Mestaruusliiga 2017-2018

Noniin! Tervehdys jälleen. On aika palata kotimaisen huippulentopallon pariin ja tässä teille tarjoilen oman ennakkoni tulevalle sarjakaudelle. Olen arvionut jokaista joukkuetta hieman erikseen sekä pelipaikoittain. Tein myös top-listat tulevalle kaudelle, joten tsekkaa ne ja vertaa oletko samaa mieltä. Omia mielipiteitä voi kirjoittaa esimerkiksi kommenttikenttään. Toivottavasti viihdyt tekstin parissa! Jos tykkäsit siitä tai luulet että myös kaverisi kannattaisi se lukea, niin olisin erittäin otettu jos vielä haluaisit sen jakaa vaikka facebookissa tai twitterissä. Kiitos! Nyt tekstin pariin:

Kauden 2017-2018 sarja pelataan nyt viimeistä kertaa 11 joukkueen kesken, sillä enää 10 jatkaa ensi kaudelle. Sarja on tänä vuonna ehkä jopa entistä tasaisempi. Toki ennakkosuosikki Valepan ja pohjalle ennustetun Akaan erot ovat isot, mutta varsinkin sarjan keskiosa on erittäin tasainen. Kuten monina aiempinakin vuosina, ovat monet joukkueet lähteneet sarjaan hyvin kapealla materiaalilla, ja yksikin vakava loukkaantuminen voi keikauttaa voimasuhteita päälaelleen. Esimerkkeinä voisi ottaa muunmuuassa Hietasen loukkaantumisen Iskussa ja Akaan, Ducksin tai Tiikereiden kumman tahansa avausseitsikon yleispelaajan poissaolot. Näihin ei ole tarjolla edes lähelle samantasoista paikkaajaa, ja kun erot ovat erittäin pieniä muuten, voi tämän kaltaiset poissaolot tehdä valtavasti hallaa joukkueelle.

Valepa lähtee sarjaan luonnollisesti ennakkosuosikin paineet niskassaan. Viime kauden mestari on kenties vahvistunut vain entisestään (pysyykö Kunnari edelleen samassa kunnossa kun ikää tulee?) ja pelaajien kierrättämiselle on erinomaiset mahdollisuudet. Tätä toivoisi myös näkevän kotimaisessa liigassa, jotta Valepa ensimmäisenä suomalaisena joukkueena murtautuisi mestareiden liigaan ja jopa menestyisi siellä. Karsintaottelun voittamiseen heillä on aivan erinomaiset mahdollisuudet tsekkiläistä Ceske Budejovicea vastaan. 

Valepan jälkeen on myös erittäin tasainen ryhmä Hurrikaanin, Sampon, Ettan, Lekan ja Lakkapään muodostamana. Kotietu ja päivän kunto on isossa roolissa. Pelejä kertyy jälleen erittäin paljon per joukkue, joten on erittäin hankalaa satsata jokaiseen peliin henkisesti ja fyysisesti kaikkea. Rutiinitason tärkeys nousee siis hyvin isoksi tekijäksi.

Yksi asia mistä on ehdottomasti annettava liigalle iso sulka hattuun, on uusi televisiointisopimus nelosen kanssa joka näyttää ensimmäistä kertaa oikeasti paljon pelejä koko kauden ajalta. Ja kaiken lisäksi hinta on hervottoman edullinen. Kymppi kuussa kaikista peleistä livenä ja muusta ruudun tarjonnasta on aivan mahtava diili. Pitkä matka on onneksi tultu niistä UrhoTvn ajoista joissa yhdestä pelistä sai pulittaa saman summan kuin nyt koko kuukauden matseista. Erinomaista toimintaa.

Seuroille on myös annettava tunnustusta viime kaudella ja tälle harjoituskaudelle, että pelejä on näytetty aikaisempaa paljon paremmin esimerkiksi facebookin livelähetyksinä. Vaikka näissä kuvanlaatu ei luonnollisesti voi vastata television tarjontaa, on se selvästi parempi vaihtoehto kuin ei lähetystä ollenkaan.

Top-Listat kaudelle 2017-2018:

Yritin tänä vuonna tehdä hieman erilaisia top-listoja kuin viime vuonna, koska ne olisivat voineet olla enemmän tai vähemmän samalaisia edellisten kanssa. Näin saa ainakin hieman enemmän uusia nimiä listoille.

Tämä 10 parhaan valitseminen kaikilta pelipaikoilta koko liigan osalta on suoraan sanottuna aika pirun hankala tehtävä. Mietin asiaa pelipaikkojen tärkeydellä ja pelaajan tärkeydellä joukkueelleen ja siksi esimerkiksi liberoiden ja keskitorjujien on yksinkertaisesti älyttömän hankala mahtua listalle. Yleispelaajat, hakkurit ja passarit ovat todella usein isommissa rooleissa ja ratkovat enemmän pelejä ja niiden ympärille menestyvät joukkueet myös rakennetaan.

Nykylentopallo on mennyt koko ajan enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että ottelut ratkaistaan sen joukkueen kesken, jolla on parhaat yleispelaajat ja hakkuri. Valepastahan tähän väkisin tulee karmea määrä nimiä ja melko älyttömältä tuntuu kun listaa kokoaa ja viiden parhaan joukossa on neljä Valepalaista, mutta hankalapa tuolta ketään heidän edelleen nostaakkaan. Heillä on kasassa kerrassan hurja joukkue. Kunniamaininta pelaajille jotka jäivät juuri ja juuri listan ulkopuolelle: Carmody (Valepa), Hietanen (Isku), Herrera (Sampo), Kaurto (Valepa)

Mestaruusliigan parhaat pelaajat TOP10:

1. Olli Kunnari (Valepa)
2. Andrus Raadik (Sampo)
3. Urpo Sivula (Valepa)
4. Erik Sundberg (Valepa)
5. Mikko Esko (Valepa)
6. Thomas Douglas Powell (Hurrikaani)
7. Jan Helenius (LEKA)
8. Matti Oivanen (Hurrikaani)
9. Antti Ropponen (Hurrikaani)
10. Eetu Pennanen (ETTA)

Kauden parhaisiin hankitoihin huomioin sekä tulijan tason, sekä hänen tärkeyden uudelle joukkueelleen. Tämän takia esimerkiksi Kaurto ei mahdu listalle. Valepalla on hänen rinnallaan kaksi aivan erinomaista keskitorjujaa, joten hän ei täytä aivan niin palavaa tarvetta kuin esimerkiksi Ahremark tekee ETTAlle, vaikka hieman häntä parempana keskitorjujana Kaurtoa pidänkin. Hietanen oli iskulle aivan ehdottoman tärkeä hankinta jo uskottavuudenkin vuoksi ja Hietanen-Mutka muodostaa hyvän kaksikon Iskun seitsikkoon, kun jossain vaiheessa näytti että Isku heikentyy erittäin merkittävästi kaikkien vanhojen yleispelaajien lähdön jälkeen. Isoimpana ja tärkeimpänä hankintana pidän kuitenkin LEKAn erittäin hyvää kiinnitystä valmennukseen. Tuovinen tuo mukanaan erittäin selkeän ja tehokkaan pelitavan, sekä laajan taktisen osaamisen. Mielestäni paras mahdollinen valinta LEKAlta. Uskon että Tuovinen saa parhaan mahdollisen irti nykyiseltä rosteriltaan ja esimerkiksi Heleniuksen ja Lankisen uskon parantavan tekemistään entisestään Jukan alaisuudessa ja ottavan sen seuraavan askeleen urallaan. Listalta jäivät niukasti ulkopuolelle: Kaurto (Valepa), Schouten (Lakkapää), Ringseis (Valepa) ja Herrera (Sampo)

Kauden 2017 TOP5 uudet hankinnat:

1. Jukka Tuovinen (LEKA)
2. Matti Hietanen (Isku)
3. Thomas Douglas Powell (Hurrikaani)
4. Antti Ropponen (Hurrikaani)
5. Jens Ahremark (Etta)

Seuraavaksi listasin omasta mielestäni tulevan kauden isoimmat tasonsa nostajat verrattuna aiemmin nähtyyn. Tässäkin vaihtoehtoja olisi ollut selvästi enemmän kun viisi, mutta pakko on raja vetää johonkin, eikä luetella kaikkia mahdollisia kehittyjiä jotta top-listan idea säilyy. Esimerkiksi Ronkaisen nostaminen listan ensimmäiseksi voi olla joidenkin mielestä aika omituinenkin temppu, sillä Ronkainen kehittyi jo viime vuonna aivan valtavasti ja oli ajoittain jopa erinomainen. Uskon kuitenkin hänellä olevan resurssia kehittyä aivan liigan yleispelaajien eliittiin. Syöttö, hyökkäys ja vastaanotto ovat kaikki tehokkaita, ja ensimmäinen kausi liigassa ei varmasti jäänyt hänen parhaakseen. Mäkisen uskon ottavan kauden edetessä Lakkapäässä toisen pelaavan yleispelaajan paikan. On tietysti vielä nuori ja voi olla että kehitys ei ole ainoastaan lineaarista, mutta näen hänessä erittäin paljon potentiaalia. Voi kuitenkin olla että Jeren lopullinen murtautuminen avauskentällisen pelaajaksi tapahtuukin vasta kaudella 2018, mutta pidetään peukkuja jo tälle kaudelle. Näen kuitenkin itse hänessä selkeän tulevan, hyvin laadukkaan avausseitsikon miehen.

