Haastattelu: Ville Kolppanen - treenin kautta tuloksiin

Haastattelu: Ville Kolppanen - treenin kautta tuloksiin

Comments: 0

Ylikerroin.comin haastattelusarjassa on seuraavana vuorossa 22-vuotias maalivahti Ville Kolppanen. Suomessa Kolppanen on tullut tutuksi Tampereen Ilveksen sekä maajoukkueen vahtina. Kausi 2013-14 sujui Ilveksessä todella mallikkaasti (torjuntaprosentti 92,7%) ja viime kaudeksi Kolppanen suuntasikin kohti itää KHL:n HK Neftehimik Nižnekamskiin. Jutussa käymme läpi Kolppasen mennyttä kautta KHL:ssä, sekä kuulemme muun muassa mitä erikoista joukkueen bussikuskille tapahtui viime kauden aikana.

Hei Ville, mitäs kuuluu?

Hyvää kuuluu. Kesä oli lyhyt, mutta mukava. Tämä kesä on menty ihan treenien ehdolla ja treenit ovat menneet tosi hyvin. Nyt ollaan hyvässä kunnossa, paljon paremmassa mitä viime vuonna tähän aikaan. Lisäksi olen mökillä touhunnut kaikenlaista pientä mitä mökillä yleensä touhutaan, kuten vähän kalastellut. Sitten on myös jätkien kanssa ehtinyt golfaamaankin sekä käynyt reissun päälläkin, mutta treenien ehdolla.

Oletko treenannut yksin vai valmentajan kanssa?

Mulla on fysiikkakoutsi kolmatta kesää, Sipilän Aki, jonka kanssa ollaan tehty tosi hyvää työtä. Oikeastaan on ihan Akin ansiota, että olen nyt näin hyvässä kunnossa. Hän on tehnyt mulle ohjelmat ja oon käynyt kerran päivässä siellä treenaamassa ja iltaisin sitten olen itse tehnyt harjoituksen. Meillä on ollut vähän sekalaista sakkia siinä mukana, ihan hyvä treeniporukka on ollut.

Miten KHL:n pelityyli eroaa Liigaan verrattuna maalivahdin kannalta?

Ensimmäisenä tulee mieleen se, että joutuu lukemaan peliä paljon enemmän, kuin SM-liigassa. Varmasti johtuu siitä, että on isot kaukalot ja vähän parempia pelaajia kuin Liigassa. Syötöt ovat kovempia ja vedotkin, tai en niin tiedä että kovempia, mutta ainakin tarkempia. Kokonaisuudessaan pikku naksun parempia mitä Liigassa. Siihen kesti viime vuonna itellä vähän aikaa tottua, että vaikka ei kauheasti tilaa ole, niin jätkät laittaa kyllä kiekon pussiin.

Toisena tietysti se, että syvyyttäisliikkuminen ja sijoittuminen on tärkeää. Ehkä lähinnä tuossa sijoittumisessa, kun on iso kaukalo, että siinä äkkiä pelaa itsensä pihalle. Täällä joutuu liikkumaan ja sijoittautumaan eri lailla.

Joka seurassa nuo ykkös- ja kakkoskentät ovat kovia ja se ehkä se suurin ero Liigaan, että kärkijätkät ovat ihan maailmanluokkaa. Siihen kesti itellä vähän aikaa tottua. Paljon on keskitytty liikkeeseen, eli jos haluaa pysyä perässä, niin liikettä pitää nostaa yks napsu Liigaan verrattuna. Nuo pari pientä simpanssia hakkaa tuolla kattiloita yhteen ja joutuu paljon enemmän töihin täällä kuin Suomessa.

Pelasit viime kaudella muun muassa Kovaltshukia ja Radulovia vastaan. Mitä mieltä pelimiehistä maalivahdin näkökulmasta?

Kyllähän ne ovat aika merkattuja miehiä. Ite pelasin Pietaria vastaan ja sen huomasi yleisöstä, että meidän kotiyleisö alkoi heti huutamaan, kun Kovaltshukilla kiekko. Kyllä meidän äijät sitä siellä jahtas aina koko vaihdon, että kyllä sen huomas kellä on isoin tilipussi ja kuka on laittanut sitä kiekkoa pussiin tässä kaukalossa eniten. Mutta onhan se aina ollut haaveena, että pääsisi noitten äijien kanssa samaan uuniin. Kyllä nuo kärkiäijät tuolta erottuu (Mozjakin, Kovaltshuk, Radulov), mutta kyllä tuo veskarihomma on niin simppeliä, että ei siinä tarvi ku ottaa sitä mustaa kiinni, niin ei sillä niin väliä kuka siellä takana on. Jos siinä rupeaa miettimään, että nyt se sieltä tulee ja nyt se tekee maalin siinä, niin ei se niin mene. Pitää vaan keskittyä torjumaan.

