Sir Alex perkaa Valioliigan nousijatiimit - yllätyksiä vai häntäpään roikkujia?
Lomat on lomailtu ja on aika avartaa katseet kuuden viikon päästä starttaavaan Valioliiga-kauteen 2015/16. Tässä välissä on kuitenkin vielä hyvin aikaa ottaa mankeliin tulevan kauden nousijajoukkueet Norwich, Bournemouth ja Watford. Keskustelupalstan Brittifutiksen huippuasiantuntijamme "SirAlex" kävi yksityiskohtaisesti läpi nousijajoukkueet sekä näiden lähtökohdat alkavaan kauteen.
Sbobetilta huippukertoimet Valioliigaan ja muihin futissarjoihin - muista myös max. 180€ bonus!
Aloitetaan Valioliigan ystäville tutuimmasta, eli vielä toissakaudella ylimmällä sarjatasolla vaikuttaneesta Norwichista. Kyseisellä kaudella Kanarianlinnuilla oli suuria ongelmia viimeistelyn kanssa ja joukkue onnistuikin lopulta maalinteossa heikommin kuin yksikään muu joukkue Valioliigassa.
Päättyneellä kaudella Mestaruussarjassa Norwich löysi maaliverkon jälleen huomattavasti paremmalla prosentilla ja oli loppujen lopuksi liigan tehokkain kotijoukkue. Joukkue jäi 23 pelaamassaan kotiottelussa nollille ainoastaan kolmesti ja kuritti vastustajaa vähintään kolmella maalilla peräti yhdeksän kertaa. "Liigan tehokkain kotijoukkue" -tittelistä huolimatta Norwich lienee kotisaldoonsa pettynyt, sillä pisteiden valossa joukkue majaili kauden päätteeksi kotisarjataulukossa vasta seitsemäntenä. Nousun pääarkkitehtinä voidaankin pitää joukkueen vahvaa vieraspelaamista. Norwich ei ole kokenut täysiä pistemenetyksiä vieraissa sitten tammikuisen valmentajavaihdoksen ja varsinkin puolustuspeli on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Kevätkauden kolmessatoista pelaamassaan vierasottelussa joukkue päästi keskimäärin 0.77 maalia, joka on lähes puolet vähemmän kuin Neil Adamsin ja Mike Phelanin samainen luku syyskaudelta(keskimäärin 1.4 maalia/ottelu).
Hyvistä aikaansannoksista ja pelaajiston isoista suitsutuksista huolimatta isona kysymysmerkkinä voidaan kuitenkin pitää joukkueen manageri Alex Neiliä. Neil on valmentajana erittäin kokematon ja näin ollen Valioliiga -ympyröihin vielä täysin kääntämätön kortti. Kuluvan vuoden tammikuussa Neil siirtyi Norwichin peräsimeen skottiseura Hamiltonista, jossa mies kerkesi valmentamaan ainoastaan puolitoista vuotta. Alex sai valmentajauralleen lentävän lähdön nostettuaan Hamiltonin takaisin Skotlannin pääsarjaan heti ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan ja samainen meininki jatkui välittömästi myös Norwichissa. Vastikään 34-vuotis syntymäpäiviään viettäneestä skotista tulee Andres Villas-Boasin jälkeen Valioliiga historian toisiksi nuorin päävalmentaja. Tosin on huomioitavaa, että AVB oli Chelseaan tullessaan kerennyt kartuttaa kokemusta muuan Jose Mourinhon alaisuudessa kuuden kauden ajalta ja tämän jälkeen vyöltä löytyi vielä pari valmennuskautta Portugalin pääsarjasta Academican ja huippuseura Porton riveistä.