Määttäsen puolestaan uskon ottavan Ducksissa viimeisen askeleen joukkueen selväksi vastuunkantajaksi. Kankaanpää on kärsinyt loukkaantumisista jo jonkin aikaa ja Miro on Ducksin selvä ykköstykki hyökkäyspäässä. Vastaanottoon kun saisi vielä lopullisen silauksen varmuutta, olisi hänessä erinomainen paketti kasassa. Mäntylä tuli itselle täysin puskista viime kaudella, ja toivon että hän pystyisi ottamaan lisäaskeleita pelissään ja eritoten varmuudessaan. Hyvän ja huonon pelin erot ovat vielä ymmärettävästi isot, jospa tällä kaudella jo erot olisivat jo kaventuneet. Hyvä voimakas hyökkääjä. Myös syöttö kaipaa selvästi varmuutta, voimaa siinä on jo riittävästi. Viimeiseille sijalle nostin LEKAsta Lankisen. Lankinen on toki pyörittänyt ykkösenä peliä jo aiemminkin, mutta kuten aiemmin jo mainitsin, uskon että Tuovinen saa Lankisen peliin lisää ulottuvuuksia ja että tällä kaudella hän todella on sen ykköspassarin tontin arvoinen. Niukasti listan ulkopuolelle jäivät: Hänninen (ETTA), Porkka (LEKA), Saarinen (Loimu), Välimaa (Tiikerit), Jokela (ETTA)

Kauden 2017 potentiaaliset tasonsa nostajat:

1. Antti Ronkainen (ETTA)
2. Jere Mäkinen (Lakkapää)
3. Miro Määttänen (Ducks)
4. Mika Mäntylä (Isku)
5. Akseli Lankinen (LEKA)

Tämä seuraava otsikko kuulostaa toki älyttömän raflaavalta ja jopa väärältäkin, sillä vaikka on tälle listalle joutunutkin voi silti olla totta kai erinomainenkin pelaaja. Mietin pitkään laitanko tätä ollenkaan listaukseen mukaan, mutta kun se nyt kirjoitin niin antaa mennä. Tarkoitukseni oli tähän kuitenkin yrittää koota niitä pelaajia, joilta yleisesti ehkä odotetaan kovempaa suoritusta tältä kaudelta tai tasonnostoa edelliseen kauteen kuin miten itse uskon heidän tällä kaudella suoriutuvan. Listan ensimmäiseksi nostin Tiikereiden passarin Jylhän. Häneltä odotetaan varmasti ykköspassarin paikan valtausta ja tasaisia otteita joka pitäisi Tiikereiden hyökkäyspelin riittävän monipuolisena. Uskon että Jylhän passitarkkuus ei vielä aivan ole sille toivotulla tasolla, ja nuori Välimaa haastaakin Jylhän aivan täysin ykköspassarin paikasta. LEKAn ulkomaalais hankinta Albaniasta ei ole vakuuttanut itseäni harjoituspeleissä. Kyseessä ei missään nimessä ole huono pelaaja, mutta ulkomaalaishankinnan niskaan väkisin kertyy tietynlaisia odotuksia ja tähän mennessä nähdyt hyökkäystehot sekä vastaanotto ovat molemmat olleet pienoinen pettymys itselleni. Kausi voi kuitenkin muuttaa paljon jos Koci pystyy nostamaan tasoaan, peruspalikat hänelläkin on kunnossa.

Koppanen on mielestäni hieman yliarvostettu keskitorjujan pelipaikallaan pelatessaan Hurrikaanissa. Kyseessä aivan kelpo keskitorjuja, mutta usein hieman myöhässä laitatorjunnassa ja kädet eivät mielestäni ole tarpeeksi agressiiviset. Mäkiseltä odotin itse hieman nopeampaa kehitystä ja mielestäni sitä seuraavaa isoa harppausta ei ole oikein tullut vieläkään. Peliaika Kunnarin ja Sundbergin takana ei tule kukkuramitoin vaikka kierrätystäkin varmasti nähdään. Ulottuvana pelaajana toivoisin nimenomaan hyökkäyspeliin ja -ratkaisuihin seuraava pykälää. Kulaots on mielestäni pysynyt kehityksessä paikoillaan nyt jo jonkin aikaa. Hyökkäysarsenaali on hieman yksipuolinen, eikä fyysisyyttä näytä tulleen peliin tarpeeksi lisää. Itseasiassa Ducksin molempien hakkureiden kohdalla voi mielestäni nostaa saman asian ilmoille. Olen odottanut molemmilta sitä paljon puhutta seuraavaa askelta, mutta ainakaan vielä sitä ei ole näkynyt, vaan tämä on edelleen yksi osa-alue Ducksin pelissä joka kaipaa kohennusta.

Kauden 2017 mahdolliset alisuoriutujat:

1. Lasse Jylhä (Tiikerit)
2. Redi Koci (LEKA)
3. Karl Kulaots (Ducks)
4. Tuomas Koppanen (Loimu)
5. Peetu Mäkinen (Valepa)

Yksi listaus on kuitenkin pidettävä mukana myös tänä vuonna ja se on omat henkilökohtaiset suosikkivalmentajani. Tämä on totta kai melko puhdas mielipidelistaus, mutta jokainen listalla olevista valmentajista on mielestäni osoittanut näytöillään minkälainen mies hän paikallaan on. Paikat ovat myös viime vuodesta hieman eläneet. 3 ensimmäistä eivät mielestäni hirveästi selittelyjä kaipaa, mutta esimerkiksi Tuovisen kohdalla voi nostaa esille hänen hirvittävän pedantin tyylinsä taktiikoiden suhteen. Hän käyttää paljon aikaa vastustajien skouttaamiseen ja laatii sen mukaan esimerkiksi selkeät torjuntataktiikat omalle joukkueelleen. Ei ole mikään suuri tunteiden esittäjä, mutta tarvittaessa antaa pelaajille hyvinkin suoraa palautetta.

Kuoksa on tunnetusti tunteella mukana pelissä. Hän on mielestäni erinomainen esimerkki vaativasta, mutta reilusta valmentajasta joka myös taitaa taktisen puolen kuin omat taskunsa. Nauttii varmasti arvostusta joukkueen sisällä. Kurttila joutui paluunsa jälkeen erittäin kovaan paikkaan kun sai käsiinsä joukkueen jolle riittää ainoastaan mestaruus. Hyvällä jykevällä otteella Kurttila piti tähtiä täynnä olevan joukkueen omissa hanskoissaan. Peli myös kehittyi mitä pidemmälle kevät eteni, eikä lopulta kenestäkään ollut Valepalle vastusta. Muurisen haluan ehdottomasti nostaa listalle sillä hän on mielestäni tehnyt hyvää työtä Iskun kanssa nuorena valmentajana ja taktista osaamista löytyy oikeasti. Tuomi on puolestaan saanut Lakkapään pelaamaan erittäin hyvää lentopalloa, ja uskon saman jatkuvan tänä vuonna.

Top 5 valmentajat 2017-2018:

1. Jukka Tuovinen (Sampo)
2. Olli Kuoksa (Etta)
3. Sami Kurttila (Valepa)
4. Oskar Muurinen (Isku)
5. Henri Tuomi (Lakkapää)

Liiganousija lähtee ensimmäiselle kaudelleen aika maltillisella joukkueella, ja jo valmiiksi hyvin kilpaillulla Pirkanmaan alueella. Mielenkiintoista nähdä mahtuuko sinne lentopallon osalta tosiaan näin paljon liigatason joukkueita. Akaa on kestomenestyjä pitkältä ajalta ykkössarjasta ja nyt viimein onnistui nousemaan liigaan saakka. Toivottavasti Akaassa tehdään maltilista työtä budjetin kanssa, ja ainakin rosterista voisi päätellä että keulimaan ei ole lähdetty. Toki menestys tulee olemaan aivan älyttömän tiukassa, ja jo pudotuspelit olisi kerrassaan fantastinen saavutus. Ellei Akaalla ole sitten kirstussa sen verran rahaa, että kova hakkuri ulkomailta löytyisi. Erittäin, erittäin ohut on Akaan rosteri joka tapauksessa.

Kuusikon ulkopuolelta ei ole tarjolla oikeastaan ketään todellista vaihtoehtoa kentälle, ja kauden ollessa pitkä, tuskin täysin ilman loukkaantumisiakaan voi selvitä. Saa nähdä kuinka Akaa pystyy niitä paikkamaan, sillä kovin nihkeä on vaihtopenkki liigakenttiä ajatellen. Syöttö tuntuu lähtökohtaisesti Akaalla aika pehmeältä, ja varsinkaan montaa hyvää hyppysyöttäjää ei löydy. Taktisella ja hyvin treenatulla leijallakin voi tosin nykylentopallossa pärjä vallan mainiosti, joten odotellaan miten homma lähtee kulkemaan kauden edetessä.

Rosteri:

Valmentajana Akaa esittelee taas uutta Suomalaista liigaosaamista. Lauri Tihinen on valmentanut jo useamman vuoden lentopalloa, mutta ottaa nyt Akaan vastuulleen. Tihisellä on hyvää tietoa ja osaamista nimenomaan nyky lentopallosta (lentopallo on aivan eri peli taktisesti sekä pelata, että valmentaa kuin esimerkiksi 2000-luvun alussa) ja uskon itse, että selviytyy urakastaan kunnialla. Annetut kortit ovat toki melko rajalliset, sillä jo karsinnan välttäminen vaatii Akaalta nappiin mennyttä kautta.

Yleispelaajat ovat nykyisessä muodossaan Akaan vahvuus, nimenomaan pelaavan seitsikon osalta. Mikkonen ja Poikela ovat hyvä kaksikko liigaankin. Vastaanotto heillä ajoittain varmastikin hieman vapisee, mutta tärkeitä hyökkäystehojakin onneksi löytyy. Poikelalla on sopimuksessa ulkomaalais-pykälä, mutta Akaan kannalta toivoisi että hän Pirkanmaalla viihtyisi. Vaihdossa yleispelaajien osalta Akaalla on Löfgren sekä Kuusela, jotka eivät liigassa kyllä tasaisia minuutteja vielä kestä mitenkään.

Keskitorjujina ovat Koivunen ja Usasta hankittu nuori Siwicki. Koivunen on jo aiemmin osoittanutkin että pystyy pelaamaan liigassa hyvällä tasolla. Ulkomaalaishankinta Siwicki on pienoinen mysteeri itselle vielä, mutta Usasta hankitut keskitorjujat ovat  kyllä järjestään olleet yllättävänkin positiivisia yllätyksiä, että toivotaan Siwickinkin olevan kelpo pelaaja. Amerikassa kyllä osataan keskitorjujien tuottaminen erinomaisesti. Kolmoskeskarin virkaa toimittaa Tuikka, joka tuskin saa hirveästi vastuuta ellei loukkaantumisia tule. Ei ole vielä liigavalmis, joten tässäkin toivottava että kuusikon miehet pysyy ehjinä.

Passarina Akaalla pelaa jo aiemminkin liigassa pelannut, ja muutenkin kokenut Heino. Pelinluvulta ja passitarkkuudelta Heino on itseasiassa aivan erinomainen passari. Pyörittää peliä hyvin, eikä ole helposti luettavissa. Fyysisyys ja ulottuvuus eivät kuulu hänen vahvuuksinsa, joten vastustajat todennäköisesti pystyvät sitä käyttämään aika lailla hyväksi nelospaikan hyökkäyksissään. Kakkospassarina pelaa Kuuselan veljeksistä toinen, Mikko. Ei ole lähellekkään Heinon tasoinen jakelija vielä, mutta jospa kehittyisi kauden aikana niin, että pystyisi aika ajoin pieniä vaihtoehtoja Tihiselle peluutuksessa tarjoamaan. Ei kuitenkaan vielä valmis jatkuvaan peliaikaan liigatasolla.

