Tervehdys! Runkosarja on saatu päätökseen, ja voisi vieläpä sanoa että aika odotettuun sellaiseen. Kovat oli odotetusti kovia, ja sarjataulukko muotoutui ainakin lähelle sellaiseksi kuin ennakkoon olisi voinut odottaakkin. 
Valepa oli selkeä ykkönen ja peräpäästä löytyy liiganousija Akaa, Isku ja Tiikerit. Puran seuraavassa läpi hieman jokaista tulevaa puolivälieräparia.

Valepa - Ducks:

Lähtökohtaisesti se selkein ottelupari, kuten varmaan kuuluukin kun runkosarjan 1. ja 8. kohtaavat. On erittäin hankala nähdä Vantaan Ducksilla tässä oikeita mahdollisuuksia ottelusarjan voittoon. Kaikkein optisimmissakin skenaarioissa Ducks taistelee tässä lähinnä yksittäisestä otteluvoitosta. Hajanaisia erävoittoja voi totta kai tulla, mutta se oikea haastaminen ja Valepan pudottamisen uhka loistaa ikävä kyllä poissaolollaan. Lähimmäksi tätä päästäisiin jos Valepalle tulisi isoja loukkaantumishuolia. Esimerkiksi Eskon loukkaantuminen toisi jo huomattavasti erilaiset lähtökohdat. Lehtimäki ei ole saanut pelata edes runkosarjan aikana kuin yhden ottelun, ja siinä näkyi kyllä se, että hän ei ole vielä valmis liigaan. Ja kun Mikko on jälleen tälläkin kaudella osoittanut olevansa kirkkaasti liigan paras passari, olisi tason tiputus melkoinen. Puhumattakaan siitä epävarmuudesta mitä se toisi Valepan niin totutun rasvattuun koneeseen, jota Esko johtaa. Kaikista muista yksittäisistä loukkaantumisista Valepa pystyy tässä kyllä todennäköisesti selviytymään.

Valepan vahvuus on, kuten tähänkin saakka, sen hyökkäysvoima. Ja varsinkin Mikko Eskon pyörittämänä. Valepa ei ole joutunut lujille tällä kaudella kuin muutamia kertoja, joten emme ole varmasti edes nähneet kotimaan liigassa vielä oikeasti täysillä sylintereillä pyörivää ja täysin orientoitunutta Valepaa. Sen ei ole yksinkertaisesti täytynyt näyttää kaikkea osaamistaan. Mutta uskon vahvasti että se yksi ylimääräinen vaihde sieltä löytyy tarvittaessa.  

Vertaillessa näitä kahta joukkuetta pelipaikoittain ja yksilöittäin, menee luonnollisesti jokainen osa-alue Valepan hyväksi. Passarin ja hakkurin tontilla erot ovat isoimmillaan. Valepalla on myös tietysti erittäin laadukas yleispelaaja osasto, mutta parhaimmillaan myös Ducks pystyy loistamaan sillä alueella. Keskitorjujat Valepa voittaa toki myös sillä heillä on 3 laadukasta keskaria. Liberot ovat näistä taistelupareista tasaisimmat.

Ducks on saanut otteisiinsa ihan mukavaa potkua runkosarjan loppua kohti mentäessä. Hakkuri Kulaots on nostanut reilusti tasoaan viimeisimpiin otteluihin ja on tuonut sitä kautta tärkeän lisätekijän Ducksin peliin. Toivottavasti hän pystyy jatkamaan samanlaisia otteita myös pudotuspeleissä. Myös Hyvärien tulo liberoksi on tasapainottanut vastaanottoa sekä puolustusta ja sitä kautta koko pelirytmiä. Tasonnoston paikka pudotuspeleihin joukkueessa on Nurmisella ja hieman runkosarjan loppua kohti hyytyneellä Kankaanpäällä. Nurminen otti koko runkosarjan aikana 27 torjuntaa. Hän pelasi kuitenkin lähes koko ajan, joten kyseinen määrä on aivan luvattoman pieni. Isoimpana syynä tähän on se, että hän on järjestään hieman myöhässä, eikä torjuntaulottuvuus anna tätä anteeksi. Hyökkäys Nurmisella on sen sijaan kulkenut mukavasti ja passimäärät ovat myös liigan kärkipäätä. Näiden lisäksi Ducks tarvitsee kovia tehoja Määttäseltä, joka on heidän isoin tykkinsä laidassa kovan paikan tullen. Szabo on toisena keskitorjujana varsin varma vaihtoehto onnistujaksi. Tasainen, hyvin hyökkäävä ja torjuva unkarilainen ei jää kovien Valepan keskarienkaan varjoon.

