Moikka! Ensimmäinen kuukausi on lentopallon mestaruusliigaa takana, ja on aika vetää yhteen tämän kuukauden meno. Sen sijaan, että olisin käynyt jokaisen joukkueen erikseen läpi, nostin esille 5 mielestäni mielenkiintoista asiaa tämän kauden liigasta tähän saakka. Jos tykkäsit lukemastasi, niin olisin erinomaisen hienoa jos haluaisit sen jakaa muillekin luettavaksi esim Facebookissa tai Twitterissä! :)

DUCKSIN SUORITUSTASO:

En tarkalleen edes tiedä mitä Ducksista kirjoittaisin, jotta saisin kuuluviin sen turhautumisen mitä koen nyt jo useampaa vuotta heitä katsoessani. Nyt teksti onkin aika suorasukaista, eikä päätä enää voi juuri silitellä paremman tulevaisuuden toivossa. On aika nähdä myös tekoja ja tuloksia. Se jatkuvasti puhuttu potentiaali ja kasvu, ei yksinkertaisesti välity tuloksiin vieläkään ja joukkueen ei tällä rosterilla kuuluisi olla näin alhaalla sarjataulukossa.

Joukkueen virhemäärät ovat aivan liian isoja, ja itsestäni tuntuu, että vaatimustaso ei yksinkertaisesti ole riittävän kova. Ducks kaipaisi aivan valtavasti Tuovisen tai Kuoksan kaltaista valmentajaa, joka repisi vanhat pohjat käytännössä juuriltaan ja loisi seuraan aivan oman ja toimivan toimintakulttuurin johon joukkueen peli ja harjoittelu voisi nojata. Pelaajilta vaadittaisiin joka päivä ja jokaisissa harjoituksissa samoja asioita ja niitä harjoitellaan niin huolellisesti että ne välittyvät myös pelikentälle asti. Nyt joukkue tekee monia hyviä asioita,  mutta ne eivät näy tuloksissa millään tavalla, kun niiden rinnalla tehdään niin paljon vääriä asioita ja jatkuvuus puuttuu täysin. En tiedä onko valmentajan vaihto Ducksille mikään ratkaisu, sillä päteviä vapaita valmentajia ei juurikaan ole tarjolla, ellei vaihtoehtoa haeta ulkomailta. 

Joukkueen alkukausi on ollut pelillisesti täysi katastrofi ja vaikka pelien sisälle mahtuu hyviäkin hetkiä, eivät ne yhdessä ainoassakaan pelissä ole kantaneet loppuun asti, saati sitten voittoon saakka. Kyseisellä rosterilla ei joukkue yksinkertaisesti saisi olla näin heikko. Loukkaantumisten taakse meneminen on mielestäni todella huono tekosyy, vaikka niitä on pari ollutkin. Fakta on, että pelejä tärkeistä pelaajista on missannut ainoastaan Kankaanpää ja Magyar, eivätkä hekään yhtään samaan aikaan. Jos yhden pelaajan poissaolo kerrallaan käy tekosyynä 10 peräkkäiseen tappioon, on joukkue kasattu väärin. Totta kai yhdenkin tärkeän pelaajan poissaolo voi kapealla materiaalilla vaikuttaa hyvin paljonkin, mutta ei missään nimessä kuitenkaan näin paljoa. Ducksin suurin ongelma on jo aiemmin mainittu jatkuvuuden puute ja virheiden määrä. Joukkueesta ei löydy tarpeeksi vahvoja vastuunkantajia, ja virheetkin tuleevat ikäänkuin valmiiksi katettuina. Vastustajajoukkueen tarvitsee pelata vain omaa itselle sopivaa peliään ja odottaa milloin Ducks hirttää pelissä itse itsensä samoilla ongelmilla joka kerta. Muutamat näyttävät onnistumiset eivät kokonaissuoritusta mihinkään, kun vastapainoksi taotaan suorituksia alta riman aivan liikaa. Ja nyt kun kivi on lähtenyt vyörymään väärään suuntaan, on esitys sumppuuntunut entisestään ja kaikki kasaantuneet paineet näkyvät pelissä turhautumisena ja uskon puutteena. Tuleva Tiikerit-ottelu on aivan elintärkeä. Molemmille joukkueille.