Hakkurin virkaa Akaa hoitelee Borichev. Tässä Akaa mielestäni antaa muille joukkueille hieman tasoitusta, sillä vaikka Borichev on hyvä hakkuri ykkösarjaan, on hän samalla aika kevyt liigahakkuriksi. Eritoten kun Akaa tarvitsisi laajaa tulivoimaa yleispelaajien tueksi. Tässä olisi mielestäni Akaalla ulkomaalaishankinnan paikka, jos rahaa kirstussa on. Jos taas ei ole, niin Borichevin pitää vain pelata omaan tason nähden aivan ylärajoilla. Kakkoshakkuria Akaalla ei oikeastaan ole, sillä vaikka Mikkonen sitä roolia pystyisi kyllä pelaamaan, tarvitaan hänet ehdottomasti yleispelaajankin paikalla. Toivottavasti Borichev saa pelattua vahvan kauden ja todistaa allekirjoittaneen höpötykset vääriksi.

Liberoina peliajasta kamppailevat Liehu ja passarinpaikalta tonttia vaihtanut Mattila. Liehu on lähtökohtaisesti selvä ykköslibero ja omaa kyllä potentiaalia. Oli hyvä ykkössarjassa ja uskon että pärjää myös liigassa.

Vantaalla on jo pitkään tehty siinä mielessä erittäin hyvää työtä, että rahallisesti asiat on pidetty järkevinä ja on lähdetty nuorista rakentamaan vahvaa joukkuetta, ja ulkomaalaishankinnatkin on tehty maltillisesti ja mutta hyvin. Pelaajat ovatkin olleet hommaan vähintäänkin kiitettävän sitoutuneita, sillä hyvin pitkälti samat miehet ovat olleet mukana nyt jo useamman vuoden. Nämä nuoret miehet ovat luonnollisesti myös kehittyneet vuosien saatossa, ja ovat nyt jo oikeita liigatason pelureita. Iska Tuominen jatkaa myös joukkueen peräsimessä, joten hyvin pitkälti samoilla lääkkeillä kuin aiemmillakin kausilla Ducks lähtee menestystä hakemaan. 

Rosteri:

Yleispelaajien paikalla Ducksilla on tarjota nuoruutta ja yksi hyvin kokenut kehäkettu. Tämän kokeneen kehäketun, eli Toni Kankaanpään pelikunto on kauden lähtökohtia ajatellen aivan kriittinen. Kankaanpää on kärsinyt viime vuonna ainakin pohjevammasta, ja on joutunut jättämään useita pelejä välistä. Myös tämän kauden alkuun valmistautuminen on ollut loukkaantumisten sävyttämä, eikä hän ole pelannut esimerkiksi harjoituspeleissä lainkaan, joten on epäselvää missä kunnossa Kankaanpää on sarjan alkaessa. Kankaanpään ohella Ducksilla on kova yleismies Määttäsessä. Ja kun sanon kova, tarkoitan sitä myös kirjaimellisesti, sillä hänen kädestään nähdään taatusti kauden kovimmat ja näyttävimmät lyönnit. Järkyttävän kovan lyöntikäden lisäksi Määttänen on saanut peliinsä järkeä ja tasapainoisuutta mukaan. Vastaanotto on edelleen pieni koetinkivi, mutta tällä hetkellä hän on Ducksin tärkein pelaaja. Kankaanpää tulee jakamaan sitä titteliä, jos hän on pelikunnossa.

Muut yleispelaajan paikat Ducksilla täyttävät Kaunisto ja Kattelus. He ovat molemmat lupaavia ja pystyvät väläyttelemään ajoittain, mutta tasaiseksi aloituskentällisen jäseniksi heistä ei vielä ole. Joten Määtttäsen ja Kankaanpään on pysyttävä kunnossa jotta Ducks voi menestyä. Yleispelaajan rooli on lentopallojoukkueessa niin valtava, että sitä on hankala paikata, eritoten jos paikattavana on joukkueen tärkeimpiä pelaajia muutenkin.

Hakkurina Ducksilla on peluutuksessa kaksi aika tasavahvuista vaihtoehtoa, Vallin ja Kulaots. Ducksin hakkuritilanne on sikäli mielenkiintoinen, että molemmat ovat ajoittain täysin kykeneviä pelaamaan ykköshakkurina, mutta molemmat myös ajoittain kyntävät hieman liian syvällä ja tehot ovat kadoksissa. Olen odottanut varsinkin Vallinilta sitä seuraavaa vaihetta pelissä nyt pari vuotta, mutta sitä ei aivan vielä ole nähty. Samaa voi sanoa myös Kulaotsin kohdalla. Ducks tarvitsisi hakkureiltaan hieman parempia tehoja irti ottaakseen joukkueena seuraavan askeleen. Vallin on ulottuvuudeltaan hyvinkin korkealla, mutta lyöntien voima sekä suunnat ovat aika ailahtelevia. Kulaotsin lyönti on paremmin kontrollissa, mutta se ei lähde aivan yhtä korkealta eikä siihen nähden aivan tarpeeksi kovaa.

Keskellä Ducksilla on mielestäni pullat aika hyvinkin uunissa aloitusseitsikon osalta. Szabo on kuulunut jo pitkään liigan kärkeen keskitorjujien osalta, ja Nurminen on mielestäni hieman aliarvostettu. Varsinkin hyökkäämään hän on tehokas. Molempien yhteistyö toimii myös hyvin passari Magyarin kanssa. Szabo on ollut aivan torjuntatilastojen kärjessä koko täällä olo aikansa, joten hänkin menee hieman tutkan alapuolella siihen nähden mitä hyvä hän on ollut.

Pelia rakentaa unkarilainen Magyar. Hän tuli Suomeen ehkä pienoisena yllätyskorttina, mutta on parin kauden aikana vakiinnuttanut paikkansa hyvänä passarina. Ajoittain Magyar rakentelee peliä ihan parhaiden passareiden tapaan. On alkanut saada ajoittain myös hyppysyöttöönsä voimaa mukaan. Häneen ei Ducks tule kaatumaan. Toiseksi passariksi hankittiin Albanian maajoukkueesta Amarildo Deliu, josta ainakin itsellä on tällä hetkellä hyvin vähän tietoa. Tuskin pystyy haastamaan Magyaria ykköspassarin paikasta, mutta Ducksilta hyvä hankinta siinä mielessä että nyt on kuitenkin joku toinen oikea vaihtoehto peliä pyörittämään.

Liberon tontista puolestaan taistelee Ovaska ja paluun liigakentille tehnyt Kyrölä. Ovaska näistä lähtökohtaisesti varmastikin aloittava pelaaja. Kyrölä esitti kuitenkin ihan lupaavia otteita harjoituspeleissä ja voi ajoittain haastaa Ovaskaa pelaavasta liberosta. Ovaska on omasta mielestäni edelleen hieman epävarma vastaanottaja. Puolustus sujuu mielestäni aika mukavasti ja niitä kertyy kyllä, mutta vastaanottoon pitäisi saada se viimeinen ripaus varmuutta. Ducksin vastaanottoryhmitelmä on muutenkin kovilla, jos Kankaanpää ei pelikunnossa ole. Toivottavasti Ovaska pystyy ottamaan isoa roolia vastaanottossa onnistuneesti epäilyksistäni huolimatta.

Etta on jatkanut omaa linjaansa jossa pelaajia ei hankita isolla rahalla ulkomailta, vaan suomalaisista nuorista hiotaan pikkuhiljaa avauksen pelaajia, muutamalla kokeneella täsmähankinnalla maustettuna. Kuoksa on saanut tehdä nyt useamman vuoden työtä Oulussa omalla tavallaan, ja mielestäni näytöt puhuvat puolestaan. Hän on koulinut tuntemattomista nuorista nimistä erinomaisia liigapelaajia todella lyhyessä ajassa. Heille on annettu erinomaiset harjoitteluolosuhteet sekä vastuuta ja luottoa kentällä. Arvostan ETTAn ja Kuoksan toimintatapaa erittäin korkealle.

Etta on pysynyt viime kauteen nähden melkeinpä kokonaan muuttumattomana, mutta tärkeän keskipelaaja Kaurton mennessä Valepaan, teki ETTA loistavan täsmähankinnan naapurimaastamme Ruotsista. Ahremark on kotimaansa maajoukkuemies, ja erittäin ulottuva sellainen. Etta on todennäköisesti tänä vuonna ainoastaan aiempaa vaarallisempi. Jokela, Ronkainen ja Hänninen ovat vuoden kokeneempia ja muu runko on pysynyt ympärillä muuttumattomana. Uskon myös Pennasen olevana lähempänä vanha omaa itseään, kun on saanut loukkaantumisen jälkeen kuntouttaa itsensä nyt oikeasti pelikuntoon. Hän tunnetusti elää pompustaan ja viime kauden pudotuspeleissä pystyi selvästi huomaamaan, miten paljon tehot putosivat kun mies ei ollut täydessä kunnossa loukkaantumisen jäljiltä. 

Rosteri:

Aiemmin mainitsin kuinka Sampolla, Hurrikaanilla ja Valepalla on liigan kovimmat yleispelaajakatraat. ETTA on kuitenkin aivan mukana siinä samassa porukassa. Sillä on oikeasti 4 yleispelaaja joita se voi peluuttaa kaikkien ollessa kunnossa. Lähtökohtaisesti Pennanen ja Ronkainen ovat mielestäni heidän ykköstykkinsä, mutta Hakala on kokemuksellaan edelleen erittäin hyvä pelaaja. Fyysisyys ja hyökkäys on ehkä hieman kärsinyt iän ja loukkaantumisten myötä, mutta kunnossa ollessaan on todella hankalaa sijoittaa Hakalaa vaihtopenkille. Vastaanotossa, puolustamisessa ja pelinluvussa Hakala on edelleen eliittiä. Nuori Hänninen otti jo viime vuonna isoja kehitysloikkia. Tänä kesänä on tapahtunut huhujen mukaan jälleen erittäin hyvää kehitystä ja esimeriksi ulottuvuustulokset olivat joukkueen pelaajista toiseksi kovimmat. Erittäin laaja ja laadukas joukko on Kuoksalla käsissään ja tämä antaa myös peluutukseen erilaisia vaihtoehtoja ja luonnollisesti hyvää turvaa myös loukkaantumisten varalle. Kilpailutilanne tekee myös varmasti hyvää kun pelipaikoista joutuu oikeasti taistelemaan kynsin ja hampain. Itse uskon, että varsinkin Ronkainen näyttää tänä vuonna että hän tulee kolkuttelemaan jatkossa vielä maajoukkueenkin ovia.

