. Viime kaudella liigassa tehot 24+10 tehneen chileläisen merkitys Tykkimiehille on suurempi kuin kenenkään muun yksittäisen pelaajan vaikutus joukkueelleen tässä sarjassa. 

Arsenal häviää liigan muille top8-seuroille selvästi managerin laadussa, mutta pelaajamateriaali on vielä samalla tasolla Tottenhamin ja Liverpoolin kanssa, ja reilusti edellä top-kutosen ulkopuolisia joukkueita. Tällä kaudella Arsenal on Valioliigan kuudesta suuresta ainoa, joka ei pelaa Mestarien liigassa. Mikäli tämä etu saadaan realisoitumaan vähäisten loukkaantumisten muodossa, tulee Arsenal taistelemaan tulevallakin kaudella jälleen top4-sijoista. 

Joukkueet sijat 7-10 löydät TÄÄLTÄ
Joukkueet sijat 11-15 löydät TÄÄLTÄ
Joukkueet sijat 16-20 löydät TÄÄLTÄ


Kirjoittajat ovat Valiovihje-vihjepalvelua pyörittävät Jani ja Jesse Heikkinen. Valiovihjeen esittely.

Kommentit (0)