Menneellä kaudella Norwichin peräsimessä Alex Neil suosi neljän pelaajan puolustuslinjaa, muunnelleen formaattiaan 4-4-1-1:n 4-1-4-1:n ja 4-2-3-1:n välillä. Alakerrassa Neilin luottomiehinä hääräsivät Steven Whittaker, Russell Martin, Sebastian Bassong ja Martin Olsson, joista jokaisella on kokemusta myös Valioliigasta. Myös keskikentän osalta paketti oli hyvin kasassa ja useimmiten peliajasta nauttivat laiturit Bradley Johnson(Norwich player of the year) ja Nathan Redmond, keskikentän pohja Alex Tettey, sekä keskustassa hieman hyökkäävämmässä roolissa olleet Jonny Howson ja Wes Hoolahan. Norwichin suurimpana heikkoutena(ainakin vielä toistaiseksi) voitanee viime Valioliiga -reissun tapaan pitää hyökkäyspeliä. Joukkueen nykyinen hyökkäyskalusto Cameron Jerome, Gary Hooper ja Lewis Grabban ei kestä vertailua Valioliigassa ja tälle osastolle täytyy löytää parannuksia ennen elokuun alkua.
Siirtoikkunassa Neil etsinee ykköshyökkääjän lisäksi myös vahvistuksia alakertaan, sillä Carlos Cuellarin ja Javier Garridon työtehtävät Norwichissa päättyivät menneeseen kauteen. Skottiluotsi on ylistänyt nousun varmistanutta rosteriaan ja kertonut antavansa kaikille mahdollisuuden todistaa kykynsä myös ylimmällä sarjatasolla. Niin tai näin, muutamia hankintoja nähdään varmasti.
Hyvistä aikaansannoksista ja pelaajiston isoista suitsutuksista huolimatta isona kysymysmerkkinä voidaan kuitenkin pitää joukkueen manageri Alex Neiliä. Neil on valmentajana erittäin kokematon ja näin ollen Valioliiga -ympyröihin vielä täysin kääntämätön kortti. Kuluvan vuoden tammikuussa Neil siirtyi Norwichin peräsimeen skottiseura Hamiltonista, jossa mies kerkesi valmentamaan ainoastaan puolitoista vuotta. Alex sai valmentajauralleen lentävän lähdön nostettuaan Hamiltonin takaisin Skotlannin pääsarjaan heti ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan ja samainen meininki jatkui välittömästi myös Norwichissa. Vastikään 34-vuotis syntymäpäiviään viettäneestä skotista tulee Andres Villas-Boasin jälkeen Valioliiga historian toisiksi nuorin päävalmentaja. Tosin on huomioitavaa, että AVB oli Chelseaan tullessaan kerennyt kartuttaa kokemusta muuan Jose Mourinhon alaisuudessa kuuden kauden ajalta ja tämän jälkeen vyöltä löytyi vielä pari valmennuskautta Portugalin pääsarjasta Academican ja huippuseura Porton riveistä.
Menneellä kaudella Norwichin peräsimessä Alex Neil suosi neljän pelaajan puolustuslinjaa, muunnelleen formaattiaan 4-4-1-1:n 4-1-4-1:n ja 4-2-3-1:n välillä. Alakerrassa Neilin luottomiehinä hääräsivät Steven Whittaker, Russell Martin, Sebastian Bassong ja Martin Olsson, joista jokaisella on kokemusta myös Valioliigasta. Myös keskikentän osalta paketti oli hyvin kasassa ja useimmiten peliajasta nauttivat laiturit Bradley Johnson(Norwich player of the year) ja Nathan Redmond, keskikentän pohja Alex Tettey, sekä keskustassa hieman hyökkäävämmässä roolissa olleet Jonny Howson ja Wes Hoolahan. Norwichin suurimpana heikkoutena(ainakin vielä toistaiseksi) voitanee viime Valioliiga -reissun tapaan pitää hyökkäyspeliä. Joukkueen nykyinen hyökkäyskalusto Cameron Jerome, Gary Hooper ja Lewis Grabban ei kestä vertailua Valioliigassa ja tälle osastolle täytyy löytää parannuksia ennen elokuun alkua.
Siirtoikkunassa Neil etsinee ykköshyökkääjän lisäksi myös vahvistuksia alakertaan, sillä Carlos Cuellarin ja Javier Garridon työtehtävät Norwichissa päättyivät menneeseen kauteen. Skottiluotsi on ylistänyt nousun varmistanutta rosteriaan ja kertonut antavansa kaikille mahdollisuuden todistaa kykynsä myös ylimmällä sarjatasolla. Niin tai näin, muutamia hankintoja nähdään varmasti.
