Tämänkertainen tarina sijoittuu raviurheilun maailmaan. Raviurheilu oli minulle se laji, jossa otin ensimmäisen suuren askeleen kohti ammattimaista vedonlyöntiä. Taloudellisesti ja tuloksellisesti ravivedonlyönnin aikakausi ei mitään erityistä juhlaa ollut ja lukuun ottamatta muutamaa hieman isompaa V-pelistä saatua lunastusta palautusprosenttini tuskin päälle sadan olisi noussut. Suurimmat muutokset aikaisempaan vedonlyöntiini verrattuna tulivat työmäärässä sekä siinä, että ravilähtöihin rupesin ensimmäistä kertaa kehittämään prosenttiarvioita tavalla jossa oli tarkoitus pyrkiä ymmärtämään kaikki mahdolliset todennäköisyyksiin vaikuttavat osatekijät, joiden pohjilta pystyisi jokaiselle hevoselle määrittämään voittotodennäköisyydet. Kyllähän sitä aikaisemminkin oli pyrkinyt prosenttiarvioita tekemään, mutta ne olivat käytännössä hyödyttömiä, kun useimmiten olin jo päättänyt jonkun yksittäisen tekijän pohjilta, kuten tärkeän pelaajan poissaolon vuoksi pelata kohteen, jonka jälkeen ”arponut” prosenttiarvion kertoimeen nähden sen mukaan kuinka hyvältä kohde vaikutti.

Aikaisemmin minulla ei ollut yksittäistä lajia mihin keskityin vaan löin vetoa lähestulkoon mistä tahansa lajista, jos mielestäni hyvän kohteen löysin. Se että raviurheilusta tuli laji johon keskityin, oli pitkälti sattumaa. Silloinen siskon aviomies, joka satunnaisesti oli raveissa käynyt, ehdotti minulle, että lähdenkö mukaan Teivon ilta-raveihin. Vastausta ei tarvinnut kauan miettiä, kun pelaamisen lisäksi tarjoukseen kuului limsat ja hampurilaiset läheisellä grillillä. Tarkkaa vuotta en muista, mutta mahdollisesti tuolloin oli vuosi 1994-95 sillä muistan, että lähivuosina tuosta, kun olin jo hieman paremmin raviurheiluun perehtynyt, alkoi Teivossa aloitella omaa uraansa lupaava Edu`s Speedy niminen hevonen.

Jälkikäteen ajatellen mielestäni kävi hyvin, että juuri raviurheilu toimi vedonlyöntikouluna, sillä luonteeltaan en tähän hätään voisi keksiä parempaa lajia opiskella arvioiden tekemistä. Tuolloin, kun itse tutustuin raviurheiluun, oli juuri lanseerattu Totoline, jonka ansiosta pelitarjontaa oli riittävästi. Tällä hetkellä tarjonta on vieläkin laajempaa ja mikäli yksilölajeihin vertaa niin pelimahdollisuudet ovat aivan omaa luokkaansa, kun raveja on päivittäin.

Yksi vedonlyönnin opiskelun ensimmäisistä suurimmista haasteista on ymmärtää mitkä kaikki tekijät vaikuttavat todennäköisyyksiin ja missä suhteessa, sekä mikä saatavilla oleva informaatio on käyttökelpoista. Niin vaikea laji kuin raviurheilu vedonlyöntimielessä on, niin sen vahvuus on se, että hyvin nopeasti pystyy kutakuinkin hahmottamaan, että mitkä tekijät vaikuttavat hevosten menestykseen. Moneen yksilölajiin nähden tekijöitä on runsaasti, mutta verrattuna useimpaan joukkuelajiin niin tekijöitä on vähemmän ja ne ovat selkeämmin nimettävissä. Seuraavassa listassa on varmasti puutteita, mutta olen yrittänyt muistella, mitä osatekijöitä itse käytin arvioita tehdessäni.

1)      Hevonen

• Perustaso
• Viimeaikaiset esitykset
• Kuntosyklin vaihe
• Laukkaherkkyys
• Lähtönopeus
• Hevosen varustelu (mm. kengitys)

2)      Ohjastaja

• Perustaso
• Sopivuus ohjastettavalle hevoselle

3)      Lähtöpaikka

• Odotettavissa oleva juoksunkulku
• Hevosen tarvitsema juoksupaikka (keulapaikka, suojajuoksu jne.)
• Laukkaherkkyys lähdössä (volttilähdön kakkosrata jne.)
• Lähdössä olevien hevosten lukumäärä

4)      Muut tekijät

• Juostava matka
• Radan muoto (mm. loppusuoran pituus, kaarteiden jyrkkyys)
• Sään vaikutus (mm. radan kunto)

Tuohon aikaan kun raveihin arvioita tein, suurimman ongelman muodosti se, että hevosten edellisten juoksujen analyysi oli vaikeaa tehdä, sillä mikäli ei lähtöä ollut nähnyt, niin oli lähinnä ravilehtien juoksuselostuksien varassa. Arvokkaan avun tuohon aikaan antoi Kuusi oikein niminen ravilehti, jonka lopussa oli edellisen viikon ravien juoksuselostukset kommenttien kera. Nykyään tilanne on huomattavasti parempi kun, lähes jokaisen ravilähdön katsominen jälkikäteen on mahdollista. Samalla tapaa tilanne on myös kehittynyt muidenkin lajien seuraamisen osalta, mutta ravilähtöjen etuna on niiden lyhytkestoisuus, joten edellisten lähtöjen katsominen käy huomattavasti nopeammin kuin vaikkapa koripallo-ottelun.