 Hakkureina ETTAlla jatkaa viime kaudella todellisen murtonsa kertaheitolla tehnyt Jokela, sekä vähälle peliajalle jäänyt Lehtoniemi. Jokela lienee kiistatta ETTAn ykköstykki ja niin kuuluukin, sillä Lehtoniemi ei vielä ykköshakkurin raameja pysty täyttämään. On erittäin mielenkiintoista nähdä pystyykö Jokela kasvaamaan viime kaudesta pelillisesti lisää. Hänessä piileevää potentiaalia tuskin kukaan voi olla näkemättä. Parhaillaan erinomaisen syötön omaava ja korkealta lyövä "junnu" on mielestäni varmoja tulevaisuuden maajoukkuenimiä. Lisävuodet ja sitä myötä kehittyvä fysiikka sekä peliäly lopulta näyttävät Jokelan lopullisen tason. Noin kovan luokan hakkuria tuossa iässä ei Suomessa ole nähty kenties ikinä. Pitää muistaa että nykyinen liiga on paljon kovempi tasoisempi kuin esimerkiksi Ojansivun ja Oivasen aloittaessa liigauransa. Ja lentopallossa 18-vuotiaan ja esimerkiksi 21-vuotiaan ero fyysisesti ja pelillisesti on jo valtava. 18- vuotiaana liigassa oikeasti menestyminen hakkurina on todella harvinaista.

Keskitorjujina ETTAlla jatkaa kaksi tuttua nimeä ja yksi uusi jo mainittukin. Lähtökohtaisesti Väisänen ja Kaksonen taistelevat toisesta pelaavasta paikasta ja Ahremark pitää yhtä nimissään. Hyvä, laadukas ja tasainen kolmikko.

Passarina ETTAlla on myös hyvin mielenkiintoinen nimi. Haapakoski nousi nopeasti jopa koko maajoukkeen kakkospassariksi ja on luonnollisesti yksi liigan parhaita paikallaan. Haapakoski on nostanut tasoaan vuosi vuodelta ja on nyt selkeä ykköspassari joukkueessaan. Hyvin peliä lukeva ja vahvasti keskihyökkäystä pelaava passari omaa paikoittain myös vahvan hyppyleijan. Toisena passarina ETTAlla on tänä vuonna Valepasta siirtynyt Jylhä. Jylhä ei ole aivan viime vuonna kakkospassarin paikkaa pitäneen Mäkisen tasoinen ja jää varmastikin aika vähälle peliajalle Haapakosken takana. Pystyy kuitenkin ajoittain antamaan huilia Haapakoskelle esimerkiksi tuplavaihdoissa.

Kiilusen jatkaessa liberon tontilla, on se edelleen kunnossa. Hän on mielestäni hieman ehkä tuntematon yleisölle siihen nähden, että on kuitenkin erittäin hyvä. ETTAlla on myös monta hyvin nostavaa yleispelaajaa, joten esimerkiksi loukkaantumisen johdosta Hakala tai Pennanen pystyvät paikkaamaan tonttia erinomaisesti. Pennanenhan pelasi maajoukkueessa kakkosliberon paikkaa Kermisen takana, joten voisi jopa epäillä että taso ei ainakaan tipu jos hänet sille tontille laitetaan.

Hurrikaanissa puhalti pelaajiston osalta erittäin laajat muutosten tuulet, kun viime kaudesta pois lähti erittäin iso osa aloituskentällistä, sekä myös vaihtomiehiä. Tilalle hankittiin tuttuja pelaajia Iskusta, sekä laitamiehiä Hurrikaanille jo tutusta kohteesta, Australiasta. Myös hurjan kauden pelannut Oivanen korvattiin maajoukkueemme kakkoshakkurilla Ropposella, sekä keskelle hankittiin iso Venäläinen Tsekeistä. Kun näin iso vaihtuvuus joukkueessa on, ei voi odottaa sen olevan vielä aivan parhaimmillaan heti kauden alkaessa. Menetetyt pelaajat olivat totta kai isoja, mutta tilalle hankitutkin ovat hyvin laadukkaita. Varsinkin Australiasta otetut laitamiehet ja hakkuri Ropponen tulevat taatusti olemaan pelimiehiä.

Passaritilanteessa Hurrikaanilla on ehkä tällä hetkellä isoin muutos edelliseen, kun aivan sarjan parhaimpiin passareihin ja jopa pelaajiin kuulunut Peacock vaihtoi maisemaa ja tilalle hankittiin Ford yhdysvalloista sekä Lakkapään kakkospassari Toivolla. Ford oli Hurrikaanilta melkoinen kokeiluammunta, ja se osoittautuikin suutariksi, sillä Hurrikaanit ilmoitti vajaa viikko ennen sarjan alkua, että Ford on laitettu matkoille ja uutta etsitään. Näin Toivola passaa ainakin ensimmäiset pelit ykkösenä. Toivola onkin varsin kelpo passari, nimenomaan pelin pyörittämisessä. Tasalaatuista passia tulee joka puolelle. Hän ei kuitenkaan ole ehkä se ykköspassari jolla Hurrikaani taistelee mestaruudesta, joten markkinoille on mentävä. Toivolalla on myös pienehköjä puutteita ja ne tulevat esille eniten verkkopelissä hieman heikkona torjuntapelaamisena ja passiulottuvuutena. Hurrikaania valmentaa heille jo tuttu Rantanen, joten yllätyksiä ei siltä suunnalta ole tulossa, vaan tiedetään tarkasti mitä saadaan.

Rosteri:

Yleispelaajat Hurrikaanilta vaihtuivat totaalisesti viime vuoteen verrattuna. Mutka, Smith ja Kouki kolmikko vaihtui Staples, Douglas-Powell, Vuorinen ja Toiviainen nelikkoon. Laadukas oli viime vuotinen nippu, mutta laadukas on tälle vuodellekkin kasattu. Aivan Smithin kaltaista pommittajaa ulottuvuudeltaan ei ehkä ole mukana, mutta todella hyviä hyökkäys- sekä vastaanottopelaajia on kyllä. Douglas-Powell ja Staples ovat molemmat erittäin hyviä yleispelaajia. Ovat myös esiintyneet hyvätasoisessa Australian maajoukkueessa. Molemmilla löytyy erittäin hyvä ulottuvuus ja lyöntivoimaa. Ja ainakin D-P syöttää myös todella hyvää ja kovaa hyppysyöttöä. He muodostavatkin hurrikaanin vahvimman yleispelaajakombon. Heidän suomalaiset kilpakumppaninsa ovat myös hyviä pelaajia, ja vastaanotossa esim. Vuorinen jopa edellä. Hyökkäystehoja Suomen pojilta ei aivan yhtä paljoa löydy, mutta tasapainottavana yleispelaajana voi hyvinkin Vuorinen sekä Toivanen olla. Monessa liigajoukkueessa he mahtuisivat aloituskuusikkoon saakka, ja tämä kertoo Hurrikaanin yleispelaajaosaston leveydestä. Aussit ovat kuitenkin lähtökohtaisesti heitä edellä. Staples on kärsinyt ilmeisesti loukkaantumisista, joten saa nähdä millaisessa kunnossa hän lopulta on kun kentälle tulo tulee ajankohtaiseksi.

Myös keskellä Hurrikaani on vahva. Tällä kaudella jopa vahvempi kuin edellisellä, sillä nyt Oivanen on saanut rinnalleen venäläisen Dimitry Shestakin Tsekin sarjasta, sekä mukana jatkaa myös Kutinlahti. Oivanen on edelleen aivan keskitorjujien eliittiä, ja muodostaa todellisen uhkan sekäsyöttöruudussa että verkolla. Hänestä tuskin tarvitsee tässä hirveästi puhua, sillä näytöt on jo varmasti kaikille tutut ja puhuvat puolestaan. Mielestäni edelleen paras keskitorjuja liigassa, vaikka muitakin erittäin kovia on. Shestak on mielestäni kentällä Oivasen kanssa silloin kun parasta seitsikkoa sinne viritellään. Hyvän torjuntakorkeuden sekä liikkuvuuden omaava venäläinen on ylipäätään hyvin tasapainoinen keskitorjuja. Ei hötkyile ylimääräistä, mutta hommat tulee hoidetuksi. Kutinlahti on myös täysin hyvä vaihtoehto pelaavaan kokoonpanoon. Hän ei ole aivan yhtä vahva torjuntapelissä kuin pelikaverinsa, mutta hyökkää varsinkin siirtoa mallikkaasti.

Passaritilanne on tällä hetkellä Hurrikaanin suurin kysymysmerkki. Toivola on kelpo pelintekijä ja passaa hyvää tasalaatuista passia, mutta hän tarvitsisi rinnalleen vähintään itsensä veroisen passarin jakamaan peliaikaa, sillä en usko Toivolan pystyvän itse pelaamaan sitä omaa parasta peliään vielä riittävän tasaisesti. Ja epäilemättä Hurrikaani onkin tällä hetkellä koko ajan passarimarkkinoilla, ja yrittää löytää ratkaisun varmasti niin pian kuin mahdollista.

Hakkurin paikalla Hurrikaanilla tuli iso menetys, kun erinomaisen kauden pelannut Oivanen jatkoi matkaansa, mutta Hurrikaani sai vivuttua hänelle myös hyvän paikkaajan Kokkolasta. Ropponen on hyvä ja tasainen hakkuri, jolta löytyy myös tehokas hyppysyöttö. Viime kausi Kokkolassa oli ehkä hieman hankala, mutta niin se oli koko joukkueelle. Hurrikaanilla on myös niin laajasti tulivoimaa, että Ropponen pääsee ajoittain lyömään myös hataraa laitatorjuntaa vastaan, eikä vastassa ole aina vähintään se kaksi miestä.

Hurrikaanin vastaanotto on myös hyvissä kantimissa libero Mäntylän myötä. Hän on kuulunut nyt jo pitkään liigan parhaisiin paikallaan, ja tähän ei ole tullut mitään muutosta. Erinomainen pelimies.