Jatketaan matkaa Etelä-Englantiin ja Bournemouthiin, joka juhli viime kaudella tehtyjä maaleja useammin kuin mikään muu joukkue Englannin kahdelta korkeimmalta sarjatasolta. Ennen paneutumista Bournemouthin rosteriin ja taktisiin kuvioihin, on hyvä raottaa hieman historiaa A.F.C Bournemouthista ja kerrata suurta mediahuomiotakin saanutta tuhkimotarinaa Englannin neljänneksi korkeimmalta sarjatasolta aina Valioliigaan asti.
Bournemouthin juuret ylettyvät aina 1800-luvun lopulle asti, jolloin joukkue tunnettiin Boscombe FC:nä. Vuonna 1923 nimeksi vaihdettiin Bournemouth and Boscombe Athletic FC ja lopulta vuonna 1972 nimi suoraviivaistettiin nykyiseen muotoonsa. Kalastuskaupungin jalkapalloylpeys on taistellut pitkin historiaansa suurissa talousvaikeuksissa ja on ollut lähellä kadota ammattilaiskentiltä jo useamman kerran. Vuonna 1997 seuran talous oli niin heikolla kantimella, että joukkue oli pakotettu järjestämään lipaskeräyksen kaupungin keskustaan. Tuolloin seuran kannattajat pelastivat seuran konkurssilta. Runsaat kymmenen vuotta myöhemmin seura oli jälleen todella lähellä konkurssia ja BBC:n mukaan puheenjohtaja Jeff Mosty kirjotti 'Cherriesin' pelastavan 100 000 punnan šekin aivan seuran viimeisimmillä hengenvedoillaan. Tätä seuranneena kautena Bournemouth joutui aloittamaan Englannin kakkosliigan(neljänneksi ylin) 17 pisteen takamatkalta ja oli täten lähellä pudota Englannin liigajärjestelmän alimmalta tasolta kokonaan ulos. Seura kuitenkin kampesi itsensä Eddie Howen johdolla kuiville ja nousi lopulta 9 pistettä putoamisviivan yläpuolelle. Seuraavalla kaudella joukkue aloitti nousun kohti ylempiä sarjatasoja ja matka huipentui pari kuukautta takaperin varmistettuun Valioliiga -nousuun.
Uskomattoman saavutuksen merkittävimpänä arkkitehtinä venäläismiljardööriomistaja Maxim Deminin ohella täytyy pitää manageri Eddie Howea, jota pidetään tällä hetkellä yhtenä Englannin tavoitelluimmista valmentajista. Eddien pelaajaura Bournemouth puolustajana katkesi jo 30-vuotiaana jatkuviin polviongelmiin. Reilu vuosi tämän jälkeen(19.1.2009) hänestä tuli Bournemouthin päävalmentaja ja heti ensimmäisellä kokonaisella kaudella Bournemouth juhli sarjanousua. Howe on viimeisen seitsemän vuoden aikana valmentanut Bournemouthissa viisi täyttä kautta ja näistä peräti neljä kertaa kausi on päättynyt sarjanousuun. Viime kauden päätteeksi Eddie Howe valittiin Englannin jalkapalloliigan, The Football Leaguen vuosikymmenen manageriksi.
Mennyt kausi oli Bournemouthin osalta ailahtelevainen. Sesonki alkoi hienosti kahdella voitolla, mutta sen jälkeen joukkue ajautui peräti kuuden ottelun voitottomaan putkeen. Pahimmillaan joukkue kolkutteli jo putoamisviivaa ollessaan sarjataulukossa vasta viidentenätoista.
Bournemouth perustaa pelinsä pallonhallintaan ja moderniin aktiiviseen laitapeliin, jossa laitapuolustajat näyttelevät erityisen suurta roolia. Peliä rakennetaan lyhyillä syötöillä ja pallonmenetysten tullen peliväline pyritään voittamaan takaisin haltuun mahdollisimman nopeasti. Howe on ylistänyt Pep Guardiolaa ja kertonut tarkkailevan Barcelonan ja Bayern Munchenin taktiikoita erityisen tarkalla silmällä. Päättyneellä kaudella Bournemouth piti palloa Championshipin eniten (58.1%) ja Eddie Howe on vakuuttanut, että Cherries jatkaa tutuksi tulleella tyylillä myös Valioliigassa. Tämä luvannee hyvää, sillä viime kaudella Valioliigan 11 ensimmäiseksi sijouttuneesta joukkueesta peräti kymmenellä oli pallonhallinta yli 50%.