Verrattaessa 90-luvun ja 2000-luvun välistä tehokkuutta vedonlyöntimarkkinoilla niin varmasti myös raveissa on valuet vähentynyt, kun internet on helpottanut ja tehostanut informaation saatavuutta. Itse olen nykyään ihan turisti ravimaailmassa, mutta uskoisin olevani oikeassa, jos väitän, että enää ei pelkästään esimerkiksi infolla, että hevonen oli jäänyt edellisessä lähdössä pussiin kaikki voimat tallella ole vastaavanlaista etua, kun sillä monesti olisi saavuttanut reilu kymmenen vuotta sitten. Omien tutkimusteni perusteella aikanaan toistuvasti ylipelattuja hevosia olivat mm. heikoimpien lähtöratojen hevoset, pitkältä tauolta tulevat hevoset, ensimmäistä kertaa Suomessa starttaavat tuontihevoset sekä kapasiteetiltaan kovat mutta hyvin laukkaherkät hevoset. Tämä samainen markkinoiden tehostuminen on kuitenkin nykyään läsnä myös lähes kaikissa muissakin lajeissa, joten se ei heikennä ravien asemaa hyvänä lajina opiskella vedonlyöntiä.

Moni nuori varmaan ajattelee raveja tylsänä vanhojen patujen harrastuksena, joista kyllä jälkimmäinen osa on pitkälti tottakin, kun muistelee kuinka itse istui Hämeenkadun Cafe Netto pelikahvilassa samassa pöydässä vanhojen ukkojen kanssa. Välillä, joku paikan ei kanta-asiakas oletti, että joku pöydässä kaljaa ryystävistä äijistä olisi isäni, jonka seurassa olin tullut raveja katsomaan, kun miksi muuten teinikäinen kaveri olisi raveja seuraamassa. Toinen paikka, jossa raveja seurasin usein Lauantaisin, oli edesmennyt Motorest Motelli Jäähovi Tampereen Kalevassa. Paikka oli parhaat vuotensa ohittanut räkälä, jossa tuolloin V65-ravien aikaan keskellä päivää pyöri sakkia aivan ympäripäissään ja mikäli teini-iän vilkas mielikuvitus ei ole näkyjä ”kaunistellut” niin paikalla päivysti lisäksi naishenkilöitä joilla oli myös tavoitteena saada tuottokäyrät nousuun ja kukkaroon täytettä.

Raviradoilla paikanpäällä käynti vastaavasti varsinkin kesäaikaan oli mukavaa ajanvietettä, kun mikäs sitä kesällä on ulkona istuskella vaikka kukkakedon sijaan nenään tuoksahtikin tuore hevosen paskan haju. Yksittäisistä voitoista minulle on jäänyt parhaiten mieleen ensimmäinen hieman isompi V4-voitto jolloin olin paikanpäällä Teivossa tapahtumaa todistamassa. Elävästi muistan vielä, kun viimeisessä lähdössä minulla oli V4-lapun varmana hevonen joka oli lähtönsä nelossuosikki, jonka itse olin arvioinut kapasiteetiltaan lähtöön täysin ylivoimaiseksi polleksi. Jännitys oli aikamoinen, kun hevoset kokoontuivat lähtöauton taakse, mutta onneksi mitään maalikamerankuvaa ei lopulta tarvittu. Pelaamani hevonen irtosi nimittäin jo takasuoralla muusta ryhmästä ja lasketteli maalisuoralla ylivoimaiseen voittoon samalla, kun itse tärisin maaliviivan vieressä, että älä nyt vaan ota maalilaukkaa. Jälkeenpäin voitosta teki vieläkin maukkaamman seikka, että arvioni oli osunut täysin nappiin ja tästä hevosesta Nino Savoysta kehittyi menestynyt hevonen, joka oli ollut kyseiseen lähtöön aivan ylikylä. Tuolla samaisella kohteella myös muutama kokeneempi raviharrastaja teki hyvän tilin vinkkini perusteella, eikä tuon jälkeen minun tarvinnut hetkeen omia grillimakkaroita tai limsojani maksella.

Loppuun vielä kappale lukiossa äidinkielen tunnilla pitämästäni raviurheilun puolustuspuheesta, jonka paikkansapitävyyden voi kyseenalaistaa monelta osin, mutta oli miten oli niin Timo Silakkaa lainaten: ”Mun mielestä tää on aika hieno laji”

”Ihmiset jotka eivät käy raveissa mieltävät ravit usein junttiharrastukseksi ja pelinarkomaanien temmellyskentäksi, jossa he tuhlaavat viimeisetkin roponsa. Ihmisten käsitykset tästä asiasta ovat täysin vääriä, sillä raveissa käy myös tavallista kansaa, kuten minä itsekin”