Iskun taru näytti vielä jossain vaiheessa kesää aika huonolta, ja huhut kertoivat että liigalentopallo on hyvin lähellä loppuaan Tampereella. Jälleen kerran Iskun sielu Kari Kallio kaivoi kuitenkin rahat jostain syvältä kirstusta ja todennäköisesti tyystin omasta pussistaan, että sarjaan voidaan lähteä. Onneksi näin, sillä niin pitkä perinteet Iskulla on liigassa, että olisi sääli nähdä niiden loppuvan. Pitkään hyvää työtä Iskussa valmentajana tehnyt Heino lähti kuitenkin pois, ja tilalle nostettiin nuori Oskar Muurinen. Muurinen onkin jatkanut Heinon hyvää työtä, ja Iskun peli on näyttänyt harjoitusotteluissa paikoittain aika mukavaltakin. Isku on varmasti liikkeellä yhdellä liigan pienimmistä pelaajabudjeteista, joten aika mukavan joukkueen he ovat siihen nähden saaneet kasaan. Hietasen hankinta oli äärimmäisen tärkeä ja toi Iskuun tietynlaista uskottavuutta, kun huhut olivat jossain vaiheessa kuitenkin jo koko liigatoiminnan lopettamisestakin. Isku menetti Hurrikaaniin kaksi viime kauden pelaajaa, mutta nappasi sieltä yhden tärkeän myös takaisin, kun Mutka palasi takaisin Tampereelle. Passaritilannekin sai ison kohennuksen Kurpan tultua johtamaan peliä. Loppujen lopuksi Iskun avausseitsikko on hyvinkin vaarallinen, mutta laadukkaan materiaalin kapeutta ei kukaan voi kieltää. Tämäkään joukkue ei kestä oikeastaan yhtään avainpelaajan loukkaantumista.

Rosteri:

Iskun yleispelaajat ovat sen vahvuus ja selkäranka. Hietanen-Mutka parivaljakko on erittäin hyvä pohja lähteä rakentamaan joukkuetta. Hietanen ei ehkä ole enää aivan yhtä terävillä jaloilla liikenteessä kuin parhaina vuosinaan, mutta lyö edelleen lujaa ja on kelpo nostajakin. Tulee varmasti kantamaan isoa vastuuta kentällä jokaisella osa-alueella johtamisesta pisteiden tekoon. Selvästi koko Iskun selkäranka. Mutka on hyvä vastaanotto-pelaaja, mutta saa tehoja aikaan myös hyökkäyspäässä. Ei välttämättä lyö älyttömän kovaa tai korkealta, mutta käyttä taitoa ja tekniikkaansa hyvin avuksi. Vaihdosta Iskulla ei lähtökohtaisesti ole heille korvaajia. Toimela ja Nurmesniemi tulevat mukaan Iskun ykkössarja porukasta ja ovat molemmat vasta 19-vuotiaita. Molemmissa on potentiaalia ja harjoitusotteluissa nähtiin väläyksiä osaamisesta, mutta matka tehokkaaseen peliin liigakentilläkin on vielä kesken. 

Iskulla on keskitorjujina ryhmä Härkönen-Niinivaara-Välkky. Heistä Härkönen on selkeästi isoimmassa roolissa ja tärkein pelattuaan liigassa hyvin jo aiemmin. Hänellä on ajoittain painava syöttö, ja Härkönen myös hyökkää monipuolisesti. Myös torjuntoja napsuu käsiin ihan mukavasti, joten hyvin kokonaisvaltainen ja varma keskari kyseessä. Ei varsinaisesti räjäytä tajuntaa ulottuvuudella tai fyysisyydellä, mutta tekee paljon pieniä asioita oikein ja on siksi ollut hyvä liigassa jo aiempina vuosina. Niinivaara ja Välkky ovat taas ykkössarjasta nostettuja nuoria, mutta varsinkin Niinivaaralla on potentiaalia, vaikka hän vielä hieman raakana liigakentille tuleekin. Paikka pelaavassa kuusikossa takaa kuitenkin sen, että kehittyminen voi olla hyvinkin nopeaa.

Iskulla oli viime kaudella erinomainen passari Kroatiasta. Tälle vuodelle Isku luottaa kokonaan suomalaiseen osaamiseen. Viime hetkillä sopimuksen alle saatu Kurppa oli tärkeä hankinta, sillä vaikka myös Laakso pystyy pyörittämään peliä nykyään ihan mukavasti liigatasollakin, on Kurppa häntä vielä edellä. Kurpan vahvuuksiin kuuluu hyvä pelinlukutaito ja rauhallisuus. Passisuunnat toimivat jokaiseen suuntaan, eikä suoranaisia heikkouksia niistä löydy, mieltymyksiä juuri tiettyihin suuntiin kylläkin, kuten jokaisella passarilla omansa. Laakso on Iskulle hyvä kakkospassari, joka antaa Muuriselle mahdollisuuksia rytmittää passarinvaihdolla peliä, jos peli meinaa sakata.

Mäntylä oli itselle viime kaudella niitä isoja yllättäjiä, sillä en uskonut hänen olevan juuri lainkaan liigavalmis. Otteiden vaihtelu oli toki isoa jopa otteluiden sisällä, mutta väkisinkin Mäntylän kaudesta jäi positiivinen maku. Mäntylä on oikein kunnon vanhan kansan voimahakkuri. Vetää lyöntejä aika selkeisiin suuntiin vartalon mukaan, joka onkin yksi kehityksen kohteista. Hieman oveluutta ja kääntöjä sopisi myös nähdä. Lyö paljon palloja torjujien käsistä seinille, kuten myös sektorissa olevan puolustajan käsien kautta, kun pallo tulee juuri sinne minne sitä odotetaankin, mutta juuri sen verran kovaa ettei puolustaja ehdi kunnolla reagoida. Uskon ja toivon että Mäntylä pystyy ottamaan lisäharppauksia pelissään tämän kauden aikana.

Liberon tontti on Iskulla mielestäni pienehkö kysymysmerkki, vaikka kokenut Roininen mukana onkin. Ei aivan täysin vakuuttanut minua viime kaudella, vaikka hyviäkin hetkiä mukaan mahtui. Lintulan kanssa he kamppailevat pelaavan liberon paikasta, ja ainakin itse uskon että Roininen valtaosan peleistä vielä pelaa. 

Lakkapää jatkoi tänä kautena heille jo tutuksi käynyttä rutiinia, kun se valitsi ison osan pelaajistaan ulkomailta. Tästä heitä ei mielestäni kuitenkaan voi syyttää, sillä on tiedossa että Rovaniemi ei ole kaukaisen sijaintinsa helppo paikka houkutella suomalaisia pelaajia. Pelaajille pitäisi pystyä tarjoamaan selvästi enemmän rahaa kuin mitä he saavat muilta seuroilta, ja tämä luonnollisesti on melkeinpä mahdoton yhtälö. Lakkapää on kuitenkin mielestäni profiloitunut vuosien saatossa aivan erinomaiseksi pelaajien skouttaajaksi. Todella monet tuntemattomat ja jopa halvatkin pelaajat ovat osoittautuneet oikeasti vahvistuksiksi ja näyttäisi siltä, että tänä vuonna sama on toistettu jälleen kerran. Joukkueessa on puhtaasti suomalaisista yleispelaajista koostuva runko ja muut paikan täytetäänkin sitten pitkälti ulkomaalaisvahvistuksilla. Lakkapäätä vetää nyt toista kautta Henri Tuomi, joka on mielestäni saanut Lakkapään pelaamaan erittäin järkevää ja tasapainoista peliä. Kotiluolassaan Lakkapää on hankala vastus jokaiselle joukkueelle.

Rosteri:

Yleispelaajakatras muodostuu, kuten jo aiemmin mainittua, täysin suomalaisista pelaajista. Palokangas on joukkueen kokenein ja varmin tällä osa-alueella. Hän vastaanottaa palloa hyvin sormilla ja hyökkää järkevästi. Nuoren, vasta 18 vuotiaan Mäkisen uskon valtaavan kauden edetessä toisen yleispelaajan paikan. Mäkisen pelissä on erittäin hyviä elementtejä puhtaasta lyöntitekniikasta alkaen. Hän on ollut liigajoukkueen mukana teini-ikäisestä lähtien joten helposti unohtaa, että hän on vasta aivan vastikään tullut täysikäiseksi. Erittäinkin lahjakas pelaaja siis kyseessä. Koviten paikasta auringossa hänen kanssaan kamppailee Lemola, ja onkin hankala sanoa kumpaa Tuomi suosii enemmän kentälle kauden alkaessa. Lemola on pitkä ja on kehittänyt myös vastaanottoaan siinä määrin, että se on ajoittain hänellä jopa vahvuus. Hyökkäyksiin sopisi ehkä toivoa hieman varmuutta sekä kovuutta lisää. Neljäntenä lenkkinä Lakkapäällä on Korhonen, joka mielestäni on näistä pelaajista lähtökohtaisesti heikoin. Jos mäkinen on kuitenkin kehittänyt peliään ja pystyisi haastamaan tosissaan avausseitsikon paikasta, olisi kilpailutilanne Lakkapäällä erittäin mielenkiintoinen. Todennäköisesti Korhosta käytetään joka tapauksessa vähintään syöttövaihdoissa.

Hakkuriksi Rovaniemelle hankittiin mies Kanadasta, Casey Schouten. Tässä on pelaaja jonka uskon yllättävän monet positiivisesti. Tasapainoinen hakkuri, joka omaa myös hyvän hyppysyötön oli oiva löytö. Schouten on esiintynyt myös jopa Kanadan maajoukkueessa asti, joskin ei vielä isoissa peleissä tai roolissa. Uskon Schoutenin kantavan onnistuneesti päävastuun Lakkapään laitapelaajien tehoista.

Keskellä Lakkapää luottaa ulkomaalaiseen osaamisen sillä viime kaudella erinomaisesti esiintynyt Walsh jatkaa ja lisäksi hankittiin viime kaudella Slovakian pääsarjaa pelannut Grant, Kanadalainen hänkin, kuten hakkuri Schoutenkin on. Heidän kanssaan peliajasta kamppailee jo pidempi aikainen Lakkapääläinen Hautala. Lähtökohtaisesti uskon että Walsh on vakiokasvo aloituksessa, ja Grant sekä Hautala kamppailevat siitä jäljelle jäävästä paikasta. Kierrätystä varmasti nähdään.

Myös libero-osastolla Rovaniemellä panostetaan Pohjois-Amerikkalaiseen lentopalloon. Libero Domencus on hyvin USAn yliopistoissa menestynyt ja liberoksi aika pitkäkin pelaaja. Viime kaudella pelannut Orr oli erinomainen pelipaikallaan. Domencus ei ehkä aivan yhtä noheva kaveri ole, mutta täyttää ehdottomasti paikkansa ja jättää kakkoslibero Niemen varmasti melko pienelle peliajalle.

