Tässä jutussa käydään läpi niitä suomalaisia, jotka onnistuivat uuden vuoden 2016 alun taipaleella maailman kovimmassa kiekkoliigassa. Vastapainoksi esille otetaan myös epäonnistujat. Nämä kinkun kanssa syömisessään liioitelleet herrat, joiden pelissä on ollut vielä parantamisen varaa.

Kokonaisuudessaan suomalaisten esitykset meneillään olevalla kaudella ovat olleet varsin hyvät. Siitä kertoo jotain se, että viisi pelaajaa on jo ylittänyt 30 pisteen rajapyykin. Pisterajan hätyyttelijöitäkin löytyy useampia. Viime kauden päätteeksi suomalaisia löytyi 30 pisteen rajan päältä vain seitsemän, joten tälle kaudelle parannus on varmaa. Nyt kuitenkin siirrytään valintojen pariin. (Tilastot on päivitetty Allstars-tauolla.)

TOPIT:

1.    Joonas Donskoi, San Jose Sharks

Tämä on selkeä valinta. Hän on vakiinnuttanut paikkansa San Josen riveissä. Tammikuun pistesarake näyttää lukuja 3+5 (sekä yksi rangaistuslaukauskilpailussa tehty maali), joka on paras tulos suomalaisista pisteiden valossa mitattuna tammikuun ajalta, heti Tampan Valtteri Filppulan jälkeen.

Tällä hetkellä Donskoi on pelannut kolmosketjussa yhdessä sentteri Logan Couturen ja laituri Tommy Wingelsin kanssa. Couture varsinkin on älykäs ja laadukas sentteri, jonka vierellä Donskoi pääsee hyvin kiekolle ja näin ollen pelaamaan vahvuuksillaan. Kuka olisi uskonut, että Oulun oma poika tekee tulokaskaudellaan näin varmaa ja hienoa jälkeä, ei ainakaan allekirjoittanut. Kauden tilastotkin näyttävät mukavaa 7+14= 21 +/- 0, kun otteluita on takana 43. Well done Joonas!

2.    Valtteri Filppula, Tampa Bay Lightning

Hän on myös erittäin selvä tapaus. Filppula saalisti tammikuun aikana pelaamissaan 11 ottelussa tehot 3+6. Se on todella hyvä suoritus muutenkin, mutta erittäin kova parannus Filppulan vaisusti kulkeneeseen alkukauteen verrattuna. Hän oli tehnyt tätä putkea ennen kuitenkin vain tehot 3+12 pelaamissaan 38 ottelussa. Filppula on erinomainen joukkuepelaaja ja pystyy pelaamaan lähes paikkaa kuin paikkaa.

Koko Tampan tammikuu sujui mallikkaasti ja joukkueen kentällisetkin alkavat vankistua uomiinsa. Filppula on pelannut viime pelit yhdessä Ryan Callahanin ja T.J Brownin kanssa. Varsin suoraviivaiset ja myös kovemman pelin taitavat kaverit pääsevät nauttimaan Valtterin syötöistä ja peliälystä. Omaan silmään tämä on ihan hyvän tuntuinen ketju. Joukkueen sairaslistalta löytyy enää vain Mattias Ohlund, joten kentälliset alkavat muotoutua entistä paremmin yhteen. Tampa tulee menemään jälleen pitkälle kun Stanley Cupin jahtaaminen etenee ja tärkeässä roolissa sekä hyökkäys- että puolustuspäässä häärii Filppula.

3.    Rasmus Ristolainen, Buffalo

Hänen tammikuun tehonsa ovat mukavat 1+6. Jäähyjä Ristolainen on ottanut kaudella yhteensä vain 14 minuutin verran. Hän on takuuvarma maalinedustan hallitsija, hyvä laukomaan, isoksi pelaajaksi hyvin luisteleva ja Buffalon selkeä ykköspakki. Menneen kuun aikana Rassen peli ei ole huonontunut lainkaan. Koko kausi on tähän asti ollut 21-vuotiaalta turkulaiselta loistava. Buffalon pelin mennessä eteenpäin, myös Ristolaisen otteista on huokunut itsevarmuuden kasvu.

Tämän ovat saaneet tuntea myös muun muassa herrat nimeltä Alexander Ovechkin, Milan Lucic, sekä Zach Parise, joita hän on koulinut miehekkäin ottein. Ristolainen on näyttänyt kentällä kaapin paikan. Hän on laukonut paljon enemmän, mitä on varmasti valmennusportaaltakin erikseen kehotettu tekemään. Pelaa alivoimaa, ylivoimaa ja ensimmäisessä puolustusparissa. Ristolainen on Buffalolle elintärkeä pelaaja ja tärkeä pala tulevaisuutta ajatellen. Tätä miestä ei voi muuta kuin kehua!


FLOPIT:

1.    Mikael Granlund, Minnesota Wild

Granlund teki tammikuussa pelaamissaan 14 ottelussa 4 pistettä, nämäkin tehot kahdessa eri pelissä. Alkava vuosi on ollut koko Minnesotan kannalta hankala. Peli tökkii ja häviöitä satelee tilille. Joukkue on Läntisen Konferenssin sijalla yhdeksän. Minnesotan playoff-paikka ei täten ole kiveen veistetty asia. Joukkueen on pakko nostaa tasoaan ja Miken on oltava hereillä, nyt kun pieneltä Allstar-tauolta on palattu takaisin tositoimiin.