Niin paljon kuin jättiyllätystä toivoisikin ja sanonta "urheilussa kaikki on mahdollista", olisi Ducksin jatkoon eteneminen tässä lähes Evertonin valioliigamestaruutta vastaava paukku. Mutta miten hienoa järisytystä se kotimaiseen lentopalloon toisikaan. Valepan valtakausi alkaa vain venyä entisestään, olisi hienoa että tätä joku vähän shokeeraisi. Jo pelkästään otteluvoitot olisivat hieno suoritus.

Ottelusarjan tärkeimmät pelaajat:
Valepa: Mikko Esko

Ducks: Miro Määttänen

Veikkaus ottelusarjan lopputuloksesta:
Valepa 3 - Ducks 0

  Sampo - Loimu

Joukkueet kolistelivat sarviaan jo vastakkain runkosarjan viimeisessä ottelussa. Tulos olis tällöin tiukka 3-2. Sampo pelasi tässä ottelussa kuitenkin ilman ykköstykkiään Raadikia. Lähtökohtaisesti Sampo on tässä iso suosikki. Tasoero ei ole kuitenkaan vastaava kuin Valepan ja Ducksin kesken. Siltikin, Sampon tippuminen tässä sarjassa olisi aikamoinen yllätys. Sillä on paljon Loimua leveämpi ja tasokkaampi hyökkäyskalusto sekä vastaanotto. Pelipaikkoja vertaillessa Loimulaiset ovat Sampon tasolla ainoastaan keskitorjujien osalta. Yleispelaajat, libero, passari ja hakkuritaisto menevät kaikki Sampon eduksi. Eritoten yleispelaajissa ero on erittäin iso. Sampolla on myös Loimua vaarallisempi aloitussyöttö.

Sampon vahvuudet ovat, kuten jo aiemminkin tuli ilmi, hyökkäyksessä, hyvin toimivassa torjunta-puolustus yhteistyössä sekä hyvässä vastaanotossa. Sillä on myös aivan eri tavalla peluutus vaihtoehtoja kuin 
Loimulla. Yleispelaajien tontilla on nykyään kilpailua 4 pelaajan kesken, kun myös kakkoshakkuri Leikas on osoittanut aivan vertaansa vailla olevia otteita sillä paikalla. Penttinen on jo kokenut konkari myös 
pudotuspeleissä. Hän löytää kyllä omat hyökkääjänsä. Loimun passari Fifer on isompi kysymysmerkki, sillä välillä hänen passitemponsa ja tarkkuudensa kärsii kovastikin, kun taas ajoittain hän pelaa ihan mallikasta peliä. Häviää kuitenkin Penttiselle lähes jokaisella osa-alueella. Penttinen tulee varmasti pelaamaan pudotuspelejä Raadik-Häyrinen kaksikkoa painottaen. Sampo ei ole viljellyt keskihyökkäystä kovin paljoa, vaikka Kaatrasalolta löytyy hyvinkin vahva hyökkäys, ja Väliaho on tällä kaudella löytänyt siihen aivan eri ilmeen kuin parilla aiemmalla kaudella. 

Loimun parhaat ottelut tällä kaudella sattuivat keskelle kautta, ennen kuin Rumpunen lähti Saksaan. Tämä poislähtö otti ison palan Loimun vaarallisuudesta ja tasapainosta. Myös hakkuri Naarden on hieman hyytynyt keskikauden hurmoksestaan, ja on ajoittain ollut hyvinkin hukassa sekä hyökkäyksessä että syöttöruudussa. Hänen on käytännössä pakko onnistua, jotta Loimulla on tässä sarjassa mahdollisuuksia, ja siksi hän onkin kenties Loimun tärkein pelaaja. Raisiolaisten heikkoudet ovat hyökkäyksessä. Laidasta ei tahdo löytyä tarpeeksi tehoja, ja kun myös keskeltä Koppasella on vaikeuksia hyökkäystehoissa, pitää heidän nostaa auttamatta tasoaan puolivälieräsarjan aikana jos jatkoon mielitään. Loimun pitää onnistua normaalia paremmin myös aloitussyötöissä, sillä heillä ei ole oikeastaan yhtään kovaa hyppysyöttäjää (muutamia Naarden väläytyksiä lukuunottamatta) ja suurin osa leijasyöttäjistä on myös hyvinkin pehmeitä. Sampon vahva vastaanotto täytyy saada hajalle jos voitoista halutaan taistella.