Kentällä Bournemouth totuttiin näkemään 4-4-2 tai 4-4-1-1 -muodostelmassa, joka palloa hallitessa muotoutui usein aktiivisen 2-4-3-1:n suuntaan. Puolustajina pelasivat useimmiten Simon Francis, Tommy Elphick(c), Steve Cook ja Charlie Daniels, joista yhdelläkään ei ole kokemusta Valioliigasta. Onkin erittäin todennäköistä, että kokemusta ostetaan kesän aikana ja linja menee pienoiseen remonttiin. Keskikentällä nähtiin niinikään neljä miestä, jossa Drew Surman ja Harry Arter kantoivat suurimman puolustusvastuun, laitapelaajien Marc Pughin ja Matt Ritchien pyrkiessä hanakasti eteenpäin. Tälle osastolle Bournemouth on saanut vahvistuksia, kun Christian Atsu tuli lainalle Chelseasta ja Joshua King hankittiin Blackburnista. Hyökkäyspäässä Callum Wilson kantoi ansaitusti ykköshyökkääjän viittaa 20 liigamaalillaan. 23-vuotias brittilupaus on ollut kiivaasti siirtohuhuissa esillä ja vahviten miestä on yhdistetty Spursiin ja Sotoniin. Onkin hyvin todennäköistä, ettei nuorta brittiä nähdä Kirsikkapaita päällä enää uuden sesongin käynnistyessä ja täten myös uudelle piikille luulisi olevan käyttöä. Huhuissa on pyörinyt Dimitar Berbatovin ja Jermain Defoen kaltaisia nimiä, jotka olisivat kokemattomaan Cherries -laumaan imo kelpo vaihtoehtoja. Päättyneellä kaudella Callumin kaverina hyökkäyksessä vuorottelivat Yann Kermorgran ja Brett Pitman, joista ensimmäisenä mainittu pelasi usein piilokärkenä Callumin takana(4-4-1-1), kun taas Pitmanin ollessa kentällä formaatti oli lähempänä 4-4-2:ta. Kaksikolle voinee povata vastaavanlaista roolia Callum Wilsonin todennäköisestä seuravaihdoksesta huolimatta myös tulevalle kaudelle.
Ensimmäinen kausi Valioliigassa tulee joka vuotiseen tapaan olemaan nousijajoukkueille haastava, mutta parilla nappihankinnalla Bournemouth voi hyvinkin rakentua Swansean kaltaiseksi pysyväksi liigaseuraksi. Bournemouth on SirAlexin symppisjengi nro uno ja todennäköisesti joukkue tulee olemaan myös pelillisesti nousijajoukkueista viihdyttävin. Peukkuja Bournelle!
Uskomattoman saavutuksen merkittävimpänä arkkitehtinä venäläismiljardööriomistaja Maxim Deminin ohella täytyy pitää manageri Eddie Howea, jota pidetään tällä hetkellä yhtenä Englannin tavoitelluimmista valmentajista. Eddien pelaajaura Bournemouth puolustajana katkesi jo 30-vuotiaana jatkuviin polviongelmiin. Reilu vuosi tämän jälkeen(19.1.2009) hänestä tuli Bournemouthin päävalmentaja ja heti ensimmäisellä kokonaisella kaudella Bournemouth juhli sarjanousua. Howe on viimeisen seitsemän vuoden aikana valmentanut Bournemouthissa viisi täyttä kautta ja näistä peräti neljä kertaa kausi on päättynyt sarjanousuun. Viime kauden päätteeksi Eddie Howe valittiin Englannin jalkapalloliigan, The Football Leaguen vuosikymmenen manageriksi.