Yksittäisistä pelaajista Ducksista on pakko nostaa esille Miro Määttänen. Parin ensimmäisen pelin jälkeen on Määttäsen suoritus ollut rehellisesti sanottuna hirvittävän heikko. Virhemäärät ovat aivan liian isoja ja tasaisuutta ei vain löydy. Itse uskon, että juuri Miro hyötyisi aivan valtavasti esimerkiksi juuri Tuovisen tai Kuoksan valmennuksesta. Toivonkin, että kuluvan kauden jälkeen Miro lähtisi etsimään uusia haasteita uuteen seuraan. Potentiaalia on hyvin paljon, se pitäisi vaan saada valjastettua täysin käyttöön. Muutos tekee yleensä kehitykselle pelkästään hyvää, ja nyt olisi ehkä korkea aika kokeilla sitä myös Määttäsen kohdalla, jos lentopalloura on se mitä Miro itse haluaa. Viimeisen seitsemän pelin tehot Mirolla ovat 8 -1, 8 +0, 8 -1, 13 -1, 11 -3, 12 +0, 16 +4. Fakta on että nämä luvut ovat aika karmeita rivipelaajallekin, mutta kun joukkueen tärkeimmän pelaajan tehot ovat tätä luokkaa, on menestyminen erittäin hankalaa. Näin monessa pelissä miinukselle jääminen on Miron tasoiselle pelaajalle aivan liikaa. Osa tästä menee varmasti myös uuden passarin Deliun piikkiin, sillä tempot eivät ole kohdanneet lainkaan samalla tavalla kuin tutun Magyarin kanssa. Vaikka tässä nyt on kertynyt aika täyslaidallinen tekstiä Määttäselle, on pakko muistuttaa, että ainakin itse pidän häntä aivan erinomaisena ja ennen kaikkea potentiaalisena pelaajana. Hankalista hetkistä on erinomainen mahdollisuus ottaa opiksi jatkoa varten. Kuten aiemmin jo mainittua, toivoisin että Mirolle löytyisi paikka sopivan valmennuksen alta ensi kaudelle ja silloin voisimme nähdä entistä parempaa kehitystä. Ja uskon, että Miron kelkka kääntyy ja otteet palaavat takaisin raiteilleen, viimeistään Magyarin palatessa takaisin Ducksin ruoriin.

Seuraavassa hieman numeroita siitä selkeimmästä syystä, miksi Ducksin alkukausi on ollut niin heikko, ja miksi sanon että heidän virhemääränsä on aivan liian suuri. Ducksilla on kiistaton kahden miehen johto hyökkäysvirheissä. Määttäsen virheprosentti hyökkäyksessä on 27.5% (66 virhettä 240:sta passista), joka on aivan hurjan paljon liikaa ja kirkkaasti suurin koko liigan kaikista pelaajista. Ja heti seuraavana tällä listalla tulee joukkueen hakkuri Antti Vallin 22.7% luvuilla. Kun joukkueen kaksi parasta hyökkääjää on myös koko liigan kaksi eniten hyökkäysvirheitä tehnyttä hyökkääjää, olet usein ongelmissa. Nämä virhemäärät ovat oikeasti aika isoja, varsinkin kun verrataan liigan vähiten virheitä tehneisiin. Esimeriksi ETTAn Eetu Pennanen on hyökännyt 50% tehoilla 137 hyökkäystä, tehden ohessa vain 11 virhettä. Virheprosentin jäädessä näin vain 8%. Erot ovat aika karmeat, kun kaksi ääripäätä nostetaan esille. Ihan mielenkiintoisena pointtina muuten, että virheprosentti-listan kaksi seuraavaa, eli sijat 3. ja 4. tulevat molemmat LEKAn yleispelaaja osastolta. Virheprosenteilla 22,38% ja 21,32% Helenius ja Koci ovat siis tehneet tähän saakka yllättävänkin paljon virheitä. Tätä ei ole tottunut näkemään Tuovisen joukkueen yleispelaajilta. 