Miten viime kausi sujui, oliko loukkaantumisia tai muita sairasteluja?

Koko kauden olin terveenä. Muutama nuhatauti oli, mutta niitä nyt tulee kaikille ja vain yhden pelin missasin, kun oli korkea kuume. Muuten olin kaikki treenit ja kaikki pelit terveenä. Vähän huonossa kunnossa lähdin viime kaudella sinne pelaamaan, mikä itseä jälkeenpäin oikein hävettää. Nyt olen siitä suivaantuneena kahta kauheammin hyvässä kunnossa. Kiva nyt lähteä sinne. Viimeksi pystyi niin sanotusti huonossakin kunnossa pelaamaan tuota sarjaa alkukauden, kunnes sitten lyötiin fysiikkakoutsin kanssa syyskuun jälkeen treenit kuntoon, että mitä pitää tehdä, jotta jaksaa pelata koko kauden.

Joukkueessasi päävalmentajaa vaihdettiin viime kaudella ahkeraan - vaikuttiko tuo sinun tekemisiisi millään tavalla, entä joukkueen?

Joo siis, meillähän oli ihan tivoli se touhu ennen siirtorajaa. Siinä oli Heikkilän Kari alkuun ja meillä oli siinä aika mahdoton tehtävä. Oikein harmittaa Kaken puolesta. Meillä meni mun mielestä se alkukausi siinä niin hyvin kuin vaan pystyttiin pelaamaan. Ehkä tietysti jotain olisi voitu tehdä paremmin, mutta näin jälkeenpäin jos saa jossitella, niin mun mielestä ne potkut olivat ihan väärä päätös.

Sen jälkeen me sukellettiin ihan täysin, kun meille tuli siihen Kaken tilalle meidän General Manager. Hän ei ollut aiemmin päivääkään valmentanut mitään seuraa ikinä koskaan. Ei ollut muuta kuin istunut jalat pöydällä toimistolla ja se tuli valmentaan siihen ja siitä ei tullut yhtään mitään. Se tuli pukukoppiin sitten erään pelin jälkeen ja heitti hanskat tiskiin ja sanoi että jätkät tästä ei tule yhtikäs mitään.

Seuraavana päivänä tultiin sitten hallille ja katottiin, että kukas täällä nyt ja olivat kaivaneet sen meidän puolustajavalmentajan siihen päävalmentajantontille ja sanottiin, että tällä mennään nytten. Olikohan viisi vai kuusi peliä kun mentiin sillä sitten ja me taidettiin muutama ekaa peliä siinä voittaa ja saatiin ihan hyvä hype päälle. Mutta taidettiin olla vierasreissulla ja siinä otettiin käkeen ja sitten tuli neljäs valmentaja Vladimir Krikunov. Hän loi meille pelityylin, että tällä mennään ja se kesti pari peliä, että me opittiin se hänen tyylinsä ja sitten hupskeikkaa alettiinkin voittamaan. Kevätpuoli olikin meille tosi hyvä.

Ovatko valmennusmetodit vanhan liiton tiukkaa neuvostomenoa, vai onko meno löysempää?

Meillä on nyt ihan ääripään kaveri siinä tällä hetkellä koutsaamassa, että hyvä pelityyli ja tykkään hänen pelitavastaan. Se on tosi puolustusvoittoinen tapa, jolla me pystyttiin se loppukausi raapimaan noita voittoja. Kyllähän noi kesät on raskaita, että treenataan kolme kertaa päivässä ja kyllä se aika Neuvostoliittoa on. Mutta se mikä tohon omaan hommaan tulee, niin meillä on venäläinen maalvahtivalmentaja Farit Zakirov ja aika samoja juttuja tehdään mitä Suomessa, että omat ohjelmat ja tehdään niitä. Pystyy aika lailla omia juttuja tekemään, enkä mä en noista pelitaktiikoista niin ymmärräkään, mitä ne pelaajat siinä edessä kaatuilevat. Venäjä on Venäjä, sanotaanko näin.