Mennyt kausi oli Bournemouthin osalta ailahtelevainen. Sesonki alkoi hienosti kahdella voitolla, mutta sen jälkeen joukkue ajautui peräti kuuden ottelun voitottomaan putkeen. Pahimmillaan joukkue kolkutteli jo putoamisviivaa ollessaan sarjataulukossa vasta viidentenätoista.
Bournemouth perustaa pelinsä pallonhallintaan ja moderniin aktiiviseen laitapeliin, jossa laitapuolustajat näyttelevät erityisen suurta roolia. Peliä rakennetaan lyhyillä syötöillä ja pallonmenetysten tullen peliväline pyritään voittamaan takaisin haltuun mahdollisimman nopeasti. Howe on ylistänyt Pep Guardiolaa ja kertonut tarkkailevan Barcelonan ja Bayern Munchenin taktiikoita erityisen tarkalla silmällä. Päättyneellä kaudella Bournemouth piti palloa Championshipin eniten (58.1%) ja Eddie Howe on vakuuttanut, että Cherries jatkaa tutuksi tulleella tyylillä myös Valioliigassa. Tämä luvannee hyvää, sillä viime kaudella Valioliigan 11 ensimmäiseksi sijouttuneesta joukkueesta peräti kymmenellä oli pallonhallinta yli 50%.
Kentällä Bournemouth totuttiin näkemään 4-4-2 tai 4-4-1-1 -muodostelmassa, joka palloa hallitessa muotoutui usein aktiivisen 2-4-3-1:n suuntaan. Puolustajina pelasivat useimmiten Simon Francis, Tommy Elphick(c), Steve Cook ja Charlie Daniels, joista yhdelläkään ei ole kokemusta Valioliigasta. Onkin erittäin todennäköistä, että kokemusta ostetaan kesän aikana ja linja menee pienoiseen remonttiin. Keskikentällä nähtiin niinikään neljä miestä, jossa Drew Surman ja Harry Arter kantoivat suurimman puolustusvastuun, laitapelaajien Marc Pughin ja Matt Ritchien pyrkiessä hanakasti eteenpäin. Tälle osastolle Bournemouth on saanut vahvistuksia, kun Christian Atsu tuli lainalle Chelseasta ja Joshua King hankittiin Blackburnista. Hyökkäyspäässä Callum Wilson kantoi ansaitusti ykköshyökkääjän viittaa 20 liigamaalillaan. 23-vuotias brittilupaus on ollut kiivaasti siirtohuhuissa esillä ja vahviten miestä on yhdistetty Spursiin ja Sotoniin. Onkin hyvin todennäköistä, ettei nuorta brittiä nähdä Kirsikkapaita päällä enää uuden sesongin käynnistyessä ja täten myös uudelle piikille luulisi olevan käyttöä. Huhuissa on pyörinyt Dimitar Berbatovin ja Jermain Defoen kaltaisia nimiä, jotka olisivat kokemattomaan Cherries -laumaan imo kelpo vaihtoehtoja. Päättyneellä kaudella Callumin kaverina hyökkäyksessä vuorottelivat Yann Kermorgran ja Brett Pitman, joista ensimmäisenä mainittu pelasi usein piilokärkenä Callumin takana(4-4-1-1), kun taas Pitmanin ollessa kentällä formaatti oli lähempänä 4-4-2:ta. Kaksikolle voinee povata vastaavanlaista roolia Callum Wilsonin todennäköisestä seuravaihdoksesta huolimatta myös tulevalle kaudelle.
Ensimmäinen kausi Valioliigassa tulee joka vuotiseen tapaan olemaan nousijajoukkueille haastava, mutta parilla nappihankinnalla Bournemouth voi hyvinkin rakentua Swansean kaltaiseksi pysyväksi liigaseuraksi. Bournemouth on SirAlexin symppisjengi nro uno ja todennäköisesti joukkue tulee olemaan myös pelillisesti nousijajoukkueista viihdyttävin. Peukkuja Bournelle!
Bournemouthin Hollywoodmaisen tarinan jälkeen on vuorossa viimeinen sarjanousija Watford, joka palaa Valioliigaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen.