Passarin tontilla pelaava McKay täydentää Lakkapään Kanadalaistrion. McKay on mielestäni kelpo hankinta. Näyttöjä seurajoukkueista ei vielä ole, mutta on treenannut laadukkaasti kanadalaiseen tyyliin maajoukkueen omassa leirikeskuksessa ympäri vuoden (tämä leirikeskus on erittäin iso syy Kanadan hurjaan tason nousuun lentopallossa) ja on nyt valmis aloittamaan ammattilaisuransa. McKay tykkää ilmeisesti pelata paljon ja laadukkaastikin keskeltä. Yksi Lakkapään hankinnoista, jonka uskon lunastavan odotukset varmasti, hakkuri Schoutenin ohella. Kakkospassarina Lakkapäällä on heittää kentille jo aiemminkin ympyröissä mukana pyörinyt ja tuttu Juurinen. McKay kantaa kuitenkin varmasti selvää ykköspassarin viittaa harteillaan.

Tälle kaudelle varmasti viime kautta enemmän odottava Kuopion katras alkaa olla siinä tilanteessa, että menestystä olisi sopivaa alkaa odottamaan. Se sai hankittua valmentajan paikalleen erittäin tärkeän kohennuksen. Tuovinen on mielestäni Lekalle kenties paras mahdollinen valmentaja, jonka he tähän tilanteeseen pystyivät saamaan. LEKAlla on vielä paljon työtä saada Kuopion ihmiset taakseen, sillä LEKAbattlea ja paikallispelejä Sampoa vastaan lukuunottamatta on yleisön houkkutelemisessa hallille on kuulemma isohkoja ongelmia. Arkiottelut varsinkin pelataan ilmeisesti usein hyvinkin tyhjille katsomoille, jo valmiiksi pienessä salissa. Tehtävä ei luonnollisesti ole helppo, mutta toivottavasti LEKA siinä onnistuu. Leka lähti uuteen kauteen hyvin pienillä muutoksilla verrattuna edelliseen. Runko on melkein täsmälleen sama kuin viimeksi. Hakkurin paikalta hävisi kilpailu Leikaksen mentyä Sampoon, ja yleispelaajan paikalle haettiin kaveria Heleniukselle Albaniasta. Itse uskon, että LEKA kohentaa otteittaan selvästi verrattuna viime kauden runkosarjaan. Ja isoimpana syynä tähän tosiaan Tuovisen tulo ja hänen vaikutuksensa Lekan nuoriin. Tuovinen tunnetusti tykkää peluuttaa samaa "luottoseitsikkoaan" paljon, ja jos LEKA sen pystyy löytämään ja sillä pärjäämään, voivat he hyvinkin taistella kotiedusta pudotuspeleihin.

Rosteri:

Yleispelaajan paikalla pelaa LEKAn ylivoimaisesti tärkein ja paras pelaaja. Helenius tulee olemaan kuopiolaisille todellinen kivijalka mihin he pelinsä rakentavat. Sekä hyökkäyksessä että vastaanotossa, mutta ennenkaikkea juuri nelospaikan ja paipin muodossa. Maajoukkueessakin mukana olevan Heleniuksen roolia LEKAlle ei oikein voi liioitella, sillä paljon vaarallisuutta menee pois jos LEKA ilman häntä pelaa. Oli harjoituspeleissäkin mielestäni vakuuttavassa fyysisessä kunnossa. Toista pelaavaa paikkaa tulee todennäköisesti pelaamaan Albanian maajoukkue mies Koci. Hän ei mielestäni ole aivan niin nappiin mennyt hankinta kuin olisi voinut toivoa. Ihan ok tasainen peluri, ja lyö välillä hyvin paippia, mutta ainakin harjoituspeleissä ei vakuuttanut itseäni laidasta, ja vastaanottokin on selvästi murrettavissa. Kaveri on kuitenkin ulottuva ja kehitysmahdollisuus kauden aikana on selvä. Hänen kanssaan toisesta paikasta taistelee Karinen. On Kockia parempi vastaanottaja, mutta hyökkäystehoissa on selvästi kohentamisen varaa. On hieman jumittunut viime kausina samalla tutulle tasolle, eikä ole pystynyt ottamaan kehitysaskelia oikein mihinkään suuntaan. Pystyy kuitenkin tosiaankin taistelemaan toisen yleispelaajan paikasta tasaisuudellaan.

LEKAlla on tällä kaudella vain yksi hakkuri joka liigassa pystyy pelaamaan. Kaislasalo on hyvä liigatason hakkuri. Häneltäkin odotetaan sitä seuraavan tason saavuttamista, joilla voisi kolkutella maajoukkueen ovia. Harjoituspeleissä näytti, että Tuovinen on ajanut Kaislasalolle sisään samaa minkä teki Häyriselle, eli virhemäärien pienentämistä ja peippien lisäämistä. Tämä on toki tärkeää olla mukana valikoimassa, mutta toivoisin samaa kuin Häyrisen kohdalla, eli että myös niitä rohkeita ratkaisuja hankalista paikoista uskallettaisiin tehdä useammin kuin kerran tai kaksi pelissään. Näitä hakkurin roskapalloja on tärkeää pystyä voittavan vasaran joukkueelleen tuomaan.

Keskellä jatkaa viime vuodesta tuttu kolmikko. Porkka on ottanut taas yhden pykälän lisää peliinsä, ja palkittiinkin tästä jo EM-joukkue paikalla. Ulottuva Porkka onkin tulevia suomalaisia nimiä, jotka voivat ulkomaille halutessaan päästä. Liikkuvuuden, pelinluvun ja käsien agressiivisuuden kanssa on luonnollisesti vielä työtä, mutta aihiot ovat erittäin hyvät. Toista paikkaa pelaa todennäköisesti Lehtonen, joka on edelleen kelpo kunnossa vaikka ikä ja loukkaantumiset ovatkin sen ihan parhaan terän otteista ehkä vieneet. Kääntelee hyökkäyksiä erittäin taitavasti edelleen, ja lukee hyvin peliä. Kolmantena keskitorjujana pelaa Reijonen, joka on torjunnassa, liikkumisessa ja pelinluvussa näitä kahta jonkin verran jäljessä. Ei meinaa ehtiä laitapasseihin aivan niin hyvin kuin tarvitsisi. Hyökkää kuitenkin hyvin ja monipuolisesti sekä etu- että takapateria.

Silventoinen hoitaa liberon tontin varsin kunnialla. Kelpo libero kyseessä, mutta Suomessa on tosin tällä hetkellä tilanne, että laadukkaita ja nuoria kotimaisia liberoita on itse asiassa aika paljon ja siksi meinaa hieman hukkua massaan. Liberon tontti kuitenkaan ole missään nimessä huolen aihe LEKAlla.

Akseli Lankinen kantaa päävastuun joukkueen passipelistä. On nuoreksi pelimieheksi rauhallinen ja on pelannut hakkuri Kaislasalon kanssa jo tovin yhdessä, joten yhteinen sävel luulisi löytyvän melko vaivattomasti. Lankisen peli tuleekin pyörimään hyvin vahvasti Helenius-Kaislasalo akselin kautta, mutta hän passaa tasokkaasti myös keskelle, varsinkin Porkalle. Lehtosen kanssa ajoitukset jostain syystä eivät käy vieläkään yksiin yhtä hyvin. On saanut myös syöttöön viime vuoden ja kesän aikana selvästi lisää potkua ja syöttääkin ajoittain napakkaa hieman omintakeista hyppysyöttöä ykköspuolelle ja hyvin lähelle takaviivaa. Onnistuessaan kovana pelaajien väleihin on hyvin niljakas nostettava. Uskon että ottaa harppauksen pelissään tänä vuonna Tuovisen valmennuksen alla. Toisena passarina LEKAlla on Jäntti, joka pyörittää itse asiassa ihan hyvää perus peliä, mutta tuskin pääsee paljoakaan pelaamaan, sillä Tuovinen tunnetusti valitsee ja pysyy ykköspassarissaan aika tiiviisti.

Loimu jatkoi tuttua perinnettään valmentajarulettinsa kanssa ja hankki tälle vuodelle belgialaisen Achtenin luotsaamaan joukkojaan. Josko tässä olisi sitten jo hieman pidempi aikainen ratkaisu? Raisiossa ei tahdo pysyvyyttä löytyä valmennuksen suhteen millään, ja suurin syy siihen löytyy huhujen mukaan johtoportaasta ja uusia päteviä valmentajia Suomesta on hankala saada. Kovin diktaattorimaisesti hommia kuulemma Loimussa yhden miehen johdolla tanssitaan. Myös ensi vuodelle tuleva muutos joukkuemäärän vähennyksestä oli ilmeisesti aika yksimielinen kaikkien seurojen kesken, paitsi Loimussa olisi haluttu jatkaa nykyisellä määrällä. Pelko karsintoihin joutumisesta Loimulla on kyllä ihan aiheellinen, joten pointin toki ymmärtää. Loimu on monen muun joukkueen ohella tiputtanut entisestään palkkakuluja ja ulkomaalaispelaajien määrää. Joukkue on pitkälti suomalaisten nuorten harteilla, ja tasollisesti esimerkiksi viime vuoden alusta on tultu alas päin. Muutamia mielenkiintoisia nimiä yleispelaajien paikoilla joukkueella on tarjota, joiden kehitystä on mielenkiintoista seurata.

Rosteri:

Loimu on kasannut yleispelaajarunkonsa täysin suomalaisten kesken. Kasassa onkin itse asiassa erittäin tasainen neljän ryhmä yleispelaajia. Marttila ja Siirilä omaavat heistä mielestäni eniten potentiaalia, mutta tällä hetkellä hekin ovat Vetriön ja Borichevin kanssa melko lailla samalla viivalla. Siinä mielessä tilanne Loimulla tämän osaston suhteen on ihan mukavasti kasassa. On kuitenkin tuotava esille ainakin sen yhden kovan yleispelaajan puuttuminen. Kaikki neljä ovat kyllä tasaisia, mutta ovat myös hieman tasapaksuja siinä mielessä, että kukaan ei oikeastaan erotu isosti edukseen nimenomaan pallontappajana ja joukkueen vetäjänä. Kun joukkueessa ei ole muillakaan paikoilla kunnon vasaraa, olisi yksin vastuuta kantava yleispelaaja erittäin paikallaan. Marttila väläyttelee ajoittain tehokkaitakin lyöntejä, mutta tasaisuus vielä puuttuu. Vetriö on kelpo vastaanottaja, mutta puolestaan hyökkäystehot kaipaisivat lisäystä.  