SAMPON PALETTI:

Kuten jo kausiennakkossa puhuttiin, Sampon rosteri on pysynyt erittäin hyvin kasassa edellisestä menestyksellisestä kaudesta. Uutena joukkueeseen tuli ainoastaan Kössi, Herrera sekä Leikas. Näistä ainoastaan Herrera on päässyt tähän saakka nauttimaan säännöllisestä peliajasta. Toki myös Kössi on Penttisen loukkaannuttua päässyt pelaamaan viimeisimmät pelit ja Leikas käynyt jokaisessa pelissä tekemässä tuplavaihtoa, mutta säännöllinen peliaika Häyrisen takana on jäänyt vähälle. Urheilulehdessä Petteri Häyrinen nostikin jo esiin saman asian minkä myös itse poimin tässä myöhemmin esiin, eli Herreran vaikutuksen Sampon joukkuekemiaan sekä peluutukseen. On mielenkiintoista nähdä pystyykö Tolvanen, joka kuitenkin on valmentajana vielä täysin keltanokka, hoitamaan roolinsa tarpeeksi jämäkästi sillä näyttää että Sampossa on kuplimassa muutama "pulma". Ensimmäisen vuoden valmentajan rooliin sisältyy totta kai paljon haasteita ja siksi Tolvaselle pitää antaa myös aikaa paketin lopulliseen kasaan saamiseen, sillä tehtävä on kuitenkin aina haastava. Näin alussa kautta ei ole syytä tehdä mitään liian dramaattisia päätelmiä, kun pisteitä on kuitenkin ropissut siedettävään tahtiin.

Sampon rosteri on niin laadukas, että heikompia vastaan sen ei tarvitse välttämättä pelata täysillä sylintereillä että voittoja tulee, ja siinä mielessä Tolvasella olikin erinomainen paikka tulla Sampon peräsimeen. Keskenään tutuilla ja laadukkailla pelaajilla peli kulkee riittävän hyvin vaikka ilman valmentajaakin niin, että hieman heikommat vastuksen kaatuvat, mutta kun vastassa on sarjan kärkipään porukat ei nähdyn kaltaisilla otteilla menestystä tule. Tolvasen onnistuminen mitataankin lopulta vasta niissä otteluissa. Etta ja Valepa olivat Sampoa reilusti edellä, ja fakta on että Sampon on runkosarjassa saavutettava vähintäänkin 3. sija, jotta sitä voisi kutsua onnistuneeksi. Valepan kohtaamisen välttäminen mahdollisissa välierissä on ensisijaisen tärkeää kaikille mitaleista kamppaileville suosikeille, eli Ettalle, Hurrikaanille, Sampolle ja Lekalle. Valepan runkosarjan voittoa kukaan tuskin pystyy lopulta haastamaan. 

Penttisen loukkaantuminen on Sampolle kova isku, varsinkin jos se kestää pidemmän aikaa. Kössi/Ivanov kaksikko pystyy kyllä hyvinkin pelaamaan voittoja Sampolle varsinkin heikompia vastustajia vastaan, mutta esim. Valepaa, Ettaa ja Hurrikaania vastaan pelatessa, olisi Penttinen elintärkeä. Auttaako lepo riittävän paljon, että Penttinen pystyy pelaamaan kauden loppuun parhaalla tasollaan? Nuori Fedor Ivanov on kuitenkin vakuuttanut ainakin itseni todenteolla, ja mielestäni hänen peluutus Kössin edellä ei olisi todellakaan vääryys. Valmentaja Timo Tolvanen ei kuitenkaan näytä mielellään muuttavan kuusikkoaan herkästi tiukoissa peleissä, vaikka aihetta kenties olisikin. Ivanovista tulee aivan takuuvarmasti loistava pelintekijä. Ja uskallan väittää, että jo parin vuoden sisällä pystyy hoitamaan ykköspassarin virkaa mestaruusliigassakin. Kun verrataan hänen taitotasoaan ja röyhkeyttään ja mietitään että kyseessä on vielä alaikäinen pelaaja, on valoisa tulevaisuus helppo arvaus. Passari-isä Sergei Ivanovin roolia tuskin voi tässä väheksyä.

