Hieman pohdintaa menneestä NBA-kaudesta vihjeiden osalta ja vähän muutakin

Hieman pohdintaa menneestä NBA-kaudesta vihjeiden osalta ja vähän muutakin

S.Sukkela blogi

Hieman pohdintaa menneestä NBA-kaudesta vihjeiden osalta ja vähän muutakin.

Kaudesta ei voi antaa itselleni vihjaamisen osalta kuin arvosanan heikko ja parempi olisi ollut, että en olisi vihjannut lainkaan.

Ainoaksi positiiviseksi asiaksi löydän sinnikkyyden ja sen, että vihdoin lopulta pystyin muokkaamaan lähestymistapaani, niin vihjeisiin kuin muutenkin työntekoon, mutta tämä tapahtui harmillisen myöhään vasta maaliskuun lopulla. Tämän jälkeen jo yli -50 yksikön tappiolle kasvanut tulos lopulta kutistui -14,9 yksikköön lopullisen palautusprosentin ollessa 98,15%.

Kohteita: 229
Panokset: 805
Takaisin: 790,12
Tappio(yks) 14,88
palautus% 98,15%

Varianssin tai huonon onnen piikkiin tulosta ei voi pistää, ehkä huonoa onnea oli hieman enemmän kuin hyvää, mutta loppukaudesta tämä tasaantui reilusti, sillä huhti-toukokuun 40 kohteen palautusprosentti oli 126,2%.

Huonon onnen piikkiin on turha pistää poissaoloja, joita tuli vihjeen jälkeen, koska tämä oli jo nopeasti huomattavissa kauden alkuvaiheilla ja olisin voinut omilla toimenpiteillä välttää. Kohteista suurin osa oli overeita, niin sehän on itsestään selvää, että poissaolot heikentävät lähes poikkeuksetta vetoa, kun nyky-NBA:ssa on hyvin harvoja avainpelaajia, joiden poissaolo nostaisi koko ottelun pisteodotusarvoa. Tällä kaudella vihjeiden vertailu päätöskertoimiin on mielestäni turhaa, sillä niin monessa arvion/vihjeen jälkeen tapahtui kokoopanoissa merkittäviä muutoksia, joita ei pystynyt ennakoimaan.

Pahimman virheeni tein säätämisessä vihjeiden lähetys aikataulujen kanssa, vaikka hyvin nopeasti tajusin, että tuo noin klo 20–22 ei todellakaan ole paras ajankohta vihjata. Sen sijaan, että olisin kantanut vastuun asiasta eniten tietävänä, tein muun muassa äänestyksiä asiasta ja peesaajan kannalta on luonnollista, että hän haluaa vihjeet itselleen parhaimmin sopivaan aikaan, jollei täysin ymmärrä, kuinka paljon siinä voi menettää tuloksen muodossa. Kuitenkin jääräpäisenä vain halusin, että vihjaan vasta, kun Pinnaclella on täydet limitit, mutta aikaisemmin kuin väki on ilmoittanut menevänsä nukkumaan.

Parempi vihjeiden lähetyksen ajankohta olisi ollut, joko heti kun Pinnacle oli avannut kohteet tai lähellä otteluiden alkua, jolloin kokoonpanot olivat julkaistu. Ensimmäisessä vaihtoehdossa Pinnaclen limitit olisivat olleet vasta usein puolet maksimeista ja vihjeen vaikutus kertoimeen suurempi. Tällöin olisi kuitenkin saanut keskimäärin kohteille parempia linjoja ja useita kohteita enemmän, jotka olivat jo muuttuneet vihjausajankohtana pelikelvottomiksi. Tämä olisi mukavasti kompensoinut poissaolojen riskiä, joita pelikohteet sisälsivät. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa taas poissaolojen riski olisi ollut lähes nolla, sillä kokoonpanojen julkistamisen jälkeen vain muutamia kertoja jo pelaavaksi ilmoitettu pelaaja vedettiin pois syystä tai toisesta vain minuutteja ennen ottelun alkua.