Loimulla on monta vaihtoehtoa yleispelaajien tontille, mutta kaikki ovat myös hieman kysymysmerkkejä. Marttila on ollut erinomaisessa vedossa ajoittain kevätkaudella, mutta kaipaa vielä varmuutta. Vetriö on melko tasapainoinen roolissaan, mutta hyökkäys on välillä vaikeaa ja tehot siellä hukassa. Borichev ja Siirilä aloittavat lähtökohtaisesti vaihdosta, mutta todennäköisesti ainakin Borichev saa myös peliaikaa ottelusarjan aikana, sillä on varmastikin ensimmäisiä vaihtoehtoja mitä Achten kokeilee peliin muutosta hakeakseen. 

Heidän vahvin osa-alue on ehdottomasti torjunta. Se oli runkosarjassa koko liigan paras torjuntajoukkue. Ennen kaikkea keskitorjujat Koppanen ja O'Dea loistivat verkolla käsiensä kanssa. Koppanen yllätti ainakin allekirjoittaineen aivan täysin, ja voitti ylivoimaisesti koko liigan torjuntatilaston. Kaiken lisäksi karmaisevalla erolla seuraavaan pelaajaan. En olisi tätä uskonut ikinä ennen kauden alkua. Onnistumiset ovat ruokkineet itsetuntoa, ja välillä Koppanen on käsiensä kanssa jokaisen pallon tiellä. Aivan fantastinen kausi torjuntapuolella häneltä, vaikka hyökkäyksessä olikin vaikeampaa. Loimu tarvitsee samanlaista työtä häneltä myös pudotuspeleissä. Ottelusarjassa nähdään ylipäätään todennäköisesti vahvaa torjunta pelaamista, sillä Sampo oli loimun jälkeen niissä toiseksi paras heti Loimun jälkeen.

Hieman Valepa-Ducks-sarjaa tasaisemmistä lähtökohdista huolimatta todennäköisin lopputulos sarjalle on Sampon suora 3-0 voitto. Loimulla on kuitenkin mahdollisuudet haastaa Sampoa, ja hurmoksen päälle saadessaan se voi myös järkyttää savolaisia. Jos Loimu onnistuu yllättämään Sampon heti ensimmäisessä pelissä vieraskentällä, voi se sanella sarjaan aivan uuden ilmeen.

Ottelusarjan tärkeimmät pelaajat:
Sampo: Andrus Raadik

Loimu: Gino Naarden

Veikkaus ottelusarjan lopputuloksesta:
Sampo 3 - Loimu 0

Etta - Lakkapää

Pohjoinen kohtaaminen oli mukava lopputulos ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle. Etta lähtee tähän sarjaan tietenkin suosikkina, mutta Lakkapäällä on tässä jo oikeasti mahdollisuus uhmata oululaisia. 
Lakkapään peli sakkasi pahasti keväällä ja se hävisi tukun pelejä, jotka olisivat pitäneet olla sille voitettavia. Myös peli-ilme koki kovia ja varsinkin ulkomaalaispelaajien ilmeissä näkyi vain harvoin aitoja onnistumisen hymyjä. Etta sen sijaan on ollut vakuuttava tasaisesti koko kauden ajan.