Joukkueenne fysiikkavalmentajana oli viime kaudella Samppa Jaakola - oliko siitä apua itsellesi, että joukkueen taustajoukoissa oli suomalainen?

Joo, kyllä hän oli siinä sellainen tuki ja turva, että pystyi välillä vähän avautua ja vähän kertoa, että mistä kolottaa. Että tarviiko tehdä jalkoja, vai pitääkö käydä lenkillä. Samppa siinä seuraili koko talven joulukuuhun asti, kun hän oli joukkueen mukana. Seuraili sykkeitä ja katteli missä kunnossa on fyyisesti. Tehtiin kesällä testit ja saatiin hyvät vertailupohjat sitten. Totta kai olihan se mukavaa, että siinä oli suomalainen kaveri. Pystyi tosiaan alkukauden aikana puristamaan ja laittamaan itsensä kondikseen ja loppukausi meni hyvin.

Kerro vähän lisää joukkueenne maalivahtivalmentaja Zakirovista.

Hän on paikallinen oma kaveri, kaupungin oma legenda, joka hoitaa maalivahtien valmennuksen. Mukava jätkä, vähän vanhempi kaveri. Tosi hyvä ja naureskeleva tyyppi. Venäjäksi mulle aina kauheasti jotain höpöttelee ja mä hymyilen takaisin daa-daa, hyvin ollaan tultu toimeen. Kovasti hän yrittää pelin aikanakin erätauoilla ja mainoskatkoilla aina kaikkea höpistä. Yli puolet menee toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos, mutta välillä otan jotain mukaankin, mitä ymmärrän hänen sanoistaan. Mukava heppu kaikin puolin.

Mites pukukopin kieliasiat. Osaavatko pelikaverit ja joukkueenjohto hyvin englantia?

Kyllä yllättävän hyvin, varmaan kymmenkunta kaveria osaa jonkin sortin lontoota puhua. Pari jätkää vähän paremmin ja lisäksi meillä oli videokoutsina valkovenäläinen kaveri, joka puhui hyvää englantia. Jos siellä oli esimerkiksi siltä maalivahtivalmentajalta jotain rakettitiedettä tulossa suusta, niin sitten haettiin tää meidän videokoutsi kääntäjäksi siihen. Sitten keskusteltiin hänen kanssaan, että ollaan varmasti samalla aaltopituudella veskarikoutsin kanssa. Erosen Teemun kanssa me siellä istuttiin eri puolilla koppia ja huudeltiin, niin välillä jätkiltä meni hermo suomen kieleen, mutta ei mitään sen suurempaa naureskelua siellä. Mutta kyllä tossa itekin muutaman venäjänkielisen sanan oppi, mutta en nyt enää tähän kesähätään niitä muista.

Mitä mieltä olet paikallisesta mediasta?

Toi mediahomma on vähän semmoinen, että en mä oikein halua kommentoida siihen mitään. Kaikilla varmasti on omat mielipiteensä mediasta oli kyseessä sitten jääkiekko, jalkapallo, mölkky tai saappaanheitto. Media keksii aina juttuja ja ne on aina kirjoitellut kaikenlaista, olit sitten Suomessa tai Venäjällä. Faktahan on se, että kyllä siinä silmätikun alla ollaan koko ajan ja jos ei se peli kulje, niin sitten välillä kirjoitellaan aiheesta ja välillä ei, mutta en halua sen kummemmin asiaa kommentoida.

Vieläkö KHL:ssä näkyy entisajan meininkiä? Ei sentään koko kautta asuta yhdessä paikkaa koko joukkue?

Nyt kun meille tuo Krikunov tuli joulun aikaan valmentamaan, niin ihan hyvin viihdyttiin siellä bazassa (venäläinen jääkiekkoleirikeskus), mutta meillä on hyvä baza siellä. Sieltä löytyy netit ja uima-altaat sekä tenniskentät, koriskentät ja futiskentät. Lisäksi kaiken maailman muut kentät sekä saunat. Kaikki ihan viimeisen päälle siellä, että kyllä siellä viihtyy.

