Opiskeltuani vuoden muutin pois vanhempieni helmoista TOAS:n opiskelija-asuntoon jonka sain vapaasti valita, kun pääsin lääkärintodistuksella jonojen ohi. Muistan vielä hyvin, kun menin TOAS:n konttorille esittelemään todistusta, niin jännitti hillittömästi, kun en tiennyt miten siihen suhtauduttaisiin ja yllättäen soluasuntoon en ollut missään olosuhteissa valmis muuttamaan. Ojensin lääkärintodistuksen virkailijalle joka sitä hieman ihmeissään katsoi, sanoi että käy takahuoneessa ja viiden minuutin päästä tuli takaisin ja sanoi lauseen jonka alku säikäytti, mutta loppuosa toi hymyn kasvoille ”Valitettavasti asunnon saaminen kestää hieman, mutta jos olet viikon tai kaksi valmis odottamaan niin pääset muuttamaan”. Vedonlyöntiurankin kannalta oma asunto osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi, kun jos olisin asunut vanhempien luona, niin olisin varmaan pysytellyt ravien parissa pitkään enkä olisi löytänyt tuottoisia tennislivejä tai NBA-koripalloa.

Omilleen muuton jälkeen raviurheilu jäi aika nopeasti taka-alalle, kun Teivon raviradalle paikan päälle pääsy tuli vaikeammaksi, kun minulla ei ollut enää käytössäni vanhempieni toista autoa. Lisäksi opintojen alkupuolella kiersin iltaisin ahkerasti opiskelijabileissä, kun prosenttien ollessa kohdillaan juomissa niin pystyn hyvin viettämään aikaani vapautuneesti vieraidenkin ihmisten parissa, joka ei ajokunnossa onnistuisi. Opiskelujen edetessä niin vuosi vuodelta opiskelujen parissa viettämäni aika väheni ja ehkä ensimmäisen opiskeluvuoden jopa vaihtomiehen asemassa ollut vedonlyönti sai jälleen paikan aloitusviisikosta.

Ensimmäisenä lajina ravien jälkeen ylitse muiden nousi tennis lähinnä syystä, että Betfairilla oli tennisotteluita livevedonlyönnissä ja tuolloin selvisi jo pienellä tilastojen tutkimisella, että markkinoilta sai liveissä jatkuvasti huimia ylikertoimia. Pienoisen mutkan matkaan toi ainoastaan seikka, ettei Eurosport näkynyt tuolloin Tampereella kaapeliverkossa ja satelliittilautasen asennukseen sain luvan ehdolla, ettei parvekkeelle saa tulla pysyviä jälkiä eli seinään sitä ei saanut porata kiinni. Ratkaisuksi lopulta löytyi 60 kiloinen betoninen kaivonkansi johon pultattiin metalliputki kiinni jonka päähän lautanen kiinnitettiin. Ajan myötä tennisliveissä valuet hupenivat ja rupesin yhä enemmän keskittymään koripalloon joka oli tuohon asti ollut tenniksen varjossa.

Maisterintutkinto on vieläkin muutamaa kurssia vajaa vaikka gradukin tuli jo tehtyä, mutta varmaan jääkin kesken sillä ainakin tällä hetkellä koulunpenkille palaaminen tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta. Kaikki vanhat tutut koulukaverit ovat valmistuneet aikoja sitten ja pitäisi etsiä uutta kahvitteluseuraakin ja tähän tuskin kykenen, ellei nyt sitten Korven Kiira sattuisi soittelemaan ja vaatimalla vaatisi luentoseurakseen. Olisihan se kiva saada paperit ulos, mutta käytännössä sillä tuskin tulee olemaan merkitystä. Mikäli valmistuisin en alan hommiin haluaisi, ja vaikka haluaisin niin kukaan ei huolisi minua opiskelujani vastaaviin töihin.  Minulla ei myöskään ole päivääkään työkokemusta muilta aloillta kuin vedonlyönnistä vihjefirman pyörittämisen muodassa, ei edes kesätöistä tai koulun taksvärkkipäivästä.

Olen välillä mietiskellyt, että jos tällä hetkellä saisin muuttaa lapsuuden tapahtumia, niin uskaltaisin väittää, että nyt kun se aika on jo takanapäin en muuttaisi mitään.  Pidän itseäni siinä mielessä onnekkaana ajatellessa muita koulukiusaamisen uhreiksi joutuneita niin uskoisin, että minun tämänhetkinen elämäntilanne on kohtuullisen hyvä ja suuri kiitos kuuluu vedonlyöntiharrastukselle ja sille, että vanhempani olivat sen suhteen niin ymmärtäväisiä.  On sanomattakin selvää, että muuttaisin mielelläni pelkoani vieraita ihmisiä kohtaan, sillä ei ole erityisen mukavaa kun ahdistuu ruokakaupan jonossa sekä aina kuvittelee, että pohjimmiltaan jokainen vieras ihminen on pahantahtoinen.

Hyviä puolia haettaessa mitä kiusaaminen on muovannut luonteeseen, voisi pitää hyvää huumorintajua, minkä oli väkisinkin kehityttävä kun joutui päivittäin koulussa pilkanteon kohteeksi jotta edes jollain tapaa tämän jaksoi. Kiusaamisen loputtua on myös jotenkin jäänyt joka asiaan kova näyttämisen halu, minkä vuoksi pyrkii aina tekemään parhaansa, kun aikoinaan sai kuulla kiusaajilta usein, kuinka sinusta ei ole mihinkään, kuinka tyhmä ja säälittävä olet jne. Vedonlyönti on tänä päivänä yksi alue johon tuo menestymisenhalu vaikuttaa voimakkaasti ja kaikin mahdollisin keinoin pyrkii menestymään siinä niin hyvin kuin mahdollista. Haittapuolena on se, että välillä tekee asioista itselleen turhankin haastavia, kun ei ole valmis tyytymään minkäänlaisiin kompromisseihin vaan ne asiat mitä tehdään, tehdään joko sata lasissa tai sitten ei tehdä ollenkaan.

Vedonlyöntiä ammattina voidaan ajatella pitkänä tienä, jossa käännytään valtatieltä pienemmille teille ja tullaan lopulta monien mutkaisten hiekkateiden kautta perille paikkaan jonne niin harva löytää/päätyy. Itse taas näen omalla kohdallani kulkemani tien hyvin suorana jota edetessä ainoastaan tien pientareella olevissa kylteissä ”matkaa määränpäähän” lukema pieneni. Vaikken muuttaisi mitään asioita tuon matkan aikana niin, voisi vain toivoa, että koulukiusaamiseen puututtaisiin paremmin ja mahdollisimman harva joutuisi kokemaan olotilan, kun joka kouluaamu itku kurkussa joutuu heräämään tietäen mitä taas kohta on edessä.  Omille kiusaajilleni haluaisin vaan ylimielisesti todeta ”Haa Haa voitinpas!”