Puhtaasti pelipaikoittain pelaajia vertaamalla erot eivät ole mielestäni todellakaan mitenkään hälyyttävän isot. Molemmilla joukkueilla on hyvät hakkurit, joskin Schouten on hieman taantunut syksyisestä 
kunnostaan, ja Ettalla on Jokelan myötä siinä etu. Lakkapään uusin kanadalainen liberohankinta on osoittautunut aivan mallikkaaksi hankinnaksi ja taistelee tasapäin Hakalan kanssa. Keskitorjujien osasto menee mielestäni Lakkapään edusti aika selvästikin. Yleispelaajat taittuvat hienoisesti Ettan eduksi, joskin molemmilla joukkueilla on sille paikalle tarjota useampikin vaihtoehto jos peli sakkaa. Ettalla ne ovat vain hieman laadukkaampia. Passareiden taisto menee tällä hetkellä hyvinkin Ettan eduksi, sillä McKay on kärsinyt nilkan loukkaantumisesta ja hänen liikkumisensa ja tätä kautta passitarkkuutensa on kärsinyt selvästi. Kunnossa ollessaan tämäkin osasto olisi hyvin tasainen. McKayn pelikunto ja otteet ovat erittäin keskeinen osio koko sarjan etenemistä, sillä kakkospassari Juurinen ei ainakaan itseäni vakuuta pudotuspelien ykköslinkona.

Lakkapään vahvuudet tähän sarjaan ovat ehdottomasti keskitorjujissa. McKay pyörittää peliä keskeltä aivan ylivoimaisesti eniten koko liigasta, ja onnistuneesti. Yli 800 passia keskareille on aivan järjettömän suuri lukema, 
verrattuna esimerkiksi mihin tahansa muuhun liigajoukkueeseen. Esimerkiksi Ettaan verraten, määrä on lähes kaksinkertainen. Lakkapää pelaa keskihyökkäyksen melkeinpä poikkeuksetta nopeana siirtona, eikä patereita juurikaan nähdä. Suuresta passimäärästä huolimatta ovat Grant ja Walsh hyökänneet hyvillä tehoilla. Tämä kaksikko ja sen suuri passimäärä on varmasti laitettu isolla tussilla myös Kuoksan papereihin. Hyvien hyökkäystehojen lisäksi molemmat Lakkapään keskarit ovat korkealla myös torjuntatilastoissa.

Tämän lisäksi kunnossa ja parhaassa tikissä ollessaan passari-hakkuri kaksikko McKay-Schouten on erinomainen. Molemmat ovat tosin olleet kaukana parhaasta tasostaan nyt jo jonkin aikaa. Yleispelaajien osalta Lakkapäällä on useita vaihtoehtoja. Todennäköisimmät aloittajat ovat Palokangas ja Lemola. Ja tässä on myös mielestäni heidän vahvin kaksikkonsa. Liberosta yleispelaajaksi siirretyn Domencuksen hyökkäystehot eivät yksinkertaisesti riitä verkolla, ja Mäkisellä on takana hyvin rikkinäinen kausi. Lakkapäältä ei löydy juuri lainkaan paippihyökkäystä, joka helpottaa Ettan torjujien työskentelyä.

Ettan ylivoimasesti suurin vahvuus ei sen sijaan piile yksilöissä, kuten Lakkapäällä. Sen joukkuepeli on todella yhtenäistä joka näkyy erinomaisena puolustamisena ja yhteishenkenä. Joukkue ei ole mikään erityisen torjuntavoimainen. Keskitorjuja Väisänen ja hakkuri Jokela ovat tässä olleet heidän vahvimmat lenkkinsä. Jokelasta silmiin pistää, että hän muodostaa jo nyt nuorena varsin hyvän laitatorjunnan paikaltaan ponnistaen. Ettan torjuntataktiikka perustuukin suorien tappotorjuntojen sijaan hyvään lyöntien vaimentamiseen, sekä sektorilyöntien puolustamiseen. Ettalla on hyvät ja tasaiset laitahyökkääjät, jotka tulevat kantamaan isoa roolia pudotuspeleissäkin. Passari Haapakoski pelaa suhteellisen vähän keskihyökkäystä, vaan tykkää sen sijaan pyörittää peliä kakkos- sekä ennen kaikkea neloslaidan kautta. Ottaa ajoittain myös mukaan paipista sekä Pennasta että Hännistä. Hänninen on muutenkin ottanut etenkin hyökkäyspelissään valtavia harppauksia kauden edetessä. Tällä hetkellä hän on mielestäni kiistaton toinen kentälle laitettava yleispelaaja Pennasen kaveriksi.

Kolmannen yleispelaajan Ronkaisen kehitys on polkenut hieman paikallaan koko kauden ajan, ja Hänninen on ajanut hänen ohitseen. Varsinkin nelospaikalta nuori Hänninen on kantanut isointa vastuuta koko joukkueesta viimeisissä peleissä. Pennanen käyttää hyökkäyksessään todella paljon hyväksi torjunnan käsiä. Joko lyöden niistä palloa suoraan hidastettuna ulos, tai hieman hankalasta lyöntipaikasta ottaen pallon takaisin torjunnasta omalle puolelleen hiljaa yläkäsiin lyöden. Virhemäärät ovat pienet, ja palloja jauhetaan välillä hyvinkin pitkään.