Halusin vain, että mahdollisimman moni pääsee peesaamaan, kun tuossa Discord ryhmässäkin taisi olla lähelle 900 henkilöä, vaikka suurin osa taisikin olla vain sivusta seuraajia. Minun olisi pitänyt hyväksyä erikoiskausi, eikä vain varoitella asiasta. Kuitenkin parempi skenaario olisi ollut se, että pienempi joukko pystyy kohteet peesaamaan voitollisesti kuin suurempi tappiollisesti kuten nyt kävi.

Minun olisi pitänyt myös tunnustaa itselleni, että tällä kaudella en vain kerkiä tekemään kyseisellä aikataululla yhtä laadukkaita arvioita kuin aikaisemmilla kausilla, jolloin aikataulu on ollut saman suuntainen. Ensinäkin runkosarjan ottelutahti oli ennätystiivis ja toisekseen tuo epävarmojen pelaajien määrä. Normaalilla kaudella sellaisella 10 ottelun kierroksella saattaa olla 2–3 pelaajaa epävarmoja, mutta näistäkin usein osaa sanoa vahvasti pelaamisen kannalta suuntaan tai toiseen. Tällä kaudella epävarmoja pelaajia saattoi olla 20–30, eikä aika mitenkään riittänyt tarpeeksi hyvin pohtimaan jokaisen mahdollista pelaamista. Lisäksi yhden pelaajan poissaolon kohdalla arviota on helpohko muokata, mutta kun joukkueella voi olla sivussa 3–4 pelaajaa, niin siinä eri skenaarioiden vaihtoehto on melkoinen. Sama jatkui säälipleijareihin. Alla listaus Indiana Pacersin poissaoloista ja mahdollista poissaoloista eilisillan ottelussa tuon huonon vihjausajankohdan aikaan.

 

Kaikki ylhäällä oleva olisi pitänyt olla jo aivan maalaisjärjellä ymmärtää, mutta sitten iski kova tappiosuma ja itseltäni katosi täysin työilo ja tilalle tuli ahdistus, kova stressi ja huonot yöunet. Olin saanut itseni huonoilla aikaisemmilla valinnoilla tilaan, jossa vaan väkisin puskettiin duunia ja oma hyvinvointi unohtui täysin. Tärkeät rentoutumishetket jäivät kokonaan ja päässä pyöri vain NBA. Tuossa meni pitkä aika ennen kuin tajusin, että homma ei voi jatkua näin, että vääjäämättä edessä olisi burnout tai masennus. Päällä oli tuohon aikaa jonkin sortin henkinen lukko, kun ei pystynyt laajemmin miettimään tilannetta.

Lopulta sain itseni henkisesti tilaan, jossa pystyin kunnolla pohtimaan tilaani ja lähdin hakemaan taas rentoutta tekemiseen, jota usein painotan, mutta jota näköjään en kaikesta saarnaamisesta huolimatta onnistunut edes itse pitämään.

Sosiaalinen media jäi tauolle, koska sain paljon negatiivista palautetta ja jopa suoranaista vittuilua ja muutenkin näin kaikessa mahdollisessa negatiivista, vaikka sitä ei olisi aina ollutkaan ja tämä lisäsi ahdistuneisuutta. Osassa negatiivisuus oli kyllä hyvin selkeääkin, kuten Twitterin poliittisen ”keskustelun” kenttä, jota seurailin osallistumatta ja tuo oli suurin osa pelkkää ääripäiden kinaamista ilman halua ymmärtää edes toisen mielipidettä. Lisäksi järjestin itselleni paljon enemmän vapaa-aikaa, katselin sarjoja ja leffoja, kuuntelin musiikkia, olin kontaktissa parhaimpiin ystäviini, joille kerroin tilanteeni, joka oli hyvin vapauttavaa. Tämän mahdollisti välipäivien pitäminen ja arvioiden teon skippaaninen otteluihin, joissa oli paljon epävarmuuksia. Lisäksi skarppasin muissakin elämäntavoissa kuten ruokailussa ja kuntoilussa.