Hakkuriksi Loimu hankki entisen Kalajoellakin ykkösarjaa pelanneen Gino Naardenin. Ei ole itseäni harjoituspeleissä vakuuttanut, vaikka ajoittain väläytteleekin. Ei tuo aivan sitä riittävää ja tasaista isojen pallojen tappamista mitä Loimu todella kipeästi kaipaisi. Toista Hakkuria Loimulla ei ole lainkaan, joten tarvittaessa varmasti yksi yleispelaajista, kenties Marttila siirretään sille tontille.

Triona keskitorjujien paikalla Loimulla on viime vuodelta jatkava Sihvonen, Hurrikaanista tullut Koppanen, ja lakkapäästäkin tuttu O'Dea. Kyseessä on aivan kelvollinen kolmikko. Mikään älyttömän ulottuva ja fyysinen ryhmä ei ehkä ole kyseessä, mutta perusasiat on hyvin hallussa jokaisella heistä. Kyseessä myös hyvin tasainen kolmikko, joten Achten voi pyörittää heitä haluamallaan tavalla.

Passareina peliä pyörittää ulkomailta hankittu Fifer sekä kotimaasta nuoriSaarinen. Fifer varmastikin kantaa päävastuun ainakin alkukaudella, mutta Saarinen pystyy ajoittain pelaamaan hyvääkin peliä ja Fifer ei voi pitää paikkaansa todellakaan varmana. Saarinen on yksi Suomen hyvistä nuorista lupaavista passareista.

Liberon tonttia hoitaa viime vuodelta tuttu Sihvonen. Hän on kelpo libero ja kantaa päävastuun Loimun vastaanottoryhmitelmässä. Puolustaa ajoittain erittäin hyvin, vastaanottoon kun saa vielä tasaisuutta, niin on yksi lisä hyviin kotimaisiin liberoihimme.

Sampo voitti viime vuonna pitkästä aikaa mitalin, kaataessaan pronssiotteluissa Lakkapään. Viime vuoteen verrattuna Sampo koki ainoastaan yhden menetyksen, kun Tuovinen vaihtoi pitkästä aikaa Sampo-paidan Kuopiolaiseen pelinuttuun. Tuovinen oli yksi isoimpia syitä Sampon menestyksen takana. Tuovisen lähtö oli Sampon johdon tiedossa ilmeisesti kuitenkin hyvissä ajoin jo ennen sarjakauden päätöstä, ja asiat sovittuna myös uuden tulevan päävalmentaja Tolvasen kanssa. Tolvanen lopetti peliuransa vain reilu vuosi sitten, ja on nyt valmentajana toista vuottaan, ollen viime vuonna naisten valmentajana naisten ykkössarjassa. Isot ovat siis saappaat Tolvaselle tulla sisään, toivottavasti hän ei tästä ota kuitenkaan liikaa paineita. Mies tunnettiin tulisieluisena ja impulsiivisena pelaajana. Valmentajana hänen on omaksuttava hieman toisenlainen rooli, ja jätettävä hänelle tunnusomainen "räksyttäminen" vähemmälle. Vaihdos pelaajan roolista, jossa olet "yksi joukkueesta" valmentajaksi ei ole helppo muutos. Kuinka Tolvanen tästä suorituu, vaikuttaa hyvin paljon myös Sampon menestykseen. Hän elää koko ajan tunteella mukana pelissä, toivottavasti hän silti pystyy säilyttämään pelin tuoksinnassa erilaisen rauhallisuuden esimerkiksi tuomarin tekemiin virheisiin, kuin peliurallaan. Harjoituspeleissä Tolvanen oli ajanut Sampoon sisään ihan hyviä asioita ja painotti erittäin paljon puolustus- ja torjuntapelaamista pelin aikaisissa reaktioissaan. Viime vuoden pronssijoukkue ei menettänyt pelaajistaan kuin Sivosen. Lisäksi joukkueeseen tuli mukaan Herrera, Leikas ja Kössi. Eli lähtökohtaisesti joukkueen pitäisi olla vahvistunut vain entisestään ja laajuutta on nyt entistä enemmän. 

Rosteri:

Varsinkin yleispelaajien osalta Sampolla on pullat aivan erinomaisesti uunissa. Lähtökohtaisesti kasassa onkin Valepan ja Hurrikaanin kanssa liigan paras yleispelaajamateriaali. Vastaanotossa Sampo on yleispelaajien ja erinomaisen liberon ansiosta etukäteen katsottuna jopa liigan paras. Raadik, Herrera, Heiskanen ja lisänä vielä kehittynyt Pennanen on erittäin tasokas ryhmä. Raadik oli viime vuonna liigan paras pelaaja. Jotenkin itselläni on sellainen tunne, että hän ei aivan pysty samanlaiseen härkämäiseen suoritukseen tällä kaudella pitkän ja raskaan maajoukkuekesän jäljiltä, vaikka varmasti tulee hyvä olemaankin. Herrera on aivan liigan parhaita puolustajia ja elementissään nopeissa laitapasseissa. Heiskanen pelaa vähillä virheillä rauhallisesti ja on erinomainen vastaanottaja. Teki lisäksi viime kaudella myös hyökkäyspäässä erinomaisia tehoja. Pennanen on ottanut harjoituspelien perusteella ison askeleen hyökkäyspelissään. Vastaanotto on kuitenkin vielä niin hatara, että sen kehittäminen on avainasemassa. Todella rohkaisevaa kehitystä kuitenkin häneltäkin.

Hakkureina Sampolla on vahva kaksikko. Häyrinen on ollut hyvä viime vuodet, ja nyt hänellä on oikea kirittäjäkin mukana joukkueessa, kun kovakätinen Leikas hengittää niskaan. Tämä antaa myös Tolvaselle erilaisia peluutusmahdollisuuksia verrattuna mitä Sampolla oli viime vuonna käytössään. Häyrisen toivoisin itse ottavan niitä viimeisiä isoja askelia peliinsä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa eniten varmuutta, sekä isojen passien hyökkäämistä. Tällä hetkellä hänen ylivoimaisesti yleisin ratkaisu isoissa, tai hiemankin hankalammissa paikoissa on lyhyt peippi torjunnan taakse. Itse kuitenkin odottaisin hakkurilta myös niitä kovia ratkaisuja isoissa, tärkeissä palloissa vaikka lyöntitilanne olisi kaukana ihanteellisesta. Tuovinen on varmastikin ajanut tätä peippaamista Häyrisen peliin mukaan lisää, mutta kyllä hakkurin pitäisi muistaa antaa välillä myös kättä muistakin kuin tempopasseista. Leikas on tässä mielestäni hyvä esimerkki, ja niitä ylä- ja sivukäsiä haetaan useammin silloinkin kun paikka ei olekaan niin auvoisa. Molemmat ovat parhaillaan erinomaisia syöttäjiä, joskin virhemäärät ovat hieman isoja.

Keskellä loikkii tuttu kolmikko Kaatrasalo, Väliaho ja Pitkänen. Totutusti Kaatrasalo ja Väliaho ovat verkkopelaamisen lisäksi elintärkeitä Sampolle vahvalla ja painavalla leijasyötöllään. Kaatrasalon hyökkäys on myös erittäin laadukas ja ilmava. Väliahon parhaat puolet ovat torjuntapelissä. Pitkänen pystyy paikkamaan heitä, vaikkei vielä aivan heidän tasoinen olekaan. Pelinluvussa ja torjunnassa isoimmat kehittymiskohteet, lyöminen sujuu jo ihan mukavasti.

Liberona Sampolla on yksi liigan parhaista pelipaikallaan, kun Mutka noukkii palloja lattianrajasta. Maajoukkueenkin portteja kolkutteleva Mutka on takuuvarma pelimies ja muodostaakin Sampon yleispelaajien kanssa erittäin vahvan vastaanottorykelmän.

Passarina jatkaa ykköslinkona Penttinen, ja kakkoseksi hankittiin viime vuonna LEKAssakin pistäytynyt Kössi. Penttinen on jo pitkän linjan passari ja aivan takuuvarma työskentelyssään. Hyvän passikorkeuden sekä vahvan laitatorjunnan omaava Penttinen löysi harjoituspeleissä jo ultranopean laitatemponkin Herreran kanssa mukavasti. Ehkä passipeli ykköspaikalle hakkurille on Penttisen pieni heikkous, kun ajoittain passi puuroutuu hieman liian nopeaksi ja vajaaksi. Keskitorjujat Penttinen löytää hyvin. Kössi pystyy tarvittaessa paikkamaan Penttistä mainiosti, vaikka ei aivan virkaveljensä ykköspassarin paikkaa tosissaan uhkaakkaan. Pelaa kuitenkin hyvää ja rauhallista peruspeliä.

Tiikerit on kokenut viimeisen kahden vuoden aikana valtavia muutoksia. Suomen mittakaavassa hyvinkin isolla rahalla kasatusta ja menestyneestä joukkueesta on jäljellä enää haalea muisto. Budjettia on pakon edessä hilattu alaspäin ja pelaajakanta on nuorentunut sekä heikentynyt. Tiikereistä kirjottaessa onkin pakko mainita, että rahaongelmat ovat saamieni huhujen mukaan hyvinkin isoja, ja huoli mestaruusliiga-lentopallon jatkumisesta pitkäjänteisesti Kokkolassa on varmasti aiheellista. Suurimpana ongelmana tähän on ilmeisesti ollut joukkueen antamat jopa järjettömiltäkin kuulostavat palkat osalle pelaajista viimeisten kausien aikana. Nimiltä en ala ketään pelaajia tässä mainitsemaan, mutta osa jopa enimmäkseen vaihtopenkillä aikaansa viettäneet pelaajatkin ovat saaneet mestaruusliigan yleiseen tasoon verrattuna isoa palkkaa. Luonnollisesti Lelu ja muut isot nimet olivat hirvittävän kalliita, mutta kun normi rivimiehetkin saavat moninkertaista palkkaa verrattuina muiden seurojen tarjoamiin palkkoihin saman tasoisille pelaajille, on ongelma valmis. Lentopallopiirit ovat tunnetusti aika rajalliset ja näitä kyseisiä summia onkin ihmetelty puheissa ympäri Suomea. Nyt Tiikerit onkin jo tilanteessa jossa ainoa ratkaisu on ollut budjetin selvä leikkaaminen, ja täten joukkueen tason selvä tippuminen, ja on ikävä kyllä aika helppo ennustaa joukkueelle hankalaa kautta.