Yhteenvetona voi todeta, että Etta on tässä niskan päällä, kuten jo runkosarja näytti. Lakkapäällä on kuitenkin resursseja paljon parempaan kuin mitä runkosarjan kevät-osio näytti. Se että saavatko he ulosmitattua sitä maksimiaan edes puolivälieriin, on täysi kysymysmerkki ainakin minulle. 

Ottelusarjan tärkeimmät pelaajat:
Etta: Joonas Jokela

Lakkapää: Joshua McKay

Veikkaus ottelusarjan lopputuloksesta:

Etta 3 - Lakkapää 1

    Hurrikaani - Leka

Pohjoisen taisteluparin ohella se tasaisin kaksikko. Kuten toki kuuluu ollakin, kun runkosarjan neljäs ja viides kohtaavat. Hurrikaanilla on sarjassa kotietu, joka voi nousta tärkeäksikin, vaikka heidän kotiotteensa ovat tällä kaudella jättäneet tähän saakka paljon toivomisen varaa.

Pelipaikkojen vahvuuksien vertailussa mennään aika tasaisissa merkeissä. Hurrikaani vie hienoisesti passarikaksikon taistelun Buculjevicin avulla, kun taas itse pidän hakkurien tasaisessa taistossa Kaislasaloa hieman Ropposta vahvempana. Keskitorjujien taisto riippuu Oivasen pelikunnosta. Jos mies on täydessä iskussa, on se iso etu Hurrikaanille. Oivasen syöttö- ja hyökkäyspeliä ei Hurrikaanin muut keskarit pysty paikkaamaan. Yleispelaajien taisto menee Hurrikaanin nimiin, sekä laadullisesti että myöskin rotaatiomahdollisuuksien myötä. Myös liberotilanne kääntyy luonnollisesti Mäntylän myötä Hurrikaanille.

Hurrikaanin vahvuuksiin kuuluu parhaillaan erinomainen syöttötyöskentely. Tämä voi kuitenkin olla loimaalaisille myös kirous, sillä ajoittain he sortuvat liian suuriin virhemääriin. Hurrikaanilla on mahdollisuuksia pyörittää yleispelaajien peluutusta monella eri tavalla. Tasapainon vuoksi Rumpunen on todennäköisesti kuitenkin se toinen yleispelaaja. Hänen kanssaan voi sitten peluuttaa joko hyökkäys- ja syöttövoimaisempaa Douglas-Powellia, jolla on välillä suuria ongelmia vastaanoton kanssa, tai toista aussia Staplesia. Hän on varmempi vastaanottaja, mutta ei tuo samoja tehoja verkolle tai syöttöviivan taakse. Toiviainen on varmaankin vasta neljäs vaihtoehto peluutuksessa ja ellei sarja mene Hurrikaanin kannalta aivan väärille urille, ei varmaankaan näe hirveästi peliaikaa. Toiviainen olisi kuitenkin ihan hyvä vaihtoehto kentälle, jos molemmilla ausseilla peli sakkaa, kuten viimeisimmässä Etta-ottelussa.

Ropponen on oikeastaan Hurrikaanin ainoa vaihtoehto hakkurin paikalle, ja on toki siihen hommaan kelpo 
mies. Itselläni on kuitenkin jostain syystä hänen kohdallaan odotukset hieman laskeneet viimeisten vuosien aikana. Hyökkäysratkaisut tuntuvat ajoittain aika yksipuolisilta, ja hyökkäysulottuvuus on hakkurille hieman vajaa. Ehkä tämä kritiikki koskee kuitenkin enemmän maajoukkuetta, sillä liigaan Ropposen tehot tuntuvat riittävän vallan hyvin. En vain silti mahda mitään, että omaan silmääni homma näyttää hieman tehottomalta. Passari Buculjevic on erinomainen mies hommaansa. Piilottaa passisuunnat hyvin ja pitää tempot nopeana. Pelaa mielestäni aika vähän paippia, vaikka esimerkiksi D-P:ltä löytyy vallan hyvä paippihyökkäys takataskusta. 