Watfordilla valmistautuminen tulevaan Valioliiga kauteen on ollut edellämainittua kaksikkoa haastavampaa, sillä viime vuoden marraskuusta lähtien joukkuetta valmentanut Slavisa Jokanovic lähti seurasta ja tilalle hankittiin lähinnä Espanjassa ja Portugalissa mainetta niittänyt Enrique Flores. Watfordissa managerinvaihdoksiin on totuttu, sillä Flores on jo peräti viides valmentaja Watford peräsimessä ainoastaan vuoden sisään. Huhujen mukaan Watfordin ja Jokanovicin tiet erosivat Slavisan liian suuren palkkatoiveen johdosta.
Useat valmentajavaihdokset teki Hornetsien scouttaamisen hieman hankalaksi, sillä kokoonpano ja formaatti eli ottelusta toiseen suuresti. Myös Jokanovicin alaisuudessa Watford käytti välillä kolmen topparin alakertaa, kun taas seuraavassa ottelussa käytössä oli jotain 4-3-1-2:n ja 4-3-3:n väliltä. Kokonaisuutena Jokanovic tuli tutuksi varsin hyökkäysvoittoisesta taktiikasta ja kentällä nähtiinkin liki aina vähintään kaksi hyökkääjää. Taktiikka toimi, sillä kauden päätteeksi Watfordilla oli peräti kolme hyökkääjä, jotka onnistuivat maalinteossa yli 15 kertaa(Norwichilla ja Bournemouthilla vain yhdet).
Nykyinen manageri Enrique Flores on sensijaan tullut aiemmalta valmennusuraltaan tutuksi puolustusvoittoisesta taktiikasta, joka vetäytyy alas ja iskee paikan tullen vastaan. Mies on verrannut itseään maanmies Rafael Beniteziin ja kertonut Rafan tavoin saavan pelaajistostaan aina maksimipotentiaalin irti. Tämä on varmasti hyvä asia, sillä Watfordilla on ainakin vielä toistaiseksi käsissään melkolailla Valioliigan vaatimattomin nippu. Flores on suosinut läpiuransa 4-2-3-1 & 4-4-2 formaatteja, jossa keskusta on tukittu vahvasti. Watfordin omistava italialainen Pozzon perhe omistaa myös La Ligaa tahkovan Granadan, sekä Serie A:ssa vaikuttavan Udinesen, joista viimevuosina on hankittu iso osa nykypelaajistosta. Samainen meininki jatkunee myös kesän siirtoikkunassa, mutta todennäköisesti joukkueeseen halutaan myös Brittipelaajia, joilla kokemusta ylimmältä sarjatasolta olisi jo kasassa. Tällä hetkellä huhuissa vahvimmin Watfordiin on liitetty Udinesessä Irakin Gareth Baleksi ristitty Ali Adnan, josta myös Chelsea oli vielä vuosi sitten kiinnostunut.
Kun nykyhetken ja tulevan kauden avauspotkun välillä on vielä niin monta muuttujaa matkassa, on Watfordin osalta turha lähteä perkamaan mahdollisia line-uppeja tarkemmin. Otetaankin käsittelyyn hyökkäysosaston huippumielenkiintoinen Troy Deeney, josta jo viime vuonna oltiin valmiita maksamaan toistakymmentä miljoonaa puntaa. Troy Deeney, mies joka tuomittiin toukokuussa 2012 kymmeneksi kuukaudeksi vankilaan potkittuaan joukkotappelussa maahan kaatunutta miestä päähän. Mies, joka työskenteli vielä 18-vuotiaana rakennusalalla, pelaten höntsäfutista alasarjoissa Englannin jalkapalloliiton ulkopuolella. Mies, joka teki päättyneellä kaudella yli 20 liigamaalia jo kolmatta kautta peräkkäin. Ja kapteeni, joka on vannonut opettelevansa jokaisen neljäntoista eri kansalaisuuden omaavan Watford-pelaajan kotikielen.