Herreran harjoittelumotivaatio on Pielavedeltä kantautuneiden huhujen mukaan kaikkea muuta kuin tasaisen laadukasta. Peleissä mieheltä aina nähtävä rempseys ja iloisuus ei selvästikään välity aivan harjoituksiin asti sillä siellä nähdään usein hyvin erilainen venezuelalainen. Miesten liigassa tämänkaltainen käytös on hyvin harvinaista, ja siksi herättänyt närää muussa joukkueessa. Ilmeisesti Tolvanen ei ole asiaan reagoinut aivan kuten joukkue olisi odottanut, ja myös aiemmin tottunut Tuovisen johtaessa joukkoja, vaan Herreran kiukuttelu on saanut jatkua. Peliaikaa Herrera on kuitenkin saanut runsaasti, eikä hän ole edes huonosti pelannutkaan. On kuitenkin huomionarvoista nostaa esille kysymys, että millaista Sampon peli kenties olisi samalla tutulla seitsikolla viime vuodesta, jossa roolitus oli erittäin selkeä ja onnistunut. Vastaanotossa Herrera esimerkiksi on Heiskasta auttamatta jäljessä, vaikka onkin puolustamaan liigan parhaita.

Myös Raadikin on nostettava tasoaan. Hän on pelannut toki jo useamman hyvänkin pelin,mutta sekaan on mahtunut hänelle myös epätyypillisiä hyvin heikkoja otteluita, eritoten kaksi viimeisintä. Ymmärrettävästi kesän raskas maajoukkuekausi voi vielä näkyä suorituksissa. Raadikin tavoin, myös Häyrinen on parissa viimeisessä pelissä ollut heikko ja Leikaksen peluuttaminen enemmänkin olisi ollut hyvinkin perusteltua. Häyrisen on pystyttävä palaamaan takaisin alkukauden otteisiin. Molempien pelaajien tehoihin on voinut vaikuttaa myös ykköspassari Penttisen puuttuminen, vaikka se ei ainakaan noin paljoa saisikaan tehoja tiputtaa. 

ALKUKAUDEN TÄHDET:

Monta pelaajaa on tällä kaudella ollut joko odotetusti erittäin vahva, tai sitten hieman yllättäen nostanut omaa tasoaan reilusti. Tässä niistä minun mielestäni parhaimmat onnistujat. Täytyy sanoa, että alkukaudella on nähty nimenomaan monelta hakkurilta aivan erinomaisia otteita, ja niitä onkin nostettava listalle väkisin useampi. Pelaajat eivät ole minkäänlaisessa järjestyksessä keskenään.

Eetu Häyrinen (Sampo): Ensimmäiset 5 peliä erittäin vahvaa tekemistä ja kovilla prosenteilla. Kaksi viimeistä kovempia joukkueita vastaan on ollut heikompaa, mutta myös ykköspassari Penttisen poissaolo kahdesta viimeisestä pelistä voi näyttäytyä tässä tekijänä. Hyökkäysprosentti on kokonaisuutena silti hakkurille hurja 54,6%.

Samuli Kaislasalo (LEKA): Erittäin vahvaa alkukautta pelaava Lekan hakkuri on nostanut Tuovisen tultua tasoaan selvästi. Hyökkäysvalikoima on laaja ja hyökkäyskorkeus on tasaisesti erittäin hyvä. On lyönyt palloja pääasiassa torjunnan käsistä maisemiin. On tällä hetkellä myös koko liigan pistekuningas isosta passimäärästä johtuen. Hyökkäysprosentti 47.63% on varsin hyvä, varsinkin huomioiden jo aiemmin mainittu Kaislasalon suuri passimäärä. Ei kuitenkaan olisi ollut oma valintani aivan kuukauden pelaajaksi saakka.

Urpo Sivula (Valepa): Sivulan tason kaikki varmasti tietävät. On ollut odotetun vahva koko kauden, ja yhteistyö Eskon kanssa toimii edelleen mainiosti. Hyökkäysprosentti 52,42% on hakkurille luonnollisesti erittäin kova. Sivulan virheprosentti 13.21% on myös erinomainen ja pienin koko liigan hakkureista. Aivan erinomaista duunia Sivulalta.

Antti Ropponen (Hurrikaani): On pelannut ehkä hieman salakavalasti hyvin vahvaa alkukautta. Buculjevicin tultua on Ronkaisen ollut ilo paiskoa palloa lattiaan, ja sen hän on tehnytkin. Hyökkäysprosentti on tasan 50%, eli joka toinen passi tälle vasurille tietää pistettä Hurrikaanille. Myös virhemäärät (13,42%) ovat pysyneet erittäin maltillisina, ja siinä hän onkin jäljessä ainoastaan Sivulaa, ja häntäkin hyvin marginaalisesti.