Meillä on myös oma kerrostalo, jossa itse asuin ysikerroksessa. Se oli 70 neliötä vanhaa Hervantaa. Erosen Teemu asui siinä kakkoskerroksessa. Välillä mulle tuli vettä sinne ylös ja sillon kuin tuli, niin oli vähän ruskeeta. Jos halusi mennä puhtaana nukkumaan, niin mä kävelin sinne kakkoskerrokseen Teemun luokse ja kävin pesulla siinä. Ihan siis kyllä kaikkeen tottuu, kunhan telkkarit ja netit oli ja puhelimet ja niin edelleen. Kyllä siellä kuitenkin pärjää. Totta kai jos Suomeen vertaa, niin kyllä me Suomessa tietyssä asioissa ollaan edellä, mutta kaikkeen tottuu ja siihenkin elämään tottuu siellä aika nopeasti, kun ei ole kauheasti vaihtoehtoja. Jos et sopeudu, niin lähdet aikalailla maitojunalla kohti kotia. Mutta baza on kuitenkin hyvä ja halleilla viihdytään aika paljon, jossa puitteet todella hyvät. Saunat ja salit löytyvät. Ei sieltä hallilta kauhean usein kiire kotio ole, se on sitä lätkäarkea.

Miten vapaa-aika sujuu?

Täällä on semmonen kiva juttu, joka pitäs saada Suomenkin kulttuuriin. Mentiin yleensä aina kotipelin jälkeen koko joukkue syömään ja vaimot mukaan. Välillä tietysti mentiin ihan vaan jätkien kanssakin. Mutta se oli aina siistiä, kun koko kööri kerrallaan mentiin syömään. Mutta jos ei menty syömään, niin kyllä tuossa Salkkarit, Sinkkulaivat sun muut höperöt nettiohjelmat aika tutuiksi tulivat. Noi klassiset Netflixit sun muut tuli myös seurattua siellä.

Teemun (Erosen) kanssa välillä vähän tehtiin jotain ruokaakin. Dan Sextonkin asui siinä samassa kerrostalossa meidän kanssa. Sitten oli Stapletonilla (Tim) ja Andersonilla (Matt) vähän isompi vuokrakämppä siinä hallin lähellä. Välillä mentiin sinne ja tehtiin porukalla ruokaa ja joskus katteltiin vähän jotain jenkkifutista, jos sattui tulemaan joskus sunnuntaisin, tai NHL:ää.

Joskus jäätiin pelin jälkeen hallille pariksi tuntia oikein kunnolla saunomaan ja vähän heittelemään jotain koripalloa. Ihan vaan tappamaan aikaa, että tulisi jo seuraava päivä ja uudet kujeet. Ei mitään rakettitiedettä. Kyllä sen ajan saa siellä tapettua, vähän kitaraakin soitellessa. Sellasta perusmukavaa hommaa.

Tuleeko jotain hauskoja tapahtumia mieleen kauden ajalta kaukalosta tai sen ulkopuolelta?

Paljon kaikkea hauskaa tapautui. Ainakin sellainen, että hierojat nukkuvat yleensä jäähallilla hierontapöydällä yönsä. Pari kertaa olen myös nähnyt hierojan, että se nukkuu jäähallin pihassa autossa. Ensimmäiset kun tulevat hallille, niin saavat koputella sen ikkunaan, että pohkeet tarvisi hierontaa ennen aamupunttia.

Venäläiset ovat hirveän taikauskoisia kaikesta. Siihen liittyen tulee mieleen juttu bussikuskista, joka oli tosi hyvä jätkä. Aina peliä ennen ollaan yö bazassa ja aamulla sitten porukalla lähdetään bazasta hallille ja aina mennään yleensä samaa reittiä. Se meidän kuski yksi aamu sitten ajoi eri reittiä jäähallille ja kaikki oli vähän ihmeissään, että mitähän tässä nyt tapahtuu. Ei me tietysti Teemun tai jenkkien kanssa mitään huomattu.

Sitten takasin aamujäiltä bazalle ja päikkärit siinä ja sitten mentiin peliin. Sama juttu ja se kuski ajaa eri kautta sinne jäähallille ja hirvee älämölö bussissa ja me katottiin Teemun kanssa ympäriinsä, että mitä nämä jätkät mesoavat täällä. Sitten se homma vähän jäi ja päästiin hallille. Hävittiin se peli ja ottelun jälkeen sitten saunassa meidän kapteeni piti pienen puheen ja kysyttiin sitten Teemun kanssa, että mikä tämä homma nyt oli. Se sanoi sitten, että bussikuski oli saanut potkut, kun se ajoi väärää kautta hallille. Sen takia hävittiin se peli, kun meni pelirutiinit sekaisin jätkillä. Väärää kautta hallille, niin ei voitettu lätkämatsia. Ei ollut meistä kiinni, bussikuskin piikkiin.

Pelillisesti, millainen maku jäi kaudesta?