Toivottavasti tehdyt leikkaukset kuitenkin auttavat Tiikereitä tarpeeksi, ja entiset rästit ja velat saataisiin hoidettua ja homma tasapainoon. Täytyy myöntää että itse en ymmärrä lainkaan päätöstä viime vuotisen valmentajan Mäkihannun erottamisesta, ja Nissin palkkaamisesta tilalle, mutta kaipa jonkun pää piti pölkylle kaudesta laittaa vaikka se pää olisikin ehkä väärä. Toivottavasti Nissi saa joukkueesta irti tänä vuonna riittävästi, olisi mukava nähdä Tiikerit kamppailemassa oikeasti korkeammista sijoituksista. Toivottavasti joukkueen kannattajat ja fanit löytävät myös hallille niin kuin parhaina päivinä aiemmin. Joukkue on melkeimpä täysin pelkästään leijasyötön varassa, joten sitä sopisi reenata erittäin painavaksi. Harjoitusotteluissa syöttöpeli ei vakuuttanut.

Rosteri:

Joukkue on ylipäätään hyvinkin nuori ja selkeiden vahvuuksien löytäminen vaatii jo hieman tarkempaa tutkimista. Joukkue hankki Lekassa viime kaudella valmentaneen Nissin johtamaan joukkojaan. Jo Lekasta kantautuneet huhut kertoivat melko "vanhan liiton" valmentajasta, on jatkuneet nyt myös Kokkolassa. Nissi on tyyppinä ja ihmisenä itse asiassa hyvinkin pidetty, mutta tieto-taito ei ehkä enää aivan vastaa nykylentiksen vaatimuksia. Taktinen puoli hänellä ehkä selkeimpänä miinuksena.

Yleispelaajiksi Tiikereillä on asettaa ihan kelvollinen kaksikko Seppänen-Jylhä. Se selkeä johtava yleispelaaja kuitenkin uupuu täysin, ja molemmat heistä ovatkin enemmän täydentäviä yleispelaajia ja tarvitsisivat sen yhden kovan yleispelaajan rinnalle. Vaihtomiesten osalta tilanne on erittäin huono. Viime kaudella hakkurina mukana ollut Lahti on siirretty yleispelaajaksi, eikä oikeastaan ole vielä vaihtoehto peluutukseen. Vastaanotto Seppäseltä ja Jylhältä sujuu todennäköisesti riittävällä tavalla, mutta  hyökkäystehot eivät lähtökohtaisesti aivan riitä. Erittäin ohuella nuoralla Tiikerit siis yleispelaajaosastonsa kanssa kikkailee. Toivottavasti loukkaantumiset eivät sotke kuviota entisestään.

Keskitorjujat Tiikereillä ovat hieman paremmalla kannalla sillä vanha luottomies Leppälä jatkaa ja hänen kaveriksi on hankittu ulkomailta kaksi miestä. Ofoha Kanadasta ja Hone Australiasta. Kumpikaan ei ole mikään suoranainen sateentekijä, mutta täyttää kyllä paikkansa. Leppälä kuitenkin varsinkin hyökkäyksessä heistä selvästi vahvin. Hänellä on edelleen erittäin monipuolinen lyöntivalikoima ja hän on myös taitava kääntämään palloa ohi torjunnan. Ofoha on fysiikaltaan hyvässä kunnossa, mutta liikkuminen torjunnassa ja pelinluku on vielä hyvinkin puutteellista. Hone on häntä hieman tasapainoisempi.

Hakkuriksi Tiikerit hankki Usasta Jack Wilsonin Usasta. Wilsonia en itse ole ihan hirvittävän paljoa nähnyt, mutta sen verran mitä olen, niin kyseessä ihan kelpo peluri. Ei todellakaan mikään pankinräjäyttäjä, mutta ihan ok hakkuri. Tiikerit vaan kaipaisi muun joukkueensa tueksi todellakin isoja palloja tappavaa mörssäriä. Wilson ei aivan niitä kenkiä täytä, mutta ei tule olemaan Tiikerien isoin ongelmakaan.

Liberoksi Tiikerit hankki nuoren Breilinin ja hän on hyvä hankinta. Hyvin nuori kaveri toki vielä, mutta silti liigakelpoinen libero jo nyt ja kehittyy koko ajan lisää. Erittäin vikkelä liikkumaan ja hyvä puolustamaan.
Passareina Tiikereillä on vanha tuttu Lasse Jylhä, sekä uutena tullut nuori Anton Välimaa. Jylhä ei ole viime vuosina kehittynyt aivan niin paljoa kuin häneltä itse odotin. Pieniä askelia on tultu eteenpäin, mutta passitarkkuun heittää edelleen hieman liikaa.  Pystyy kuitenkin pyörittämään liigajoukkueen peliä, eikä ole tosiaankaan se syy mihin Tiikerit kaatuu, jos kaatuu. Ehkä mielenkiintoisimpia nimiä Tiikereissä on kakkospassari Välimaa. Nuorten maajoukkueesta tuttu pelaaja, on ikäisekseen yllättävänkin kypsää peliä pelaava ja pystyy itse asiassa haastamaan Jylhää pelaavan passarin paikastakin mainiosti. 18-vuotias on liigalentopalloilijaksi älyttömän nuori ikä ja siihen nähden Välimaa on erinomaisessa kehitysvauhdissa jopa aikuistenkin maajoukkueeseen saakka.
Hankalista lähtökohdista huolimatta toivottavasti Tiikerit pystyisi tosissaan haastamaan pudotuspelipaikasta. Se on tänä vuonna entistä tiukemmassa, sillä erittäin tasainen sarjan keskiosa on.

Valepa on kasannut tälle vuodelle vielä viime vuotistakin kovemman joukkueen ja ainoastaan sillä ajatuksella, että Mestareiden liiga-paikka saavutetaan. Joukkue menetti vain 2 tärkeistä pelaajistaan (Jokinen ja Korhonen), ja se hankki heidänkin tilalleen erinomaiset paikkaajat. Yleispelaajan tontille tuli itse asiassa kohennusta ja liberon tontillekkin hankittiin erinomainen Itävallan maajoukkuelibero. Tämän lisäksi Valepa hankki leveyttä keskikaistalle. Yleispelaajaksi hankittu Sundberg on todellinen vahvistus. Ruotsin maajoukkueessakin hyvää jälkeä tehnyt pelaaja muodostaa Kunnarin kanssa hurjan yleispelaajakaksikon. Keskellä kilpailu on Suomen liigaan jo melkein naurettavan kovaa, sillä Kaurto, Guymer ja Carmody ovat kaikki aivan fantastisia keskareita. Valepaa valmentaa nyt toista vuotta Sami Kurttila, joka teki viime vuonna erittäin hyvää jälkeä Valepan peräsimessä. Valepalla on liigajoukkueista selvästikin eniten sitä, mitä köyhät kutsuvat rahaksi, sillä tätä joukkuetta ei enää pikkurahalla koota. Toivottavasti hommassa on silti pysynyt tolkku suhteessa käytettävissä oleviin rahavaroihin, eikä tilanne ajaudu samaan kuin Tiikereillä.

Rosteri:

Yleispelaajia Valepalla on nimilistassa vaikka kuinka, mutta eiköhän ne kolme pelaavaa yleispelaajaa ole pääpiirteittäin Kunnari, Sundberg ja Mäkinen. Kunnarin nyt kaikki suomalaiset tuntevat, ja hänestä ei ihmeitä tarvitse varmaan kirjoittaa. Yksi parhaista ja taitavimmista suomalaisista yleispelaajista koskaan. Toiseksi yleispelaajaksi hankittu Sundberg oli Valepalta mielestäni erinomainen haku. Nimi voi olla monille tuntematon, mutta varmasti kauden jälkeen ei enää niinkään. Sundberg on yleispelaajaksi pitkä ja tätä kautta myös ulottuva. Pituus ei ole tehnyt hänestää kuitenkaan kankeaa tai kulmikasta, vaan kyseessä on hyvin tekninen ja monipuolinen yleispelaaja. Pelipaikallaan, ja ylipäätäänkin aivan kärkeä koko liigassa. Kolmantena yleispelaajana Valepalla on Mäkinen, joka monessa muussa joukkueessa voisi pelata kuusikossakin. Toki saa aivan varmasti peliaikaa myös Valepassa, sillä Kunnari ei ole enää nuori ja häntä varmasti lepuutetaan ajoittain. Myös Mäkisellä on kelpo ulottuvuus, jonka toivoisin hänen pelissä näkyvän enemmän myös lyöntisuuntien lisääntymisenä.

Keskellä Valepalla on koko liigan kovin ryhmä. Kaurto, Guymer ja Carmody on kolmikkona niin vakuuttava ja laadukas, että liigassa ei ole ennen nähty. Kaikki ovat mukana myös oman maansa maajoukkueryhmityksessä. Carmodysta on pakko mainita hänen hirvittävä ulottuvuutensa. Kaurto on erinomainen nimenomaan hyökkäyksessä, ja Guymer on varmuuden ruumillistuma, mutta hyvä myös jokaisella osa-alueella. Heidän jälkeensä Valepalla on kehittymässä nuori Rekomaa, joka on muutaman vuoden sisällä todennäköisesti jo vakiokasvo liigatasolla. Peliaikaa ei tarvitse nyt hirveästi vielä odotella, mutta erittäin laadukkaita harjoituksia koko vuoden ajan takuulla.

Hakkureina Valepalla on Sivula ja Sorvoja. Sivula on tunnetusti heidän ykköspyssynsä ja vastaa isoimmasta passimäärästä. Viime kaudella loukkaantumisensa jälkeen Sivula oli ajoittain pysäyttämätön. Pelaa hyvin Eskon kanssa yhteen nopeahkoa passitempoa. Hänen takanaan on loukkaantumisista kärsinyt, mutta nyt takaisin itsensa kammennut Sorvoja. Ennen loukkaantumistaan hän oli hyvää vauhtia matkalla hyväksi liigatason hakkuriksi, ja onkin mielenkiintoista nähdä että millaiseen kuntoon hän on saanut itsensä viritettyä takaisin. Saa varmaankin pelata pelejä liigassa siellä täällä kun Sivulalle annetaan myös lepoaikaa.

Liberoksi Valepaan Korhosen tilalle tuli itävaltalainen Florian Ringseis. Korhonen oli liigan parhaita liberoita, eikä tasonpudotusta Ringseisin tultuakaan ole luvassa. Erittäin hyvä libero sekä nostamaan että puolustamaan. Kuuluu myös liigan parhaimmistoon pelipaikallaan.

Kiitos jos jaksoit tänne saakka! 

Terv. Volleyball