Gino Naarden (Loimu): Suurin yllätys itselleni, sillä en hänen kohdallaan pitänyt suuria odotuksia yllä. Kuntoutti itseään kesän ja ehkä vielä ensimmäiset pelitkin loukkaantumisesta, mutta on sittemmin yltynyt aivan erinomaiseen vauhtiin. On ollut Loimun ylivoimaisesti tärkein hyökkääjä ja suurin syy heidän viime aikaisiin hyviin tuloksiin. 48,82% on mainio hyökkäysteho ja virhemäärätkin ovat pysyneet hyvin kohtuullisina.

Joonas Jokela (ETTA): 52.95% hyökkäystehot ja 16.99% virheprosentti ovat vähintääkin hyvät lukemat hakkurille. Jokela on jatkanut hyvää työskentelyä edellisen kauden jatkeeksi.

Eetu Pennanen (ETTA): Ettan yleispelaajakaksikosta molemmat voisivat kuulua tälle listalle, mutta Pennasen mahtavat hyökkäystilastot (50% tehot ja vain 8% virheprosentti) nostavat hänet tähän listalle ensin. Torjuntatilastot Pennasella ovat kylläkin kaikkea muuta kuin mairittelevat, sillä torjuntapisteitä on kasassa vasta 1 ainokainen. Vahva alkukausi silti toki kyseessä.

Redi Koci (LEKA): Albanialainen on aloittanut kauden positiivisissa merkeissä. Vastaanotto varsinkin sormilla sujuu mukavasti ja hyökkäystehot ovat pysyneet erittäin hyvinä sen ollessa 50.2%, vaikka virheprosentti 21.32% liigan isoimpia onkin.

Thomas Douglas-Powell (Hurrikaani): Aussi on hyökännyt pienistä loukkaantumista huolimatta erittäin hyvillä tehoilla. 53.49% on koko liigan yleispelaajista paras. Virheprosentti on tehoihin nähden pysynyt myös maltillisena 15.7%. Vastaanotossa D-P on ollut ajoittain tosin isoissa ongelmissa, ja hänelle syötettyjen ässien ja vastapallojen määrä on ylivoimaisesti isoin koko liigassa. 19.9% (36/181 syötöstä) on tässä kategoriassa karmea lukema, sillä se tarkoittaa sitä että joka viides syöttö D-P:lle on joko ässä tai vastapallo. Ainoastaan Ducksin Määttänen on lähellä (16.21% ja 36/222 syötöstä) tässä harmillisessa tilastossa. Tästä syystä hänen listalle laittamisen voi toki myös kyseenalaistaa, mutta hieman vajaakuntoisenakin tehdyt hyökkäystehot hänet tähän nostivat.

Trent O'Dea (Loimu): Loimun australialais keskimies on ottanut isoja askelia pelissään Lakkapään ajoilta. Karmeilla, koko liigan parhailla hyökkäystehoilla 67.65% alkukauden pelannut O'Dea on ollut itselleni yksi iloisimpia yllätyksiä tähän saakka. Myös torjuntoja on tarttunut mukavasti (21), sillä hän on jaetulla kakkossijalla koko liigan mittapuulla.

Matti Oivanen (Hurrikaani): Ollut jälleen kerran koko liigan paras keskitorjuja. 55.55% hyökkäystehot ovat ihan hyvät, ja Oivasen tuntien tuskin ainakaan siitä laskevat. Oivanen on kuitenkin jälleen kerran osoittanut tärkeytensä muilla osa-alueilla sillä torjuntoja on napsunut hyvin (21) ja syöttö on ollut ajoittain todellista murhaa vastustajalle. Oivasen syöttötilastot ovat tällä hetkellä kaunista katseltavaa, sillä syöttökertoja on kertynyt ihan liigan kärkitahtia ja ässätilaston kärkipaikka on selviö 21 ässällä. Hienointa tässä tilastossa on kuitenkin se, että virheiden määrä (26) on suhteessa ässiin ja hankaliin syöttöihin ihan fantastinen miesten sarjaan.