Itellä lähti harjoituskausi hyvin ja mietinkin, että onko tää tosiaan näin helppoa ihan rehellisesti sanottuna. Ensimmäiset pari peliä meni runkosarjassa myös hyvin. Sen jälkeen menikin niin huonosti, kuin vaan voi mennä. En ois saanu potkukelkkaakaan kiinni, jos se oltais työnnetty toisesta päästä. En tiedä tuliko sellainen hyvän olon tunne ja ei sitten saanut mitään kiinni. Toinen veskari pelasi kuitenkin hyvin, vaikka hävittiin.

Välillä sain ihan ok-pelejä sinne väliin, mutta se oli sellaista ylä- ja alamäkeä. Sipilän Akille (fysiikkavalmentaja) soittelin tänne Suomeen, että mitä voisin tehdä. Akilta tuli sitten ohjeet, että palaat ihan perusasioihin ja rupeet käymään salilla ja teet vähän kyykkyä ja rinnalle vetoa, ihan perusjuttuja. Poljet joka päivä pyörää vähän enemmän mitä normaalisti. Tässä vaiheessa Jaakolan Samppa (seuran fysiikkavalmentaja) oli jo lähtenyt Suomeen Venäjältä. Ilveksen maalivahtivalmentaja Korhosen Markuksen kanssa juttelin ja sieltä tuli samat ohjeet, että jäällä takaisin ihan perusjuttuihin kiinni. Sitten tosiaan aloin salilla käymään enemmän ja polkemaan pyörää. Siitä pyörän polkemisesta tulikin semmoinen oikein päivän kohokohta, kun sain polkea sen puolen tuntia - 45 minuuttia pyörää.

Sitten peli alkoikin yhtäkkiä kulkea ja kiekko jäämään räpylään. Kevät menikin sitten tosi hyvin, että ei ois kauheasti paremmin voinut mennä. Jouluna meillä oli vähän jo kirves heitettynä kaivoon, ettei tästä mitään tule, mutta loppujen lopuksi oltiinkin enää neljän pisteen päässä pudotuspeleistä. Me voitettiin lähestulkoon kaikki pelit viimeisestä 20 pelistä. Jotain 16 vai 17 voittoa. Meni tosi hyvin. Eli ihan perusjuttuihin palasin siitä pienestä hyvänolontunteesta pois, niin rupesi jääkiekko tarttumaan. Nyt olen kesäharjoittelussa pitänyt kiinni siitä, että en ole lipsunut yhtään.      

Seurasitko Venäjältä käsin Ilveksen pelejä?

Kyllä tuli seurattua. Jos ei pelejä päässyt netistä näkemään, niin tuli aina seurattua lopputulokset jokaisen pelin jälkeen. Kyllä mä varmaan 15-16 matsia katoin netistä livenä. Sitten keväällä tietysti nuo muutamat pudotuspelit myös. Tietysti myös yhteyttä pidin, kun paljon kavereita siellä vieläkin.

Tavoitteet ensi kaudelle?

No ihan ensimmäisenä tavoitteena varmasti se, että pysyy kunnossa ja jatkaa tätä päivittäistä työntekoa ja kehittyy. Se on yksi tavoitteista, josta haluan pitää kiinni. Ei saa tulla yhtään välipäiviä, se näkyy noissa peleissä heti.

Jos ihan lätkästä puhuu, niin Ilveksestä kun lähdin olin maajoukkueen mukana ja viime kaudella en mahtunut, niin se vähän otti omalle tunnolle. En olisi ansainnutkaan paikkaa mukana, koska oli niin vaihteleva kausi. Mutta ihan selkeä tavoite on maajoukkueessa, että pääsisi pelaamaan sinne ja pääsisi näyttämään koko kansalle, että minkälainen jätkä siellä Nižnekamskissa viilettää.

Tietysti joukkueen tavoitteena meillä on päästä playoffeihin. Viime vuonna jäätiin neljän pisteen päähän ja lähetään sitä nyt parantamaan. Se on tuolla pienessä kylässä iso juttu ja se 200 000 ihmistä on aivan sekaisin, kun playoffeihin päästään. Jos nämä kaikki tavoitteet toteutuvat, niin omat pelit ei ole voineet kovin huonosti mennä.

Ylikerroin.com kiittää Villeä haastattelusta ja toivottaa hyvää tulevaa kautta KHL:ssä!

Haastattelu: Roman Tiinus (toimittanut Ylikerroin.com)

Kommentit (0)