Koko kauden saldona 49 ottelussa tehot 4+21 (+/- -2). Tämä ei yksinkertaisesti vaan riitä. Puhutaan pelaajasta, jonka pitäisi olla Wildin sentteri numero 1. Hänellä on hyvä peliäly ja hän on taitava syöttelijä, lahjoja löytyy. Mistä sitten vaisu meno johtuu? Wildin pelejä katsoneena, on valitettavaa, että Granlundin ongelma on edelleen koko ja osaksi myös liike. Siihen vielä päälle ketjukavereidenkin pienimuotoinen floppaus. Granlund on liian heikko kulmaväännöissä ja häntä on helppo melkeinpä jopa siirrellä edestä pois. Vauhtiin päästessään luistelu on aivan hyvää, mutta lähdössä on vielä petrattavaa.

2.    Joonas Kemppainen, Boston Bruins

Kemppainen on 27-vuotias sentteri, joka pelaa tulokaskauttaan. Viimevuoden Liigan playoffit ja maajoukkuepelit sujuivat häneltä loistokkaasti. Meren toisella puolen kiinnostuttiin ja tuli aika näyttää taidot suurelle yleisölle. Saldona 35 ottelua, yksi maali ja kaksi maaliin johtanutta syöttöä. Pelaa kolmos- ja neloskentissä. Mieheltä ei pisteiden tekoa niinkään odoteta, pääarvo on puolustuspäässä. Joulukuulle asti kaikki sujui vielä ”ihan ok”. Sitten tuli ylävartalovamman, joka piti Kemppaista pois kaukaloista noin kuukauden ajan. Tämän jälkeen hän palasi kaukaloihin, joissa 11 ottelussa tehotilasto -6. Ei vakuuta, varsinkin kun miehen tärkeimpänä tehtävänä voidaan pitää oman pään puhtaana pitoa.

Isokokoinen ja ulottuva hyökkääjä antaa liikkeessä hieman tasoitusta kanssapelaajille, hyökkäyspäähän avut ovat melko olemattomat. Käsillä on tärkeät hetket. Jos peli ei kulje, voi passittaminen AHL-joukkue Providence Bruinsiin tulla minä hetkenä hyvänsä. Toisaalta, Kemppainen pelaa todellakin tulokaskauttaan ja häneen kohdistuneet odotukset eivät mitkään valtavat olleetkaan, mutta mielestäni selkeä valinta listalle sitä huolimatta.

3.    Teuvo Teräväinen, Chicago Blackhawks

Saanut pelata ilman loukkaantumisia, 49 ottelua, tehot 9+13= 22 (+/- +5). Hyvin keskinkertaista. Tammikuun aikana pari hassua kakkossyöttöä ja kerran tyhjiin. Koitettiin alkupuoliskolla sijoittaa ykkösketjuun yhdessä Toewsin ja Hossan kanssa, mikä ei toiminut toivotulla tavalla. Tällä hetkellä kolmoskentässä ja nauttii peliaikaakin ihan mukavasti, 13-18 minuuttia per peli, riippuen pelin rikkonaisuudesta. Saa vastuuta myös toisessa ylivoimakentällisessä.

Omasta mielestäni alisuoritti tammikuun. Chicagon peli oli välillä loistossaan, mutta Teukka ei kuulunut tähän loistoon. Erittäin pienikokoinen pelaaja. Paljon samaa kuin Johnny Gaudreaussa, joka on Calgary Flamesin yksi kantavista voimista. Kulmavääntöihin ei kannata mennä, koska häviää ne. Suoraviivaisuutta ja kokoa kaivattaisiin enemmän. Kyseessä on kuitenkin nuori pelaaja, jolla on vielä paljon annettavaa, katsotaan rauhassa. Pelaa kuitenkin joukkueessa, joka menee tälläkin kaudella pitkälle. Saa nauttia arvokasta oppia monelta kokeneelta pelaajalta. Teuvo tulee vielä!

Tässä oli oma näkemykseni tammikuun tilanteesta suomalaisittain. Lähellä onnistujien listalle pääsyä oli myös useita, joista vielä pienet maininnat:

Olli Määttä: Hyvää peruspeliä myös tammikuussa, välillä pojoilla, tehotilasto kaudelta +15, nuori ja kehittyvä, kärsinyt harmittavista loukkaantumisista.

Jussi Jokinen: Tammikuussa 12 peliä tehoilla 2+5, kentän kanssa peli kulkee, pelaa rakkaudesta lajiin ja olisi jokaisen valmentajan suosikkipelaaja työteliäisyyden ja hyvän asenteen vuoksi.

Alexander Barkov: Floridan pelin sydän, teki pitkän jatkopahvin ja on tuleva supertähti. Tammikuussa tehot 2+6, 12 peliä.

Alisuorittajien listaan voisi mahtua myös Jori Lehterä. Tammikuussa 6 pojoa, eikä pakkasen puolella tehotilastossakaan. Vaaditaan kuitenkin lisää, sillä 21 pistettä 52 peliin ei vaan riitä. Tätä vauhtia jäämässä viime kauden 44 pisteen ennätyksestään. Jaden Schwartz, Lehterän ketjukaveri on kuitenkin palaamassa takaisin kehiin. Toivottavasti Jorin pelikin ottaa tästä uuden piristysruiskeen.

Tässäpä jaarittelut tältä erää. Ei muuta kuin NHL:n osalta kohti seuraavia taistoja!

- Ilari Väärälä