Tuomas Koppanen (Loimu): Koppanen on O'Dean ohella yllättänyt itseni totaalisesti, ja kauden alkutekstin arvioni saa tällä hetkellä kovaa kyytiä. Koppanen dominoi tällä hetkellä suvereenesti kauden torjuntatilastoa. 30 kaappia on 9 enemmän kuin seuraavalla ryhmällä, todella vakuuttava startti kauteen. Hyökkäystempo ei ole passari Fiferin kanssa sattunut vielä kohdilleen samalla tavalla kuin seurakaveri O'Dealla, ja hyökkäysmäärät sekä tehot ovat molemmat vielä melko alhaisia. 40.47% tehot ovat keskihyökkääjälle liian alhaiset, ja todennäköisesti siitä kasvavat kauden edetessä.

Mikko Esko (Valepa): Ollut totutusti erinomainen koko alkukauden. Miehestä on varmasti sanottu aika lailla kaikki tarvittava jo läpi.

LIIGAN TILASTOINTI:

Liigan tilastointi sivut ovat mukavan kattavat, varsinkin jos niitä pystyy tulkitsemaan riittävällä tavalla. Itseäni kuitenkin häiritsee jonkin verran se, että puhelimelle tarjotut tilastosivut ovat paljon kapeammat kuin tietokoneversiossa. Olen tänä vuonna perehtynyt hieman aiempaa vielä enemmän dataprojectin tarjoamiin tilastoihin ja niistä seuraavassa pari huomiota. Kyseessä kuitenkin vasta aivan pintaraapaisu, myöhemmin kaudella voisi olla asiallista tehdä hieman syvempikin sukellus tilastoihin ja niiden merkitykseen.

Sivuilla pääsee muunmuuassa tarkkailemaan pelaajien "paremmuutta" ranking järjestelmällä jokaisen pelipaikan kohdalla erikseen. Tämä antaakin kenties joissain tapauksissa jotain suuntaa pelaajien suoritustasosta, mutta osissa tapauksista se ainoastaan vääristää aivan karmeasti. Jokaisen pelaajan kohdalla muodostuu oma 'index' jokaisesta isosta osa-alueesta, eli hyökkäyksestä, syötöstä, vastaanotosta ja torjunnasta. Ja näistä indexeistä muodostuu sitten kokonais-index, jonka mukaan pelaajat rankataan järjestykseen. Näissä indexeissä on kuitenkin selkeitä puutteita, ja siksi niiden luotettavuus ei ole lainkaan niin hyvä kuin se voisi olla.

Esimerkkinä voisi nostaa syöttö-indexin, jossa huomioidaan ainoastaan ässät, vaikeat syötöt (joka tässä tapauksessa taitaa olla ainoastaan vastapallot tai muu vastaava, sillä niitä on jokaisella pelaajalla hirvittävän vähän) sekä virheet. Näistä muodostetaan sitten erittäin karkea lopputulos joka selkeytyy seuraavassa hyvin karkeassa esimerkissä; Jos olet syöttänyt esimerkiksi 100 syöttöä, ja olet tehnyt niillä 1 ässän ja 1 virheen, on syöttö-indexisi käytännössä 0, eli huonoin mahdollinen. Ei ole väliä onko loput 98 syöttöä olleet vastaanotolle erittäin hankalia niin, että niistä on voitu pelata ainoastaan roskapassi laitaan, vai oletko syöttänyt ne 98 syöttöä alakautta vain verkon yli jotka on nostettu kaikki aivan suoraan passarille. Näin ollen pelaaja, jolla on 100 syöttöä ja niistä 10 ässää, 20 virhettä ja loput superhelppoja, omistaisi paremman syöttöindexin kuin pelaaja joka on syöttänyt esimerkiksi 9 ässää 20 virhettä ja loput 71 erittäin hankalia syöttöjä. Pelkkien suorien pisteiden ja virheiden laskeminen on ymmärrettävästi todella huono tapa tilastoida pelaajat. Tämä suosii totta kai eniten isolla riskillä syöttäviä kovia hyppysyöttäjiä, vaikka oikeasti hyvä leijasyöttäjä voi olla joukkueensa tärkein pienemmistä ässämääristä riippumatta. Muissa indexeissä on näitä samoja ongelmia, mutta ehkä tässä se ongelma on kaikkein selkein. 

