Maalivahtien vertailussa käytetään monesti pelkkää torjuntaprosenttia tai päästettyjen maalien keskiarvoa. Näissä tilastoissa ei huomioida sitä kuinka vaikeita laukauksia maalivahti joutuu torjumaan. SM-liigan alkukauden parhaita ja heikoimpia vahteja pohdittaessa torjuntaprosentit kertovat tällä kertaa kuitenkin melko hyvin totuuden.

Ilveksen maalivahtipeli on pettänyt pahasti

Tamperelaiset ovat ajautuneet sarjataulukossa jo varsin hankalaan asemaan. Ilves pystyy hallitsemaan otteluita ajoittain mukavastikin, mutta pisteitä kertyy todella hitaasti plakkariin. Yksi iso syy kehnolle alkukaudelle löytyy maalivahtien heikoista otteista.  

Viime kaudella etenkin pudotuspeleissä hyvin torjunut Antti Lehtonen oli alkukaudella kuin varjo entisestään. Kymmenen ottelun torjuntaprosentti 87,6% on todella kehno. Maalipaikkatilastojen (tilaston lähteenä oma kirjanpito laukaisukartoista) perusteella Lehtonen on päästänyt reilut kuusi maalia enemmän, mitä Liigan keskitason maalivahti olisi päästänyt vastaavista paikoista. Lehtonen loukkaantui ikävästi lokakuun alussa ja on ollut sivussa siitä lähtien. Kymmenen ottelua on kuitenkin vielä pieni otos, joten alkukauteen mahtunee Lehtosen osalta huonoakin tuuria maalipaikoissa. Joten hän luultavasti parantaa tasoaan kauden edetessä, jos hän pääsee jossain vaiheessa takaisin pelikuntoon.

Lehtosen paikan ykkösvahtina otti Markus Ruusu, joka ei ole onnistunut senkään vertaa mitä Lehtonen. Ruusun torjuntaprosentti 11 ottelussa on huono 85,1% ja hän on torjunut 13 maalia heikommin mitä keskitason maalivahdilta olisi oletettu vastaavista paikoista. KalPasta hankittu Riku Helenius ei ole muutamassa ottelussa hänkään suuremmin onnistunut vakuuttamaan, mutta lähtökohtaisesti hän on perustasoltaan kuitenkin selvästi Ruusua edellä.

Kannattaa katsastaa tämä juttu (Yhden kierroksen Liigapörssi) mikäli SM-liigan fantasyurheilu kiinnostaa.

Paremmalla maalivahtipelillä Ilveksellä voisi siis olla jopa 20 maalia vähemmän päästettynä, minkä ansiosta pisteitäkin olisi varmasti reilusti enemmän. Toki osasyynsä maalivahtien heikkoihin esityksiin on myös puolustuksen pelaamisella. Etenkin alivoimapelaaminen on Ilveksellä ollut kehnoa. Vastustaja on päästetty helposti hyville maalipaikoille. Alivoimalla maalivahdin tehtävä on monesti melko hankala, ellei jopa toivoton poikittaissyöttöjen edessä. Alla olevassa kuvassa on tilastoja pelkästään 5v5-pelistä, eivätkät tamperelaisvahdit siinäkään ole loistaneet.

Klikkaa kuva isommaksi auki. Kuvasta nähdään, että Lehtonen ei ole tasakentällisin joutunut kohtaamaan kovinkaan vaarallisia maalipaikkoja (sinistä maalin edessä). Siihen nähden päästettyjen maalien lukema on varsin korkea. Lehtosen osalta "5v5 high danger save%" on kuitenkin kohtuullinen 81,5%. Lehtosen 5v5 SPAE on kuitenkin sarjan heikoin. Tuo tilasto on torjuntaprosentti miinus odotettu torjuntaprosentti (maalipaikkojen vaikeus huomioitu). Eli toisin sanoen Lehtosen 5v5 torjuntaprosentin pitäisi noista maalipaikoista olla 4,7%-yksikköä korkeampi.

Ruusu on vastaavasti joutunut torjumaan vaikeampia laukauksia, mutta päästettyjä maaleja on joka tapauksessa valtavasti ja vaarallisten laukausten torjuntaprosentti on heikko 75%. Maalivahtien todelliset taidot mitataan monesti juuri siinä, että miten hyvin hankalat paikat torjutaan. Siinä suhteessa Lehtonen on Ruusua edellä tämän kauden osalta.

Kuvien lähde @SimoTeperi:n mainiot sivut, josta löytyy kätevästi kaikki muutkin maalivahdit: https://steperi.shinyapps.io/fullcard/

Kauden parhaissa maalivahdeissa yllätysnimiä

Kaapo Kähkönen (93,3%) ja Frans Tuohimaa (93,1%) ovat vastanneet odotuksiin hienolla tavalla. Kumpikin on saanut ykkösvahdin paikan ja käyttäneet tilaisuuden upeasti. Puhtaasti torjuntaprosenttien mukaan Veini Vehviläinen (93,8%) olisi alkukauden kovin nimi, mutta Vehviläinen on päässyt Kärppien maalilla huomattavasti helpommalla kuin Lukon Kähkönen tai SaiPan Tuohimaa.

Lukko on ollut ajoittain vaikeuksissa pelin hallinnan kanssa, mikä on tarkoittanut paljon vaarallisia paikkoja Kähköselle. Kähkönen on torjunut 14 maalia paremmin, mitä keskitason maalivahdilta olisi voinut olettaa. Tulos on huima ja aivan sama tahti tuskin jatkuu kauden loppuun asti, mutta joka tapauksessa Kähkönen on ottanut paikkansa suomalaisten maalivahtien kärkijoukosta. Viime kauden loppukin oli Kähköseltä hyvä, huomioiden Lukon muut hankaluudet, joten tämän kauden otteet ovat olleet hyvää jatkumoa sille.

Frans Tuohimaalta osattiin odottaa vahvaa kautta, mutta näin mahtava esitys on kaikesta huolimatta ollut yllätys. SaiPan valmentaja Tero Lehteräkin luotti kauden avauspelissä kokeneeseen Jussi Markkaseen, vaikka Markkasen ura on ollut jo vahvassa laskusuhdanteessa viime vuosina. Markkasen heikko avausottelu ja loukkaantuminen sinetöi Tuohimaan ykkösvahdin aseman.

SaiPa ei kuulu materiaaliltaan Liigan parhaimpiin, joten maalivahdille kertyy vaarallisia paikkoja torjuttavaksi. Tuohimaan tilastot kertovat, että hän on torjunut noin 12 maalia paremmin verrattuna keskitason maalivahtiin vastaavilla maalipaikoilla. SaiPan 34 sarjapisteestä on taatusti usea tullut plakkariin pelkästään Tuohimaan huimien otteiden ansiosta.

Klikkaa kuva isommaksi auki. Tässä vielä torjuntatilastot Kähköseltä ja Tuohimaalta tasakentällisin. Molemmat ovat torjuneet hyvin vaaralliset paikat, joita Kähkösellä on ollut jonkun verran enemmän. Kokonaisuutena Tuohimaa on ollut aavistuksen Kähköstä edellä näiden tilastojen pohjalta (SPAE 1,7% vs. 1,3%).