Lekan peli tulee kulminoitumaan hyvin pitkälti siihen miten Helenius ja Kaislasalo pudotuspeleissä pelaavat. Lankinen pyörittää peliään hyvin pitkälti heidän kauttaan, ja molemmat ovat käyneet kauden aikana läpi hankaliakin hetkiä. Helenius oli keskellä kautta mielestäni kuin haamu entisestään, ja tätä tukivat myös tilastot. Hyökkääminen näytti vaisulta ja se näkyi muussakin pelissä. On saanut kuitenkin peliään paremmin käyntiin kevättä kohti mentäessä. Kaislasalo oli kauden alussa melkeinpä pitelemätön ja paukutteli kovia tilastoja pelistä toiseen. Kevätkausi on ollut hänelle kuitenkin hankala, ja hyökkääminen on ajoittain näyttänyt aivan älyttömän varovaiselta.

Myös passitempo Lankisen kanssa on heitellyt kauden edetessä, ja tuntuu melkein että se oli paremmassa kunnossa marraskuussa kuin nyt. Kaislasalolla on kuitenkin resursseja tehdä härkäpäiviä ja hoitaa pelejä melkein itsekseen joukkueelle. Jos hän palaa alkukauden rohkeaan torjunnankäsien kautta hyökkäämiseen, uskon että Hurrikaani on hänen kanssaan vaikeuksissa. Peipit kuuluvat totta kai nykyhakkureiden repertuaariin, mutta Kaislasalolla niitä tulee ajoittain mielestäni jo hieman liikaakin.

Toisen yleispelaajan paikan ottaa todennäköisest Koci, mutta kevään esitysten myötä, en pitäisi lainkaan vääryytenä jos Karinen pääsisi pelaamaan heti startista lähtien. Kocin hyökkääminen on näyttänyt ajoittain hyvinkin raskaalta, ja hän on vastaanotossa Karista jäljessä. Tämän lisäksi Karinen on ollut hyvinkin pirteä myös hyökkäyspäässä päästyään pelaamaan enemmän. Lehtonen on ollut tällä kaudella hyvä, vaikka passitempo ei tunnu edelleenkään natsaavan Lankisen kanssa tarpeeksi hyvin, vaan jopa vasemman käden peippejä on nähty tukullinen. 

Hurrikaanilla on tässä sarjassa ennakkosuosikin viitta, ja sille tippuminen jo puolivälierissä niillä rahallisilla panostuksilla mitä tähän kauteen on tehty, olisi täysi katastrofi. Leka saa lähteä ottelusarjaan hieman 
rennommin, vaikka välierät heilläkin varmasti ovat olleet tavoitteena koko kauden. Putoaminen ei olisi kuitenkaan lainkaan niin suuri shokki kuin Loimaalla. Hyökkäys- ja syöttövoima on tässä Hurrikaanin puolella, mutta Lekan saadessa junan kulkemaan, voi tästä tulla todella tiukka sarja. Hurrikaanilla on laajuttaa paljon Lekaa enemmän, eikä se ole yhden tai kahden pelaajan varassa niin paljoa kuin Leka. Ropposen onnistuminen on silti Hurrikaanille erittäin tärkeää, jotta laitatehot riittävät.

Ottelusarjan tärkeimmät pelaajat:
Hurrikaani: Antti Ropponen
Leka: Samuli Kaislasalo

Veikkaus ottelusarjan lopputuloksesta:
Hurrikaani 3 - Leka 1

Yhteenveto puolivälieristä:
Itse uskon, että runkosarjan 4 parasta ovat myös välierissä. Olisin halunnut jonkun yllätyksen ottelusarjoihin heittää, mutta pidän todennäköisimpänä sitä, että kovat ovat kovia pudotuspeleissäkin. Lakkapäällä ja Lekalla on kuitenkin täydet mahdollisuudet kaataa vastustajansa. Loimulla ne ovat mielestäni aika ohuet, ja Ducksilla todella ohuet. Jo yksittäiset loukkaantumiset voivat kuitenkin muuttaa voimasuhteita paljonkin, jos kyseessä on joukkueen ehdoton runkopelaaja. 

Veikkauksieni mukaan tulevat välieräparit olisivat siis: Valepa-Hurrikaani ja Sampo-Etta