Sain myös neuvoja, kun saamistani palautteista Twitterissäkin mainitsin, että minun pitäisi jättää huomiomatta negatiiviset palautteet/vittuilut, mutta kuten olen niin usein sanonut, niin en pysty vain siihen, vaikka asiaa on usein käsitelty psykologinkin kanssa. Siitä vain aina tulee paska fiilis, jos joku pistää viestin esimerkiksi, jossa kertoo toivovansa, että äitini kuolisi Koronaan.

Olen tämän lukuisia kertoja sanonut, että neuvominen ohittaa negatiiviset kommentit ovat minulle turhia. Se on sama kuin sanoisi pahoista uniongelmista kärsivälle, että juo lasi lämmintä maitoa, että sillä kyllä uni tulee, peliongelmaiselle sanoa, että kukaan ei pakota laittamaan rahojasi sinne pelikoneeseen tai masentuneelle henkilölle sanoa, että ota itseesi niskasta kiinni ja nyt nouset sieltä sängyn pohjalta ja virkistyt. No tällaista meno nykyään on, kun moni juuri sosiaalisessa mediassa tuntuu olevan joka alan asiantuntija ja mielestään oikea ihminen henkilö neuvomaan henkilöitä, joita ei edes tunne, vaikka tekeekin tämän positiivisin tarkoitusperin.

Toisekseen minun ei ole pakko kasvattaa paksumpaa nahkaa, vaan voin lopettaa vihjaamisen, jos tällaista tulee jatkossa vastaan. Itseäni julkisuus ei voisi vähempää kiinnostaa ja Hesarinkin haastattelun halusin antaa, jotta julkisuuteen tulee edes yksi todenmukainen kuva ammattimaisesta vedonlyönnistä, sillä niin paljon yleisiä väärinkäsityksiä tähän hommaan liittyy. Tuon haastattelun jälkeen yhteydenotot kaikista medioista (TV, lehdet, radio) ovat vain lisääntyneet. Tuo oli kuitenkin viimeinen haastattelu, jonka annoin. En ole oikea henkilö tuommoiseen ”julkkistouhuun”, joka seuraisi, jos alkaisin kiertää haastattelusta toiseen. Eli ei pelkoa, että minulla olisi kohta Instagram tili, johon päivittäisin kaikki tekemiseni ja lähettelisin hakemuksia eri tosi-tv formaatteihin.

Tuosta Helsingin Sanomien jutusta haluan vielä kiittää Emil Eloa ja muuta jutun toteuttanutta tiimiä, oli mairittelevaa kuulla, että haluaisivat juuri minun henkilökuvani, kun itse pidän työminääni tylsänä rutiineista riippuvaisena harmaana hahmona. Joku kommentti siitä tuli, että juttu olisi ollut uhkapelaamisen glorifioimista, mutta ainakin omasta mielestä se oli juuri sellainen kuin pitikin ja toivottavasti tuon jälkeen yhä useampi ymmärtää uhkapelaamisen eron vedonlyöntiin sijoitusmuotona.

Ainoastaan otsikointi maailman parhaasta NBA-vedonlyöjästä oli mielestäni huono (en ole koskaan itse näin sanonut, enkä voisikaan), mutta ymmärrän kyllä, että otsikot ovat aina vain otsikoita, jotka pyritään tehdä mahdollisimman vetäviksi. Kuitenkin vedonlyönnissä ei kukaan tiedä kuka on missäkin sarjassa maailman paras, koska julkisesti tätä tekee niin harva. Vedonlyönnissä se paras voi olla henkilö, josta ei olla koskaan kuultu mitään vedonlyöntipiireissä, kun taas jos urheiluun verrataan, niin tuskin jossain tietämättömissä on henkilö, joka olisi esimerkiksi maailman nopein pikajuoksija. Koska vedonlyönti ei ole kilpailua toisia vastaan, niin parasta ei voida määrittää, eikä siihen ole tarvettakaan. Mikäli tituleeraisin itseäni maailman parhaaksi, niin olisin joko narsisti tai sitten olisi päässyt kusi hieman lirahtamaan päänuppiin.

Tällä hetkellä olo erittäinkin hyvä, mitä nyt koivuallergia vaivaa.

Hyvää kesää kaikille,

Marko Virtanen