Troy Deeney oli nuorena huippulahjakkuus ja usean eri liigaseuran tähtäimessä. 15-vuotiaana Deeneyä oltiin viemässä tryoutille Aston Villaan, mutta mies valitsi näytönpaikan sijaan uimarannan ja täten Villa-kortti jäi kääntämättä. Luontainen lahjakkuus näytti auttamatta valuvan hukkaan, kun mies vielä 18-vuotiaana maalasi Birgminghamin Erdingtonissa sijaitsevan puutalon rappeutuneita seiniä. Joulukuussa 2006 Deeney sai kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden ryhtyä ammattijalkapalloilijaksi, kun Englannin Kakkosliigaa pelaava Walsall huomasi Chelmsey Townin junioreissa tömistelleen voimahyökkääjän potentiaalin.
“Initially, I still wasn’t switched on, but I’d been going to work, going in at six in the morning and coming home eight at night. So, when I had a chance to get up at nine, back home for two, I wanted some of that. The other lads would say to me after training, ‘Ooh I’m so tired’. I’d be sitting there going, ‘you lot for real?’ I thought I’ll make more money for less work, let’s not blow this.”
Walsall lähetti miehen välittömästi loppukauden kestävälle lainalle Halesowen Towniin ja matkan sujuessa Deeneylle operoitiin paikka Walsallin ykkösmiehistöstä jo tätä seuranneelle kaudelle. Muutamaa vuotta myöhemmin(2010) Deeney oli tehnyt läpimurtonsa ja siirto nykyseura Watfordiin oli edessä.
“When I came here, my salary went through the roof. I’m a right jack the lad. I’m out all the time, spending all my money, convinced they’re going to realise I’m c--- at football pretty soon and get rid of me. So, I may as well enjoy it.”
Ensimmäinen kausi Watfordissa ei sujunut odotusten mukaisesti, kun miestä peluutettiin Malky Mackayn johdosta laiturina, eikä maalejakaan täten tahtonout syntyä. Seuraavalla kaudella Malky Mackay sai lähteä ja uusi valmentaja Sean Dyche tarjosi Deeneylle paikkaa kärjestä. Tuloksena oli joukkueen maalikuninkuus ja Goal of the Season -palkinto. Tätä seuranneena kesänä Birminghamista kuului kummia, kun nuoren opiskelijapojan pahoinpitelystä nousi videoclippi julkisuuteen, jossa tähtihyökkääjä Troy Deeney potki puolustuskyvytöntä miestä maassa. Troy Deeney sai tapauksesta kymmenen kuukauden vankeustuomion, joka kuitenkin lievennettiin vajaaseen kolmeen kuukauteen Troyn ollessa ensikertalainen ja osoittaessaan katumusta.
“When I was away for a little while they kept me on, they didn’t have to, so I wanted to reciprocate. I’m naturally a big guy, if I start lifting weights I go too big and it slows me down. If I don’t do anything, I go flabby. So, I had to find a balance. I train with a personal trainer called Jamie Velocity. He looks after Fabien Delph and Jack Wilshire, too. I’ve been doing it for two years now, stuff that will make me improve as a footballer and an athlete. I’m booked to do three weeks over the summer with him. I’m determined to be stronger than I’ve ever been. Because in the Premier League, if you don’t give an eight-out-of-10 performance every week, they’ll get someone in who will. That simple.”
Voitaneen viime kausien tulosten perusteella sanoa, että työ on tuottanut tulosta ja Watfordilla on tulevalla kaudella käytettävissä pelaaja, joka voi hyvinkin nousta Harry Kanen ja Charlie Austinin tavoin "puskista" lähelle Valioliigan kuuminta hyökkääjäeliittiä. Toivotaan ainakin.
-SirAlex
Submitted by Vierailija (ei varmistettu) — Sunnuntai, 28.06.2015, 21:59
:No nyt oli laadukasta.
No nyt oli laadukasta. Kiitos!
Submitted by Vierailija (ei varmistettu) — Maanantai, 29.06.2015, 14:30
:Kiitokset tästä jutusta!!
Kiitokset tästä jutusta!!
Submitted by Vierailija (ei varmistettu) — Maanantai, 29.06.2015, 19:26
:Oikea suunta
Lisää tätä!
Submitted by Vierailija (ei varmistettu) — Tiistai, 30.06.2015, 11:29
:Kiitos..
Kiitos ja vielä kerran Kiitos! Niinku edellä on jo kerrottu, nyt on oikea kurssi.