Kun näistä jo valmiiksi virheellisistä lukemista vedetään yhteenvedoksi kokonais-indexi (jonka painotukset ovat myös hieman pimennossa), voidaan olla hyvinkin metsässä. Tästä ehkä selkeimpänä pelaaja-esimerkkinä voisi nostaa esille jo Ducksin tekstissä esiin nostetun Määttäsen tilastot. Hän on kaikista liigan yleispelaajista kokonaisrankingin kolmas, vaikka luonnollisesti peliesitykset ovat äärimmäisen kaukana siitä sijasta. Hänen takanaan monta sijaa on kokonais-indexissä muunmuuassa Ettan Eetu Pennanen, joka on joka ikisessä tilastokategoriassa torjuntaa lukuunottamatta Määttästä edellä (osassa jopa hyvin selvästi), mutta kokonais-indexissä silti jäljessä. Luonnollisestikaan tässä ei ole juuri järkeä.

Itse olen erittäin suuri tilastoinnin ja tilastojen fani, ja olen sitä mieltä että niistä voi saada erittäin mielenkiintoista ja hyödyllistäkin dataa oikein käytettynä. Sitä en tosin tiedä mikä tämän kaltaisen tilastoinnin tarkoitus on, sillä mitään painoarvoa sillä ei oikein tunnu olevan. Pelaajien ja joukkuiden kokonaistilastot ovat silti erittäin hyödyllisiä ja hyvin esillä, kun jättää nämä useassa kohtaa nämä index-höpinät kokonaan huomiotta. Ainakaan niiden perusteella ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä.

MIELENKIINTOISIA TILASTOPOIMINTOJA PELAAJISTA JA JOUKKUEISTA:

Tässä kohdassa nostan esille omasta mielestäni mielenkiintoisimmat tilastot yksittäisten pelaajien tai joukkueiden kohdalta. He ovat voineet olla esimerkiksi yhdellä osa-alueella joko silmiinpistävän hyviä tai sitten heikkoja.

-  Ducksin Lassi Nurmisella on tilillä 10 ottelua, ja näissä otettuna ainoastaan 6 torjuntaa. Pelattuihin eriin nähden tämä on hänelle erittäin heikko tulos. Eritoten kun kyseessä on keskitorjuja.

- Vastapainona tälle, on Loimun Tuomas Koppasella napattuna 8 otteluun 30 kaappia, jolla saa tällä hetkellä ylivoimaisen torjuntatilaston kärkipaikan.

- Eetu Pennasen (ETTA) hyökkäysten virheprosentti on laitahyökkääjistä ainoana alle 10%. Keskitorjujistakin tähän on pystynyt ainoastaan Matti Oivanen (Hurrikaani) ja Teemu Koivunen (Akaa).

- Ville Heiskanen (Sampo) ei ole tehnyt alkukaudella vielä yhtä ainoata suoraa hyökkäysvirhettä (50 passia), torjuntaan lyöntejä on kasassa 5.

- Hurrikaani on selkeästi vaarallisin syöttöjoukkue tähän saakka. 71 ässää ja 114 virhettä on muihin joukkueihin verrattuna ylivertainen. Syöttö onkin ollut Hurrikaanin vahvin ase tähän saakka.

- ETTA on ollut alkukaudella kirkkaasti hankalin joukkue torjua. Heidän torjuntaanlyönti-prosenttinsa on vain 4.73%. Eli käytännössä tähän saakkaa Etta on hyökännyt aina yli 20 kertaa ennen kuin vastustaja on saanut heistä yhden torjunnan. Tämän tilaston toisessa päässä on Ducks sekä Isku, joista on otettu torjunta noin joka kymmenes hyökkäyskerta. Ero heidän välillään on siis aika iso.

- Loimu on yllättäen ollut tähän saakka selkeä ykkönen torjunnoissa. 3.3 torjuntaa per erä on ainoa kolmosella alkava luku kaikista joukkueista. Seuraavana tulee Etta vasta 2.7:n kohdalla. Huonoin torjuntajoukkue on ollut Akaa 1.6:lla torjunnalla per erä.

- Lakkapäällä on kasassa jopa 22 verkkovirhettä 7 ottelussa, kun Valepa on rämpinyt verkossa ainoastaan 5 kertaa 8 ottelussa. Nämä ovat myös tämän tilaston ääripäät.

Kiitos jos jaksoit tänne saakka. Tavataan jälleen seuraavan blogin parissa, todennäköisesti marraskuussa!

Terveisin

Volleyball